Juutalaisuus ei tunnista sellaista käsitettä kuin kuolematon sielu.
Vaikka Juutalaisessa kansassa ja myöhemmässä uskomuksissa tämä opetus sai myös tukea.
Juutalainen ihmiskäsitys vaikuttaa "uskovaisesta" jopa maalliselta ja sekulaariselta. Niille jotka eivät ole perehtyneet alkukieliin tai Juutalaiseen historiaan. Kreikkalainen käsitys ihmisestä on meissä niin syvästi, että pidämme itsestään selvyytenä sitä, että ihminen on käsitteenä enemmän mitä ruumis. Joka toki pitää paikkansa. Mutta lähempi tarkastelu johtaa kuitenkin siihen, että näitä filosofisia ajatuksia emme löydä juutalaisesta kulttuurista.
Juutalainen Ihmiskäsitys Vanhassa Testamentissa.
1.Moos. 2:7. KR-38
Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.
Tällä raamatun paikalla tahdon aloittaa koko aiheeni. Sillä tämä on kohta missä Vanhatestamentti puhuu ihmisen luomisesta.
Lukija voikin heti kiinnittää huomiota jakeen sanoin. Ihmisesta tuli elävä sielu.
Ihminen ei ollut ihminen ennen kuin Jumala teki siitä elävän ja elävöitti sen.
Ihminen siis itsessään käsittää kaikki nämä olemukset. Se on psyykkis-fyysinen kokonaisuus. Ihmiskuva Vanhassa testamentissa ei siis ole jaettu vaan kokonainen (holistinen) Joka kattaa kuitenkin erilaiset käsitteet ilman, että ne ovat ihmisestä eroteltavissa.
Elävä sielu on Elävä ihminen joka hengittää. Elävä sielu ei ole mikään entiteeti joka asuu ruumiissa ja ajattelee ja on ilman ruumista. Koska ruumis ilman sielua on kuollut. Tällöin ei myöskäänm sielu elä koska sielu on ihminen. Jaak.2:26.
Ps. 104:29. KR-38
Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.
Raamatun kohdissa puhutaan sieluista myös silloin kuin tarkoitetaan elävää ihmistä. Eikä sillä tarkoiteta mitään essenssiä ihmisen sisällä, kuten moni sen ymmärtää.
Israelilaiset surmasivat Hasorissa joka ainoan elävän olennon. He julistivat asukkaat Herralle kuuluvaksi uhriksi eivätkä jättäneet heistä eloon ainoatakaan. Hasorin kaupungin Joosua tuhosi polttamalla. Joos.11:11. KR-92.
Tämä elävä olento sana on hepreaksi, nephesh neh'-fesh. Joka käännetään kääntäjästä riippuen ja käännös kohdasta riippuen myös sieluksi. Kuten kohdassa. 1.Moos.2:7. ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.
Kyseessä ei ole eri sana tai eri merkitys heprean kielessä. Kääntäjät kääntävät joskus sanan toiseen asuun jotta lukijalle kohta aukenisi paremmin. Ja koska meillä on nämä antiikin ja platonilaisuuden linssit silmillä niin, sielu sananan merkitsee meille hyvin toista mitä se merkitsi heprealaisille. Kreikkalaisille sana käännettiin myös samaan ilmaisu asuun eli merkitsemään elävää ihmistä.
και επλασεν ο θεος τον ανθρωπον χουν απο της γης και ενεφυσησεν εις το προσωπον αυτου πνοην ζωης και εγενετο ο ανθρωπος εις ψυχην ζωσαν. 1,Moos.2:7. LXX (septuaginta)
psuche psoo-khay' Sana on tismalleen samaa juurta mitä käytetään myös Uuden testamentin kirjoituksissa. 1.Piet.3:20.
Kun luet teksitin niin huomaat, että paikka viittaa eläviin ihmisiin.
se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta. KR-38.
psoo-khay Merkitsee kreikaksi samaa mitä merkitsee Heprean kielen sana neh'-fesh.
Sanojen kääntäminen voikin tukea kuolemattoman sielun käsitettä tai sitten ei. On tarpeellista, että tällaisia termejä avataan hiukan lukijoille.
Koska lukija huomaa missä tekstiyhteydessä sana esiintyy niin sanan merkitys ei voi merkitä mitään platonin ideaoppia kuolemattomasta sielusta. Vaan sana merkitsee kaikkien sanakirjojen mukaan vain elämää ja hengitystä, elämää. eli elävää ihmistä kokonaisuudessaan.
Vanhan Testamentin mukaan myös veressä on sielu.
3.Moos. 17:11.KR-38
Sillä lihan sielu on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että se tuottaisi teille sovituksen; sillä veri tuottaa sovituksen, koska sielu on siinä.
Jos olemme johdonmukaisia tämän kuolemattoman sielu käsitteen kanssa, niin eikö silloin kyseinen raamatun kohta merkitse sitä, että kun ihminen vuotaa verta niin hänen "sielunsa" valuu maahan. Myös ihminen joka syö eläimen niin syö tällöin hänen sielunsa.
1.Moos. 9:3-4. KR-38.
Kaikki, mikä liikkuu ja elää, olkoon teille ravinnoksi; niinkuin minä olen antanut teille viheriäiset kasvit, niin minä annan teille myös tämän kaiken.
Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on.
Kulttuuri antropologit ja uskontotieteilijät tietävät sen, että monilla kansoilla ja varsinkin soturi ja metsästys kulttuureihin kuuluu sellainen ajatus, että kun soturi tappaa vihollisen ja syö tämän lihaa tai verta. Niin hän ikään kuin saa tämän kuolleen ihmisen sielun ja voiman. Tässä kä'sityksessä on juuri se tausta, että kansa uskoo kuolemattomaan sieluun ja henkimaailmaan.
Juutalainen käsitys ei siis tarkoita mitään sinne päinkään.
Siksi on selkeää noudattaa raamatun näkemyksiä siitä mikä on "sielu"
Juutalaisessa kulttuurissa esiintyi myös uskomuksia tästä kuolemattoman sielun käsitteestä.
Vanhan testamentin kertomuksessa Saul niminen mies eksyi myös tähän harhaan. Kun hän halusi manata kuoleen Samuelin esiin kuolleista.
Lue. 1.Sam.28.
Tällainen toiminta oli kuitenkin kiellettyä Israelin uskonnossa.
3.Moos. 19:31. KR-38.
Älkää kääntykö vainaja- ja tietäjähenkien puoleen; älkää etsikö heitä, ettette tulisi heistä saastutetuiksi. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.
Tominta ei ollut kiellettyä siksi, että kyseesä olisi ollut jonkinlainen tapa millä JEHOVA halusi salata ihmisiltä jotain totuutta. Vaan kyseessä oli selkeä kielto siihen, miten ihmiset eksyivät palvomaan sellaista mitä ei ollut enään olemassa. Monet ympäröivien kansojen meediot ja manaajat olivat vieraiden jumalien ja rivojen riittejen vallassa. Jehova tahtoi pitää kansansa raittiina tällaisista primitiivistä uskomuksista. Kuten aikaisemmin kirjoitin niistä sotureista jotka jopa syyllsityvät kannibalismiin syödessään vihollisen lihaa saadakseen siltä voimaa.
Tällaisilta hulutuksilta suojaaminen ei siis ollut ilkeyttä vaan viisautta.
Raamatussa on yksi olento joka vääitti muuta. Ja se on saatana. Hänen ensimmäinen valheensa oli juuri se, että ihminen ei kuole. Hän halusin viitata siihen, että Jehova salaisi ihmisiltä jotain. Vaikka todellisuudessa paholainen itse eksytti ihmiset seuraamaan valhetta.
1.Moos. 3:4. KR-38. Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole;
Raamatun heprealaiset kirjoitukset eivät tee poikkeusta, eläimen ja ihmisen välille vaaan koska niitä kumpiakin kutsutaan sieluiksi.
Joskus kuuleekin puhuttavan, että eläimellä ei ole sielua ja ihmisellä on. Tällainen harha ajatus johtuu juuri siitä, että sielu merkitsee kysyjälle platonin sielu ideaa. Sielulla tarkoitetaan kuitenkin enemmän sellaista "pääomaa" jota eläin ei omista tai edusta. Mutta se ei silti merkitse mitään kummitusta ihmisen tai eläimen sisällä.
Tarkastellaan kohtia.
1.Moos. 1:20. KR-38
Ja Jumala sanoi: "Viliskööt vedet eläviä olentoja, ja lentäkööt linnut maan päällä, taivaanvahvuuden alla".
Saar. 3:20
Kaikki menee samaan paikkaan. Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palajaa tomuun.
Eläviä olentoja voitasiin myös kääntää eläviä sieluja. Siis sen käsitteen läpi mitäse merkitsee tämän artikkelin tarkastelun osalta. mutta jokainen voi tarkastaa kohdan sanakirjasta ja huomata, että sieltä löytyy sana neh'-fesh.
Joka tarkoittaa juuri miten se on käännettykkin, eläviä olentoja. On väärin ajatella, että lävä olento ei olsii sielu. Vaan raamattu vahvistaa kaiken elollisen tarkoittavan samaa. Ja että kaikki elävät olennot ovat sieluja. Sana Tomu viittaa maahan josta Jumala loi ihmisen. Siksi myös psalmissa sanotaan, että ihminen on tomua.
KTS. 3.Moos.24:17-18.
Juutalainen perinne VT ulkopuolelta.
Juutalaisten uskomukset kuolemattomaan sieluun tulivat luultavsti persialaisilta ja ne eivät olleet yleisesti hyväksyttyjä. Rabbiininen kirjallisuus ja kabbala kuitenkin edustavat myöhempää juutalaisuutta ja niissä vilisevät käsitykset ovat läpeensä helleenisiä, että niitä emme käsittele tässää vaan pitäydymme varhaisimpiin juutalaisiin teksiteihin.
Juutalaiset teksitit jotka euivät kuulu Vanhaan testamentiin. puhuvat samaa mitä Budhalaisetkin, että kuolleen ihmisen sielu on ruumiin lähellä ihmisen kuollessa. Ja tällaisiellä perustellaan myös niin snottuja aave kokemuksia kun ihmienn kuoleee ja hänen sukulaiset näkevtä häntä edelleen. Vanhan testamentin ihmis käsitys ei kuitenkaan puolla tällaista uskomusta. Vaan se tulee muualta.
Juutalaine filosofi Filon Aleksandrialainen. k. n. 40jkr.
Yhdisti helleenistä filosofiaa juutalaisuuteen ja muutti myös näin juutalaisuutta pois niistä opetuksista jotka vallitsivat meidän tuntemassa vanhassa testamentissa.
Myös Juutalainen Josefus 37-100jkr. Nosti esiin ajatuksia kuolemattomasta sielusta.
Filonin ja Josefuksen kaltaisten miesten ajatukset vahvistivat nykyisen juutalaisuuden lennokkuutta ja nykyisen kabbalan ja Talmudin olemassaoloa joka pyhyydessään on melkein korvannut kokonaan Vanhan testamentin. Talmudia kirjoitettiin Babyloniassa joka on hyvää maaperää juuri näille käsityksille jossa kuolemattoman sielun käsite elää vahvasti.
Talmud edustaa myöhäistä juutalaisuutta joka on syntynyt satoja vuosia sen jälkeen kuin Jerusalemin temppeli tuhottiin.
Lisään tähän vielä muutamia kirjoja, jotka edustavat myöhempää perinnettä.
- aabrahamin testamentti
-Eenokin kirja.
Jatkuu...
