Suuresta pieneksi. Paavalin nimi julistaa evankeliumia

Raamatussa on monia sellaisia paikkoja, joiden ei luulisi puhuttelevan meitä. Mutta tutkiessani Paavalin kääntymystä, havaitsin kuinka uudestisyntyneen muutos näkyi, jopa hänen nimensä vaihdossa.
Paavali tunnettiin ennen kääntymystä nimellä "Saul". Ap.t.8:3.kts myös. Ap.t.9.1-4.
Mutta Saul tahtoi tuhota seurakunnan. Hän kulki talosta taloon, raastoi miehet ja naiset ulos ja toimitti heidät vankilaan.
‘Saul’, joka tulee heprean nimestä ‘Sha’ul merkitsee; pyydetty, rukoiltu’. Israelin ensimmäinen kuningas oli myös "Saul". Hän oli isomies ja fyysisesti hän edusti sellaista vahvaa Kuningas, joka oli kelpo edustamaan pientä kansaa. Saul itse kuului pieneen heimoon, joka sai nimensä Jaakobin pojan benjaminin mukaan. Paavali oli myös benjaminin sukua, ja varmasti siksi "Saul" oli perinteinen nimi juuri heidän sukukunnassaan. 

Pois se! Sillä olenhan minäkin israelilainen, Aabrahamin siementä, Benjaminin sukukuntaa. Room.11:1b

Mutta Saul sanoi: "Minähän olen benjaminilainen. Kuulun Israelin pienimpään heimoon, ja sukuni on mitättömin Benjaminin heimon suvuista. 1.Sam.9:21

Hänellä oli nuori ja komea poika, jonka nimi oli Saul. Koko Israelissa ei ollut komeampaa miestä kuin Saul, hän oli päätänsä pitempi kaikkia muita. 1.Sam.9:2.

Kuningas Saul ylpistyi myöhemmällä iällään ja hänellä syttyi kateus erästä nuorta Daavidia, kohtaan, joka myöhemmin tulisi olemaan yksi kuuluisimpia kuninkaita Israelista, ja josta myös Messias polveutuisi.

"Minä kadun, että tein Saulista kuninkaan, sillä hän on luopunut minusta eikä ole täyttänyt käskyäni.

Samuel sanoi hänelle: "Herra on tänään repäissyt Israelin kuninkuuden sinun käsistäsi ja antanut sen toiselle, joka on sinua parempi.
1.Sam.15:11a, 28.

Herra on tehnyt sinulle niin kuin hän puhui minun kauttani: hän on repäissyt kuninkuuden sinun kädestäsi ja antanut sen toiselle miehelle, Daavidille. 1.Sam.28:17

Kuningas Saul lankesi vakaviin synteihin ja häntä ajoi murhanhenki. hän kävi vieraan manaajan luona "en dorin" noita. 1.Sam28. Meedioiden luona käyminen oli kielletty Israelilaisilta. Kuningas Saul oli itse aiemmin hävittänyt kaikki manaajat ja muut tietäjät kunigaskunnastaan.Tämän hän teki uskollisuudestaan Jumalalle. Myöhemmin hän luopui uskollisudestaan. Hänen luopumuksensa näkyi hänen teoissaan.
Saul jopa murhasi Jumalan pappeja, koska hänen henkensä oli sumentunut koston himosta, niin suuresti, että kaikki jotka hän koki olevan Daavidin puolella, hän tapatti.

3.Moos 19:31.KR-38  Älkää kääntykö vainaja- ja tietäjähenkien puoleen; älkää etsikö heitä, ettette tulisi heistä saastutetuiksi. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.

1.Sa,22:17b."Menkää ja tappakaa Herran papit! Hekin pitävät yhtä Daavidin kanssa




Ennen näiden tapahtumasarjojen alkua Kunigas Saul oli myös paholaisen kiusaama. Hänen kateutensa johti siihen, että Jumala salli Kuninkaan joutua riivatuksi. Tässä ei kerrota minkälainen riivaustila oli kyseessä, mutta raamatun tekstit antavat ymmärtää, että Saul seurasi riivajien tahtoa, sillä hänen sydämessään oli sekä kateuden, että murhan henki. Hänelle kunnia oli myös suurempi asia, kuin Jumalan lain täyttäminen, joka kielsi tappamisen ja väärän todistuksen antamisen. Lue.1.Sam.18:6-19:17.
1.Sam.18.
8.Mutta Saul pani tämän pahakseen ja sanoi suuttuneena: "Daavidin nimiin he panivat kymmeniätuhansia, minun nimiini vain tuhansia. Kuninkuus häneltä enää puuttuu!"
9. Siitä hetkestä alkaen Saul katseli karsaasti Daavidia.
10. Seuraavana päivänä Jumalan lähettämä paha henki valtasi Saulin, ja hän riehui hurmoksissa kotonaan. Daavid soitti tapansa mukaan harppua, mutta Saul puristeli keihästään.
11. Saul ajatteli: "Minäpä naulitsen Daavidin seinään." Kahdesti hän kohotti keihäänsä, mutta Daavid väistyi sivuun.
12. Silloin Saul alkoi pelätä Daavidia, koska Herra oli Daavidin kanssa mutta oli hylännyt hänet itsensä.

Paavali "saul" hänkin kulki ennen uskoontuloaan Kuningas Saulin hengessä. Hän jahtasi Uskovia ja vainosi Jumalan omaa seurakuntaa. Kuten Kuningas Saul, Paavali myös kuului siihen porukkaan, jonka Jumala oli "hylännyt" ja antanut lupausten koitua toisen kansan hyväksi. Vanhaliitto oli lakannut olemasta siunauksen liitto. Kateudesta käsin hylätty vainosi valittua.
Ap.t.9:1-4.
1.Saul uhkui yhä vihaa ja murhanhimoa Herran opetuslapsia kohtaan. Hän meni ylipapin luo
2. ja pyysi tältä Damaskoksen synagogille osoitettuja kirjeitä, jotka valtuuttaisivat hänet vangitsemaan tuolle tielle lähteneet, sekä miehet että naiset, ketkä vain käsiinsä saisi, ja tuomaan heidät Jerusalemiin.
3. Matkalla, Saulin ollessa jo lähellä Damaskosta, taivaasta leimahti yhtäkkiä valo hänen ympärilleen.
4. Hän kaatui maahan ja kuuli äänen sanovan: "Saul, Saul, miksi vainoat minua?" 
5. Hän kysyi: "Herra, kuka sinä olet?" Ääni vastasi: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.

Gal.1
13. Olettehan kuulleet, kuinka minä aikoinani, kun elin juutalaisena, vainosin kiihkeästi Jumalan seurakuntaa ja yritin tuhota sen.
14. Menin juutalaisuudessa pitemmälle kuin useimmat ikätoverini ja kiivailin isiltä perittyjen opetusten puolesta.

Paavali uskoi myös, kuten Jeesus oli profetoinut, että vainoojat luulevat palvelensa Jumalaa. Joka tietysti oli täysin virheellinen näkökulma. Mutta Israelilaiset eivät tunteneet Jumalaa, vaan he uskoivat, että Nasaretinlahko oli harhaoppinen, joka tuli hävittää. Kaikki eivät kuitenkaan Juutalaisuudessa näin ajatelleet, vaan sinnekkin mahtui protesti ääniä. Joista todistaa monet uskoontulleet papit ja kansanjohtajat.

Joh 16:2-3.KR-38.  He erottavat teidät synagoogasta; ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle. Ja sen he tekevät teille, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua.


Ap.t.5.KR-92
38. Siksi annan teille nyt tämän neuvon: jättäkää nämä miehet rauhaan, antakaa heidän olla. Jos tämä heidän ajamansa hanke on lähtöisin ihmisistä, se kukistuu itsestään.
39. Jos se taas on Jumalasta, te ette pysty heitä kukistamaan. Pitäkää varanne! Entä jos te taistelettekin itseään Jumalaa vastaan?"
Gamalielin puhe saavutti vastakaikua

Ap.t. 21:20.KR-38  Sen kuultuaan he ylistivät Jumalaa ja sanoivat Paavalille: "Sinä näet, veli, kuinka monta tuhatta juutalaista on tullut uskoon, ja he ovat kaikki lainkiivailijoita.

Kuningas Saul vainosi Daavidia, Saul Tarsolainen vainosi Daavidin Poikaa.
Mielenkiintoisin löytöni tai havaintoni liittyykin juuri tähän, kuinka Jeesus, jota kutsuttiin Daavidin pojaksi lihanpuolelta. Joutui kokemaan vainoa mieheltä, jota kutsuttiin Saul;ksi. Kuningas Daavidin sukulinja oli vainottu, vaikka kansa odotti Messiasta, joka olisi Daavidin suvusta. Mutta kun Tämä Messias paljastui Jeesukseksi. Niin se ei kelvannut Fariseuksille, vaan se koettiin uhkana. Tässäkin Ihminen järkeili asiat itselleen, niin että hän olisi itse hyötynyt maallisesti tästä kuninkaan asemasta. Hehän toivoivat Soturikuningasta, joka hävittäisi Roomalaiset, mutta kukaan ei ymmärtänyt, että se mitä Jeesus Daavidin Poika tuli hävittämään oli paljon suurempi vihollinen, kuin Rooma. Joka oli Synnin mahti, ja saatanan valtakunta.
Matt.1:1.
Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan ja Abrahamin pojan, sukuluettelo:
Matt.22.KR-92
42. "Mitä te ajattelette Messiaasta? Kenen poika hän on?"  He vastasivat: "Daavidin."
43. Silloin Jeesus kysyi: "Miksi Daavid sitten Hengen innoittamana kutsuu häntä herraksi? Hän sanoo:
44. Herra sanoi minun herralleni: Istu oikealle puolelleni. Minä kukistan vihollisesi, panen heidät jalkojesi alle.
45. Jos kerran Daavid sanoo Messiasta herraksi, kuinka Messias silloin voi olla hänen poikansa?" 
46. Kukaan ei pystynyt vastaamaan hänelle, eikä yksikään siitä päivästä lähtien enää rohjennut kysyä häneltä mitään.

Matt.21.9.KR-38. "Hoosianna Daavidin pojalle! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeuksissa!"
Ap.t.9.KR-92.
4. Hän kaatui maahan ja kuuli äänen sanovan: "Saul, Saul, miksi vainoat minua?" 
5. Hän kysyi: "Herra, kuka sinä olet?" Ääni vastasi: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.

Kts.myös.Jes.9:6-7. Ps.45:6-7.

Paavalin tarina muistuttaa, jossain mielessä Kuningas Saulin tarinaa. Mutta Paavalin kääntyminen ja uskoontulo muutti hänen suhtautumisensa kristilliseen seurakuntaa. Paavali koki monet aiemmat urotyönsä ja oppinsa pelkäksi tappioksi, joka osoittaa miten nöyräksi hän tuli. Hän avoimesti myös tunnusti, että oli ennen vainonnut seurakuntaa, ja puhutteli itseään suurimpana syntisenä sen vuoksi. Paavali vaihtoi nimensä, joka oli Latinalainen nimi Saulista. Nimi Paavali tarkoittaa "pientä" Näin Paavali omassa elämässään pienensi itsensä, jotta Kristus hänessä saisi suurentua. Paavalin kääntyminen vaikutti hyvin ratkaisevasti myös siihen, miten Kristillinen seurakunta sai voimakkaan lähetystyöntekijän. Juutalainen, joka piti pakanoita epäpyhinä, olikin nyt se jota kutsuttiin pakanoiden apostoli. Hän ei enään kokenut ihmisiä epäpyhinä, vaan hän tahtoi rakastaa heidät kristukselle julistamalla heille evankeliumia. Hän käytti tässä aseenaan omaa todistustaa.
Ap.t.9.
20. Hän alkoi heti synagogissa julistaa, että Jeesus on Jumalan Poika.
21. Kaikki, jotka kuuntelivat häntä, olivat ihmeissään. He sanoivat: "Eikö tämä sama mies pyrkinyt Jerusalemissa tuhoamaan ne, jotka huutavat avuksi Jeesuksen nimeä? Eikö hän tännekin tullut vangitakseen heidät ja viedäkseen ylipappien eteen?"
22. Mutta Saul sai yhä enemmän voimaa. Vääjäämättömin todistein hän osoitti, että Jeesus on Kristus, ja saattoi näin Damaskoksen juutalaiset hämmennyksen valtaan.

Fil.3.KR-38
7.  Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. 8  Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen

1.Ko 15:9-10a.KR-38
Sillä minä olen apostoleista halvin enkä ole sen arvoinen, että minua apostoliksi kutsutaan, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa. Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha,

1.Tim.1.KR-92
15. Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin.
16. Mutta minut armahdettiin, jotta Kristus Jeesus juuri minussa osoittaisi, kuinka suuri hänen kärsivällisyytensä on. Näin olisin myös vastedes esimerkkinä niille, jotka uskovat häneen ja saavat ikuisen elämän.
17. Ikuiselle kuninkaalle, kuolemattomalle, näkymättömälle ja ainoalle Jumalalle kunnia ja kirkkaus aina ja ikuisesti! Aamen.

Paavalin opetuksissa ja saarnoissa korostuu, hänen armollinen näkemys siitä, mitä Jumala todella on.
Paavali ei tuntenut Jumalaa ennen Damaskoontien tapahtumia. Hän kuvitteli olevansa Jumalanmies, mutta todellisuudessa hän seurasi vain omaa sydäntään. Sama henki joka ajoi Paavalia ennen kääntymystään, kääntyi myöhemmin häntä itseään vastaan. Juutalaiset halusivat välittömästi tappaa Paavalin, kun he kuulivat että hän saarnaa kansalle ylösnousseesta Kristuksesta ja julistaa syntien anteeksiantoa.
Koko temppeli kultti oli vaarassa. Mutta kuten me voimme raamatusta lukea, monet uskoivat Paavaliin.
Fariseusten katkeruus korostuu hyvin seuraavassa raamatun paikassa. Joh 12:19  Niin fariseukset sanoivat keskenään: "Te näette, ettette saa mitään aikaan; katso, koko maailma juoksee hänen perässään". 
Paavalin uudenlaista asennetta kuvasi myös se, että hän ei lähtenyt heti Jerusalemiin "omiensa" pariin, vaan kuten sanassa sanotaan.
jotta lähtisin julistamaan vieraille kansoille sanomaa hänestä. Silloin en kysynyt neuvoa yhdeltäkään ihmiseltä enkä heti lähtenyt Jerusalemiin tapaamaan niitä, joista oli tullut apostoleja jo ennen minua. Sen sijaan menin Arabiaan ja palasin sieltä takaisin Damaskokseen. Kolmen vuoden kuluttua menin sitten Jerusalemiin tutustuakseni Keefakseen. Gal.1:16b-18a.
Tällä tavalla Paavali ikään kuin korostaa, sitä mikä oli hänelle tavatonta. Herra opasti hänet toisenlaiseen toimintaa. Paavalin toiminnasta kertoo myös paljon se, miten paljon hän laittaa painoa uskolleen elämässään. Jolla hän julistaa evenkeliumia myös meille, jotka olemme saman Isän lapsia kuin Paavalikin.
Room 15:4.kr-38  Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo. 

Kristuksessa pyhitetyt

Blogikirjoitukseni tarkastelee pyhitystä tai paremminkin pyhitysoppia. Mitä on pyhittyminen? Tähän kyseiseen oppiin liittyy hirveän paljon ennakkoasetuksia, sekä vääriä että oikeitakin painotuksia. Hyvin monesti ajatellaan pyhittyminen sellaiseksi, joka vie elämäämme toisesta suunnasta toiseen, eli suomeksi. Likaisesta puhtaampaan :) Pyhittymiseen liitetään vahvasti myös tekoja ja konkreettista elämää. Vanhanliiton aikana pyhä ja epä-pyhä näkyi mm; syömisessä ja käsien pesemisessä. Joka kuuluukin tehdä. Pyhittyminen ja pyhänä oleminen, ei kuitenkaan pitkällä juoksulla kestä tällaista tarkastelua. Tekeekö joku yksittäinen teko ihmisestä "pyhää" .
Pyhityselämä on matkaa, kuten kuvasin. Pyhittyminen on osa kristillistä hurskauselämää ja ehdoton merkki myös siitä, että kulkee taivastietä. Pyhitystä ei tule sotkeä nomismiin eli lakioppiin. Seuraavilla raamatun paikoilla tuon esiin, mitä pyhitys on uudentestamentin (uudenliiton) puolella ja miten pyhittyä. Itse tässä tekstissä lähden liikkeelle Kristus keskeisestä Pyhityksestä. Joten tämä artikkeli ei vertaile erilaisia tulkintoja. Vaan korostaa pyhitystä uskon näkökulmasta.

Ap.t.26.KR-38
18. avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.'

1.Kor.1.KR-92.
30. Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi.
31. Näin toteutuu kirjoitus: "Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta."

Hepr.10.KR-38
10. Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.

Apostolien teot aloittavat, että pyhitys tapahtuu, kun ihminen siirtyy pimeydestä valkeuteen. Näin tapahtuessaan, hän saa syntinsä anteeksi, sekä on osa pyhitettyjen joukkoa. Paavali jatkaa kirjoittaessaan Korintin seurakunnalle, että vanhurskautetut ovat pyhitetyt ja lunastetut. Tässä hän myös käskee ylpeillä vain Herrasta, ei omista teoistaan. Vanhurskautuksesta seuraa pyhitys. Kun ihminen siirtyy pimeydestä valkeuteen on hän pyhitetty. Heprealaisille kirjoittaessaan Paavali korostaa miten todellinen pyhitys voi olla mahdollista vain Kristuksessa. Tämä tarkoittaa nimenomaan Kristuksen lunastusuhria. Ihminen ei puhdistu eläin eikä muillakaan puhtaus säännöillä, joka kuului jutalaisuuteen ja vanhaanliittoon. Veri jota juutalaiset käyttivät vertauskuvallisesti, oli eläinten verta, joka oli vain symboli ja esikuva. "Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä"Hepr.10:4.KR-38

Raamattu tuntuu osoittavan, että ainoa pyhitys on vain se mitä me Kristuksessa saamme osaksemme. Tähänkään ei tunnu olevan muuta, kuin se että me uskossa otamme vastaan sen, jota Jumala meille hänessä lahjoittaa. Pyhitys elämä voi olla täydellinen vain Kristuksessa. Puhutaan Jumalan lahjasta.
Jeesus itse pyhittää uskovan, tämä on kallisarvoinen lupaus kaikille syntisille ihmisille. Syntinen ihminen ei koskaan kykene kilvoittelemaan niin, että sen omat suoritukset riittäisivät tuomaan sille pyhityksen.
Joh.17:19.KR-38. ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa. 
Jeesus kykeni elämään sellaisen elämän, jonka ansiot tuovat meille pyhityksen. Jeesus pyhitti itsensä meidän tähden. Tästä Kristus kalliosta saamme myös puhdistua.
 Te olette antaneet pestä itsenne, te olette pyhitettyjä  ja vanhurskautettuja Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengessä. 1.Kor.6:11b.RK

Pyhitty totuudesta ei myöskään tulisi käsittää joksikin tiedolliseksi tapahtumaksi, jonka voisimme jollakin tavalla opiskella, kuten esimerkiki Jehovan todistajat opettavat.

Pyhittääkö kaste yksin meidät? onko jokin tietty teko sellainen, joka tuo pyhityksen. Edellä mainittua kohtaa on myös perusteltu niin, että se viittaisi yksistään kasteeseen (1Kor.6:11).
Minusta mikään yksittäinen teko ei tee kenestäkään pyhää. Vaan usko yksin. Uskon kohde ei myöskään voi olla mikään muu, kuin Kristus yksin.
Vanhanliiton aikana yksittäinen teko tai rituaalinen puhdistuminen tulkittiin puhdistautumiseksi. Tästä syystä Kristillisen seurakunnan tulee varoa käyttämästä muita, kuin uskoa todellisen pyhityksen mittarina. Todellinen pyhitys ja puhdistautuminen voi tapahtua vain, uskomalla itsensä puhtaaksi Kristuksen veressä.
Sakramentti hurskautta tulee karttaa, koska se ei takaa mitään, jos ihminen ei usko. Tällä tarkoitan kaikkia muotoja ja tapoja, jolla pyritään ohjaamaan ihminen tekojen tielle.
Uudessa testamentissa pesu liitetään vanhan testamentin (vanhanliiton) mukaisesti aina vereen, mutta verelle annetaan eri merkitys. Enään ei puhuta kultillisista riiteistä, vaan Jeesuksesta. Tätä Paavali opetti, kun hän kirjoitti kirjeen heprealaisille.

Hengellään pyhittänyt elämään Jeesukselle Kristukselle kuuliaisina ja hänen verellään puhtaaksi vihmottuina. 1.Pi.1:2.KR-92

6. Hän, Jeesus Kristus, on tullut veden ja veren kautta - ei ainoastaan veden, vaan veden ja veren. Ja Henki on todistaja, sillä Henki on totuus. 
12. Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää.
1.Joh.5:6, 12. KR-92.

Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Hepr.11:6.
Pyhityksestä puhuminen tuottaa aina päänvaivaa, kun kuitenkin raamattu opettaa, että teot kuuluvat selkeästi Kristilliseen vaellukseen. Kuten Paavali kirjoittaa; En tarkoita, että olisin jo saavuttanut päämääräni tai jo tullut täydelliseksi. Mutta pyrin kaikin voimin saavuttamaan sen, kun kerran Kristus Jeesus on ottanut minut omakseen. Filp.3:12.KR-92.
Kristilliselle elämälle on ollut vierasta korottaa omia tekoja pelastuksen ehtona. Usko Jeesukseen pyhittää. Olemme pyhitetyt vaeltamaan hänen viitoittamallaan tiellä, kuten sanan sanoo.
Ef.2.KR-92.
8. Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.
9. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.
10. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.


Paavali myös käskee laittamaan pois pimeyden teot. Room.13
12bHylätkäämme siis pimeyden teot ja varustautukaamme valon asein.
13. Meidän on elettävä nuhteettomasti niin kuin päivällä eletään, ei remuten ja juopotellen, siveettömästi ja irstaillen, riidellen ja kiihkoillen.
14. Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan.

Hyvin monesti pyhitykseen liitetään sellaisia asioita, jotka eivät siihen kuulu. Raamattu selkeästi osoittaa, että pyhitys syntyy vain Kristuksen ansioiden vuoksi ja että Jumala katsoo meidät vanhurskaiksi juuri Poikansa kautta. Jumalan yhteydessä ja uskon elämään kuuluu aina oikea elämä. Usko ilman tekoja on kuollut. Ihminen, joka ei usko ei myöskään elä uskonsa mukaan. Hän ei halua peseytyä Kristuksen veressä, eikä hän halua saada syntejään anteeksi, koska hän ei kadu. Evankeliumia ei voida julistaa ilman lakia. Ihminen joka kieltää syntinsä, ei voi myöskään uskoa omalle kohdalleen syntien anteeksiantamusta, tai mikä vakavampaa. Hän ei voi ymmärtää pelastuksen tarvetta. Vain syntinen tietää tuomion.

Ihminen joka elää Jumalan lapsena, voi myös luottaa Jumalan hänelle uskomiin lupauksiin.
Hepr.10.KR-92.
22. Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä.
23. Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava.

Raamattu vakuuttaa, että vain usko riittää. Ihmisen elämä on kuitenkin täynnä ristiriitaisuuksia, kuten Paavali opettaa. Liha sotii henkeä vastaan jne... Ihminen on samaan aikaan vanhurskas, että syntinen. Ihminen elää Jumalan lapsena, mutta samaan aikaan hän elää pahassa maailmassa. Jumalan sana antaa meille paljon ohjeita, joita seuraamalla voimme ymmärtää mikä milloinkin on Jumalan tahto. Vaikka aina asioihin ei ole vain yhtä vastausta. Tällöin on hyvä rukoillen kysellä, mikä on tahtosi HERRA?
Raamattu opettaa laista seuraavasti.
Gal.5:14. KR-92.Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." 
Pyhitys ei ole kiinni teoista, vaan edelleenkin pyhitys on uskosta. Jeesus opettaa Isä meidän rukouksesa miten tulee elää suhteesta omiin ja muiden synteihin ja epätäydellisyyksiin.
Matt.6:12. KR-38.
ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme;

Ihminen joka pitää itseään parempana vaelluksensa vuoksi, on syyllistynyt farisealaisuuteen ja tekopyhyyteen, koska hänen pyhyytensä ei edelleenkään ole kiinni hänen teoistaan, vaan Kristuksen. Tekopyhyydestä tulee tehdä myös parannusta.

Kuka on sitten pyhitetty?
Pyhitetty on sellainen ihminen, joka on ottanut vastaan Jumalan lahjan, joka on Jeesus Kristus. Ihminen on ottanut henkilökohtaisesti vastaan Jeesuksen lunastajana, sovittajana ja vapahtajana.
Kuten Pietari kuulutti väkijoukolle.
Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois.Ap.t.3:19.KR-38
Ef.2:8.KR-38.
Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -  
Room 3:24-KR-38  ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
Tuleeko tähän liittää, joitain tunnusmerkkejä, joka osoittaisi ulkopuolisille, että olen Jeesuksen seuraaja?
Mitä tässä artikkelissa on tuotu esiin, niin sen lisäksi en toisi mitään lisää. Usko riittää. Kuten raamattu sen ilmaisee.

Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Room.10:9.KR-92.

Kuten aiemmista raamatun teksteistä voimme päätellä. että vanhurskautettu ja pyhitetty liittyvät toisiinsa, koska vanhurskautuminen ja pyhitys tapahtuvat samassa yhteydessä, jossa ihminen uskoo Jeesukseen Kristukseen. Vanhurskautuminen on sitä, että ihminen on osa pelastus "prosessia", (käytän ilmaisua prosessi, koska ihminen voi myös luopua uskosta. Ihmisellä on vapaa tahto)ihminen on astunut pelastuksen tielle uskomalla Jeesukseen. Tästä syystä Pyhitetty tarkoittaa, myös pelastuksesta osallisuutta, että vanhurskasta Jumalan silmissä. Kaikki nämä liittyvät siihen, että ihminen uskoo omalle kohdalle kaikki Jumalan lupaukset, jotka Jumala ihmiselle antaa, Uskosta Kristukseen.
Pyhitys elämä voidaan tiivistää Profeetta Habakukin sanoihin; "mutta vanhurskas on elävä uskostansa."
Hab.2:4.KR-38

Ovatko kaikki armolahjat oikeita?

Useasti ole törmännyt seurakuntia kierrellessäni monenlaisiin ilmiöihin. Monet niistä ilmiöistä ovat lähempänä okkultismia ja shamanismia, kuin raitista kristillistä jumalanpalvelus elämää. Valitettavan usein olen kuitenkin havainnut, että mainitsemani ilmiöt ovat olleet juuri kristillisten seurakuntien jumalanpalveluksissa. Mitä näistä ilmiöistä tulee ajatella? Onko väärin tuomita erilaiset "armolahja ilmentymät" harhaoppisiksi ja vääräksi hengeksi vai tuleeko osallistujan, vain antautua virran viemäksi kokouksissa?
Tällaisia ajatuksia voi olla monilla ihmisillä, joille eri seurakuntien kokoukset ovat tuttuja. Tällaisia ilmiöitä on joka kirkkokunnassa. Tässä artikkelissa tuodaa esiin joitain näistä, joihin ainakin itse olen törmännyt.

Annan yhden esimerkkitapauksen. Erään kerran menin erääseen hengelliseen tilaisuuteen, jossa rukoiltiin sairaan puolesta. Kyseessä oli avoin tilaisuus. Rukouksen aikana eräät seurakunnan henkilöt alkoivat puhua "kielillä" heikon heprean kielen taitaja osasin kuitenkin erottaa sietä joitain sanoja, jotka tunnistin olevan hepreankieltä. Tätä he hokivat vuoron perään ja välillä puhuivat ruotsia ja välillä kiitettiin Jeesusta. Suurilta osin "puhuminen" kuulosti pelkältä pälpätykseltä, joka ei viitannut mihinkään kieleen tai selkeään kielirakenteeseen. Mietin mielessäni Paavalin sanoja, mitä jos tänne tulee nyt ihminen, joka tahtoisi oppia tuntemaan kristillistä uskoa. Mitä hän tästä ajattelisi, mitä minun kuuluisi ajatella kaikesta kokemastani?
"kaikki siellä puhuisivat kielillä ja sinne tulisi opetuksesta tai uskosta osattomia, eivätkö he sanoisi teidän olevan järjiltänne? 1.kor.14:23b"

Hyvin useasti ihminen, joka tällaisiin kokouksiin tulee ja jossa tällaisille "ilmiöille" on tilaa koetaan "hengettömäksi" Mistä tällainen ajatus oikeastaan kumpuaa? Omat mielipiteeni ovat saaneet vahvistusta niistä kokemuksista, josta myös muutkin uskovat ovat puhuneet. Aito usko tai aito hengellä voitelua ei ole tapahtunut, jos ihmisellä ei ole vastaavia lahjoja. Oli kyseessä kielilläpuhuminen tai jokin muu, selittämätön taito. Valitettavan usein myös tällaisissa seurakunnissa tai ryhmissä on joitain tai joku henkilö, jonka ympärille seurakunta rakentuu. Sen ei tarvitse olla seurakunnan vastuunkantaja, vaan riittää, että hänellä on muu rooli tai sisäisen ryhmän arvostus.
Miten tällaiseen ryhmään tulee suhtautua, miten voi tietää onko kyseessä "pyhä" henki kun ihmiset puhuvat tai rukoilevat kielillä. Annan kolme tapaa tutkia asiaa, joista kumpikin tulee sanasta.

I.  
Ellei tulkitsijaa ole, puhuja olkoon seurakunnan parissa vaiti ja puhukoon vain itselleen ja Jumalalle. 1.Kor.14:28.
Tämä liittyy seurakunnan yleiseen järjestykseen, johon Paavali viittaa myös sanomalla, että   "haluan seurakunnassa silti puhua mieluummin viisi ymmärrettävää sanaa kuin tuhansia hurmoskielen sanoja."1.kor.14:19. Apostoli Paavali opettaa kirkkoa toimimaan tiettyä järjestystä kunnioittaen. Jumala ei ole epäjärjestyksen Jumala, vaan rauhan Jumala. Jos kyseisestä seurakunnasta ei löydy tulkkia kyseiselle puheelle, niin kyseessä ei ole se kielilläpuhumisen armolahja, johon raamattu viittaa.
Paavali myös vahvistaa, että kielilläpuhujan pitää myös itse pystyä selittämään puhettaan. jae 13."Sen, joka puhuu kielillä, on siksi rukoiltava itselleen myös tulkitsemisen kykyä."
Tämä tarkoittaa henkilön omaa puhetta, mutta luultavasti myös sitä, että joka puhuu kielillä, osaa myös tulkita toisten puhetta. Hyvin monesti seurakunnista puuttuu tulkkaaja, kuten olemme kokeneet.
Raamattu myös osoittaa ja sanoo; Kielet eivät siis ole merkiksi uskoville, vaan niille, jotka eivät usko.1.Kor.14:22a.
Outoja kieliä puhuvat ihmiset seurakuntien rukouskokouksissa tai muissa kokouksissa, eivät näiden raamatun kohtien valossa kykene osoittamaan kyseisiä "ilmiöitä" raamatullisiksi. Tämä on hyvä muistaa. Hyvin monissa seurakunnissa korostetaan nimenomaan raamatun arvovaltaa, mutta käytäntö on osoittanut, että asia ei aina niin ole. Jos kielilläpuhumista esiintyy, niin vaatikaa raamattuun vedoten myös tulkkia. Jos sellaista ei löydy, niin Jumalan Henki ei ole kyseisen ilmiön vaikuttaja. Vaan kyseessä voi olla mikä tahansa ilmiö, joka voidaan naamioida Pyhän Hengen työksi, sen olematta kuitenkaan sitä.

II.
naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia, niin kuin lakikin sanoo. 1.Kor.14:34.
Melkeimpä poikkeksetta kielilläpuhujat seurakuntien kokouksissa ovat naisia. Hyvin monesti he kertovat, että Pyhä Henki opettaa ja puhuu heidän kauttaan. Raamattu kuitenki kieltää naisen opettamasta. Tällöin Raamattu joutuisi ristiriitaan kyseisen opetuksen kanssa, josta Paavali myös kirjoitti, ja jonka Laki vahvisti.
 "sillä naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa."  "Kuitenkin tunnet halua mieheesi, ja hän pitää sinua vallassaan.1.Moos.3:16" 
Raamattu selkeästi opettaa sellaisen puhetavan itselleen vieraaksi, jota esiintyy seurakuntien kokouksissa. Miten voisi olla mahdollista, että Jumala itse sanassaan antaa jonkinlaisen järjestyksen kokouksiin, mutta sitten muuttaisi sitä? Minusta kyseessä ei ole raamatun epäjohdonmukaisuus, vaan seurakuntien epä-raamatulliset tavat. Paavali myös jatkaa.
1.kor.14:37-38.
Jos joku uskoo olevansa profeetta tai saaneensa muita Hengen lahjoja, hänen tulee tietää että tämä, mitä kirjoitan, on Herran käsky. Jos joku ei tätä tunnusta, Jumala ei tunnusta häntä.
Paavali ei kiellä kielilläpuhumista, vaan asettaa sen merkityksen eri kontekstiin, kuin seurakunnat joissa sitä nykyisin puhutaan. Kielethän olivat merkkinä "uskosta" osattomille. Hyvin tyypillistä onkin, että ihminen, joka kieltää kielilläpuhumisen tulkitaan "hengen" vastustajaksi juuri näillä jakeilla. Vaikka hyvin selkeästi kielillä puhumisele ja muullekkin toiminnalle on oma järjestyksensä. On sikäli hauskaa, että näin selvässä asiassa "henkien"erottamisen lahja ei toimi. Raamatun sana ohjaa meidät selkeästi hyvin toisenlaisiin päätelmiin. Hyvin monet sisaret rikkovat seurakuntajärjestystä puhumalla kielillä. Tämä raamatun kohta vaikuttaa osoittavan siihen suuntaan, että kyseessä ei myöskään ole armolahja, vaan luultavasti vain oman mielentuotosta? 

III.
1.Kor.14:1a, 26. 
Pyrkikää rakkauteen. Kaiken on tapahduttava yhteiseksi parhaaksi. 
Ajatellaampa kielilläpuhumisen kontekstia Paavalin kirjoituksissa. (merkki uskosta osattomille)
Seurakuntaan tulee ihminen, joka haluaa oppia tuntemaan Jumalan ja haluaa oppia tuntemaan kristinuskoa ja raamatun opetuksia. Tässä hän ensimmäisenä törmää ilmiöön, jolle emme ole löytäneet vahvaa raamatullista perustaa. Kielilläpuhuminen ei kerro hänelle paljoakaan uskon sisällöstä, vaan pikemminkin kertoo oudosta ilmiöstä. Hän saattaa alkaa pitämään juuri sitä uskon harjoituksen muotona. Näin hän omaksuu raamatulle vieraan toimintamuodon. Missä kohdin kyseinen ilmiö lisää ihmisen rakkautta, tai miten ilmiö vahvistaa uskoa? Tämä on siksi merkittävä, kysymys, koska uskon ensiaskeleet ovat tärkeitä. Miten ilmiö rakentaa uskovia seurakunnassa? On myös tärkeä, koska itse ainakin olen nähnyt ja kuullut, kuinka kyseinen ilmiö aiheuttaa pelkoa uskovissa. Kielilläpuhuja saa myös omituisella käytöksellaan muiden huomion.
Tästä syystä päähuomio kääntyy myös pois Jumalasta. Lisääkö se rakkautta, jos uskonnolliset tilaisuudet henkilöityvät tai joku siellä vie huomion pois muilta. Tai yksi "armolahja" kuten he itse sitä kutsuvat

Kaiken on tapahduttava rakennukseksi, kuten 38-vuoden käännös asian ilmaisee. Uusi käännös puhuu yhteiseksi parhaaksi, joka puhuu yhteisestä kokemuksesta. Paavali kirjoittaa, että kielillä puhuminen rakentaa uskovaa itseään, kun taas profetoiminen koko kirkkoa. Tämä määrittely osoittaa, että kielilläpuhuminen ei rakenna seurakunnan yleisiä kokouksia ja Jumalanpalveluksia joissa on ovet auki kaikille. Näin monet kokoukset myös itseään mainostavat. Tämä asettaa lähtökohdiltaa kielilläpuhumisen armolahjan hankalaan asemaan, varsinkin siinä yhteydessä, jossa se esiintyy nykyisin.

Rakkauden teot kohdistuvat toiseen ihmiseen tässä puheyhteydessä. Paavali kirjoittaa
"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali." Paavali kirjoittaa myös, ettei rakkaus käyttäydy sopimattomasti. Edellä mainitussa toisessa kohdassa naisten puhuminen kokouksissa oli sopimatonta. Joten on selkeää tässä yhteydessä ymmärtää se myös rakkaudettomana tekona. Kun asialla viitataan kielilläpuhumiseen.
Rakkaus ei myöskään etsi omaa etua. Tässä yhteydessä oma yksityinen rukous ei voi kuulua julkiseen hetkeen, koska puhe kuuluu uskovan ja Jumalan yksityiseen hartaus alueeseen. Tällöin on syytä olettaa, ettei Jumala kiilaisi muita tieltää puhuessaa koko jumalanpalvelusta vain yhden kanssa, vaan ottaen kaikki huomioon oman järjestyksensä mukaan. Jonka hän on ilmoittanut sanassaa.

Kielilläpuhuminen lakkaa, koska se ei ole rakkautta suurempi armolahja. Tämä minusta osoittaa selkeästi sen mikä on suurin lahja, joka on rakkaus. Näin myös Jeesus opetti ja käski seuraajiaan opettamaan.
Joh. 13:34-35
Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte 
toisianne."  Kts. Joh.14:15.
Apostoli Johannes myös kirjoitti miten olennaista on pitää rakastamisen käsky, joka liittyy suoraa myös siihen, että pidämme Jeesuksen opettamat käskyt. Kun me evankeliumeista luemme miten Jeesus kohtasi ihmisiä, niin me emme lue sieltä yhtään kohtaa, jossa olisi mainittu jotain kielilläpuhumisesta.
Tässä kohtaan kyseinen ilmiö on saanut hyvin suuret mittasuhteet seurakuntien elämässä. Varsinkin, kun kyseiselle lahjalle se ei ole tarpeellista, jos oletetaan, että kyseinen armolahja vielä aidosti esiintyy kristikunnan piirissä. Sillä sellaisiakin tulkintoja, on jotta kyseinen armolahja olisi jäänyt apostoliseen aikaan. Varsinkin jos sillä viitataan helluntain kokomuksiin ja tapahtumiin.

Miten sitten tulisi raamatullisesti suhtautua ilmiöön, jolle emme löydä selkeitä linjoja? Minusta aihe on hyvin ajankohtainen juuri tänäpäivänä. Ilmiöt itsessään eivät kerro oikeasta uskosta. Paavalin kirjoittaessa korintin seurakunnalle, hän havaitsi paljon armolahjoja, mutta myös selkeitä rikkeitä seurakunnassa. Ilmiöitä ei tulisi nostaa, koska totuus on että ihmisten käsissä nekin voivat pohjimmiltaa ruokkia vain muunlaisia ilmiöitä. Kuten okkultismia ja narsismia. Ihmeidentekijöillä on valitettavan usein taipumus "humaltua" suosiostaan, jota he saavat. Monesti tämä tapahtuu hyvin varkain, josta ei myöskään aina pidä syyttää ihmistä, vaan syntiin lankeaminen on inhimillistä. josta kuitenkin tulee tehdä aina parannus, jotta todellinen armonhenki voisi vaikuttaa, niin yksilöön kuin seurakuntaankin.
Johannes kirjoittaa; 2.Joh:9-11.

Jokainen, joka ei pysy Kristuksen opetuksessa vaan tuo siihen jotakin lisää, on vailla Jumalaa. Jokaisella, joka tässä opetuksessa pysyy, on sekä Isä että Poika. 
Jos joku tulee teidän luoksenne eikä opeta tällä tavoin, älkää ottako häntä kotiinne älkääkä edes tervehtikö häntä. 
Se, joka lausuu hänet tervetulleeksi, osallistuu hänen pahoihin tekoihinsa

Tällainen teksti vaikuttaa hyvin mustavalkoiselta ja ankaralta. Tässä kuitenkaan ei julisteta "helvetti" tuomiota, vaan osoitetaan selkeästi se tosiasiaksi, että uskovan tulee pysyä vain Jeesuksen opetuksissa. Jos se ei pysy sillä ei ole Poikaa, eikä Isää. Se että tässä artikkelissa vertaan sitä kielilläpuhumiseen on tarkoitukseni. Koska useat raamatun kohdat osoittavat sellaisen julkisen kielilläpuhumisen tavan, jota joissain seurakunnissa harjoitetaan epä-raamatulliseksi. Tästä syystä tapaa tulee karttaa. Kuitenkin hyviä tapoja noudattaen, meillä ei ole tuomiovaltaa, mutta sana selkeästi ohjaa miten tulee toimia.
Kielilläpuhuminen on hyvin useasti selitettävissä ihan perus psyko, että sosiologialla. Tietyissä ryhmissä tällainen käyttäytyminen kuuluu ikään kuin sen sisäpiirin mukaiseen toimintaan. Psykologisesti asiaa voidaan avata, niin että ihmisen aivoissa tapahtuu muutoksia esimerkiki voimakkaiden tunnetilojen vaikutuksesta, jotka voivat herkimmillä laukaista kielilläpuhumiseen viittaavaa käytöstä. Varsinkin naisilla, joilla tunneherkkyys on aavistuksen verran sensitiivisempää kuin miehillä. Tästä johtuen tai itse ainakin ajattelen, että kielilläpuhumista esiintyy naisilla.
Tämäkin pitää kuitenkin muistaa, että kyseiset transsitilat ja ilmiöt eivät ole ainostaan tuttuja kristillisisä piireissä. Vaan uskonnoissa maailmanlaajuisesti esiintyy ilmiöitä, joita ei yksistään voida osoittaa tietyille ryhmille kuuluviksi. Kielilläpuhuminen voi viitata myös sellaisiin henkiin, jotka raamattu katsoo olevan pimeydestä.
Karismaattisissa kokouksissa esiintyy runsaasti näitä ilmiöitä. Kuten parantumisia, kielilläpuhumisia ja profetointia. Se miksi niihin tulee kiinnittää erityistä huomiota on se, että Jeesus puhuu niistä. Voimatekoja tekevä voikin olla vääryydentekijä.
Matt.7.
21. "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.
22. Monet sanovat minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.'
23. Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: 'En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!' 

Karismaattisuudessa on paljon sellaista, josta voidaan oppia sen rentouden ja vapauden vuoksi, mutta teologisesti juuri sen vahvuus on sen heikkous. Karismaattiset ja muut seurakunnat, joissa mietitään tällaisia ilmiöitä, tulee rohkeasti myös kyseinalaistaa ilmiöiden alkuperä. Se on tervettä harkintaa. Joka varmasti palvelee ja rakentaa seurakuntaa oikeaan suuntaan.

Liitän loppuun mielenkiintoisen uutisen. Ristivoitto lehdestä. 28.5.2015.Nro 22. S.7.

Etelän baptistit sallivat jälleen lähettien kielilläpuhumisen 
Yhdysvaltojen suurimman protestanttiyhteisön, Southern Baptist Convention-kirkkokunnan, lähetysjärjestö International Mission Board (IMB) on päättänyt jälleen sallia lähetystyöntekijöidensä kielilläpuhumisen. Kielilläpuhumisen kielto ehto olla voimassa vuosikymmenen, ja sen aikana hylättiin järjestelmällisesti ne lähetyskandidaatit, jotka puhuivat kielillä tai joilla oli "yksityinen rukouskieli"
Uusien säännösten mukaan kielilläpuhuminen on sallittua, kunhan sitä ja muita armolahjoja ei painoteta liiallisesti. IMB voi edelleen päättää sellaisen lähetystyöntekijän työsuhteen, joka asettaa pysyvää painotusta mille tahansa tietylle armolahjalle ja pitää sitä kaikille normatiivisena lahjana tai painotuksen voimakkuudella häiritsee IMB;n työtä, selvennetään lähetysjärjestön usein kysytyt kysymykset- osiossa.
Vuonna 2005 asetettuun kieltoon johtivat noihin aikoihin ilmenneet kielilläpuhumista koskevat ongelma tilanteet. Esimerkiksi  vuonna 2006 silloinen IMB;n puheenjohtaja  Tom Hatley kommentoi Christian today- lehdelle, että jotkut lähettiehdokkaat olivat väittäneet saavansa kielilläpuhumisen kautta suoraa ilmoitusta Jumalalta.  Uusilla säännöillä haluttiin tuolloin suojella baptistista identiteettiä tilanteessa, jossa karismaattiset virtaukset olivat kovassa nousukiidossa. -Jos joku uskoo saavansa suoraa yliluonnollista ilmoitusta Jumalalta, se tarkoittaa, että väitetään ilmoituksen olevan samanarvoista kirjoitusten kanssa, ja sitä emme salli, Hatley totesi vuoden 2006 haastattelussa. (RV)

Että virvoituksen ajat tulisivat !

Tässä artikkelissa tutkitaan tuhatvuotista valtakuntaa. Tuhatvuotta maanpäällä Messiaan ja pyhien hallitessa. Tässä artikkelissa ei käydä läpi kaikkia mahdollisia tulkinta muotoja aiheesta, koska se olisi tarpeetonta. Netti on pullollaan ko aiheesta tekstiä. Tässä artikkelissa kuitenkin tuon esiin, että aiheesta vaietaan ja sitä vääristellään liiaksi. Artikkelissa tuon esiin Augsburgin tunnustuksen, joka on evankeelisen liikkeen kanta suurilta osin. Tuon esiin adventtikirkon opin ja viimeisenä Israelin ystävien erehdykset. Israelin ystävillä en tarkoita erästä yhdistystä. Vaan kirkkokuntia ylittäviä henkilöitä, jotka kokevat israelin ja juutalaisuuden sydämen asiakseen. Heitä on niin karismaattisissa, kuin evankeelisissakin porukoissa.

Augsburgin tunnustus.
"XVII Kristuksen tuomiolle tulo Edelleen seurakuntamme opettavat, että Kristus on aikojen täyttyessä ilmestyvä tuomiolle ja herättävä kaikki kuolleet; hurskaille ja valituille hän antaa iankaikkisen elämän ja pysyvän ilon, mutta jumalattomat ihmiset ja perkeleet hän tuomitsee ikuiseen piinaan.
Ne tuomitsevat kasteenuusijat, jotka katsovat, että tuomittujen ihmisten ja perkeleiden rangaistus on kerran saava loppunsa. Ne tuomitsevat myös sellaiset, jotka nyt levittävät juutalaisia oppeja, joiden mukaan hurskaat tulevat saamaan herruuden maailmassa ennen kuolleiden ylösnousemusta, sen jälkeen kun jumalattomat on kaikkialla kukistettu. "


Korkeakirkollinen siipi luterilaisessa kirkossa vastaa opetukseen näin. (SLEY)
"Ilmestyskirjan luvussa 20 on näky tuhatvuotisesta valtakunnasta. Näky on kiistellyimpiä Raamatun kohtia. Mitä se tarkoittaa?

Monet ymmärtävät näyn tarkoittavan paratiisimaista aikaa, joka tulee maan päälle ennen viimeistä tuomiota ja kestää tuhat vuotta. Uskossa Jeesukseen kuolleet nousevat haudoista, Perkele sidotaan, hänen ei anneta tehdä mitään pahaa ja Jeesus hallitsee maailmaa omiensa kanssa. Ongelmallinen tämä selitys on siksi, ettei Uusi testamentti muualla puhu mitään maan päällisestä paratiisista. Jos sellainen olisi tulossa, miksi Jeesus pitkässä puheessaan lopunajoista (Matt 24) tai Paavali opettaessaan seurakuntia ei edes viitannut siihen? 

Koko Uuden testamentin opetus on enemminkin, ettei toiveita tämän maailman paremmaksi muuttumisesta kannata elätellä. Maailma muuttuu sitä pahemmaksi mitä pitemmälle aika kulkee ja pahuus loppuu vasta sitten, kun Jeesus saapuu toteuttamaan viimeisen tuomion. Mainittu selitys on vaarallinen siksi, että joku sen takia ajattelee, ettei vielä tarvitse selvittää asioita Jumalan kanssa, koska sen ehtii tehdä tuhatvuotisen valtakunnankin aikana. Augsburgin tunnustus torjuu tämän selityksen (kohta 17)."

Luterilainen tulkinta juontaa juurensa Kirkkoisä Augustiinuksen opetuksiin. Augustiinus uskoi, että tuhatvuotinen valtakunta on kirkonaikaa. Eli jo nyt elettävää elämää. Augustiinus ajoitti ajan tarkoittavan Konstantinuksen voittoa pakanuudesta ja kirkon voittokulkua.
Kirkko ja marttyyrit, jotka tulivat vainottuina ulos katakombeista, kohti voittoa. Vielä 300-luvulla Diocletianus pyrki tuhoamaan kirkon, mutta menestyksettä. Hänen jälkeensä Keisari Konstantinuksen kääntyminen nosti kirkon ja kirkon uskon täysin uuteen loistoon. Tätä historiallista käännettä ajatellessa ei ole vaikea uskoa, etteikö tuhatvuotinen valtakunta ajattelu, olisi sopinut kyseiseen historialliseen ajan jaksoon. Pyhät suorastaan nousivat hallitsemaan pakanoita.

Tämä on perinteisen luterilaisen tulkinnan tausta. Jokainen kirkkohistoriaa tunteva ymmärtää jo lukemattakin, että Augustiinuksen tulkinta tuhannestavuodesta historiallisena jaksona oli täysin perusteeton. Vaikkakin se siinä voiton riemussa saattoikin vaikuttaa todentuntoiselta.
Augustiinuksen tulkinnasta on kulunut jo 1600-vuotta.
Tämän jännitteen vuoksi Augsburgin tunnustus ei kykene vastaamaan kyseiseen tulkintaan peremmin. Luterilainen kirkko, kuten koko läntinen kirkko oli sen verran väkevästi kiinni juuri Augustiinuksessa. Olisihan se ollut sille myös eräänlainen nöyryytys, jos kirkon valta ei olisikaan vielä. Vaan vasta kun Jeesus palaa takaisin. Tämä on kuitenkin vain minun rohkea tulkintani asiasta. Luterilaisuus keskittyi moniin muihin tärkeämpiin oppeihin, kuten uskosta vanhurskautuminen, ettei sillä riittäänyt voima ratkaista kaikkia kysymyksiä kerralle. Siksi oli selvää että tällainen eräänlainen sivuhaara jäi ontoksi. Myöhemmin kuitenkin luterilaisuus ja myös evankeelisuus on tuonut esiin toiseinlaista tulkintaa. Kuten Raimo Mäkelä ja Pekka Eskelinen kirjoissaan. (Aika loppuu. Uusi tie.2002. Tuhatvuotinen valtakunta.Perussanoma Oy.2008)

Seitsemännenpäivän adventistit opettavat.
Maa on autio ja saatana on sidottu tuhanneksi vuodeksi maanpäälle. Perusteet tähän tulkintaan ovat seuraavat raamatun paikat. Joista esitän vain pari. Ensimmäinen on Jeremian kirjasta.
Jer.4.
23.- Minä katselin maata - se oli autio ja tyhjä, ja taivasta - sen valo oli sammunut.
24.Minä katselin vuoria - ne järkkyivät, ja kaikki kukkulat vapisivat.
25.Minä katselin ympärilleni - ei yhtään ihmistä, taivaan linnutkin olivat lentäneet pois.
26.Minä katselin puutarhaa - se oli pelkkää aavikkoa, kaupungit oli revitty maahan. Tämän kaiken oli saanut aikaan Herran hehkuva viha.

Toinen kulmakivi tähän tulkintaan on adventtikirkon tulkinta sanasta "syvyys" joka esiintyy ilmestyskirjan kohdassa, jossa saatana heitetään syvyyteen. Joka adventtikirkossa tulkitaan maaksi.
Ilm.20.
3. syöksi sen syvyyteen ja lukitsi ja sinetöi sen jäljestä syvyyden oven. Enää ei käärme saa johtaa kansoja harhaan, ennen kuin tuhat vuotta on tullut täyteen. Sitten se on päästettävä irti vähäksi aikaa.

Advettikirkko tulkitsee alkutekstin tarkoittavan samaa syvyyttä, joka oli kun maanpiiri luotiin.
1.Moos.1.
2. Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä.

Ilmestyskirjassa käytetty alkutekstin sana on ἄβυσσος, abussos. Joka merkitsee sanatarkasti pohjatonta kuoppaa. Mooseksen kirjassa käytetty hepreankielen sana ,תְּהֹם    תְּהוֹם
tehôm    tehôm. Merkitsee sanatarkasti syvyyttä, joka liittyy vesimassoihin.
Tässä yhteydessä syvyys, ei voi tarkoittaa maanpintaa. Maan pinta ei myöskään voi olla autio. Uudessa testamentissa puhutaan tyhjyydestäjä myös siinä yhteydessä, kun Jeesus ei palatessaa löydä uskoa. Vaikka jokainen raamatun lukija ymmärtää, että uskoa on, koska seurakunta ja uskovat temmataan häntä vastaan. Tällöin adventtikirkon tulkinta autiosta maasta täytyy tulkita toisiin.
Luuk.18:8.b.KR-38.
Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?"
 1.Tess.4:17.
sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.

Jeremian tekstissä puhutaan Jerusalemista, ei koko maailmaa kohtaavasta apokalyptisestä tapahtumasta.
Adventtikirkon opetus, että tuhatvuotta olisi taivaassa perustuu kahteen epäkohtaan. Toinen on se, että pyhät hallitsevat maanpäällä, ei taivaassa.
Ilm.2.26c.ja 5:10. minä annan vallan hallita pakanoita.
ja he tulevat hallitsemaan maan päällä.
Taivaallinen Jerusalem laskeutuu maanpäälle vasta, kun saatana on tuhottu. (ilm.21)

Toinen epäkohta on että he eivät usko, että Jumala voi hallita maanpäällä. He tulkitsevat puheet valtakunta ja Jumalan valtakunta eri asiaksi, vaikka Todellinen valtakunta astuu voimaan vasta, kun Kristus itsekkin alistuu Isänsä hallintavaltaa. Adventistit eivät kuitenkaan kyseinalaista valtakuntien eroja. Puhe ei ole kahdesta valtakunnasta, vaan samasta. Toisessa hallitsee Messias ja toisessa Jumala. Hallinta valta astuu vain voimaan kahdessa osassa.Tämä ei ole Jumalan jakamista, vaan raamatun opetus.

1Ko 15:28  Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa.

Adventtikirkko ei hyväksy puhetta tuhatvuotisesta valtakunnasta, vaikka tuhatvuotta selkeästi raamatun tekstejen perusteella on aikakausi, jolloin hallitaan. Eli kyseessä on valtakunta, kuningaskunta. hallintavalta.
Sana kuninkuus tarkoittaa myös valtakuntaa "Basileia". Tuhatvuotisessa valtakunnassa tai kuningaskunssa pyhät hallitsevat yhdessä Jeesuksen kanssa. Kyseeessä on talloin valtakunta. Messiaan valtakunta.

Seitsemännenpäivän adventistejen opetus sanojen merkityksessä ei siis ole perusteellinen. Vaan enemmänkin sanataiteilua. Kaikki vanhan testamentin profetiat tulevat täyttymään messiaan valtakunnassa. Taivasten valtakunta on yhtälailla läsnä, vaikka se ei ole vielä täydellisesti ottanut halliintaa, kuten jokainen tietää. Kukaan ei kuitenkaan kyseinalaista taivasten valtakunnasta puhumista.

Saatanan syökseminen syvyyteen tarkoittaa maan alla olevaa, tai kielikuvallista ilmaisua vankilasta, joka voidaan yhtä hyvin ymmärtää vankilaksi, joka on tarkoitettu henkiolennoille.
Raamattu kuvaa myös muita demoneja, jotka on teljetty vankilaan. Eikä kukaan ajattele, että se tarkoittaisi tässä yhteydessä maata.
Sillä saatana on jo maanpäällä ja sille on jo annettu valtaan valtakunnat. Tällöin on tarpeetonta ajatella, että hänet uudestaan heitetään maanpäälle eli syvyyteen, kuten adventtikirkko sen tulkitsee.
(Kts myös. Hes.28:17. Luuk.4:6. 10:17-20)

1.Pi 3:19.KR-38
jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille,
2.Pi 2:4.KR-38
Sillä ei Jumala säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät syvyyteen, pimeyden kuiluihin, ja hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäviksi.

Tässä kohtaan syvyys voidaan todellakin kääntää pohjattomaksi kuopaksi. Pohjaton kuoppa tarkoittaa myös hautaa tai vankilaa, jossa myös kuolleet ovat. (Kts merkitys Sheol, Haades.)
Maanpinta on maanpintaa, ainoa, joka maanpinnalla voisi olla ja onkin syvyyttä on valtameri.
Tässä yhteydessä kuitenkin mereen syökseminen kuulostaisi asia yhteydessään oudolta.

Joonan kirjassa syyvyys ja kuolema tulkitaan toisilleen läheiseksi metaforiksi.
Samaan aikaan puhutaan syvyydestä, meresta, mutta myös kuolemasta. Syvyys on eräänlainen kielikuva, joka voidaan saada tarkoittamaan monia asioita. Riippuen mitä kirjoittaja on sillä halunnut tarkoittaa, tai kuvata. Se sopii yhtä hyvin elämään, kuin kuolemaankin. Mutta todella huonosti se sopii kuvaamaan ilmestyskirjan kontekstissa maata. Kun otetaan ilmestyskirjan koko tekstiyhteys huomioon.
Näin ollen kaaoksessa oleva maa, jota syyvyys kuvaisi, ei ole kovinkaan uskottava kuvaus.

Joon 2:1-6-KR-38.
Ja Joona rukoili Herraa, Jumalaansa, kalan sisässä ja sanoi: "Minä huusin ahdistuksessani Herraa, ja hän vastasi minulle. Tuonelan kohdussa minä huusin apua, ja sinä kuulit minun ääneni. Sinä syöksit minut syvyyteen, merten sydämeen, ja virta ympäröitsi minut, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi vyöryivät minun ylitseni.
Minä ajattelin: Olen karkoitettu pois sinun silmiesi edestä. Kuitenkin minä saan vielä katsella sinun pyhää temppeliäsi. Vedet piirittivät minut aina sieluun asti, syvyys ympäröitsi minut, kaisla kietoutui päähäni. Minä vajosin alas vuorten perustuksiin asti, maan salvat sulkeutuivat minun ylitseni iankaikkisesti. Mutta sinä nostit minun henkeni ylös haudasta, Herra, minun Jumalani.

Pekka Sartolan teologiasta.
Pekka sartolan kirja "millenium tuhat rauhan vuotta" on yksi keskeisimmistä kirjoista, joka on vaikuttanut tuhatvuotisen valtakunnan teologiaan Suomessa. Toki muitaki on, mutta tämä on ehkä tunnetuin?
Sartolan teologia poikkee seuraavasti muista. Hän opettaa, että Tuhatvuotinen valtakunta on aika jolloin Juutalaiset evenkelioivat pakanoita maanpäällä.
Tuhatvuotisessa valtakunnassa toteutuvat profetiat Jälleen rakennetusta Israelista ja myös Jumalan temppelistä, joka allekirjoittaneet mielestä on jo aika paksua luettavaa. Temppeli nimittäin on paikka, jossa eläinuhrit aloitetaan uudelleen.
"Siellä tullaan myös aloittamaan lähes kahden vuosituhannen jälkeen ne vanhatestamentilliset uhritoimitukset" Sartola:315.

Jer.31.KR-92.
31. Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton;
32. en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra.

Dan.9:27.KR-92
Ja hän tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse."

Sartolan teologiassa ilmestynkirjan luku 144 000 kuvaa Juutalaisia ja hän voimakkaasti kritisoi ajatusta, että kyseessä voisi olla uudenliiton edustajia, jotka tässä tapauksessa olisivat Kristittyjä. Juutalaiset tulevat uskoo heti kun Kristus tulee takaisin, Sartola perustaa ajatuksensa seuraavaan raamatun tulkintaan.

"Nämä 144. 000 juutalaista evenkelistaa aloittavat julistustyönsä,"
Sartola:268. kts myös selitys. Sartola:314.

Sak 12:10.KR-38 
Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista.

Ilm.1:7.KR-92.
Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. Totisesti, amen.

Sartolan teologiaan en mene tässä artikkelissa enempää, sillä se on hyvin laaja ja monivivahteinen. Nyt kuitenkin katsotaan miten Sartolan teologiset tulkinnat ovat suhteellisen eriskummallisia.
Ottaen huomioon Uudenliiton lupaukset ja Todellisen Jumalan lapseuden.

Israel kuuluu siihen maailmaan ja maailman järjestykseen, joka tulee katoamaan, Messiaan valtakunnan tieltä.
Valtakunta ei kuulu kenellekkään kansalle. Vaan Valtakunta kuuluu niille, jotka ovat Jumalan lapsia ja joita Jumalan Henki johtaa. Israel ei ole edes Kuningaskunta eikä siten voi edustaa sitä Israelia, joka oli Daavidin jälkeläisten hallinnassa. Jeesus myös sanoi, ettei hänen valtakunta ole tästä maailmasta. Jumalan valtakunta perustetaan vasta, kun Danielin profetiassakin kuvattu kivi tulee tuhoamaan muut valtakunnat.
(kts myös. Room.8:14,17. Gal.3:26-29.)
Dan. 2.KR-92
44. Mutta niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti

Joh.18.36.KR-92
Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta. Jos se kuuluisi tähän maailmaan, minun mieheni olisivat taistelleet, etten joutuisi juutalaisten käsiin. Mutta minun kuninkuuteni ei ole peräisin täältä." 

Sartola heikkous piileekin siinä, miten suuren roolin hän antaa Israelille ja Juutalaisille.
Miten 144.000 pitää sitten tulkita, ovatko he juutalaisia vai keitä he ovat.
Paavali puhuu Aabrahamin perillisistä, tällä hän tarkoittaa uskon siementä ei lihan. Tätä teologista tulkintaa vasten, on aika turvallista tulkita myös ilmestyskirjan Jaakobin pojat, myös vertauskuvannollisesti.
Raamattu myös vahvasti tuo esiin, että kukaan ei synny Jumalan lapseksi lihan tahdon mukaan.

Joh.1:13KR-38. jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.

144 000 kuvaa sitä, miten monikertaisesti Jumala on siunannut kansaansa, aina niistä Jaakobin pojista asti. Luku saadaan, kun kerrotaan 12 itsellaan ja sitten se vielä tuhannella. (12x12=144 x100 =144000.)
Jaakobin kaksitoista poikaa toimivat näin eräänlaisena esimerkkinä siitä, miten Jumala siunaa. Kuten raamattu puhui Aabrahamille.
Hepr. 11:12.KR-38.
Sentähden syntyikin yhdestä miehestä, vieläpä kuolettuneesta, niin suuri paljous, kuin on tähtiä taivaalla ja kuin meren rannalla hiekkaa, epälukuisesti.

Raamattu opettaa, että 144000 on ostettu maasta. Ja heidän otsassaan on Kristuksen nimi.
Kts: Ilm.14:1-3. Tämä jo yksinkertaisesti osoittaa, että kyseessä olevat ihmiset ovat kristittyjä, ei juutalaisia.
Ilmestyskirjan kohdassa puhutaan kuinka he laulavat uutta virttä. Sana uusi viittaa myös uuteen liittoon.
Johanneksen ilmestyskirjan ajankohdan ajoitus, ajoittuu ajankohtaan, jossa vanhanliiton häviäminen oli vastikään tapahtunut. Uusi liitto oli jo syntynyt. Se mikä oli vanhaa katosi.

Raamattu vielä vahvistaa, että uudenliiton jäsenet, eli kristityt, ovat ne jotka laulavat uutta virttä (laulua) ja heitä on kaikista kansoista ja roduista. Tällöin heitä on myös juutalaisia, mutta ei vain heitä, vaan kaikkia maailman ihmisiä, jotka ovat uudenliiton pappeja. Ei vain pappeja vanhanliiton mukaan. Juutalainen pappeus oli jotain hyvin toisenlaista, mitä tässä tuodaan esiin. Tässä kohdin pappeja on kaikista heimoista ja kansoista. Joka juutalaisella on kauhistus.
Ilm.5:9.KR-92
He lauloivat uuden laulun: - Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinut on teurastettu, olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmisiä kaikista heimoista, kaikista kielistä, kansoista ja maista.
10. Olet tehnyt heistä kuningassuvun, meidän Jumalamme pappeja; he tulevat hallitsemaan maan päällä.

Juutalaiset odottivat Tuhatvuotista valtakuntaa, mutta he odottivat sitä jo 2000-vuotta sitten. Messiaanvaltakunta oli vasta tuleva. Alkukirkon aikana myös monet todella ajattelivat, että nyt se valtakunta todella syntyy.
Ap.t.1:6b.KR-92.
"Herra, onko nyt tullut se aika, jolloin sinä rakennat Israelin valtakunnan uudelleen?"

Evankeliumin tekstien perusteella voidaan jopa tulkita, että demonit luulivat sitä myös.
Matt.8:29.KR-38.
Ja katso, he huusivat sanoen: "Mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, sinä Jumalan Poika? Oletko tullut tänne vaivaamaan meitä ennen aikaa?"
Tämä ennen aikaa, viittaa tuomioon, joka heitä tulee kohtaamaan. Mutta Valtakunnan aika ei ollut vielä.
Tämän kaltaisiakin tulkintoja voidaan tehdä. Näitä yhdistää kuitenkin se, että kukaan ei voi tietää aikojen loppujen tapahtumia. Ei ihminen, eikä henkiolento.

Tuhatvuotinen valtakunta tulee maanpäälle
Näiden erilaisten tulkintojen pohjalta on vielä yksi mahdollinen tapa nähdä tuhatvuotinen valtakunta.
Raamatussa selkeästi tuodaan esiin se näkemys, että tuhatvuotinen valtakunta on maanpäällä ja Kristuksen kanssa hallitsevat uskovat. Tuhatvuotta rauhan aikaa, jolloin toteutuu Jumalan lupaukset. Todellinen sapatinlepo.
Tuhatvuotinen valtakunta on esimakua lopullisesta valtakunnasta. Tuhatvuotinen valtakunta on nimenomaan Messiaan valtakunta. Lopullinen valtakunta on Isä Jumalan. Tällöin ei enään ole Saatanaa eikä hänen armeijaansa. Tällöin myös Helvetti on tuhoutunut. Ei ole olemassa mitään pahaa. Tuhatvuotinen valtakunta voi olla myös se, josta adventtikirkko puhuu nimellä tutkiva tuomio.

Ilm.20:4d,6. KR-92.
He heräsivät eloon ja hallitsivat yhdessä Kristuksen kanssa tuhat vuotta.
6. Autuaita ja pyhiä ovat ne, jotka pääsevät osallisiksi ensimmäisestä ylösnousemuksesta! Heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he ovat Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat Kristuksen kanssa tuhat vuotta.
Ilm.5:10.
Olet tehnyt heistä kuningassuvun, meidän Jumalamme pappeja; he tulevat hallitsemaan maan päällä.

Hepr.4.KR-92
9. Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään.
10. Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään.

Vanhantestamentin Profeetat julistivat sitä myös.

Ps.37:11.
Mutta nöyrät perivät maan, he saavat osakseen onnen ja rauhan.

Jes.61.
6. mutta teitä kutsutaan Herran papeiksi ja sanotaan meidän Jumalamme palvelusväeksi. Te saatte käyttää kaikkea, mitä kansat omistavat, saatte nauttia niiden rikkauksista.
7. Teillä on ollut häpeää kaksin verroin, teitä on syljetty ja pilkattu, mutta nyt te saatte omassa maassanne kaksinkertaisen perinnön ja teillä on oleva ikuinen ilo.

Jes.65
eivät vastasyntyneet siellä enää kuole, ei yksikään, ei kuole vanhus, ennen kuin on elänyt päivänsä täyteen. Joka kuolee satavuotiaana, kuolee nuorena, jonka vuodet jäävät alle sadan, häntä surkutellaan.
21. He rakentavat taloja ja saavat asua niissä, he istuttavat viinitarhoja ja nauttivat itse niiden hedelmän,
22.ei niin, että he rakentaisivat ja toinen taloa asuisi, eikä niin, että he istuttaisivat ja toinen söisi hedelmän. Niin kuin puiden päivät, niin ovat minun omieni päivät. Minun valittuni saavat itse nauttia työnsä tuloksista.

Dan.7.
27. Kuninkuus ja valta ja valtakuntien mahti kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle. Sen kansan valtakunta on ikuinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat ja tottelevat sitä.

Miik.4.
1. Tulee vielä aika, jolloin Herran pyhäkön vuori seisoo lujana. Ylimpänä vuorista se kohoaa, korkeimpana kukkuloista, ja kansat virtaavat sinne.
2. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: "Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, nouskaamme Jaakobin Jumalan pyhäkköön! Hän opastaa meitä tiellään, ja me, me tahdomme kulkea hänen polkujaan, sillä Siionista tulee Herran sana ja Jerusalemista kaikuu Jumalan puhe."

3.      Hän, Herra, ratkaisee kansakuntien riidat, hän jakaa oikeutta väkeville kansoille lähellä ja kaukana. Niin taotaan miekat auran teriksi ja keihäät vesureiksi. Yksikään kansa ei enää kohota miekkaa toista vastaan eikä harjoittele sotataitoja.
4.      Silloin jokainen saa istua mitään pelkäämättä oman viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa alla. Näin on Herra Sebaot sanonut.

Hallitaan pakanoita/kansoja.
Jes 11:10  Sinä päivänä pakanat etsivät Iisain juurta, joka on kansojen lippuna, ja hänen asumuksensa on oleva kunniata täynnä.

Sak 8:22  Ja monet kansat, väkevät pakanakansat, tulevat Jerusalemiin etsimään Herraa Sebaotia, etsimään Herran mielisuosiota.

Sak 8:23  Näin sanoo Herra Sebaot: Niinä päivinä tarttuu kymmenen miestä kaikista pakanakansain kielistä, tarttuu Juudan miestä liepeeseen sanoen:

'Me tahdomme käydä teidän kanssanne, sillä me olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne'."

Ilm.2.KR-92.
26. "Sille, joka voittaa, sille, joka loppuun asti noudattaa minun tahtoani, minä annan vallan hallita kansoja.
27. Hän paimentaa niitä rautaisella sauvalla, lyö pirstoiksi kuin saviastioita.

Luuk.19:17.
Koska aivan vähässäkin olet ollut uskollinen, saat hallintaasi kymmenen kaupunkia.'

1.Kor.6.
2. Ettekö tiedä, että pyhät tulevat kerran olemaan maailman tuomareina?

Raamatun opetus aiheesta tuhatvuotinen valtakunta on mielenkiintoinen aihe. Tässä artikkelissa on tuotu esiin erilaisia näkemyksiä ja tulkinta tapoja. Riippuen mistä perinteestä asiaa on tarkasteltu. Totuus on kuitenkin, että tuhatvuotinen valtakunta ei ole evenkeliumi. Evankeliumi on se, että Jeesus tuli ja kuoli puolestamme. Hänet herätettiin kuollaista, jotta mekin saamme kerran nousta kuolleista hänen valtakuntaansa. Jeesus on syntiemme sovitus. Tämä on evankeliumi. Jumalan valtakunnan kirkkaus on juuri sellainen valtakunta, joka on Hyvä. Tästä syystä inhimilliset spekuloinnit aiheesta ovat aina heikkoja. Mitä tuhatvuotinen valtakunta voi opettaa meille, on se että Raamatun tutkiminen kirkastaa Jumalan hyvyyttä ja hänen lupauksiaan.