sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Paarma: Rippisalaisuuden murtamisella ei kitketä pedofiliaa


Eläkkeelle jäävä arkkipiispa Jukka Paarma arvioi, että rippisalaisuuden murtaminen ei välttämättä auta lasten hyväksikäyttöä koskevien tapausten selvittämistä.

-- Pedofiliaan syyllistyneet harvemmin tulevat ripille, yleensä yhteydenotot tulevat uhrien puolelta. Se ei ole aivan yksiselitteistä, että mitä tällä (rippisalaisuudesta luopumisella) voitetaan, Paarma sanoo.

Lastensuojelusta vastaava ministeri Paula Risikko (kok.) on vaatinut evankelisluterilaista kirkkoa murtamaan rippisalaisuuden pedofiliatapausten paljastuessa.

Paarma pitää rippisalaisuutta ikivanhana perinteenä, josta luopuminen on kirkolle erittäin vaikeaa. Hän puolustaa rippisalaisuutta, koska sen murtuessa ihmisillä olisi huomattavasti korkeampi kynnys tulla puhumaan papille tai sielunhoitajalle asioistaan.

Paarma huomauttaa, että jo nykyisten ohjeiden mukaan törkeistä hyväksikäyttötapauksista on ilmoitettava viranomaisille. Hänen mielestään on kuitenkin hyvä tutkia, voidaanko käytäntöjä muuttaa.

-- Kirkko on käynyt jo aiemmin keskusteluja asiasta valtion viranomaisten kanssa. Mutta uudet neuvottelut kannattaa käydä, ne voivat viedä asiaa eteenpäin.

"Kirkonvastainen propaganda voimistunut"

Arkkipiispa piti sunnuntaina Turun tuomiokirkon jumalanpalveluksessa lähtösaarnan, jossa hän totesi, että kirkonvastainen propaganda on jälleen voimistunut.

Paarma täsmensi myöhemmin STT:lle, että hän viittasi näkemyksellään suoriin hyökkäyksiin kirkkoa ja kristinuskoa vastaan. Esimerkkinä Paarma mainitsee Tampereen vapaa-ajattelijat ry:n Eroa kirkosta -kampanjan. Paarma sanoi käyttäneensä näkemystä lähinnä vertailuna muualla tapahtuviin kristittyjen vainoihin. Hän huomautti saarnassaan, että kirkonvastainen propaganda on Suomessa pientä verrattuna siihen, mitä kristityt saavat kokea joissakin muissa maissa.

Messun päätteeksi Paarma luovutti arkkipiispan viran tunnukset ja sai emeritusristin. Paarma on ollut Turun arkkihiippakunnan ja Suomen evankelisluterilaisen kirkon arkkipiispa vuodesta 1998. Uusi arkkipiispa Kari Mäkinen asetetaan virkaansa 6. kesäkuuta.

STT,

Vielä muutamia kuukausia sitten sai lukea lehdistä. Kuinka Katolista Kirkkoa ravistelee pedofilia skandaalit. Nyt ne ovat kuitenkin saapuneet myös suomeen, tai nyt niistä ainakin puhutaan.
On ensinnäkin valitettavaa ja sairasta, että nimenomaan kristityiksi itseään kutsuvat ihmiset syyllistyvät tällaisiin kauheuksiin ja vieläpä toistuvasti.

Yhteisöistä esillä ovat olleet varsinkin lestadiolaiset. Itsekkin katsoin erään ajankohtaisen ohjelman aiheesta, ja oli todella "oksettavaa" kuulla, kuinka systemaattisesti tätä on tapahtunut. Tämä nostaa varsinkin esiin, sen että aitoa katumusta ja parannusta ei ole näissä tekijöissä tapahtunut.
Nyt minusta on mielenkiintoista havaita, että tässä asiassa on nostettu rippisalaisuus pöydälle. Koska mitä tekemistä sillä on asian kanssa? Tämä on vain yksi tapa saada taas kirkko tanssimaan valtion "pillin"mukaan, ja monet tahot ovat vailla mitään konkreettista asetta, tarttuneet syöttiin. Ihan niin kuin kaikki muuttuisi tekemättömäksi jos Rippisalaisuus murretaan.

Muuallakin kuin evl kirkossa ihmiset puhuvat luottamuksellisesti asioita seurakunnan työntekijöille ja vastuunkantajille. Miksi muiden kuin evl kirkon kimppuun ei käydä yhtä hanakasti, vaikka monenlaisia rikoksia on niissäkin tapahtunut?

Miten se sitten menee, monet mielisairaat ihmiset puhuvat myös perättömiä asioita papille tai muille. Pitääkö pappejen rueta ilmiantamaan ihmisiä kuin stasin vakoojaat konsonaan.
Yleensä ripissä noudatetaan kaavaa, joka on sieluhoidollinen mutta myös Hengellinen tapahtuma.
Synnin tunnustus liittyy jo varhaisten kirkollisten toimitusten kirjoon.
Jaak.5:16.
Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.

Syntejen tunustaminen saattaa modernilta ihmiseltä kuulostaa vieraalta, koska hän on rakentanut kuvan itselleen jossa kaikki on hänen ja jumalan välisiä asioita. (marketti jumala)
Synnin tunnustus on tärkeä osa myös oman syyllisyyden tunustamista ja tekojen esille tuomista.
Jeesus kehoitti myös armahtamaan.
Luuk. 17:3-4.
Pitäkää itsestänne vaari! Jos sinun veljesi tekee syntiä, niin nuhtele häntä, ja jos hän katuu, anna hänelle anteeksi. Ja jos hän seitsemän kertaa päivässä tekee syntiä sinua vastaan ja seitsemän kertaa kääntyy sinun puoleesi ja sanoo: 'Minä kadun', niin anna hänelle anteeksi."
Nyky ihminen monesti kuvittelee Jeesuksen toisenlaiseksi kuin hänet raamatussa on kerrottu olevan. Jeesus kuitenkin painottaa aina katumusta, ja syntejen hylkäämistä.
Näissä nykyisissä pedofilia tapauksissa ei ole noudatettu aito katumusta.
Raamattu antaa myös ohjeen pidättää synnit jos synnin tekijä ei kadu.
1.Tim. 5:20.
Syntiä tekeviä nuhtele kaikkien kuullen, että muutkin pelkäisivät.

Joh 20:23
Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt."

Synnit ovat kaikille samoja, ei ole väliä onko ihminen murhaaja vai aviorikkoja. Synnit on aina syntiä. Laki kirjaa noudattaville teko vanhurskaille tämä on vaikea pala. Sillä he eivät ymmärrä tässä niin sanotusti Henkeä. Raamattu käskee myös tunustaamaan synnit. Jos ei toiselle kristitylle niin Jumalalle, ja myös anottava voimaa parannukseen. Miksi aikoinaan nuhdeltiin julkisesti? Julkisesti ei nuhdeltu nimeltä vaan teolta joka on sattunut yhteisössä.
Tällä ajateltiin, että tekijä tuntee piston sydämmessään ja häpeän, joka monesti oli riittävä jo itsessään rangaistukseen. Raamattu antaa myös ohjeen, ettei julki syntinen voi olla seurakunnan johtavissa tehtävissä. Näissä pedofilia tapauksissa tekijänä on nimenomaan ollut vastuunkantaja. Joka on nauttinut suurta kunniaa ihmisten silmissä mutta sydän on ollut mustana pimeydessä. Näin myös on niiden pappejen jotka siunaavat homoja. Pederastia joka oli antiikin aikaista pedofiliaa on lähellä nykyistä homoseksualismia. on myös tutkittu että homot syyllistyvät pedofiliaan muita herkemmin.
1.Joh. 1:8-10.
Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.

Tässä pedofilia tapaukseesa on kysymyksessä myös räikeä väärinkäyttö.
Sillä on ihme, että ihminen joka esiintyy Kristittynä ja jatkaa tällaisia tekoja näin pitkään on kyllä varmasti omantuntonsa tukkinut ja paaduttanut kaveri.
Mutta samalla näitä rikkojia on armahdettava, mutta ei pidä jättää rankaisematta.
Näinhän inhimillinen yhteiskuntakin toimii rikos tapauksissa.

On myös erittäin mielenkiintoista havaita, että näitä tapauksia sattuu juuri lahko liikkeissä. Tämä osoittaa selvästi sen että ne eivät ole Jumalan Hengen johdattamia.
Lestadiolaiset liikkeet ovat yhteisöjä yhteisöjen sisässä ja monesti myös hyvin sisään päin kääntyneitä ja kaksi naamaisia. Toki kaikkia ihmisiä ei pidä tuomita muutamien sairaiden takia.

Miksi media on nostanut asian pinalle, johtuu yksinkertaisesti siitä, että se sai nyt aiheen hyökätä Kirkkoa ja kristinuskoa vastaan. Kyse ei ole uskon oikeasta tulkinnasta ja väärin käytöstä vaan siitä, että media nauttii ristiinnaulita ihmisiä.
Media itse on yksi saatana joka panettelee ja tuhoaa ihmisiä, eli ei kummoisempi kuin pedofiili. Miten kävi vuosi siiten kun "sig inkkistä" epäiltiin asioista?
Media hyökkäsi heti kaikella voimalla ja ajoi miehen itse murhaan, vaikka tapausta tai huhuja kukaan ei koskaan tarkastanut. esitutkintakin oli kesken.

Kristinusko on aina ollut armon uskonto. Joka on nähnyt rikkojissa myös Ihmisen.
Rakkauden siellä missä sitä ei ole ollut.
Maailmalliset ihmiset etsivät vikoja ja syntejä kuten saatana. Kirkko eikä mikään muukaan seurakunta ei ole täydellisten ihmisten yhteisö, ei edes media.
Jeesus sanoi, joka ei ole tehnyt syntiä heittäköön ensimmäisen kiven. Samassa yhteydessä hän sanoi mene äläkä enään tee syntiä, ettei sinulle pahemmin kävisi.

Miten media toimii? vain kiven heittäjänä. jokaisesta meistä löytyy vikoja, se miten me niihin suhtaudutaan on se pointti.
Maailmalliset ihmiset eivät itse osaa antaa anteeksi, ja siksi heille on hyvin vaikea edes selvittää mistä ripissä on oikeen kyse. Viha ja syvät riidat ovat arki päivää nyky-päivien ihmis-suhteissa. Avioliitot särkyvät ensimmäiseen riitaan. koska ei osata antaa anteeksi vaan mitataan sitä kuka on kova. Mutta jokainen ihminen tietää, sen miten helpottavaa on saada anteeksi.
Jokainen joka luulee seisovansa varokoon, ettei kaadu, sanoo paavali.

Rippi salaisuuden murtaminen ei kuuluu yhteiskunnalle. Rikoksen tekijät on tuomittava aina.
Pappi joka vasikoi ihmisten syntejä muille, on kuin 7-päivää lehti joka pitää itsellään meheviä juoruja ja sitten julkaisee ne. Onko tämä malli sitten parempi?
Pahan tekijät tulevat aina saamaan rangaistuksen.
Itse kristittynä, jos tiedän, että joku ihminen joka on tehnyt rikoksen ja ei ole jäänyt siitä kiinni, niin voin vain kehoittaa häntä toimimaan omantuntonsa mukaan.
Mutta minä itse en voi olla se kanava joka juoruaa. On myös hyvin arvelluttavaa käykö pedofiilit edes ripillä, sillä kuka tahtoo kertoa yhteisössään tällaisesta rikoksesta jos vielä nauttii siellä jonkinlaista kunnioitusta? Eikö järkyty olisi niin suuri, että asian pitäminen salassa vaatisi jo toisen yhtä paatuneen omantunnon.

Ohjelmassa joka tuli televisiosta oli Hauskaa miten ajankohtais ohjelmien toimittajien tieto kristinuskosta on heikkoa.
Toimittaja ei edes tiennyt että suomessa on muitakin kirkkoja kuin evl.
Hän puhui suomalaisista. vaikka Suomessa on toinenkin valtionkirkko (ortodoksinen) Toimittaja sanoi "naispapille" että pysytään nyt näissä suomalaisten jutuissa. Toimittaja ei esimerkiksi tiennyt, että suomessa on katolinen kirkko johon kuuluu n 10 000 ihmistä.
Myö tätä kirkkoa on ravistellut skandaalit, ulkomailla. Ylen toimittajien tietämättömyys ja journalistiset taidot ovat kyllä säälittävän ala arvoisia, ainakin tämän toimittajan. (Ajankohtainen kakkonen).
Toimittajien läpinäkyvyys ja tahallinen tietämättömyys on lähinnä provokaatiota.
Näiden vasemmistolaisten selkäytimessä on vain viha.

He kuvittelevat, että kirkko suojelee pedofiilejä, ja että kun rippi salaisuus murretaan, niin kaikki on hyvin. Tässä on vain kyse valtion halusta ottaa kirkolta luulot pois.
Kirkko ei ole itsenäinen. Miksi muiden kuin Evl kirkon kimppuun ei käydä?
Miten toimittajat ja muut kirkon kimmppuun hyökänneet ihmiset edes tietävät mitä rippi on jos he eivät itse ole uskovaisia. se on sama kuin maalarin pitäisi kertoa lääkärille miten sydän leikataan.

Vaikka kirkko on julkinen laiton, niin se ei ole yhteistä omaisuutta, vaan sen pitäisi olla vain uskovien yhteisö. Jos ei ole uskova niin ulos kirkosta. Kirkko on myös itse syypää tähän yleiseen kritiikkiin, sillä se on ottanut roolin valtion kanssa ja aika näyttää milloin tämä konstantinuksesta asti ajoittunut avioliitto tulee särkymään.
Kirkkon tuho oli liitto valtion kanssa. Kirkon kantaa ja kirkon suuntaa ohjaavat uskosta osattomat ihmiset.
Nyt me sitten seuraamme tämän vuoropuhelun hintaa.

Itse veikkaisin, että tässä koko rippisalaisuus hommasta on tehty liian iso numero.
Se että suurin osa avioliitoista päätyy eroon, ei tarkoita sitä, että ihmisiä ei pitäisi vihkiä avioliittoon. Samoin on ripissäkin, jos muutama sairas yksilö pilaa ripin maineen, niin se ei tarkoita, että rippi salaisuus pitäisi rikkoa.
Pappi on aina ollut se jolle on pystynyt puhumaan.
Humanistit varmaan toivoisivat tällaista
"pig brother" tyylistä käsittelyä missä rippi tilaisuudet kuvattaisiin nauhalle ja ne sittten lähetettäisiin parhaaseen katselu aikaan televisiossa:)

Pedofilia nostaa tunteet kaikilla kattoon, niin kristityillä kuin pakanoillakin se ei jätä ketään kylmäksi. Mutta halutaanko tällä nyt ottaa mittaa siitä kuka on ns hyvä ihminen.
Paha ihminen on se joka pimittää pedofiilejä eli kirkko. kun taas humanistit ovat niitä jotka ihmisyyden nimissä tahtovat saada nämä pedofiilit julkisuuteen.
Pedofiilit ovat aina olleet täällä, mutta nyt niistä vasta puhutaan, varsinkin kuin ne paljastuvat kristillistä yhteisöistä. Ehkä asiat eivät ole näin yksinkertaisia.
Ripin tehtävä on lähentää ihmistä Kristukseen ei loitontaa sitä hänestä.
Jeesus ei kehoittanut ketään hyväksi käyttämään lapsia.
Näin toimivat Molokin palvojat jotka polttivat lapsensa tulessa.

Pedofiilit kuuluisivat vankilaan/pakkohoitoon, sillä nykyisin heille langetetaan raakasti liian pieniä tuomioita, jos ottaa huomiion suomen rikoslain ankaruuden esimerkiksi veronkierrossa.
Pallo pitäisikin heittää politikoille eikä kirkolle.
Miten voi olla mahdollista että jos huijaa verottajaa niin saa enempi kakkua kuin että tuhoaa lapsen elämän ja luultavasti hänen koko terveen käsityksen seksuaalisuudesta.

Raamattu kehottaaa ainakin erottamaan seurakunnasta katumattomat synnintekijät ja jopa käskee karttamaan tällaisia ihmisiä jottei tulisi osaksi heidän synnistään.

Matt. 18:15-17
Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi.
Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, 'että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla'.
Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani.

1.Tes. 4:7. Sillä ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen.

1.Kor. 5:9-13.
Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa;
en tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta.

Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa.
Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella?
Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha."

Haluan tuoda esiin myös väärän tulkinnan jota on viljelty televisiossa.
Luuk. 17:1-2.
Ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Mahdotonta on, että viettelykset jäisivät tulematta; mutta voi sitä, jonka kautta ne tulevat!
Hänen olisi parempi, että myllynkivi pantaisiin hänen kaulaansa ja hänet heitettäisiin mereen, kuin että hän viettelee yhden näistä pienistä.

Tässä ei tarkoiteta lapsia eikä pedofiileja vaan, niitä jotka hengellisessä mielessä viekottelevat Opetuslapset pois oikeasta uskosta. Pienillä Jeesus tarkoittaa opetuslasten asemaa ja vertaa heitä lapsiin. Jeesus ei puhu lapsista.
Sitäpaitsi Näihin aikoihin oli luontevaa käyttää ns "hyperbolaa" missä liioiteltiin sanoilla tarkoittamatta sitä kuitenkaan. Eräänlainen retorinen tehokeino.
Ei Jeesus oikeasti ketään käskenyt tappaa.
Tämä on Kirkon ja lestadiolaisten omaa propagandaa, jolla he nyt haluavat osoittaa oman vihansa näitä tapahtumia kohtaan. Ymmärrettävää kyllä, mutta Jumalan sanan väärin käyttöä.

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Kasteen Ongelmallinen Kehys. Ajatuksia Kasteesta

Ajatuksia Johanneslaisesta kasteesta, joka oli Vanhanliiton viimeinen hetki katua ja tehdä parannus. Kristillinen Kaste sekoitetaan joskus Johanneksen kasteeseen. Varsinkin sen suoritus tavan takia. Alussa tahdon heti huomattaa, että Johanneksen kaste edusti vanhan liiton viimeisiä täyttymyksiä jossa Profeetta Johannes Kastaja edusti huutoa erämaassa. Johannes joka oli suurin ihmisestä syntynyt, mutta pienin Jumalan valtakunnassa. Pietistinen teologia ja uudet uskonnolliset suuntaukset ovat pyrkineet romuttamaan Lasten kastamista. Ei siksi että se olis teologisesti hatara, vaan uuden uskonnonvapaus lain silmin. Onko nyt käymässä niin että laki ei salli lasta osaksi Kristillistä kirkkoa, ennen hänen 18 ikävuotta? Mm Ruotsissa on tästä käyty keskustelua. No Seuraavaksi joitain ajatuksia asiasta, ja näkemyksiä joilla perustelen Miksi Johanneslainen kaste ei ole kristillinen.
Matt. 3:11
Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.

Näillä sanoilla Johannes erotti oman toimintansa Jeesuksen toiminnasta, joka tulisi täyttymään hänen Taivaaseen astumisen hetkellä ja kun hän antaa Pyhän Hengen Kirkolle Helluntaina.
Jeesus itse Läsnä kasteessa aina.

Johanneksen kasteen erityisluonto erottuu myös Juutalaisesta "proselyytti kasteesta"
Johanneksen kaste ei antanut kellekkään muulle kuin Jeesukselle Pyhän Hengen.
Matt.3:11-17.
Apostolit joutuivat odottamaan Pyhää henkeä Helluntaihin asti
ja Jeesuksen Ylösnousemuksen jälkeiselle ajalle.
Joh 20:22
Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki.
Ap.t. 2:4-5.
Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi. Ja Jerusalemissa asui juutalaisia, jumalaapelkääväisiä miehiä, kaikkinaisista kansoista, mitä taivaan alla on.

Myös Proselyytit saivat Pyhän Hengen vasta helluntaina, ei silloin kuin Johannes kastoi heitä.
Proselyytit olivat pakanuudesta juutalaisuuteen kääntyneitä.
Heidän lapset kastettiin myös ja heillä oli "kummeja"
Proselyytti oli kuitenkin Kultillinen kaste ja enemmän nk nykyään kutsumme tapa uskovaisuudeksi. (helleeninen Juutalaisuus)
Siksi Johannes, vanhanliiton viimeinen profeettaa julisti parannusta, jotta Jokainen vanhanliiton jäsen pystyisi tulemaan hurskaaksi Vanhanliiton sanelemalla tavalla.
Jeesus otti kasteen Johannekselta jotta, hän täyttäisi sen mitä piti.
Jeesus Täytti Koko Vanhanliiton niin teoilla kuin profetioissa.
Gal.4:4,5.

Ap.t.19:2-3.
Ja hän sanoi heille: "Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?" Niin he sanoivat hänelle: "Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan". Ja hän sanoi: "Millä kasteella te sitten olette kastetut?" He vastasivat: "Johanneksen kasteella".

Johanneksen kaste oli myös teko jonka ihminen teki. Kristillinen kaste on Jumalan teko ihmisille, missä hän antaa kastettavalle Pyhän Hengen ja lupauksen syntien anteeksiannosta ja hyvästä omastatunnosta.
1.Piet.3:21.
Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,

Kasteen teko luonnehan juuri tähtää siihen, että ihminen uskoo tekevänsä ja saavansa jotain. Kaste ei myös poista Perisyntiä nk Rooman kirkko opettaa, vaan mitätöi tämän vaikutuksen.
Toki Ihminen niin lapsi kuin aikuinenkin tekee syntiä kasteen jälkeen.
Mutta kaste tässä tapauksessa toimii uskon vapauttaja, johon jokainen voi halutessaan nojautua. Kaste antaa meille hyvänomantunnon.

Jumalan valtakunta avattiin pakanoille vasta Helluntaina ja sen jälkeen kun Kristus oli noussut taivaaseen. Kristillinen kirkko sai avaimet hoitaa Kristuksen antamaa tehtävää.
Johanneksen kaste ei ollut kristillinen kaste.
Sadanpäämies Cornelius oli Proselyytti. Mutta hänkin sai Kristillisen kasteen myöhemmin, nk koko hänen perheensä. Ap.t.10.

Jeesus avasi Seurakunnan yhteyden lapsille ja seurakunta on uskovat
ja osa Kristuksen ruumista.
Mar.10:14.
Näin ollen Lapset tulevat seurakunnan yhteyteen kasteen kautta.
Voiko olla loogista, että perhe kuuluu kirkkoon ja lapset eivät? Onko lapsilla joku toinen pelastusyhteys jota me emme tiedä.

Onko ns; Uskonratkaisu se ongelma? Johanneslainen teologia, kutsu parannukseen ja puhdistukseen.
Eivätkö lapsen vanhemmat usko, että Heidän pienokainen on osa Jumalan seurakuntaa ilman suu sanallista tunnustusta.
Perisynti on aikuisessa ja lapsessa. Eikä ihmisen teot ja tekemättä jättämiset siihen vaikuta. Kasteen ja seurakuntaa liittymisen ongelmaksi tulee siis se, että toinen tekee teon ja toinen ottaa vastaan lahjan jolla ihminen liitetään Kristuksen armonpiiriin syntymästä saakka.
Kristuksen valtapiiri on liitossa.
Uusiliitto ja syntien anteeksiantamus tulee kasteessa sinetöidyksi.
Pyhä henki on vedessä ja Hengessä. Ei jaoteltuna.
Vedestä Ja Hengestä. Joh.3:5.
Niin kuin me näkymättömällä tavalla tiedämme olevamme Kristuksen vallan alla, ilman tekoja, on lapsi seurakunnan ja armon yhteydessä ilman omaa vastausta.
Vanhemmat jotka ovat lapsestaan vastuussa vastaavat hänen puolesta.
2.Kor. 5:7 sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä.

Kasteen sakramentti. Kun sana yhtyy aineeseen, niin saamme armonvälineen.
Armon välinen on meille vesi johon yhtyy sana, joka luo sakramentin.
Sakramentin Pyhyys ei ole vesi, vaan veteen liitetty sana.
Jeesus sanoi minun sanani on
Henki Ja Elämä. Joh.6:63.
Vesi Oli vanhassa liitossa myös liiton ja pyhityksen väline. silloinkin oli armon välineet.

Miksi tarvitsemme näkyviä merkkejä. Jotta silmissämme konkretisoituu sana,
Me tarvitsemme näkyviä merkkejä. Kuten Ehtoollinen
Joka on Kristuksen Tosi Liha Ja Tosi Veri.
2.Moos. 29:4 Tuo sitten Aaron poikinensa ilmestysmajan ovelle ja pese heidät vedellä.
4.Moos. 8:6-7. "Ota leeviläiset israelilaisten keskuudesta ja puhdista heidät. Ja puhdistaaksesi heidät tee näin: Pirskoita heihin synnistä puhdistavaa vettä....

Henki yhdistetään veteen jo Vanhanliiton aikana.
Hes. 36:25-27. Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan. Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.

Uudessa Testamentissa esiin nousee sama käsitys. Nyky ihmisen on ehkä vaikea ymmärtää ja päätellä miksi Jumala toimii näin, eikä tämä ole pakanallista ajatusta.
No jos tämä pakannallista, niin kohta on myös ehtoollinenkin.
Onhan se sairasta syödä ja juoda Herramme Ruumis jaVeri.
Rationaalinen päättely ei ole aina viisauden ja totuuden mitta, vaan Jumala toimii erinäisten asioiden kautta. Ja Kuten kasteessa Vesi elementtinä on raikas, ja puhdistava.
Se on oikein hyvä kuvaamaan kasteen sisältöä.

Joh. 3:5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
Joh. 6:63 Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.

Ef. 5:26 että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta,

Tit. 3:5 pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
1.Joh. 5:6-8. Hän on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä; ja Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus. Sillä kolme on, jotka todistavat: Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä.
Kasteessa tapahtuu aina uudesti syntyminen, oli kyseessä aikuinen tai lapsi.

Uuden testamentin kertomuksissa myös noita mies ”simon” saa kasteen eikä häneltä kysytä kovinkaan syvällisesti uskon kysymyksiä. Ei edes silloin kun hänet huomataan väärä mieliseksi. Tämänkään jälkeen häntä ei kehoiteta kasteelle uudestaan.

Uusi testamentti ei myöskään tunne sellaista individualistista katsontakantaa mitä me tunnemme tänä päivänä. Ihminen katsottiin yleensä yhteisön kautta.
Siksi perheen pää vastaa koko perheensä puolesta jopa koko huonekuntansa puolesta.
Myös Kaste kysymyksissä, Meidän kulttuurissa vaikuttaneet näkemykset ja filosofiset ajatukset ovat erityisesti vaikuttaneet pietistiseen teologiaan ja myöhemmin karismaattiseen ja ratkaisu kristillisyyteen joka vie meidät pois yhteisö ajatuksesta.
+

Kasteen Muoto ja suoritus tapa ei muutenkaan ole yksiselitteinen, koska sana "kastaa"
baptizo bap-tid'-zo. Merkitsee Pesemistä ja pesemisen yhteydessä tapahtuvaa upottamista.
Suomeksi sanottuna kyseessä oli leeviläinen pesutoimitus.
Leeviläiset pesivät ja värjäsivät kankaita, siitä tulee nimitys, joka koeen kreikaksi on baptizo.

Siksi kastetta ei voi vain verrata, Room.6:4, yheydessä sanottuun hautaamiseen.
UT esiintyy myös yhteydet.
Syntien Pois peseminen. Ap.t. 22:16.
Pyhän Hengen vuodattamista. Tiit.3:5,6.
Kristuksen verellä vihvomista. Hepr.10:22. Kts myös ja vertaa. 2,Moos.24:8. Hepr,9:19, 1.Kor.10:2.

Kasteeseen kuuluu myös aina vesi. Ja UT esiintyvät kohdat jossa kastetaan Jeesuksen nimeen, eivät pois sulje tai kumoa kastetta, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen... suoritettua.
Sillä Nämä eivät ole Mitään kaste kaavoja joita apostolit asialla tarkoittivat.
Jeesus Itse sanoin, että kastettava Isän Ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Matt.28:19.
Tässä on myös pojan osuus. Kristuksen nimi on kaikki kaikessa.

Didache puhuu myös näiden eri muotojen puolesta. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa kastaa, vaan keste on käsky, kastakaa. Matt.28:19.
Ei ole myöskään oikein sekoittaa Johanneslaista kastetta Kristilliseen, joka syntyi helluntaina 33jkr. Koska Tällöin syntyi myös kirkko. Johanneksen kaste oli kaste parannukseen, Johannes haki viimeisiä katuvia "vanhanliiton" miehiä tällä puhdistavalla kasteella.

Professori Jukka Thurén On selittänyt, että Matteuksen kaste kohta, Isän Ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Matt.28:19. Olisi lainattu Didkhesta. Koska hänen Mukaan Matteuksen evankeliumi on alunperin kirjoitettu hepreaksi toisin sanoen aramean murteella, jonka sitten Matteus olisi myöhemmin kääntänyt Koeen Kreikaksi. Mutta se ei silti todista, että asetus olisi näin, koska didache on myöhemmin kirjoitettu mitä matteuksen evankeliumi.

Kasteen Merkitys On Tärkeä kaikille Kristityille ja siksi intohimo myös sen oikeaan tulkintaan on suuri. Toki koko Raamattu antaa meille hyvin monenlaisen ja rikkaan tavan lähestyä Kasteen teologiaa, rikkomatta sen Pyhyyttä.
Niin kuin Jumalan kansa Kulki läpi punaisenmeren, niin myös Kristityt Jumalan kansana kulkevat kasteessa kohti Jumalan Valtakuntaa.

1.Kor.10:2. ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä

perjantai 14. toukokuuta 2010

Predestinaatio-oppi. osa II


Yksilöt ja predestinaatio.

Jumalalla on ennakkotietoa joistakin ihmisluokista, hänen ennustuksissaan puhutaan myös joistakuista nimenomaisista yksilöistä. Heistä voidaan mainita Esau ja Jaakob (joihin viitattiin jo edellisessä artikkelissa osa I)
israelilaisten Egyptistä lähdön aikaan hallinnut farao, Simson, Salomo, Josia, Jeremia, Kyyros, Johannes Kastaja, Juudas Iskariot ja Jumalan oma poika Jeesus. Simsonin, Jeremian ja Johannes Kastajan tapauksessa Jumala käytti edeltätietämystään ennen heidän syntymäänsä.
Tuo edeltätietämys ei kuitenkaan määrännyt heidän lopullista kohtaloaan.

Sen sijaan Jumala määräsi ennalta tuon edeltätietämyksen perusteella, että Simson eläisi nasiirilupauksensa mukaisesti ja panisi alulle Israelin vapauttamisen filistealaisten käsistä, että Jeremia palvelisi profeettana ja että Johannes Kastaja tekisi valmistelutyötä Messiaan edelläkävijänä. (Tu 13:3–5; Jer 1:5; Lu 1:13–17.)

Herra ennusti, että yhdelle Daavidin monista pojista annettaisiin nimeksi Salomo, ja hän määräsi ennalta, että Salomoa käytettäisiin temppelin rakentajana
(2Sa 7:12, 13; 1Ku 6:12; 1Ai 22:6–19)
.
Mutta vaikka Salomoa suosittiin tällä tavalla ja hänelle annettiin jopa etu kirjoittaa joitakin Pyhän Raamatun kirjoja, hänestä tuli vanhimmiten paatunut, joka seurasi epä-jumalia.
(1Ku 11:4, 9–11)
.
Jumalan edeltätietämys ei sinetöinyt myöskään Esaun ja Jaakobin ikuista kohtaloa, vaan määritti eli määräsi ennalta, kumpi näistä kahdesta pojasta polveutuva kansallinen ryhmä saisi valta-aseman toiseen nähden (1.Mo 25:23–26).
Tämä ennalta nähty valta-asema viittasi myös siihen, että Jaakob saisi esikoisoikeuden ja siihen liittyvän edun kuulua sukuhaaraan, jonka kautta Abrahamin ”siemen” tulisi
(1Mo 27:29; 28:13, 14).
Jumala teki tällä tavoin selväksi, etteivät ihmisten totunnaisten tapojen ja menettelyjen mukaiset odotukset sido häntä, kun hän valitsee yksilöitä johonkin tarkoitukseen.
Jumalan antamia etuja ei myöskään jaeta yksistään tekojen perusteella, jolloin joku voisi ajatella, että hän on ikään kuin ansainnut oikeuden näihin etuihin ja että ne kuuluvat hänelle.

Apostoli Paavali tähdensi tätä osoittaessaan, miksi Jumala saattoi ansaitsemattomassa hyvyydessään myöntää pakanakansoille etuja, jotka olivat ennen näyttäneet kuuluvan vain Israelille (Ro 9:1–6, 10–13, 30–32).
Paavalin lainaus, jonka mukaan Herra’rakasti Jaakobia [Israelia] ja vihasi Esauta [Edomia]’, on peräisin Malakian 1:2, 3:sta, joka on kirjoitettu kauan Jaakobin ja Esaun ajan jälkeen. Raamatussa ei siis välttämättä sanota, että Jumalalla olisi ollut tällainen mielipide noista kaksosista ennen heidän syntymäänsä. On tieteellisesti todistettu, että suuri osa lapsen luonteesta määräytyy hedelmöitymisen aikaan molemmilta vanhemmilta saatujen perintötekijöiden perusteella. Jumala voi luonnollisesti nähdä nämä tekijät.

Daavid sanoo Herran näkevän ’jopa hänen alkionsa’. (Ps 139:14–16; ks. myös Sr 11:5.)
Ei voida sanoa, missä määrin tämä Jumalalla ollut tieto vaikutti Jumalan ennaltamääräykseen näiden kahden pojan suhteen, mutta missään tapauksessa se, että hän valitsi Jaakobin eikä Esauta, ei sinänsä tuominnut Esauta eikä hänen jälkeläisiään edomilaisia tuhoon.
Jopa kirottujen kanaanilaisten joukkoon kuuluneille yksilöille suotiin etu liittyä Jumalan liittokansaan, ja he saivat siunauksia (1.Mo 9:25–27; Jos 9:27; Esau tosin etsi hartaasti ”mielenmuutosta” kyynelin, mutta vain saadakseen isänsä Iisakin muuttamaan päätöksensä, jonka mukaan esikoisen erikoissiunaus pysyisi kokonaan Jaakobilla.

Tämä luultavasti osoitti, ettei Esau katunut Jumalan edessä omaa materialistisuuttaan
(1.Mo 27:32–34; Hpr 12:16, 17).
Josiasta esitetty profetia vaati, että jollekin Daavidin jälkeläisistä annettaisiin tämä nimi, ja siinä ennustettiin hänen toimivan väärää palvontaa vastaan Betelin kaupungissa (1Ku 13:1, 2).

Yli 300 vuotta myöhemmin Josia-niminen kuningas täytti tämän profetian
(2Ku 22:1; 23:15, 16). Toisaalta hän ei kuunnellut ”Jumalan suusta tulevia Nekon sanoja” ja sai siksi surmansa (2Ai 35:20–24).
Vaikka Jumala siis tunsi Josian etukäteen ja oli ennalta määrännyt hänet suorittamaan tietyn tehtävän, hänellä oli yhä moraalinen toimintavapaus ja hän saattoi valita,
noudattiko hän neuvoja vai ei.

Herra ennusti myös lähes 200 vuotta etukäteen, että hän käyttäisi Kyyros-nimistä valloittajaa vapauttamaan juutalaiset Babylonista (Jes 44:26–28; 45:1–6).
Raamatussa ei kuitenkaan kerrota, että siitä persialaisesta, jolle tämä nimi lopulta Jumalan profetian täyttymykseksi annettiin. Nämä tapaukset, joissa Jumala käytti edeltätietämystään ennen yksilön syntymää, eivät siis ole ristiriidassa hänen ilmeiseksi käyneiden ominaisuuksiensa eivätkä hänen selvästi esitettyjen normiensa kanssa.
Mikään ei myöskään viittaa siihen, että Jumala olisi pakottanut yksilöt toimimaan vastoin tahtoaan. Muun muassa faraon, Juudas Iskariotin ja Jumalan oman Pojan tapauksessa ei ole todisteita siitä, että Herra olisi käyttänyt edeltätietämystään ennen heidän olemassaoloaan. Näillä yksittäistapauksilla valaistaan joitakin periaatteita, jotka liittyvät Jumalan edeltätietämykseen ja ennaltamääräykseen.
Yksi näistä periaatteista on se, että Jumala sallii koettelemuksia ihmisille aiheuttamalla joitakin olosuhteita ja tapahtumia tai sallimalla niitä antamalla noiden ihmisten kuulla hänen sanomiaan, minkä jälkeen heidän täytyy tahdonvapauttaan käyttäen tehdä päätöksensä, joka paljastaa selkeästi heidän sydämensä asenteen Herran luettavaksi
(San 15:11; 1Pi 1:6, 7; Hpr 4:12, 13).
Sen mukaan, miten ihmiset reagoivat, Jumala voi myös muovata heitä sillä tiellä, jonka he ovat omasta tahdostaan valinneet (1Ai 28:9; Ps 33:13–15; 139:1–4, 23, 24).
”Ihmisen sydän” on siis ensin taipuvainen johonkin suuntaan, ennen kuin Jumala ohjaa hänen askeleitaan (San 16:9; Ps 51:10).
Ihmisen sydän voi koetuksissa saavuttaa jonkun tilan, joko siten, että se kovettuu epävanhurskauteen ja kapinaan, tai siten, että se omistautuu Herralle Jumalalle ja hänen tahdolleen.
(Job 2:3–10; Jer 18:11, 12; Ro 2:4–11; Hpr 3:7–10, 12–15).
Kun ihminen on saavuttanut tämän, hänen menettelynsä voidaan sen jälkeen tietää ja kertoa jo etukäteen toimimatta epäoikeudenmukaisesti ja loukkaamatta hänen moraalista toimintavapauttaan (vrt. Job 34:10–12).
Uskollisen Abrahamin tapaus, jota jo käsiteltiinkin, valaisee näitä periaatteita.
Vastakkainen esimerkki on israelilaisten Egyptistä lähdön aikaan hallinnut kovasydäminen farao. Jumala tiesi etukäteen, että farao ei päästäisi israelilaisia lähtemään
paitsi voimakkaan käden pakottamana” (2Mo 3:19, 20),
ja hän määräsi ennalta vitsauksen, jonka vuoksi esikoiset kuolivat (2Mo 4:22, 23).

Apostoli Paavalin selostus siitä, miten Jumala käsitteli faraota, ymmärretään usein väärin ja sen ajatellaan merkitsevän sitä, että Jumala paaduttaa mielivaltaisesti ihmisten sydämen oman ennaltamäärätyn tarkoituksensa mukaisesti välittämättä henkilön aiemmista taipumuksista tai sydämen asenteesta (Ro 9:14–18).
Monien käännösten mukaan Jumala ilmoitti Moosekselle, että hän ’kovettaa faraon sydämen’ (2Mo 4:21; vrt. 2Mo 9:12; 10:1, 27).
Jotkin käännökset kuitenkin kääntävät tämän hepreankielisen kertomuksen siten, että Herra ’antaa faraon sydämen tulla julkeaksi’. Tällaisen käännöstavan tueksi Rotherhamin käännöksen liitteessä osoitetaan, että hepreassa tilaisuus tai lupa jonkin tapahtumiseen esitetään usein aivan kuin se olisi tuon tapahtuman syy ja että ”selvien käskyjenkin täytyy joskus ymmärtää tarkoittavan vain lupaa”.
2. Mooseksen kirjan 1:17:n alkuperäisessä heprealaisessa tekstissä sanotaankin kirjaimellisesti, että kätilöt ”saattoivat poikalapset elämään”, kun he todellisuudessa sallivat heidän elää kieltäytymällä surmaamasta heitä.
Lainattuaan eräiden heprean kielen tutkijoiden (M. M. Kalisch, H. F. W. Gesenius ja B. Davies) lausuntoja Rotherham toteaa faraota käsittelevien raamatunkohtien merkitsevän heprean kielessä sitä, että ”Jumala salli faraon kovettaa oman sydämensä – säästi häntä – antoi hänelle mahdollisuuden, tilaisuuden tuoda esiin täydessä määrin sen pahuuden, mitä hänessä oli.
Siinä kaikki.” (The Emphasised Bible, liite, s. 919; vrt. Jes 10:5–7.)
Tätä käsitystä tukee se, että kertomuksen mukaan farao nimenomaan itse paadutti sydämensä”, KR-92 2.Moos.8:11, 28]). Hän noudatti siis omaa tahtoaan ja omaa taipumustaan itsepäisyyteen, jonka seuraukset Herra näki ennalta ja ennusti täsmälleen.
Faraolle toistuvasti antamat tilaisuudet pakottivat hänet tekemään ratkaisuja, ja niitä tehdessään hän paatui (vrt. Sr 8:11, 12).
Kuten apostoli Paavali lainauksellaan 2. Mooseksen kirjan 9:16:sta osoittaa, Jumala salli tilanteen kehittyä tällä tavalla aina kymmenenteen vitsaukseen asti tehdäkseen oman voimansa ilmeiseksi ja nimensä tunnetuksi kautta maan (Ro 9:17, 18).

Määräsikö Jumala ennalta Juudaksen kavaltamaan Jeesuksen, jotta profetia olisi täyttynyt? Juudas Iskariotin petollinen toiminta täytti Jumalan profetian ja oli todiste sekä Jumalan että hänen Poikansa edeltätietämiskyvystä (Ps 41:9; 55:12, 13; 109:8; Ap 1:16–20).
Ei voida kuitenkaan sanoa, että Jumala olisi ennalta määrännyt Juudaksen toimimaan siten. Profetioissa ennustettiin, että joku Jeesuksen läheinen tuttava kavaltaisi hänet, mutta ei mainittu nimenomaan, kuka hänen tuttavistaan se olisi.

Raamatun periaatteet sulkevat jälleen pois sen mahdollisuuden, että Jumala olisi ennalta määrännyt Juudaksen toimet. Apostolin esittämä Jumalan periaate kuuluu:
Älä ole liian kerkeä panemaan käsiäsi kenenkään päälle, äläkä antaudu osalliseksi muiden synteihin. Pidä itsesi puhtaana.1.Tim. 5:22; vrt. 3:6.

Jeesus halusi valita 12 apostoliaan viisaasti ja oikein, mikä käy ilmi siitä, että hän rukoili koko yön Isäänsä ennen kuin ilmoitti päätöksensä (Lu 6:12–16).
Jos Jumala olisi jo ennalta määrännyt Juudaksen kavaltajaksi, hänen ohjauksensa ja johtonsa olisi ollut epäjohdonmukaista ja hänestä olisi edellä mainitun säännön mukaan tullut osallinen tuon miehen synteihin. On siksi ilmeistä, että silloin kun Juudas valittiin apostoliksi, hänen sydämessään ei ollut mitään selviä petollisuuden merkkejä.
Hän antoi ’myrkyllisen juuren versoa’ ja saastuttaa hänet, ja se johti siihen, että hän poikkesi syrjään eikä ottanut vastaan Jumalan ohjausta vaan antoi saatanan johtaa hänet varastamaan ja kavaltamaan. (Hpr 12:14, 15; Joh 13:2; Ap 1:24, 25; Ja 1:14, 15; ks.
Kun tämä poikkeaminen saavutti tietyn vaiheen, Jeesus itsekin saattoi nähdä Juudaksen sydämeen ja ennustaa, että hänestä tulisi kavaltaja (Joh 13:10, 11).

Johanneksen 6:64:ssä tosin kerrotaan, että kun jotkut opetuslapset kompastuivat joihinkin Jeesuksen opetuksiin, niin ”Jeesus tiesi alusta asti, ketkä olivat ne, jotka eivät uskoneet, ja kuka oli se, joka kavaltaisi hänet”.
Vaikka sanaa ”alku” (kreik. ar·khē´ ) käytetäänkin 2. Pietarin kirjeen 3:4:ssä luomakunnan alusta, se voi viitata muihinkin aikoihin (Lu 1:2; Joh 15:27).
Kun apostoli Pietari esimerkiksi puhui Pyhän hengen laskeutumisesta pakanoiden päälle ”niin kuin alussa meidänkin päällemme”, hän ei selvästikään viitannut opetuslapseutensa tai apostoliutensa alkuun vaan erääseen tärkeään ajankohtaan palveluksensa varrella, helluntaipäivään vuonna 33, tiettyä tarkoitusta varten tapahtuneen pyhän hengen vuodattamisen ”alkuun” (Ap.t. 11:15; 2:1–4).

On siksi mielenkiintoista panna merkille, miten tämä Johanneksen 6:64 on selitetty Langen teoksessa Commentary on the Holy Scriptures:
”Alku – – ei tarkoita metafyysisesti kaiken alusta – – eikä hänen [Jeesuksen] kuhunkin tutustumisensa alusta – – eikä sen alusta, kun hän kokosi opetuslapset ympärilleen, eikä hänen messiaanisen palveluksensa alusta – –, vaan ensimmäisten salaisten epäuskon siementen alusta [jotka aiheuttivat joidenkin opetuslasten kompastumisen].
Niin hän myös tiesi kavaltajansa alusta asti.”
(Saksasta käänt. ja toim. P. Schaff, 1976, s. 227; vrt. 1Jo 3:8, 11, 12.)
Messiaan ennaltamääräys.
Jumala tiesi ja kertoi etukäteen Messiaan kärsimyksistä, kuolemasta, jonka hän joutuisi kokemaan, ja sitä seuraavasta ylösnousemuksesta
(Ap 2:22, 23, 30, 31; 3:18; 1Pi 1:10, 11).
Niiden asioiden toteutuminen, jotka Jumala oli edeltätietämyksensä avulla kertonut, riippui osittain Jumalan oman voiman käytöstä ja osittain ihmisten teoista (Ap 4:27, 28).
Nuo ihmiset antoivat kuitenkin auliisti Jumalan Vastustajan, Saatana Panettelijan, päästä heistä voitolle (Joh 8:42–44; Ap 7:51–54).
Niin kuin Paavalin ajan kristityt eivät olleet ’tietämättömiä Saatanan suunnitelmista’, niin Jumalakin näki ennalta ne väärät halut ja viekkaat menetelmät, joita Panettelija käyttäisi Jeesusta Kristusta, Jumalan Voideltua, vastaan (2.Kor. 2:11).

Jumalalla oli tietenkin myös voimaa tehdä tyhjäksi ja estää kokonaankin kaikki Poikaansa vastaan kohdistetut hyökkäykset ja yritykset, jotka eivät olleet sopusoinnussa profetioiden mukaisten menettelytapojen tai ajankohtien kanssa
(vrt. Mt 16:21; Lu 4:28–30; 9:51; Joh 7:1, 6–8; 8:59).

Predestinaatio-opin kannattajat selittävät apostoli Pietarin sanojen, joiden mukaan Kristus, Jumalan uhrikaritsa, oli ”edeltä tunnettu ennen maailman [kreik. ko´smou] perustamista [eräs muoto kreikk. sanasta ka·ta·bo·lē´ ]”, merkitsevän sitä, että Jumala käytti tällaista edeltätietämystä jo ennen ihmiskunnan luomista (1.Pi 1:19, 20).
Kreikan kielen sana ka·ta·bo·lē´, joka on käännetty ”perustamiseksi”, merkitsee kirjaimellisesti ’alas heittämistä’ ja voi viitata ’siemenestä raskaaksi tulemiseen’, kuten Heprealaiskirjeen 11:11:ssä. Ihmismaailman ”perustaminen” tapahtui silloin, kun Jumala loi ensimmäisen ihmisparin, niin kuin osoitetaan Heprealaiskirjeen 4:3, 4:ssä, mutta tuo pari menetti luontaisen kyvyn olla sen jälkeen Jumalan lapsia (1Mo 3:22–24; Ro 5:12).

Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden vuoksi naisen annettiin kuitenkin tulla raskaaksi siemenestä ja parin sallittiin tuottaa jälkeläisiä, joista erityisesti yhden, nimittäin Abelin, osoitetaan Raamatussa saaneen Jumalan suosion ja päässeen sellaiseen asemaan, että hänet voitiin lunastaa ja pelastaa (1Mo 4:1, 2; Hpr 11:4).

On merkille pantavaa, että Jeesus puhuu Luukkaan 11:49–51:ssä ”kaikkien profeettojen verestä, joka on vuodatettu maailman perustamisesta asti”, ja rinnastaa tämän sanoihin ”Abelin verestä aina Sakarjan vereen asti”.
Jeesus yhdistää siis Abelin ”maailman perustamiseen”.
Messiaan eli Kristuksen oli määrä olla se luvattu Siemen, jonka kautta kaikkien maan sukujen kaikki vanhurskaat ihmiset siunattaisiin (Ga 3:8, 14).
Tuo ”siemen” mainittiin ensi kerran, kun Eedenin kapina oli jo pantu alulle
mutta Abel ei ollut vielä syntynyt (1Mo 3:15).
Tämä tapahtui noin 4 000 vuotta ennen kuin ”pyhä salaisuus” paljastettiin ilmaisemalla tuo messiaaninen ”siemen” täysin selvästi. Siitä oli siis tosiaan ”ammoiset ajat pysytty vaiti”.
(Ro 16:25–27; Ef 1:8–10; 3:4–11.)

”Kutsuttujen” ja ”valittujen” ennaltamääräys.

Jäljellä ovat vielä ne raamatunkohdat, jotka koskevat kristittyjä (Ju 1; Mt 24:24).
Heistä sanotaan, että heidät ”on valittu Jumalan – – edeltätietämisen mukaan
(1Pi 1:1, 2), ’valittu ennen maailman perustamista’, ’ennalta määrätty otettavaksi Jumalan pojiksi’ (Ef 1:3–5, 11) ja ’valittu alusta pitäen pelastukseen ja kutsuttu tähän’ (2.Te 2:13, 14).

Näiden raamatunkohtien ymmärtämiseksi täytyy tietää, koskevatko ne tiettyjen yksilöiden ennaltamääräystä vai kuvailevatko ne ihmisluokan,
nimittäin kristillisen seurakunnan, sen ”yhden ruumiin” ennaltamääräystä (1Ko 10:17), jonka jäsenistä tulee Kristuksen Jeesuksen perijätovereita hänen taivaallisessa valtakunnassaan
(Ef 1:22, 23; 2:19–22; Hpr 3:1, 5, 6).

Jos näillä sanoilla tarkoitetaan ikuiseen pelastukseen ennalta määrättyjä nimenomaisia yksilöitä, niin nuo yksilöt eivät voisi koskaan osoittautua uskottomiksi eivätkä luopua kutsumisestaan, sillä Jumalan edeltätietämys heistä ei voisi osoittautua virheelliseksi eikä heidän ennaltamääräyksensä johonkin tiettyyn kohtaloon voisi milloinkaan epäonnistua eikä sitä voisi tehdä tyhjäksi.

Kuitenkin samat apostolit, jotka Pyhässä Hengessä kirjoittivat edellä esitetyt sanat,
osoittivat, että jotkut, jotka oli ’ostettu’ ja ’pyhitetty’ Kristuksen lunastusuhrin verellä ja jotka olivat ”maistaneet taivaallista ilmaista lahjaa ja tulleet pyhästä hengestä osallisiksi ja maistaneet – – tulevan maailman voimia”, lankeaisivat pois eivätkä katuisi vaan aiheuttaisivat itselleen tuhon (2Pi 2:1, 2, 20–22; Hpr 6:4–6; 10:26–29).
Nuo molemmat apostolit kehottivat niitä, joille he kirjoittivat: Siis, rakkaani, samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne,
vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte; sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä, että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa, tarjolla pitäessänne elämän sanaa, ollen minulle kerskaukseksi Kristuksen päivänä siitä, etten ole turhaan juossut enkä turhaan vaivaa nähnyt.
KR38 Filp.2:12-16.

Paavali, joka oli ”kutsuttu Jeesuksen Kristuksen apostoliksi” (1Ko 1:1), ei selvästikään ajatellut olevansa ennalta määrätty ikuiseen pelastukseen, sillä hän kertoo ponnistelevansa hartaasti kohti ’päämäärää saadakseen palkinnon: Jumalan kutsun ylös’ (Fil 3:8–15) ja pelkäävänsä, ettei hän vain itse ”tulisi mitenkään kelpaamattomaksi” (1Ko 9:27).
Ne, joille on tarjolla ”elämän kruunu”, saavat sen vain, jos he pysyvät uskollisina koetuksissa kuolemaan saakka (Il 2:10, 23; Ja 1:12).

Heidän kruununsa, heidän kuninkuutensa Jumalan Pojan rinnalla, voidaan menettää (Il 3:11). Apostoli Paavali kertoi luottavansa siihen, että hänelle oli ”varattuna vanhurskauden kruunu”, mutta hän sanoi sen vasta sitten, kun hän oli varma, että hänen elämänsä oli päättymäisillään ja että hän oli ”juoksun päättänyt” (2.Ti. 4:6–8).
Jos aiemmin lainattujen raamatunkohtien sen sijaan katsotaan soveltuvan luokkaan, kristilliseen seurakuntaan eli kutsuttujen muodostamaan ”pyhään kansakuntaan” kokonaisuutena (1Pi 2:9), ne merkitsisivät sitä, että Jumala tiesi etukäteen ja määräsi ennalta tällaisen luokan muodostumisen (mutta ei siihen kuuluvia yksilöitä).

Nämä raamatunkohdat merkitsisivät myös sitä, että hän määräsi ennalta, millaisen ”kuvan” mukaisiksi kaikkien sen jäseniksi määräaikana kutsuttujen olisi tultava, ja tämä kaikki tapahtuisi hänen tarkoituksensa mukaan (Ro 8:28–30; Ef 1:3–12; 2Ti 1:9, 10).
Hän määräsi myös etukäteen työt, joita heidän odotettaisiin tekevän, ja sen,
että he joutuisivat koetukselle niiden kärsimysten takia, jotka maailma heille aiheuttaisi
(Ef 2:10; 1Te 3:3, 4).

Kaikkien näiden Raamatullisten johtopäätösten mukaan, predestinaatiolla ei ole sellaista fatalistista luonnetta mitä esimerkiksi kalvinilainen teologia opettaa.
Raamattun luonne ei yksinkertaisesti salli tällaisen musta valkoisen teologian olemassaoloa.
Kalvinilainen teologia onkin juuri heikko kyseisten augustiinuksen tulkintojen takia.
Tällainen ajattelu jakaa muutenkin ihmisiä liikaa ja jopa suo ihmisiä eri arvoiseen asemaan.
Kristuksessa Jeesuksessa olevat kristittyt voivat luottaa siihen, että jokainen jota Herran henki johtaa on Jumalan lapsi.

Rom 8:14. Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.

Gal. 3:26. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.

Raamatullinen tulkinta predestinaatiosta ei ole synkkä vaan, se korostaa raamatun ja Jumalan viisautta, ja voimme luottaa siihen täysin.
Synti on saatanan voimakkaimpia aseita, jolla hän pyrkii saamaan ihmisen epä-toivoon.
saatana pyrkii osoittamaan, että mikään ei ole varmaa edes Jeesuksella oleville.
Kalvinin opetukset ovat historian saatossa aikaan saaneet sellaiseen lahko hengen mikä ei ole vapauden henki, vaan orjuuden.
Gal. 4:7.
Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta.

Predestinaatio-oppi. osa I






Fatalismi ja predestinaatio-opin historiaa, pakanuudessa ja kirkonhistoriassa.

Muinaisten pakanakansojen, myös kreikkalaisten ja roomalaisten, parissa uskottiin usein, että jumalat määräsivät etukäteen jokaisen ihmisen kohtalon ja varsinkin hänen elämänsä pituuden. Kreikkalaisessa mytologiassa ihmisten kohtalon kerrottiin olevan kolmen jumalattaren vallassa. He olivat Klotho (kehrääjä), joka kehräsi elämän lankaa, Lakhesis (osan suova eli arvannostaja), joka päätti elämän pituuden, ja Atropos (torjumaton), joka katkaisi elämän, kun aika oli kulunut umpeen. Roomalaisilla oli myös samankaltaisia jumalia.
Juutalaisen historioitsijan Josefuksen mukaan fariseukset yrittivät sulauttaa kohtalokäsityksen siihen uskoon, joka heillä oli Jumalaan, ja siihen moraaliseen toimintavapauteen, joka ihmiselle oli annettu
(The Jewish War, II, 162, 163 [viii, 14]; Jewish Antiquities, XVIII, 13, 14 [i, 3]).

Teoksessa The New Schaff-Herzog Encyclopedia of Religious Knowledge sanotaan:
”Ennen 300–400-luvulla elänyttä Augustinusta ei predestinaatio-oppia kehitelty vakavasti kristillisyydessä.
Augustinuksen ajatukset myös tulivat uuteen tulkintaan ns: Kalvinilaisessa teologiassa. Vaikka mm; Martti Luther saikin paljon teologisia käsitteitä kirkko isä Augustinukselta, niin hän ei lähtenyt viemään predestinaatiooppia eteenpäin tai ylitulkitsemaan sitä niin kuin Kalvin. ” Augustinusta edeltäneet. kirkkoisät, esimerkiksi Justinus, Origenes ja Irenaeus, ”eivät tunne ehdotonta predestinaatiota; he opettavat tahdonvapautta” (Hastings, Encyclopædia of Religion and Ethics, 1919, X osa, s. 231).

Kun he kumoavat gnostismia, heidän osoitetaan tämän tästä ilmaisevan uskonsa ihmisen moraaliseen toimintavapauteen, joka on ”ihmisen persoonallisuudelle luonteenomainen piirre, moraalisen vastuuntunnon perusta, Jumalan lahja, jonka turvin ihminen voisi valita sen, mikä miellyttää Jumalaa” ja joka kertoo ”ihmisen itsemääräämisoikeudesta ja sellaisen Jumalan neuvosta, joka ei pakota”. (The New Schaff-Herzog Encyclopedia of Religious Knowledge, toim. S. Jackson, 1957, IX osa, s. 192, 193.)
Nykyinen New-age liikehdintä on myös tuonut kristilliseen ajatteluun mukaan ajatuksia ennaltamääräämis opista, näiden teologinen peruste on toki hiukan ontuva, ja vain muutamien varsinaisten jakeiden varassa.
Ps. 139:16.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.
Kts myös: Saar.3:2. 9:11. Job.14:5.
No tästä aiheesta on toki kiistelty varsinkin reformoiduissa kirkoissa, ja nykyinen new-age liike ja pakanuus on saanut ihmiset kiinnostumaan kohtalouskostaa. Ihmiset pitävät horoskooppejen lukemisesta, ja tähyävät merkkejä lehtien ja meedioiden palveluista. Mutta samaan aikaan harva ihminen on halukas tekemään itse mitään muutoksia. Vaan he pitävät kaikkia ennaltamäärättynä ja sanovat olevansa kohtalon uhreja.
Onko Jumalamme vain kohtalon arpa?
Katsotaan mitä raamattu puhuu koko aiheesta. Ihmisten kiinnostus varsinkin lopullisesta kohtalosta on ikävä kyllä erityisen niukkaa, me emme halua tuntea Jumalan suunnitelmia eikä hänen ajatuksiaan. Mutta samaan aikaan me olemme kuin pienet lapset 7-päivää lehden horoskooppi osion kimpussa, katsomassa löytyykö se Juhannus heila tälle kesälle. Vai suosiiko Pörssit nyt peluria, joka pistää maalista mammonaa haisemaan, lisätäkseen sen runsautta. Mutta eikö meille pitäisi olla se aarre taivaissa, mitä ei aika ja ruoste syö?
Se myös on sijoittamista ikuisuuteen, ja varmasti peremmalla korolla:)
Matt. 6:19-21.
Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.
Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta.
Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.

------------------------------- + ----------------------------------------------------------

Edeltätietämys, ennaltamääräys (predestinaatio)

Edeltätietämys merkitsee jonkin asian tietämistä, ennen kuin se tapahtuu tai ennen kuin sitä on olemassa. Raamatussa se liitetään pääasiallisesti – joskaan ei yksinomaan – Jumalaan, Luojaan, ja hänen tarkoituksiinsa. Ennaltamääräys taas tarkoittaa jonkin määräämistä, säätämistä tai päättämistä etukäteen tai ennalta määrättynä olemisen ominaisuutta tai tilaa.
Alkukielten sanat.
Sanoja, jotka on yleensä käännetty vastineilla ”tuntea edeltä”, ”edeltätietämys” ja ”määrätä ennalta”, on käytetty Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa, mutta samoja perusajatuksia ilmaistaan myös sen heprealaisissa kirjoituksissa.
”Edeltätietämys” on käännetty kreikkalaisesta sanasta pro´gnō·sis (sanoista pro ’ennen’ ja gnō´sis ’tieto, tuntemus’) (Ap 2:23; 1Pi 1:2). Vastaavaa verbiä pro·gi·nō´skō käytetään ihmisistä kaksi kertaa: Paavali sanoo, että eräät juutalaiset olivat ”entuudestaan tunteneet” hänet, ja Pietari viittaa siihen, että hänen toisen kirjeensä saajilla
’oli ennakkotieto’ (Ap 26:4, 5; 2Pi 3:17). Jälkimmäisessä tapauksessa on selvää, ettei noiden kristittyjen edeltätietämys ollut rajatonta. Ei siis ollut kysymys siitä, että he olisivat tienneet kaikki aikaan, paikkaan ja eri seikkoihin liittyvät yksityiskohdat niistä tulevista tapahtumista ja olosuhteista, joita Pietari oli käsitellyt. Heillä oli kuitenkin jonkinlainen yleiskuva siitä, mitä oli odotettavissa, ja he olivat saaneet sen siten, että Jumala oli henkeyttänyt Pietarin ja muut raamatunkirjoittajat.
”Määrätä ennalta” on käännetty kreikkalaisesta sanasta pro·o·ri´zō, sanoista pro ’ennen’ ja ho·ri´zō ’viitoittaa’ tai ’asettaa rajat’.
Suomen sana ”horisontti” tulee kreikan sanasta ho·ri´zōn ’rajoittava, rajaava’.
Jeesus Kristus valaisee kreikan verbin ho·ri´zō merkitystä sanoessaan, että ”Ihmisen Poikana” hän ”kulkee tietään sen mukaan kuin on viitoitettu [hō·ri·sme´non]”.

Paavali sanoi, että Jumala ”sääti [ho·ri´sas ’viitoitti’] määräajat ja ihmisten asumisen määrärajat”. (Lu 22:22; Ap 17:26.) Samaa verbiä käytetään myös ihmisten päätöksistä, esimerkiksi siitä, kun opetuslapset ”päättivät [hō´ri·san]” lähettää puutteenalaisille veljilleen avustusta (Ap 11:29).
Nimenomaan ennalta määräämistä koskevat Kreikkalaisten kirjoitusten viittaukset soveltuvat kuitenkin vain Jumalaan. Huomioon otettavia seikkoja. Jumalan edeltätietämyksen ja ennaltamääräyksen ymmärtämiseksi on välttämätöntä olla selvillä eräistä asiaan vaikuttavista seikoista. Ensinnäkin Jumalan kyky tietää ja määrätä asioita etukäteen on tuotu selvästi esiin Raamatussa.
Herra itse esittää jumalallisuutensa todisteeksi sen, että hän pystyy tietämään ja määräämään ennalta pelastuksen ja vapautuksen eri tilanteista sekä tuomion ja rangaistuksen eri syistä ja myös toteuttamaan ne. Hänen valitun kansansa jäsenet ovat näiden tapahtumien todistajia.
(Jes 44:6–9; 48:3–8.)
Tämä Jumalan edeltätietämys ja ennaltamääräys ovat kaikkien tosi profetioiden perusta (Jes 42:9; Jer 50:45; Am 3:7, 8). Jumala haastaa kansaansa vastustavat kansakunnat esittämään todisteita omien mahtajiensa ja epäjumaliensa jumalallisuudesta ja vaatii niitä tekemään sen siten, että ne ennustavat samanlaisia pelastustekoja tai tuomioita ja sitten toteuttavat ne. Se, etteivät ne kykene tähän, osoittaa noiden kansakuntien epäjumalien olevan vain ”tuulta ja tyhjää”. (Jes 41:1–10, 21–29; 43:9–15; 45:20, 21.)
Toinen huomioon otettava seikka on Jumalan älyllisten luomusten moraalinen toimintavapaus. Raamattu osoittaa, että Jumala antaa näille luomuksilleen edun ja vastuun käyttää valinnanvapauttaan, moraalista toimintavapauttaan (5.Mo 30:19, 20; Jos.24:15), ja tekee heidät siten tilivelvollisiksi teoistaan (1.Mo 2:16, 17; 3:11–19; Ro. 14:10–12; Hpr. 4:13).
He eivät näin ollen ole pelkkiä automaatteja eivätkä robotteja. Ihmistä ei olisi luotu todellisuudessa ”Jumalan kuvaksi”, jos hänelle ei olisi annettu moraalista toimintavapautta (1Mo 1:26, 27). Johdonmukaisuuden vuoksi Jumalan edeltätietämyksen (samoin kuin hänen ennaltamääräyksensä) ja hänen älyllisten luomustensa moraalisen toimintavapauden välillä ei pitäisi olla mitään ristiriitaa.

Kolmas seikka, joka täytyy ottaa huomioon ja joka toisinaan unohdetaan, ovat Jumalan moraalinormit ja hänen ominaisuutensa, mm. hänen oikeudenmukaisuutensa, rehellisyytensä, puolueettomuutensa, rakkautensa, armollisuutensa ja huomaavaisuutensa. Käsityksen siitä, miten Jumala käyttää edeltätietämis- ja ennaltamääräyskykyjään, täytyy siis olla sopusoinnussa kaikkien – ei ainoastaan joidenkin – edellä mainittujen seikkojen kanssa.
On selvää, että kaikki, mitä Jumala tietää etukäteen, toteutuu väistämättä, joten Jumala kykenee kutsumaan ”olemattomat, ikään kuin ne olisivat” (Ro 4:17).

Tietääkö Jumala etukäteen kaiken, mitä ihmiset tulevat tekemään? Tämä herättää joitakin kysymyksiä: Käyttääkö Jumala edeltätietämiskykyään äärettömässä, rajattomassa määrin? Näkeekö ja tietääkö hän etukäteen kaikkien luomustensa – sekä henkiluomusten että ihmisten – kaikki tulevat teot? Ja määrääkö hän ennalta nämä teot tai määrittääkö hän etukäteen kaikkien luomustensa lopullisen kohtalon jopa ennen kuin he ovat edes olemassa?
Vai käyttääkö Jumala edeltätietämystään valikoiden ja harkitusti, niin että hän näkee ja tietää etukäteen sen, mitä hän haluaa, mutta ei näe eikä tiedä ennalta sitä, mitä hän ei halua? Entä päättääkö Jumala luomustensa ikuisen kohtalon jo ennen kuin he ovat olemassa vai odottaako hän, että hän voi ensin arvioida heidän elämänvaellustaan ja heidän suhtautumistaan koetuksiin?

Näihin kysymyksiin täytyy saada vastaukset itse Raamatusta ja siitä, mitä siinä kerrotaan Jumalan toiminnasta ja hänen suhtautumisestaan luomuksiinsa ja mitä siinä on paljastettu hänen Poikansa Kristuksen Jeesuksen kautta (1Ko 2:16).

Predestinaatio-oppi. Käsitystä, jonka mukaan Jumala käyttää edeltätietämystään rajattomasti ja määrää ennalta kaikkien yksilöiden elämän ja kohtalon, sanotaan predestinaatio-opiksi. Sen puoltajat ajattelevat Jumalan jumalallisuuden ja täydellisyyden edellyttävän sitä, että hän tietää kaiken niin menneisyydestä, nykyisyydestä kuin tulevaisuudestakin.
Tämän käsityksen mukaan se, että hän ei tietäisi ennalta kaikkia asioita pienimpiä yksityiskohtia myöten, olisi todistus epätäydellisyydestä. Esimerkiksi Iisakin kaksospoikien Esaun ja Jaakobin tapaus esitetään todisteeksi siitä, että Jumala määrää luomustensa elämän ennalta jo ennen heidän syntymäänsä (Ro 9:10–13), ja mm. Efesolaiskirjeen 1:4, 5:tä lainataan sen tueksi, että Jumala tiesi etukäteen ja määräsi ennalta kaikkien luomustensa tulevaisuuden jo ennen luomisen alkamista. Jos tämä näkemys on oikea, sen tulee tietenkin olla sopusoinnussa kaikkien edellä mainittujen seikkojen kanssa, myös sen kanssa, mitä Raamatussa kerrotaan Jumalan ominaisuuksista, mittapuista ja tarkoituksista sekä hänen vanhurskaista menettelytavoistaan luomustensa suhteen (Il 15:3, 4).

Tämän valossa voimme tarkastella, mitä predestinaatio-oppi merkitsisi. Tämä oppi merkitsisi sitä, että ennen kuin Jumala loi enkelit ja ihmisen, hän käytti edeltätietämiskykyään ja näki ja tiesi ennalta kaiken, mihin tuo luominen johtaisi, myös yhden enkelin (saatana) kapina, sitä seuranneen ensimmäisen ihmisparin kapinan Eedenissä (1.Mo 3:1–6; Joh 8:44) ja kaikki tuon kapinan huonot seuraukset nykyaikaan asti ja vielä tämän jälkeenkin.
Tämä merkitsisi väistämättä sitä, että kaikki historiaan kirjattu pahuus (rikokset ja moraalittomuus, sorto ja sen aiheuttama kärsimys, valehteleminen ja ulkokultaisuus, väärä palvonta ja epäjumalanpalvelus) oli aikoinaan – ennen luomisen alkua – olemassa vain Jumalan mielessä, koska hän tiesi etukäteen tulevaisuuden kaikkia sen pienimpiä yksityiskohtia myöten. Jos ihmiskunnan Luoja olisi edeltätietämiskykynsä perusteella todella tiennyt etukäteen kaiken, mitä historiassa on nähty ihmisen luomisesta lähtien, niin Jumala olisi pannut tieten tahtoen alulle kaiken sen jälkeen seuranneen pahuuden koko voimassaan, kun hän lausui sanat: ”Tehkäämme ihminen.” (1Mo 1:26.) Nämä seikat asettavat kyseenalaiseksi predestinaatio-opin järkevyyden ja johdonmukaisuuden, varsinkin kun opetuslapsi Jaakob osoittaa, ettei epäjärjestys eikä muukaan paha ole lähtöisin Jumalan läsnäolosta taivaasta vaan että se on ”maallista, eläimellistä, demonista” alkuperää (Ja 3:14–18).

Edeltätietämyksen rajaton käyttö? Väite, jonka mukaan Jumala olisi epätäydellinen, jos hän ei tietäisi ennalta kaikkien tulevien tapahtumien ja olosuhteiden jokaista yksityiskohtaa, on todellisuudessa mielivaltainen käsitys täydellisyydestä. Täydellisyys ei sanan oikeassa merkityksessä vaadi tällaista edeltätietämyksen ehdotonta, rajatonta käyttöä, koska jonkin täydellisyys riippuu todellisuudessa siitä, täyttääkö se täysin ne oivallisuuden normit, jotka joku sen ansioiden arvioimiseen pystyvä on asettanut.
Jumalan oma tahto ja mielisuosio – eivät ihmisten mielipiteet tai käsitykset – ratkaisevat viime kädessä sen, onko jokin täydellistä vai ei. (5Mo 32:4; 2Sa 22:31; Jes 46:10.)

Tätä valaisee se, että Jumalan kaikkivoipaisuus on kiistattomasti täydellistä ja rajatonta (1Ai 29:11, 12; Job 36:22; 37:23), mutta hänen voimansa täydellisyys ei vaadi häntä käyttämään kaikkea sitä voimaa, joka hänellä kaikkivaltiaana on, täysin määrin aina tai välttämättä koskaan. Hän ei ole selvästikään käyttänyt sitä täysin määrin, sillä jos hän olisi, eivät pelkästään jotkin muinaiset kaupungit ja kansakunnat olisi tuhoutuneet, vaan Jumala olisi jo kauan sitten pannessaan täytäntöön tuomioita, joihin liittyvät hänen paheksuntansa ja vihastuksensa mahtavat ilmaukset, hävittänyt perusteellisesti koko maan ja kaiken siinä olevan, kuten tapahtui mm. vedenpaisumuksessa (1Mo 6:5–8; 19:23–25, 29; vrt. 2Mo 9:13–16; Jer 30:23, 24).

Herra ei siis käytä voimaansa pelkästään päästämällä rajoittamattoman voimansa valloilleen, vaan siten, että sitä hallitsee aina hänen tarkoituksensa ja lieventää hänen armonsa, kun sille on perusteita (Ne 9:31; Ps 78:38, 39; Jer 30:11; Va 3:22; Hes 20:17).

Jos Jumala samalla tavalla näkee jossain suhteessa hyväksi käyttää rajatonta edeltätietämiskykyään valikoivasti ja siinä määrin kuin hän haluaa, niin ei kellään ihmisellä eikä enkelillä totisesti ole oikeutta sanoa: ”Mitä sinä teet?” (Job 9:12; Jes 45:9; Da 4:35.)
Kysymys ei siis ole kyvystä, siitä mitä Jumala pystyy näkemään, tietämään ja määräämään ennalta, sillä ”Jumalalle on kaikki mahdollista” (Mt 19:26). Kysymys on siitä, mitä Jumala katsoo sopivaksi nähdä, tietää ja määrätä ennalta, sillä ”kaiken, mitä hän on mielinyt tehdä, hän on tehnyt” (Ps 115:3). Edeltätietämyksen valikoiva käyttö. Predestinaatio-opin vaihtoehdon, Jumalan edeltätietämiskyvyn valikoivan eli harkinnanvaraisen käytön, täytyisi olla sopusoinnussa Jumalan omien vanhurskaiden mittapuiden kanssa ja vastata sitä, mitä hän paljastaa itsestään omassa Sanassaan.
Vastoin predestinaatio-oppia monissa raamatunkohdissa kerrotaan, että Jumala tarkkaili kulloinkin ajankohtaista tilannetta ja teki ratkaisunsa tuon tarkkailun perusteella.

Ensimmäisen Mooseksen kirjan 11:5–8:ssa Jumalan kerrotaankin kohdistaneen huomionsa maahan, tarkkailleen Babelin tilannetta ja sitten päättäneen, mihin toimiin hän ryhtyisi sikäläisen epävanhurskaan hankkeen tukahduttamiseksi. Kun jumalattomuus alkoi rehottaa Sodomassa ja Gomorrassa, Jumala ilmoitti Abrahamille päätöksestään tutkia asiaa (enkeliensä välityksellä) nähdäkseen, ”toimivatko he täysin sen mukaan, mistä huuto on tullut eteeni, ja jos eivät, voin saada sen tietää” (1.Mo 18:20–22; 19:1).
Jumala sanoi, että hän oli ’tutustunut Abrahamiin’, ja kun Abraham oli uhraamaisillaan Iisakin, Herra sanoi: ”Sillä nyt minä totisesti tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et ole kieltänyt minulta ainokaista poikaasi.” (1.Mo 18:19; 22:11, 12; vrt. Ne 9:7, 8; Ga 4:9.)

Valikoiva edeltätietämys merkitsee sitä, että Jumala voisi päättää, että hän ei halua tietää rajoituksetta etukäteen kaikkia luomustensa tulevia tekoja. Tämä merkitsisi sitä, että koko historia luomisesta eteenpäin ei ole ollut vain sen toistamista, mikä on jo etukäteen nähty ja ennalta määrätty, vaan että Jumala saattoi täysin vilpittömästi asettaa ensimmäisen ihmisparin eteen mahdollisuuden elää ikuisesti maan päällä, jossa ei olisi lainkaan pahuutta.

Neuvoessaan ensimmäistä ihmispoikaansa ja -tytärtään toimimaan täydellisinä ja synnittöminä edustajinaan siten, että he täyttäisivät maan omilla jälkeläisillään, tekisivät siitä paratiisin ja vallitsisivat eläinkuntaa, hän siis soi heille todella rakkaudellisen edun ja kertoi, mitä hän aidosti odotti heiltä, eikä vain antanut heille tehtävää, jossa heidät oli jo ennalta tuomittu epäonnistumaan.
Jumala ei myöskään toiminut kyynisesti ja tarkoituksettomasti järjestäessään ”hyvän ja pahan tiedon puuhun” liittyneen koetuksen ja luodessaan ”elämän puun” Eedenin puutarhaan, niin kuin olisi tapahtunut, jos hän olisi tiennyt etukäteen, että ihmispari tekisi syntiä eikä voisi koskaan syödä ”elämän puusta”. (1Mo 1:28; 2:7–9, 15–17; 3:22–24.)

On sekä ulkokultaista että julmaa tarjota toiselle jotain erittäin mieluisaa ehdoilla, joiden täyttämisen tietää jo etukäteen olevan hänen kykyjensä ulottumattomissa.
Ikuisen elämän mahdollisuutta tarjotaan Jumalan sanassa kaikille ihmisille päämääräksi, joka on mahdollista saavuttaa. Kannustettuaan kuulijoitaan niin kuin Jeesus teki.

Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.
Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.
Vai kuka teistä on se ihminen, joka antaa pojallensa kiven, kun tämä pyytää häneltä leipää,
taikka, kun hän pyytää kalaa, antaa hänelle käärmeen?
Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat!
Matt.7:7-11.

Ne kutsut ja tilaisuudet hyödyn ja ikuisten siunausten saantiin, jotka Jumala esittää ja tarjoaa kaikille ihmisille, on siis annettu vilpittömässä mielessä (Mt 21:22; Ja 1:5, 6).
Hän voi täysin rehellisesti kehottaa ihmisiä ’kääntymään pois rikkomuksistaan, niin että he saavat elää’, niin kuin hän kehotti Israelin kansaan kuuluviakin (Hes 18:23, 30–32; vrt. Jer 29:11, 12), mikä ei olisi ollut johdonmukaista, jos hän olisi tiennyt ennakolta, että heidät oli yksilöinä määrätty kuolemaan jumalattomina (vrt. Ap 17:30, 31; 1Ti 2:3, 4).

Herra sanoi israelilaisille: ”Enkä sanonut Jaakobin siemenelle: ’Etsikää minua aivan turhaan.’ Minä olen Herra, joka puhun sitä, mikä on vanhurskasta – –. Kääntykää minun puoleeni ja pelastukaa, kaikki te maan äärissä asuvat.” (Jes 45:19–22.) Apostoli Pietari kirjoittaa samaan tapaan 2.Piet.3:9.
Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.

Jos Jumala olisi jo etukäteen tiennyt ja ennalta määrännyt vuosituhansia aiemmin täsmälleen, ketkä yksilöt saisivat ikuisen pelastuksen ja ketkä tuhottaisiin ikuisiksi ajoiksi, niin voitaisiin hyvinkin kysyä, mitä merkitystä tällä Jumalan ’kärsivällisyydellä’ olisi ja kuinka aidosti hän tosiaan toivoisi, että ’kaikki pääsisivät katumukseen’.

Apostoli Johannes kirjoitti, että ”Jumala on rakkaus”, ja apostoli Paavali sanoo rakkaudesta, että ”kaikki se toivoo” (1.Jo 4:8; 1Ko 13:4, 7). Tämän Jumalan huomattavan ominaisuuden vuoksi voidaan odottaa, että hän suhtautuu aidon ennakkoluulottomasti ja huomaavaisesti kaikkiin ihmisiin ja haluaa heidän saavan pelastuksen, kunnes he itse osoittautuvat toivottoman arvottomiksi (vrt. 2Pi 3:9; Hpr 6:4–12). Apostoli Paavali sanookin, että ”Jumalan huomaavaisuus pyrkii johdattamaan sinua katumukseen” (Ro 2:4–6).

Lopuksi ei voitaisi sanoa, että lunastusmahdollisuus annettiin todella kaikille ihmisille, jos tilaisuus hyötyä Kristuksen Jeesuksen lunastusuhrista olisi Jumalan edeltätietämyksen perusteella peruuttamattomasti suljettu joiltakuilta – kenties miljoonilta ihmisiltä – jo ennen heidän syntymäänsä, niin etteivät he voisi koskaan osoittautua arvollisiksi
(2Ko 5:14, 15; 1Ti 2:5, 6; Hpr 2:9).
Jumalan puolueettomuus ei ole selvästikään pelkästään kuvaannollista. ”Jokaisessa kansakunnassa se, joka pelkää häntä [Jumalaa] ja toteuttaa vanhurskautta, on hänelle otollinen.” (Ap 10:34, 35; 5Mo 10:17; Ro 2:11.)
Kaikilla ihmisillä on todellinen mahdollisuus ’etsiä Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilla häntä ja todellakin löytää hänet, vaikkakaan hän ei ole kaukana meistä kenestäkään’ (Ap 17:26, 27). Ilmestyskirjan lopussa esitetty Jumalan kehotus: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.
ei siis herätä vääriä toiveita eikä esitä tyhjiä lupauksia (Il 22:17).

Esimerkkejä Jumalan edeltätietämyksestä ja ennaltamääräyksestä. Jumalan edeltätietämys ja ennaltamääräys kytkeytyvät Raamatussa aina hänen omaan tahtoonsa ja omiin tarkoituksiinsa. Se, että jollakulla ”on jokin tarkoitus” tai joku ”päättää jotain”, merkitsee sitä, että hän asettaa jotain tavoitteeksi tai kohteeksi, jonka hän haluaa saavuttaa.
(Kreikan kielen sana pro´the·sis, joka on käännetty vastineella ”tarkoitus”, merkitsee kirjaimellisesti jonkin ’esille tai eteen asettamista’.) Koska Jumalan tarkoitukset toteutuvat varmasti, niin hän voi etukäteen tietää tulokset, tarkoitustensa lopullisen toteutumisen, ja hän voi ennalta määrätä ne samoin kuin ne toimetkin, joihin hän näkee sopivaksi ryhtyä noiden tulosten saavuttamiseksi (Jes 14:24–27).
Siksi Jumalan sanotaan ”muovaavan” tai ”hahmottelevan” (hepr. sanasta ja·tsar´, joka on sukua sanalle ”savenvalaja” [Jer 18:4]) tulevia tapahtumia tai tekoja koskevaa tarkoitustaan
(2.Ku 19:25; Jes 46:11; vrt. Jes 45:9–13, 18).

Suurena Savenvalajana Jumala ”saa kaiken aikaan sen mukaan kuin hänen tahtonsa neuvoo”, sopusoinnussa tarkoituksensa kanssa (Ef 1:11),
Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.
Ro 8:28.

Jumala kertoo siis ”alusta asti lopun ja muinaisuudesta saakka sen, mitä ei vielä ole tehty”, erityisesti omien ennaltamäärättyjen tarkoitustensa yhteydessä (Jes 46:9–13).
Kun Jumala loi ensimmäisen miehen ja naisen, he olivat täydellisiä, ja Jumala saattoi katsoa kaiken luomistyönsä tulosta ja havaita, että ”se oli erittäin hyvää” (1Mo 1:26, 31; 5Mo 32:4). Hän ei seurannut epäluuloisesti, miten ihmispari toimisi sen jälkeen, vaan kertomuksen mukaan hän ”ryhtyi lepäämään” (1Mo 2:2).
Hän saattoi tehdä sen, koska hänen kaikkivoipaisuutensa ja ylivertaisen viisautensa ansiosta mikään tuleva toiminta, tapaus tai sattuma ei mitenkään voisi muodostaa ylipääsemätöntä estettä eikä ylivoimaista ongelmaa, joka ehkäisisi hänen suvereenin tarkoituksensa toteutumisen (2Ai 20:6; Jes 14:27; Da 4:35).

Raamatusta ei siis löydy tukea sille predestinaatio-opin väitteelle, että pidättymällä tällä tavoin edeltätietämiskykynsä käytöstä Jumala vaarantaisi omat tarkoituksensa, koska niillä olisi ’aina taipumus epäonnistua ennalta näkemisen puutteen vuoksi, ja hänen täytyisi kaiken aikaa korjailla järjestelmäänsä, koska moraalista toimintavapauttaan käyttävien luomusten sattumanvarainen toiminta sekoittaisi sitä’.
Tällainen valikoiva edeltänäkemisen käyttö ei myöskään antaisi Jumalan luomuksille mahdollisuutta ”tehdä tyhjäksi hänen [Jumalan] toimiaan, saada hänet jatkuvasti muuttamaan mieltään, ärsyttää häntä ja saattaa hänet hämmennyksiin”, kuten predestinaatio-opin kannattajat myös väittävät.
(M’Clintock ja Strong, Cyclopædia, 1894, VIII osa, s. 556.)
Jos ei edes Jumalan maallisilla palvelijoilla ole todellista tarvetta olla ’huolissaan seuraavasta päivästä’, niin ei varmasti heidän Luojansakaan, jolle mahtavat kansakunnat ovat kuin ”pisara sangosta”, ole kantanut eikä kanna sellaista huolta (Mt 6:34; Jes 40:15).
Ihmisryhmät. Joissakin tapauksissa Jumala tiesi etukäteen, miten jotkin ryhmät, kansat tai ihmiskunnan enemmistö menettelisivät, ja hän saattoi siksi kertoa ennalta niiden tulevan toiminnan perussuunnan ja määrätä etukäteen, mihin toimiin hän puolestaan ryhtyisi niiden suhteen. Tällainen edeltätietämys tai ennaltamääräys ei kuitenkaan estä näihin ihmisryhmiin tai -luokkiin kuuluvia yksilöitä valitsemasta itse omaa menettelyään.
Tämä käy ilmi seuraavista esimerkeistä: Herra ilmoitti ennen Nooan ajan vedenpaisumusta, että hänen tarkoituksensa oli panna toimeen hävitys, joka tuhoaisi sekä ihmis- että eläinkunnan. Raamatussa osoitetaan kuitenkin Jumalan tehneen tämän päätöksensä vasta sen jälkeen, kun olosuhteet olivat kehittyneet niin väkivaltaisiksi ja muutenkin pahoiksi, että ne vaativat tällaisia toimia. Lisäksi Jumala, joka ’tuntee ihmisten poikien sydämen’, tutki asiaa ja havaitsi, että ihmisten ’sydämen ajatusten kaikki taipumukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat’
(2Ai 6:30; 1Mo 6:5).

Yksilöt, Nooa ja hänen perheensä, saivat kuitenkin Jumalan suosion ja välttyivät tuholta (1Mo 6:7, 8; 7:1). Samoin oli Israelin kansan laita: Jumala antoi israelilaisille tilaisuuden tulla ”pappisvaltakunnaksi ja pyhäksi kansakunnaksi” siten, että he pitäisivät hänen liittonsa, mutta kun kansa nelisenkymmentä vuotta myöhemmin oli Luvatun maan rajalla,

Herra ennusti, että se rikkoisi hänen liittonsa ja että hän hylkäisi sen kansakuntana.
Hänen edeltätietämyksensä perustui kuitenkin kokemukseen, sillä kansa oli jo ilmaissut uppiniskaisuutta ja kapinallisuutta. Siksi Jumala sanoi: ”Sillä minä tiedän hyvin heidän taipumuksensa, jota he kehittävät tänään, ennen kuin minä vien heidät siihen maahan, josta olen vannonut.” (2Mo 19:6; 5Mo 31:16–18, 21; Ps 81:10–13.)

Jumala tiesi etukäteen, että nuo ilmiselvät taipumukset johtaisivat myöhemmin pahuuden lisääntymiseen, mutta hän ei ollut siitä vastuussa sen enempää kuin joku, joka tietää etukäteen, että huonoista materiaaleista ja puutteellisella ammattitaidolla valmistettu rakennus ränsistyy nopeasti, on vastuussa sen ränsistymisestä. Jumalan esittämä sääntö ”mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää” pitää paikkansa (Ga 6:7–9; vrt. Ho 10:12, 13).

Jotkut profeetat julistivat profeetallisia varoituksia Jumalan ennalta määräämistä tuomioista, jotka kaikki perustuivat jo vallitseviin olosuhteisiin ja sydämen asenteisiin
(Ps 7:8, 9; San 11:19; Jer 11:20).
Näissäkin tapauksissa yksilöt saattoivat kuitenkin kuunnella Jumalan neuvoja, ojennusta ja varoituksia, ja jotkut kuuntelivatkin niitä ja saivat siten hänen suosionsa
(Jer 21:8, 9; Hes 33:1–20).
Jumalan Poika, joka myös pystyi lukemaan ihmissydämiä (Mt 9:4; Mr 2:8; Joh 2:24, 25), oli saanut Isältään edeltätietämiskyvyn, ja hän ennusti tulevia olosuhteita, tapahtumia ja Jumalan tuomioita. Hän ennusti kadotus (gehenna) tuomion kirjanoppineille ja fariseuksille luokkana
(Mt 23:15, 33),
mutta ei sanonut, että jokainen yksityinen fariseus tai kirjanoppinut olisi ollut ennalta tuomittu tuhoon, mistä on hyvänä esimerkkinä apostoli Paavali (Ap 26:4, 5).
Jeesus ennusti onnettomuuksia katumattomalle Jerusalemille ja muille kaupungeille, mutta ei sanonut Isänsä määränneen ennalta, että ne kohtaisivat noiden kaupunkien jokaista asukasta (Mt 11:20–23; Lu 19:41–44; 21:20, 21).
Hän tiesi ennalta myös sen, mihin ihmisten taipumukset ja sydämentila johtaisivat, ja ennusti ne ihmiskunnan olosuhteet, jotka vallitsisivat ”Lopun aikojen” aikaan, sekä Jumalan omien tarkoitusten toteutumisen (Mt 24:3, 7–14, 21, 22).
Myös Jeesuksen apostolit esittivät profetioita, joista ilmeni Jumalan tienneen etukäteen joidenkin luokkien, esimerkiksi ”antikristuksen”, ilmaantumisesta (1Jo 2:18, 19; 2Jo 7),
ja määränneen ennalta noiden luokkien lopun
(2Te 2:3–12; 2Pi 2:1–3; Ju 4).