Annihilaatio-oppi ja Kadotus

Oppi Tyhjiin raukeamisesta (annihilaatio).
Tässä siis tarkastellaan, sitä mitä tapahtuu kuolemassa. Meneekö sielu johonkin välitilaan,
(Taivas tai Helvetti)
vai häviääkö ihminen kokonaan. Valtaosa kristikunnasta opettaa, että ihminen jatkaa matkaansa sieluna kuoleman jälkeen. Eli he kieltävät tyhjiin raukeamisen,
tai sitten eivät vastaa siihen. Tulkinnaksi tästä annihilaatio opista jää se,
muistaako Jumala näitä kuolleita.
Omaavatko he toivoa ylösnousemuksesta. Jos he omaavat toivon, silloin heihin ei voi soveltaa annihilaatiota kokonaan, vain ainoastaan välillisesti.
Alku kristittyjen Elämässä vaikutti Juutalainen tapa tulkita kuolema. Kuolema oli Elämän totaalinen vastakohta, jossa ihminen lakkasi olemasta, koska sielun ja ruumiin välille ei tehty eroa. Paavalikin kirjoitti kuolemasta ja myös hän oli omaksuntu tämän käsitysen.
Paavali oli juutalainen ja oli omaksuntu vanha testamentillisen ihmiskäsityksen.
Kts myös.Hes.18:4. 1.Moos.3:19.

Rom 6:21,23.
Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen, jota te nyt häpeätte. Sillä sen loppu on kuolema. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Miten käy ihmisille jotka eivät pelastu.
Kirkko Raamattuihin niin 1938 vuoden kuin 1992 on käännetty kohdaksi kadotus. Tahdon tässä tuoda esiin kuinka Raamatun kääntäjät ovat halunneet tuoda Helvetti teologiaa jopa raamatun käännöstyöhön. Vaikka Puolustukseksi he esittävät vanhaa tapaa tulkita asia.

Toki asia on myös näin, mutta itse pidän sitä tekstin turhana selittämisenä, eikä anna oikeaa kuvaa raamatun sanomasta.
1.Kor.1:18
Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. KR 38.

Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima KR 92.

Sana joka esiintyy alkuteksteissä kadotuksen kohdalla on apollumi αποολλυμι.
Joka tarkoittaa, tuhoutumista,häviämistä. Tuhoamista. Olemassa olevan lakkaamista.
Katso myös vastaavat kohdat. 1.Kor.15:18. 2.Kor.2:15. 4:3.
Englanninkielinen Raamattu esimerkiksi kääntää sanan oikein.
1Co 1:18
For the message about the cross is nonsense to those who are being destroyed, but it is God's power to us who are being saved. International Standard Version.

Uudessa testamentissa Käytetään myös substantiiveja kyseisestä sanasta.
Kuten olethros, ολεθρος. Joka merkitsevät tuhoa ja häviämistä.
Joka asiayhteydestä riippuen osataan kääntää oikein.
Kuten alla olevassa raamatun paikassa vuoden 92 kirkko raamattu käntää sen
1938kr paremmin.

1.Tess. 5:3
Kun he sanovat: "Nyt on rauha, ei hätää mitään", silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. KR 1938.

Juuri kun ihmiset sanovat: "Kaikki on hyvin, ei mitään hätää", tuho kohtaa heidät äkkiarvaamatta niin kuin synnytyspoltot raskaana olevan naisen, eivätkä he pääse pakoon.
KR 1992.

Uudempi Kirkko raamattu kääntää tässä kohdin sen paremmin kuin vanha.
Koska Olethros sana merkitsee myös tuhoa, häviämistä.
Sitten on vielä yksi termi jota käytetään ja se on, Apoleia απωλεια.
Joka merkitsee myös, tuhoutumista. Tämä kohta esiintyy monissa kohdissa kuten.

Fil. 1:28.
vastustajia missään kohden säikähtämättä; ja se on heille kadotuksen, mutta teille pelastuksen merkki, merkki Jumalalta. KR 1938.

antamatta vastustajien säikyttää itseänne. Se on heille Jumalan antama osoitus siitä, että heitä odottaa kadotus mutta teitä pelastus. Kr 1992.

Tässä kohdin Meidän kirkko raamattumme on taas käyttänyt sanaa joka johtaa meidät Helvetti teologia äärelle. Esimerkiksi International Standard Version kääntää sen oikeammin eli Tuhoksi.

Php 1:28
and that you are not intimidated by your opponents in any way. This is evidence that they will be destroyed and that you will be saved-and all because of God.

Näillä raamatunkohdilla tahdon vain osoittaa miten heikkojen argumenttejen varassa on oppi ikuisesta helvetin tulesta. Olisi johdonmukaista kääntää myös Suomenkielisiin raamattuihin kyseiset kohdat oikein, eli tuhoksi, eikä kadotukseksi. Mutta jos käsite kuolema ei olisi niin täynnä hellenistisiä ajatuksia, niin mikä ettei kohtia voisi kääntää kuolemksi. Koska kuolema on elämän loppumista, asioiden raukeamista tyhjiin kuten vanha testamentti sanoo.
kuolemassa ei ole tietoa, eivätkä kuolleet tiedä mitään.

Toki itse en ole mikään Koeen kreikan expertti. Koska Alku kristityt ymmärsivät elämän ihan toisin kun helleeninen väestö. Pakana maailmassa kuolema ei ollut loppu vaan elämä jatkui tuonelassa tai jossain muussa erikoisessa paikassa.
Nämä käännöstavat tulevat myös kirkko raamatuissa esiin mm sana tuonela, on epäjohdonmukainen, sillä se viittaa paikkaa jossa on elämää.
Kuolema ymmärrettiin Juutalaisessa traditiossa kaiken loppuna. Raamatun Kirjoittajat tahtoivat tuoda esiin sen tosiseikan, että vaikka kuolleet ovat kuolleet, niin heillä silti he ovat odottavassa tilassa. Toisinsanoen heidän "elämänsä" ei ole rauennut tyhjiin (annihilaatio)

1.Tess.4:14.
Jos kerran Jeesus on kuollut ja noussut kuolleista, niin kuin me uskomme, silloin Jumala myös on Jeesuksen tullessa tuova poisnukkuneet elämään yhdessä hänen kanssaan.

On historiallinen tosiasia, että myöhempi teologia on muuttanut käsitystä kuolemasta. Ehkä teologit ovat olleet vilpittömiä, mutta luullakseni kuitenkin se ei ole ihan koko totuus. Koska Helvetillä pelottelu on ollut myös poliittinen lyömäase.
Esimerkiksi keskiajalla jolloin kerättiin kovasti aneita jotta saadaan köyhtynyt kirkko uudelleen kunniaansa ( Rooman kirkko).
On hyvä joskus vertailla eri raamatun käännöksiä toisiinsa, koska sitä kautta myös oppii ymmärtämään, että kääntämisellä voidaan joko tukea tai selittää joitain oppeja. Kuten tässä tapauksessa, Helvetti oppia. Sana kadotus kuulostaa jo pelkässä Suomenkielessä hyvin toisenlaiselta kuin Tuhoutuminen.
Toki kääntämisessä pitää olla aika johdonmukainen, sillä alkukieliltä kääntäminen on haastavaa puuhaa.

Kristitty Ja Asevelvollisuus.

Tämän kaltaisia eettisiä keskusteluja käydään nykyään yllättävän paljon. Ennen vanhaan tällainen keskustelu ei ollut ongelma. Vaan ehkä aikojen muuttuminen on tuonut eettisen pohdiskelun jokaiseen kotiin.

Silloin tällöin uutisissa esiintyy ihmisiä jotka kertovat, että Suomi on ainoa Eu maa jossa on mielipidevankeja (totaalikieltäytyjät).

Nämä ihmiset perustelevat kantaansa ihmiselämän kunnioittamisella, ja vastustavat yleistä asevelvollisuutta. Suomessa asevelvollisuuden voi välttää ainoastaan jehovan todistaja, ja ahvenanmaalainen. Toki jehovan todistajan pitää olla aktiivinen seurakuntalainen, jotta tällainen myönnytys voi onnistua.

Kirkkohistorian silmin kysymys ei ole uusi. Ensimmäisten vuosisatojen aikana, ennen Konstantinuksen aikaa. Kristillinen kirkko suhtautui nihkeämmin asepalvelukseen.

Mutta oli myös tapauksia jossa suhtautuminen ei ollut niin jyrkkää. Kirkon linja tässä ei ollut yhtenäinen. Kirkon suhtautuminen asepalvelukseen on kuitenkin tullut selvemmäksi varsinkin, kun Kristillinen kirkko sai valtionuskonnon roolin. Mutta silti kirkon kantaa sotaan voidaan nähdä olevan puoltava jo ennen valtionuskonnon roolia.

Antiikin aikainen sotapalvelus oli hieman toisenlainen kuin nykyään.

Ensinnäkin kyse oli palkka armeijasta. Sotilaita velvoitettiin uhraamaan keisarille, että jumalille.

Vala vannottiin myös molempien nimeen. Uskonnollisuus näytteli suurta roolia myös antiikin armeijassa.

Kirkkoisä Origenes kirjoitti juuri näiden syiden olevan yksi syy siihen miksi armeija ei sovi kristityille.

Hippolytus-170–236jkr. Suhtautui kielteisesti sotapalvelukseen, kun taas Klemens Aleksandrialainen 150–211jkr vertaa sotilaan ammattia mihin tahansa muuhunkin ammattiin.

Kristillinen käsitys Roomalaisista gladiaattori taisteluista on kuitenkin ollut yksiselitteisesti kielteinen,

koska se ihannoi tappamista ja orjuutta.

Rooman armeijan tunnukset ja muut tavat olivat vahvasti sidottuja heidän jumaliinsa, kuten jupiteriin, marssiin, ja myöhemmin hellenistinen vaikutus toi mukanaan uusia uskontoja kuten mithra kultti,

joka oli suosittu sotilaiden keskuudessa.

On siis hyvin selvää, miksi kristityt eivät tahtoneet sekaantua samanlaisiin tapoihin.

Mitä Raamattu sanoo sotilaan tehtävistä.

Monille tulee heti mieleen käsky älä tapa. 2. Moos. 20:13.

ratsach raw-tsakh' (רצח). Kyseinen käsky tarkoittaa myös älä murhaa.

Ehkä käskyn sisältö tulisi paremmin esiin jos siitä käytettäisiin termiä ”älä murhaa”

Vanha testamentti on kuitenkin täynnä sotia, niin oikeutettuja kuin oikeudettomiakin.

Vanhassa testamentissa ei esiinny kieltoa käydä sotaa, vaan tappamisen kiellolla halutaan kieltää kostotoimet ja yksityiseen ihmiseen kohdistuvan tapon tai murhan.

Herra itse myös soti kansansa kanssa ja antoi voiman tuhota viholliset kansat jotka palvoivat vääriä jumalia. 5.Moos.20:4.

Israelin kansa oli kuitenkin ympäröiviin kansoihin nähden hyvin rauhanomainen kuten esimerkiksi soturikansat kuten filistealaiset, edomilaiset ja ammonilaiset.1.Sam.11:2.

Herra kielsi israelilaisia kuitenkaan sotimasta ilman oikeutusta, ja ilman, että siihen olisi Herran lupaa. Siitä esimerkki kun israelilaiset kulkivat Edomin ja Moabin halki. 5.Moos.2:4-13.

Vanhanliiton viimeinen profeetta Johannes kastaja suhtautui myös hyväksyvästi sotilaisiin

jotka tulivat hänen luokseen.

Myös sotamiehet kysyivät häneltä sanoen: "Mitäs meidän pitää tekemän?"

Ja hän sanoi heille: "Älkää kiskoko keneltäkään älkääkä kiristäkö,

vaan tyytykää palkkaanne". Luuk.3:14.

Johannes ei tuominnut heitä, eikä käskenyt heitä jättämään asemaansa.

Vanhan testamentin kantaa on joskus vaikea ymmärtää, koska Jumala itse oikeutti sodat.

Mutta asia on ymmärrettävä siitä perspektiivistä, että Jumala on kaikkivaltias, ja hänellä on oikeus hallita kansaansa kuten tahtoo.

Myös Vanhan testamentin ajattelu voi aiheuttaa aikamoisen dilemman.

Onko VT Jumala eri.

Vastaus on ei, sillä Jumalan tarkoitus oli varjella yksi kansa puhtaana muista uskonnoista.

Ja varjella se läpi historian. Jotta messias voisi syntyä Jumalan kansaan.

Jos Israel ei olisi käynyt puolustussotia, niin se kansana olisi ajan myötä hävinnyt.

Sillä Maantieteellisesti Israelin valtio oli niin tärkeällä strategisella paikalla, että muut kansat aktiivisesti havittelivat sen maa alueita.

Entä uusitestamentti ja Jeesuksen opetukset. Yleensä katsotaan Jeesuksen ajaneen

pasifistista asennetta. Katsotaan muutama kohta jossa Jeesus kohtasi roomalaisen sotilaan.

Ja kun hän saapui Kapernaumiin, tuli hänen tykönsä sadanpäämies ja rukoili häntä.

ja sanoi: "Herra, minun palvelijani makaa kotona halvattuna ja on kovissa vaivoissa".

Hän sanoi hänelle: "Minä tulen ja parannan hänet".

Mutta sadanpäämies vastasi ja sanoi: "Herra, en minä ole sen arvoinen,

että tulisit minun kattoni alle; vaan sano ainoastaan sana, niin minun palvelijani paranee.

Sillä minä itsekin olen toisen vallan alainen, ja minulla on sotamiehiä käskyni alaisina, ja minä sanon tälle: 'Mene', ja hän menee, ja toiselle: 'Tule', ja hän tulee, ja palvelijalleni: 'Tee tämä', ja hän tekee."

Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat:

"Totisesti minä sanon teille: en ole kenelläkään Israelissa löytänyt näin suurta uskoa.

Matt.8:5-10.

Vaikka Jeesus monesti sanoi ohjeita ihmisille, jotka tulivat hänen luokseen.

Hän usein sanoi mene

äläkä enää tee synti. Mutta tässä tapauksessa Jeesus ei sano sadan päämiehelle mitään.

On totta, että aihe pitää myös nähdä laajemmassa kontekstissä.

Sanoohan Jeesus myös, ettei pidä tehdä pahalle vastarintaa ja pitää kääntää toinen poski jos

joku sinua lyö. Kts: Matt.5:39.

Jeesus sanoi myös,

Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta,

jotka teitä vainoavat. Matt.5:44.

Jeesus kuitenkin näissä kohdin viittaa omaan kohtaloonsa kärsijän roolissa.

Jeesus ei tullut tuomariksi, vaan julistamaan evenkeliumia.

Joh.18:23.

Jeesus vastasi hänelle: "Jos minä pahasti puhuin, niin näytä toteen, että se on pahaa;

mutta jos minä puhuin oikein, miksi minua lyöt?"

1.Piet.2:23.

joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut,

vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee,

Kuuluisimpia Jeesuksen sanoja on myös, se mitä hän sanoi Pietarille kun hän tarttui miekkaan.

Matt.26:52.

Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Pistä miekkasi tuppeen; sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat.

Tässä kontekstissa asiayhteys viittaa Jeesuksen tulevaan kohtaloon eli ristintielle.

Jos Jeesus olisi vapautettu, niin hänen uhri asenteensa olisi kärsinyt.

Sanoihan Jeesus Pietarille, ettei hänelle olisi ollut mitään ongelmaa pyytää kaksitoista

legioonaa enkeleitä avukseen. Tällä hän viittasi myös tulevaan tapahtumaan eli Herran Päivään

kun hän saapuu mahdissaan, enkeleiden kanssa.

Tämän getsemane episodin tarkoitus oli myös käydä toteen, sillä Herra käski opetuslasten

ostaa kaksi miekkaa.

Niin he sanoivat: "Herra, katso, tässä on kaksi miekkaa". Mutta hän vastasi heille: "Riittää".

Luuk.22:38.

Miekka symboloi myös tuomiota ja sotaan lähtemistä, kun se vedetään tupesta, kuten Pietari teki.

En kuitenkaan sen enempää vie päätelmiäni tästä eteenpäin.

Miekka myös oli hyvin lyhyt siihen aikaan n70.90cm pitkä

Miten Apostolit tulkitsivat asepalveluksen ja miekan kantamisen.

Paavali jolle Herra itse ilmestyi, sanoi näin.

Apostolien teoissa myös mainitaan Kornelius niminen sotilas joka oli pakana käännynnäinen.

Hän oli sotilaan ammatissa, mutta silti hänene rukoukst kuultiin ja jopa enkeli ilmestyi hänelle.

Korneliuksella näin on myös tarkeä rooli kun pakanat saavat Pyhän Hengen.

Kornelius oli myös hyvässä maineessa. Miten ihmeessä pakana sotilas olisi voinut saada Pyhän Hengen jos hän olisi ollut kielletyssä ammatissa?

Tämä todistaa sen, että sotilas voi myös olla hurskas ammatissaan. Toki sotilaan ammattiakin voi hoitaa monella lailla, mutta ainakin Kornelius oli siinä asemassaa oikeuden mukainen.

Apt.10:3-4,22,45

Hän näki selvästi näyssä, noin yhdeksännellä hetkellä päivästä, Jumalan enkelin,

joka tuli sisään hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Kornelius!"

Tämä loi katseensa häneen ja sanoi peljästyneenä: "Mikä on, Herra?" Enkeli sanoi hänelle:

"Sinun rukouksesi ja almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edessä.

He sanoivat: "Sadanpäämies Konrnelius, hurskas ja Jumalaa pelkääväinen mies, josta koko

Juudan kansa todistaa hyvää, on pyhältä enkeliltä ilmestyksessä saanut käskyn haettaa sinut kotiinsa ja kuulla, mitä sinulla on sanottavaa".

Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana,

hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin,

Room.13:1-6.

Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on.

Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat.

Sentähden, joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vastaan;

mutta jotka nousevat vastaan, tuottavat itsellensä tuomion.

Sillä hallitusmiehet eivät ole niiden pelkona, jotka tekevät hyvää, vaan niiden,

jotka tekevät pahaa. Jos siis tahdot olla esivaltaa pelkäämättä, niin tee sitä, mikä hyvää on,

ja sinä saat siltä kiitoksen;

sillä se on Jumalan palvelija, sinulle hyväksi. Mutta jos pahaa teet, niin pelkää;

sillä se ei miekkaa turhaan kanna, koska se on Jumalan palvelija,

kostaja sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee.

Siksi tulee olla alamainen, ei ainoastaan rangaistuksen tähden, vaan myös omantunnon tähden.

Sentähdenhän te verojakin maksatte. Sillä he ovat Jumalan palvelusmiehiä,

ahkeroiden virassansa juuri sitä varten.

Ihminen ei voi luoda paratiisia maanpäälle, ja siksi inhimillinen järjestys toteutuu myös edellä kuvatulla Paavalin sanoilla. Mitä olisi yhteiskunta jos ei olisi poliisia, tai miten kävisi perheelle jonka kotiin hyökkää aseistautuneita miehiä joilla on aikeena tappaa kaikki.

Eikö tällöin ainoaksi keinoksi jää pakko keinot, eli aseen käyttö.

Kristityt uskovat, että on vain yksi joka tuo lopullisen rauhan.

Jeesus Kristus joka on rauhan ruhtinas. Inhimillinen järkeily ja pasifistinen utopia ei ole mahdollinen koskaan.

Pietari kirjoitti kuten paavali, Olkaa alamaiset kaikelle inhimilliselle järjestykselle Herran tähden, niin hyvin kuninkaalle, joka on ylin, 1.Piet.2:13.

Nämäkään kohdat eivät silti helpota sitä tosiasiaa, etteikö asevelvollisuus ja kristillinen etiikka olisi ristiriidassa pohjimmiltaan. Kristityt on kutsuttu elämään sovussa ja rauhassa.

Ongelmana on myös miten tämä palvelee lähimmäisen rakkautta.

Monet kirkonmiehet ovat tätä ongelmaa pohtineet. Kuten Augustiinus, Tuomas Akvinolainen ja Martti Luther.

Luther puhui kahden regimetin opista eli hengellinen ja maallinen. Kirkko ei näin puuttunut ollenkaan maallisiin asioihin vaan antoi kuninkaalle tämän vallan. kirkko taipui hallitsijan tahtoon, kunhan se ei rikkonut Raamatun sanaa.

Kumpikin Regimeteistä oli Jumalan perustama.

Maallinen regimentti (maallinen hallinta / maallinen valtakunta, regnum civile, jossa miekalla, esivallalla ja maallisilla järjestyksillä on tehtävänsä
Hengellinen regimentti Jumalan hengellinen hallinta / Kristuksen valtakunta, regnum Christi,

jossa taistellaan Jumalan sanalla ja evankeliumilla.

Augustiinus 354-430jkr Puhui myös sodan puolesta vain jos se oli oikeutettu. Kuten hyökkääjän torjuminen. Sotaan ei koskaan pitänyt ryhtyä helposti sillä se olisi vain viimeinen keino turvata valtion ja ihmisten rauhassa eläminen. Augustiinuksen mukaan Jumala ei siunaa sotia, koska Jumala ei siunaa tappamista. Mutta inhimillinen maailma on synnin seurauksesta epätäydellinen.

Ihmiset myös itse kärsivät sodista, se ei ole kenenkään halu, tai korkeinpäämäärä.

Augustiinus myös kehoitti sotilaita aina ripittäytymään, eli tunnustamaan syntinsä.

Vaikka kyseessä olisi oikeutettu sota, niin sota itsessään on aina väärin, koska tappaminenkin on.

Jeesuksen sanoja kuten. Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle;

en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Matt.10:34.

On varmasti historian saatossa käytetty väärin kuten jotkut ristiretket.

Tällaiset Jeesuksen puheet eivät puolla sotaa, vaan sanat on ymmärrettävä niin, että Jeesuksesta itsestään on tullut riita ihmisten välille.

Monet Juutalaiset uskoivat, että tuleva messias olisi jonkinlainen kansallis sankari joka vapauttaisi kansan rooman ikeestä, kuten selootit (juutalainen ääri nationalistinen puolue)

Jeesus ei kuitenkaan tullut sotimaan, vaan etsimään kadonnutta laumaansa.

Tulevaisuudessa Herra kyllä tulee takaisin. Eikä hän silloin tule olemaan samanlainen kuin silloin kun hän vaelsi täällä maanpäällä.

Dan.2:44.

Mutta niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti,

2:tess.1:7.

ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme,

kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa.

Ilm.17:14.

He sotivat Karitsaa vastaan, mutta Karitsa on voittava heidät,

sillä hän on herrain Herra ja kuningasten Kuningas; ja kutsutut ja valitut ja uskolliset

voittavat hänen kanssansa."

Mutta takaisin aiheeseen. Raamatun mukaan jokainen ihminen on arvokas ja verestä vaaditaan veri jo vanhan testamentin aikana. Itse olen ajatellut aiheen myös näin, että jos Puolustat itseäsi niin eikö silloin voiman käyttö ole myös oman hengen ja elämän suojelemista.

Hyökkääjä on tässä tapauksessa se joka rikkoo ja uhkaa.

Sinä suojelet sitä mikä on pyhää, eli myös sinun elämäsi. Ei kukaan pystyisi ajattelemaan, että olisi oikein jos linja autossa on vaikka pommimies. Ja se päättäisi räjäyttää linja auton,

joka on täynnä kaikenlaisia ihmisiä.

Eikö silloin olisi oikein näiden ihmisten tähden, että sinä käyttäisit kaikki keinot tämän uhkaavan ihmisen taltuttamiseen, jos kaikki muut keinot on käytetty.

Niin luultavasti pyrkisit myös asein pelastamaan ihmiset. Olisi myös eettisesti väärin jättää asia moraalisen pohdiskelun teoriaksi, kun ihmiseltä voidaan vaatia nopeita reaktioita ja nopeita päätöksiä.

Suomen talvisota 1939-1940. On koko kansakuntamme muistoissa hyvin sankarillinen.

Ja itse uskon, että sitä sotaa pystyisi pitämään puhtaasti oikeutettuna sotana.

Siinä oli kysymys kansan eloonjäämisestä. Suomen valtio teki silloin kaikkensa jotta sota vältettiin.

Mutta silti miehet kutsuttiin puolustamaan perheitään ja elintapaansa, kun vieras valta aikoi pyyhkiä sen pois, vieläpä ateistinen valtio joka kielsi kristillisen uskon.

Olisiko meillä täällä suomessa nykyään mahdollista keskustella humanistisista kysymyksistä sellaisella voluumilla mitä nykyään pystymme. Jos asiat olisivat menneet toisin.

Onko oikein arvostella puolustusvoimia, jonka tarkoitus on ainoastaan torjua

vihollinen joka uhkaa maatemme.

Onko totaalikieltäytyjä ajatellut asiaansa siitä näkökulmasta, että hänenkin

sanavapauttaan on puolustettu asein.

Keskustelu sodan oikeutuksesta on aina tilanne kohtainen ja hyvin haastava.

Siihen ei ole yhtä oikeaa vastausta. Esimerkiksi YK:n läsnäolo on estänyt monia kansanmurhia, mutta on myös kansanmurhia johon ei ole puututtu kuten Ruanda.

Yk:n toimintakin perustuu siihen valmiuteen, että pakon edessä puolustetaan rauhaa asein.

Suomen puolustusvoimat ylläpitää samaa periaatetta.

Totaali kieltäytyjät ovat varmasti pitkälle pohtineet kantaansa, ja monet heidän argumenteista ovat asiallisella pohjalla. Mutta monet heidän näkemyksistään ja arvomaailmansa ei esimerkiksi näe aborttia murhana.

Ja siksi onkin hyvä miettiä onko heidän arvomaailmansa oikeasti niin jalo kun he väittävät.

Eettinen keskustelu on monesti hyvin teoreettista. Eikä vastaa olleenkaan käytännön asioita.

Kristityn on hyvä kuitenkin pohdiskella tällaisiakin asioita, eikä suin päin ajatella,

että sotiminen olisi kristityn velvollisuus. Tämän kaltainen asenne saattaisi ruokkia vääränlaista asennetta, muita ihmisiä kohtaan.

On myös hyvin mielenkiintoista tutkia miksi niin sanotut kristilliset valtiot ovat sotineet keskenään. Tällöin kuitenkin kyse on ollut enempi poliittinen kuin uskonnollinen ja sodan syyt ovat olleet enemmän sellaisten valtionmiesten harteilla jotka eivät ehkä ole omanneet kristillistä moraali ymmärrystä.

Sekin on hyvin valitettavaa, että tällaisia sotia on ollut.

Eettinen pohdiskelu näiden asioiden tiimoilta on kuitenkin jokaisen kristityn vastuulla.

Oli sitten Lähtökohta sotaan mikä hyvänsä. Tai kuoleeko mielummin vakaumuksen puolesta, olla tarttumatta aseisiin kunnioittaessaan käskyä älä tapa.

Meillä ihmisillä on hyvin vaikeaa joskus arvioida asioiden oikeaa laitaa, ja siksi on kunnioitettava ainakin näin rauhan aika toisten vakaumusta.

Tilanne kuitenkin on hyvin toinen jos sellainen tilanne tulee eteemme, että rauhaamme uhkaa joku asein. Silloin ainakin itse uskon, että

Kristitty mies on kuitenkin kutsuttu puolustamaan perhettään ja isänmaataan, koska Rakkauden velvollisuus on auttaa heikkoja, sorrettuja ja uhattuja.

Kristillinen kirkko on jo ammoisista ajoista rukoillut esivaltojen puolesta, jotta saisimme oikeita johtajia, että saisimme elää rauhassa.

1.Tim.2:1-2.

Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja

kiittämään kaikkien ihmisten puolesta,

kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa.

Tiit.3:1.

Muistuta heitä olemaan hallituksille ja esivalloille alamaiset, kuuliaiset,

kaikkiin hyviin tekoihin valmiit,

Laki Henkinen Sapatin vietto.

Sapatti on aiheena aika marginaalinen, mutta silloin tällöin tämä nousee esille varsinkin Adventti Kirkon kohdalla ja muiden Ääri protestanttisten kirkkojen suhteen
kuten Church of God
ja lukuisat muut pienet seurakunnat jota voidaan yleisesti kutsua Armstrongilaisiksi.

Miksi nämä seurakunnat ja kirkot pitävät sapattia.
Onko Sunnuntai korvattu Sapatilla joka on pedonmerkki mm Adventti kirkon mukaan?
Millaisia väärinkäsityksiä yleensä on liitetty sapatin ja sunnuntain välille. Onko näillä rinnastuksilla mitään perää.
Miksi ylipäätänsä kristityiden pitäisi noudattaa vanhan liiton lakia niin kuin juutalaiset tekivät muinaisessa israelissa.

Hes.20:20.
Pitäkää pyhänä minun sapattini, olkoon se merkkinä liitostamme ja muistuttakoon se teitä siitä, että minä olen Herra, teidän Jumalanne.

2.Moos.31:17.
Se on oleva ikuinen merkki minun ja israelilaisten välillä; sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi ja hengähti."

Matt.5:17.
Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan

Siinä on muutamia esimerkkejä millä perustellaan sapatin viettämistä.
Sapatti todella on Jumalan asettama ja myös pyhä, sitä ei kukaan ole koskaan kieltänyt.
Sapatin puolustajat vetoavat myös sen ikuiseen sinettiin eli, että sen vietto olisi ikuista.
Raamatun kielenkäytössä sana ikuinen ei tarkoita välttämättä ikuista vaan määrättyä tai määräämättömän pitkää aikaa.
Vanhan liiton pappeutta kutsuttiin myös ikuiseksi pappeudeksi, vaikka jokainen kristitty ymmärtää sen, että asia ei näin ole, sillä vanha liitto lakkasi Jeesuksen noustessa taivaaseen.
Vanhan liiton pappeus ja muut kultilliset puhdistus riitit olivat ikuisia säädöksiä, mutta silti niiden noudattaminen on lakannut, kuten eläin uhrit.

Mitä raamattu sanoo kristityille sapatista.
Hepr.4:9.
Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään.

Kol.2:16-17.
Kukaan ei siis saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä.
Ne ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa; todellista on Kristuksen ruumis.

Room.14:5.
Joku pitää yhtä päivää toista parempana, toiselle kaikki päivät ovat samanarvoisia. Kukin olkoon omassa vakaumuksessaan varma

Sapatinlepo joka muinaisille israelilaisille oli hyvin toisentyyppinen mitä meille kristityille, sillä meille lepo on tulevassa ajassa ja uskomme lepää Kristuksessa ei päivien noudattamisessa.
Israelin aikoina myös koko maaperä piti sapatti vapaata, jotta maanviljelys voisi alueella jatkua.
Sillä nämä olivat Jumalan määräyksiä kansalleen. 3.Moos.25:1-5.
Nämä olivat myös esikuvallisia jolla Jumala pyrki antamaan ohjeita jotta maa säilyisi elinkelpoisena sukupolvesta sukupolveen.
Ehkä nykyinen riisto viljelys voisi myös ottaa oppia kyseisestä ajatuksesta.

Ihminen kuitenkin teki Jumalan säädöksistä taakan toisille ihmisille. Laki muuttui muuksi mihin se oli ensin asetettu. Eli sen tehtävä oli ilmaista synti, ei, että sen kautta pelastuisimme, sillä kukaan ei voi pelastua lain avulla, sillä sen pitäminen on mahdotonta.
Laki on parhaassa tapauksessa juuri se mikä ajaa ihmiset Armon piiriin.
Tässä hengessä pitää ymmärtää myös Jeesuksen vuorisaarna. Jossa Jeesus tähdentää sitä ajatusta, että kukaan ei ole syytön.

Room.3:20.
Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on.
Gal.3:24.
Näin laki oli meidän valvojamme Kristuksen tuloon asti, jotta me sitten tulisimme vanhurskaiksi uskosta.
Matt.23:4.
He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa.

Olen myös monesti törmännyt siihen, että Keisari Konstantinus (280-337jkr)
korvasi sapatin sunnuntailla, ja joka viittaa auringon jumalan juhlapäivään (dies solis)
Ensinnäkin keisari konstantinus teki sunnuntaista yleisen vapaapäivän ns valtiollinen lepopäivä. eikä vielä tällöin suosinut sen enempää kristillistä kirkkoa kuin pakanallisia uskontojakaan, tämä tapahtui vasta myöhemmin.
Näin on Kirkkohistoria, että sekulaarinen historia osoittanut.
On kuitenkin totta, että Kristikunassa on vallallaan varsinkin enne yhdistetty sunnuntai sapatiksi, jolloin kaikki työ olisi kielletty ym.
Mutta esimerkiksi Martti Luther kielsi tämän, sillä Sunnuntai ei ollut uusi sapatti, vaan ainoastaan
Jumalanpalveluspäivä, ei uusi sapatti.

Monet sapatin puolustajat ovat viitanneet myös siihen, että opetuslapset menivät sapattina synagogaan. Tämä on Totta. Apt.13:44.
Opetuslapset menivät sapattina synagogaan, koska se oli kaikista otollisin hetki saada juutalaiset kuulemaan evankeliumi. Apostolit ja myös Jeesus itse saarnasi synagogoogassa mutta vain siksi, että silloin väkeä siellä oli eniten.
He eivät itse viettäneet sapattia vaan saarnasivat sapattina.

Herramme Jeesus Kristus kuitenkin piti sapatin koska hän täytti Lain kaikilta osin jotta voisi lunastaa lain alla olevat. Tämä muutuui kuitenkin silloin kun uusi liitto astui voimaan, eli silloin kun Jeesus nousi taivaaseen ja lahjoitti Pyhän Hengen Kirkolleen.

Hepr.9:17.
sillä vasta kuoleman jälkeen testamentti on pitävä, koska se ei milloinkaan ole
voimassa tekijänsä eläessä. KR38.

Jeesus kutsui itseään sapatin herraksi. Matt.12:8. Sillä Ihmisen Poika on sapatin herra.
Tämä voi tarkoittaa myös sitä, että Kristus on Sapatti, todellinen lepo meille jotka uskovat.

Mikä sitten Sunnuntai on Kristillisessä perinteessä?
Raamatussa sunnuntai on Herramme Ylösnousemuksen päivä.
Joh.20:1.
Mutta viikon ensimmäisenä päivänä Maria Magdaleena meni varhain,
kun vielä oli pimeä, haudalle ja näki kiven otetuksi pois haudan suulta.

Apt.20:7.
Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää,
niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois,
keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka.

Uudessa testamentissa on selvät todisteet siitä, että varhais- kristityt kokoontuivat sunnuntaina, joka oli heille Herran päivä ei ”sunnuntai”. Sunnuntai on myöhäisempi termi.
Onko siis muutettava ylösnousemuksen päivä lauantaille,
koska termi sunnuntai on pakanallinen termi joka viittaa auringon jumalaan?
Se olisi ihan sama kun nykyään sanoisin, että en voi torstaina tulla raamattu piiriin, koska torstai on skandinaavisen epä-jumalan thorin päivä.
Miten naivia ajatella näin, eikö totta.

Room.14:5.
Joku pitää yhtä päivää toista parempana, toiselle kaikki päivät ovat samanarvoisia. Kukin olkoon omassa vakaumuksessaan varma.

No tarkastellaan vielä mitä muut lähteet sanovat.

Didakhe eli kahdentoista apostolin oppi n50-80jkr.
Kun olette Herran päivänä kokoontuneet, murtakaa leipää ja lausukaa kiitosrukous
sen jälkeen kun olette ensin tunnustaneet syntinne.

Ignatius Antiokialainen 110jkr. Nämä nyt siis elivät elämänsä vanhan järjestyksen vallitessa,
mutta pääsivät siitä huolimatta uuteen toivoon eivätkä viettäneet enää sapattia,
vaan elivät Herran päivää noudattaen.(Kirje magnesialaisille)

Muistan lukeneeni myös erästä kirkkohistorian teosta jossa käsiteltiin kristittyjen vainoja.
Eräs roomalainen mainitsikin siinä, että nämä kristityt kokoontuvat aina tiettynä päivänä,
ja ei ole epäilystäkään, että mikä päivä olisi kyseessä.
Kristityt ovat aina arvostaneet Ylösnousemuksen päivää läpi historian.

On kyllä totta, että sapatin vietto ja ylösnousemuksen päivää vietettiin kristikunnassa rinnakkain hyvin varhain, mutta tämä perinne väistyi aikaa myöten, koska monet Juutalais käännynnäiset eivät heti luopuneet vanhoista tavoistaan, siksi Ut puhuu siitä. Room. 14:5-6.

Monet vilpittömät kristityt pitävät sapatin, mutta jos he alkavat erotella ihmisiä
sen mukaan kuka
pitää sapatin ja kuka ei, niin he ovat vapaaehtoisesti menneet takaisin lain alle,
josta kristus meidät vapautti.

Gal.3:3,10,21-22.
Kuinka voitte olla noin mielettömiä! Te aloititte Hengen varassa. Pyrittekö nyt päämäärään omin avuin?
Ne taas, jotka luottavat lain noudattamiseen, ovat kirouksen alaisia. Onhan kirjoitettu: "Kirottu on jokainen, joka ei tee kaikkea, mitä lain kirja käskee.

Onko laki siis ristiriidassa Jumalan lupausten kanssa? Ei toki! Jos olisi annettu laki, joka pystyy tekemään eläväksi, silloin vanhurskaus todella perustuisi lain noudattamiseen.

Pyhä kirjoitus on kaiken sulkenut synnin vankilaan sitä varten, että se, mitä on luvattu, annettaisiin niille, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen.

Gal.2:21.
Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa; jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla,
silloin Kristus on kuollut turhaan

Miten suhtautua siihen, että jos sunnuntaina menet Jumalan palvelukseen ja sinun tapaasi pidetään Pedon merkkinä. Tuon vielä esiin raamatun paikan millä perustellaan juuri sapatin ja sunnuntain eroa joka heidän (sapatin) pitäjien mukaan on pedon merkki.

Dan.7:25.
Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi.

On todella pöyristyttävää ajatella, että sapatti on korvannut Kristuksen pelastuksessa, että laki on taas tärkeä. Eihän sapatin pitäjät itse mieluisasti näin sano, mutta käytäntö on toinen.
Itse en kovinkaan asiasta välittäisi, mutta asioihin on pakko suhtautua jollain tavoin jos näin merkityksetön asia ajaa minut eroon Herrasta, siis heidän mielestään.
Ei minua haittaa jos tahtoo pyhittää lauantain lepo päiväksi, jos tekee sen rakkaudesta eikä lain takia. Jokaisen ihmisen on hyvä levätä välillä, se on totta.

Raamattu sanoo kuitenkin osuvasti, että, Kristus on näet lain loppu, ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo. Room.10:4.

ja hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki. Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi.
2.Kor.3:6.

Apt.13:38-39.
Tietäkää siis, veljet: hänen ansiostaan teille julistetaan synnit anteeksi, ja hänen ansiostaan jokainen, joka uskoo, tulee vanhurskaaksi,
saavuttaa kaiken sen, mitä te Mooseksen lain avulla ette voineet saavuttaa.

Sapatti pitää ymmärtää Kristuksesta käsin, ei Mooseksesta. Uusi luominen on alkanut myös Kristuksesta joten ei ole mitään syytä miksi emme todella voisi kutsua Kristusta sapatin Herraksi.
Jeesus ei todellakaan kumonnut mitään, vaan hän on itse ne kaikki, ja kun me uskomme me olemme silloin hänessä.
Usko Kristukseen tarkoittaa myös Isä Jumalalle sitä, että me olemme täyttäneet lain.
Ei tekojemme kautta vaan uskon. Kristus todella vapautti meidät piinasta johon laki meidät sitoi.
Kristuksen rakkaus on meidän laki joka on ilmoitettu sydämiimme.
Koko laki ja profeetat kulminoituu Jeesuksen Kristuksen opetuksessa.
Kristityt ovat kaikkina aikoina arvostaneet kymmentäkäskyä, eikä kukaan kristitty käske rikkomaan sitä, vaan noudattaa sitä, koska se on ohje.
Mutta se henki jolla sitä noudatetaan on eri, sillä ei haeta pelastusta eikä sitä noudateta samassa hengessä kuin mooseksen aikana.
Eihan Jeesuskaan Käskenyt ketään tekemään aviorikosta tai valehtelemaan, Jeesus ei kumonnut lakia vaan täytti, olisi eriskummallista vetää siitä johtopäätökset, että Jeesus käskisi seuraajiensa alistua vanhanliiton alle, kun hän itse asetti uudenliiton.

Joh.6:63.
Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä.
Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.