ja jonka valtakunnalla ei ole loppua...

Tässä Artikkelissa etsin Raamatun ja Uskontunnustuksen välisiä eroja. Ja  ajatuksen joka saattaa loukata niitä teologeja jotka ovat läntisen katolilaisuuden vallassa.
Tällä en pyri nousemaan kirkon historiaa vastaan, vaan herättämään kysymyksiä.
Itselleni ainakin nousi kysymys kun luin Tuomo Mannermaan Kirjaa kristillisen opinvaiheet. s 62 (1975)

Siellä käytiin seikkaperäisesti läpi Konstantinopolin II kirkolliskokouksen sanamuotoja. Joilla pyritiin torjumaan "harhaopetuksia"
Tässä artikkelisa tartun ainakin sen nimisen kirkonmiehen opetuksiin kuin Markellos Ankyralainen

"Mitä tulee areiolaisten harhaoppiin, joka on korruptoinut Jumalan kirkon [..] Nämä opettavat kolmea hypostaasia, aivan kuten Valentinos harhaoppinen ensimmäisenä sen keksi teoksessaan 'Kolmesta luonnosta'. Sillä hän oli ensimmäinen joka keksi kolme hypostaasia Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä, ja hänen on huomattu näpistäneen tämän Hermekseltä ja Platonilta.
" (Markellos Ankyralainen, Pyhästä kirkosta, jakeet 8-9, Journal of Theological Studies, NS, Volume 51, Pt. 1, April 2000, p.95).

Yllä oleva kirjoitus kuvastaa Markelloksen ajatuksia joka on johtanut myös siihen, että hänet itsensäkin on julistettu harhaopettajaksi. Johtuen juuri nikealaisesta uskontunnustuksesta.
Markelloksen syntymästä ei ole tarkkoja ajoituksia, mutta kuolin ajaksi on esitetty seuraavia vuosia. 374 tai 375 jkr. Kyseessä on siis kirkon kriisiaikojen teologi.
Jonka mainetta on pyritty nykyisin parantamaan ja puhdistamaan.

Varhaiskirkko torjui hänet harhaopettajana. Vaikka hän puolustikin näkemyksiään raamatulla ja Paavalin kirjoituksilla. Markellos ei myöskään käyttänyt platonilaista sanastoa puolustaessaan näkemyksiään. Markelloksen aikeena olikin pitää Jumala yhtenä eli "monas" joka itsessään pitää sisällään tietyt käsitteet. Isä, poika ja pyhä henki. Yksi kahdessa, s 157.

Markelloksen johdanto ajatuksena on ollut myös myös koko ihmisen  pelastuminen.
(Samoin Augustiinus) Kiteyttäen Jumala tuli ihmiseksi ja näin ihminen pääsee osalliseksi jumaluudesta. Oppi ja ajatus kuulostaa hyvin samankaltaiselta kuin itäinnen perinne sen esittää theosis (kreikaksi θεωσις) . Eli jumalallistuminen. Joka kiinteä osa myös pyhitys elämää.
Lännen kirkolle ajatus on vieraampi. Markellos on tarkastellut näkemystään pelastusopillisesti. (soteriologia)

Markellos käynnisti myös ajatuksillaan teologis psykologisen päätelmän, Jeesuksen luonteesta. Markellos päätyi ajatukseen että Jeesus oli maanpäällä ihminen. Joka ankkuroituu hänen päätelmään siitä, että koska koko ihminen täytyi pelastaa niin Jeesus oli näin ollen myös ihminen.
Tämä oppi olikin seuraava joka aiheutti päänvaivaa teologeissa 300-500 luvuilla. Huipentuen jotenkin Khalkedonin tunnustukseen 451. Oppi Kristuksen tosi ihmisyydestä ja tosi jumaluudesta. Muuttumatta ja sekoittamatta.

Markelloksen esittämät raamatun paikat hänen tuekseen.
Kts myös. Joh.1:1-3. 6:61-63. 10:38. 1.Kor.13:12.

Jumalan pojan eli logoksen valtakunnalla on loppu.

1.Kor. 15:27-28.  

Sillä: "kaikki hän on alistanut hänen jalkojensa alle". Mutta kun hän sanoo: "kaikki on alistettu", niin ei tietenkään ole alistettu se, joka on alistanut kaiken hänen allensa.
Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa.

Ps. 110:1  

Daavidin virsi. Herra sanoi minun herralleni: "Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi".

1.Kor. 8:6  

niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa.


Minun omia ajatuksia Nikean/konstantinopolin tunnustuksesta 381.

Jos tunnustus sanoo, että Valtakunnalla ei ole loppua. Kuten se aina kirkoissakin luetaan.
Niin se liittyy vain siihen ennakkoasetelmaan joka pakottaa sen näin sanomaan.
Kolminaisuus.  Jos sanottaisiin toisin, niin Jumaluus (trias) hajoaisi ja tuottaisi vaikeuksia tunnustaa kyseistä oppia. Siksi on selkeää että nikean isät seuraavat loogista johtopäätöstä tulkinnalleen.
Kuten markellos seuraa omaansa. Jeesus on ihminen jos koko ihminen pitää pelastaa. Muuten sorrutaan modalismiin. Eli eräänlaiseen rooliin joka jumalalla oli maanpäällä. Siis jos näin uskoo. Markellos esitti myös ajatuksen eli kun Jeesus rukoili Isäänsä getsemanessa.
Niin hänen lihansa oli aidosti heikko ei vain näennäisesti.

Matt. 26:41-42.  

Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko." Taas hän meni pois toisen kerran ja rukoili sanoen: "Isäni, jos tämä malja ei voi mennä minun ohitseni, minun sitä juomattani, niin tapahtukoon sinun tahtosi".

Raamattu näin johdattaa meidät seuraavanlaiseen päätelmään ilman teologista hienostelua ja myöhempiä oppiriitoja. Jeesus todella rukoili Jotain. Jumalaansa kuten raamattu monissa kohdin vahvistaa. Jeesus todella puhui Jumalasta. Siis Jeesuksella oli myös Jumala. Jeesus rukoili se siis tarkoitti, että Rukoukselle oli syynsä. Inhimillinen heikkous. Ja Jeesus rukoili tapahtukoon sinun tahtosi. Siis Jeesus oli alisteinen jollekkin. Hänen oma tahtonsa oli tässä merkityksetön.
Raamattu kertoo, että Rukouksen jälkeen häntä tuli vahvistamaan Enkeli. Jeesuksella oli myös tahdon valinta kuten Aadamilla mutta hän toimi toisin. (uusi Aadam)

Luuk. 22:43-44.

Niin hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä. Ja kun hän oli suuressa tuskassa, rukoili hän yhä hartaammin. Ja hänen hikensä oli niinkuin veripisarat, jotka putosivat maahan.

Heb 5:7-8.  

Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden.
Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden,

Minusta nämä raamatun paikat sopivat hyvin yhteen sen asian kanssa, että kyseessä ei ole mikään kovinkaan vaikea selkoinen tulkinta. Jos asia nähdään juuri sellaisen kuin me sen luemme.
Jos luovumme filosofian käyttämästä kielestä ja kankeudesta joka on monesti puolusteltu sillä, että tarvittiin uskottava kieli jolla oppi määritellään.
Mutta tarvitseeko oppia määritellä enempää?

Markelloksesta tuli harhaopettaja vaikka hän käytti vain raamatun suomia ajatuksia jotka valitettavasti olivat hankalia niille jotka olivat taivutelleet jo uskon yksinkertaisuuden vaikeaan kielelliseen viidakkoon. Logos oppi oli se joka pohjimmiltaan hajotti Juutalaisen Jumal käsityksen. Jokainen voi tutkia oliko Markellos todella niin väärässä kun hän torjui ajatuksen, että Kristuksen valtakunta on ikuinen. Raamattu selkeästi osoittaa, että Jumala on valtakunnan ja koko sinne pääsemisen alulle panija. Tällöin Poika on myös vain tietyssä roolissa sen totettamiseksi. Jeesus avasi tien sinne. Mutta Jeesus ei koskaan rohjennut julistaa muuta.
Jumala antaa poikansa hallita. Kuten Raamattun opettaa. Jeesus puhui ja saarnasi jatkuvasti Jumalan valtakunnasta.

Luuk. 4:43  

Mutta hän sanoi heille: "Minun tulee muillekin kaupungeille julistaa Jumalan valtakunnan evankeliumia, sillä sitä varten minä olen lähetetty".
Luuk 22:18 
Sillä minä sanon teille: tästedes minä en juo viinipuun antia, ennenkuin Jumalan valtakunta tulee."

Raamatussa käytettävät termit kuten ikuinen, iankaikkinen

owlam o-lawm' or עלם ` olam o-lawm'Hepr. αιωνιος, aionios ahee-o'-nee-os. Kreik.

ei tarkoita aina jotain ikuisesti päättymätöntä asiaa. Vaan ikuinen tarkoittaa alkukielissä jotain ajanjaksoa tai määräämättömän pitkää aikaa joka kuitenkin määrättävissä.
Tarkoittaen kuitenkin myös ikuista.
Tekstiyhteys monesti paljastaa asian laadun ja merkityksen.
Vanhan testamentin pappeutta kutsutaan myös ikuiseksi, mutta silti me johdonmukaisesti katsomme sen päättyneeksi Kristuksessa.
On siksi selvää pureskella sanojen merkitys kokonaisuudella eikä vain pelkillä yksittäisillä jakeilla.

Kuten tässä meidän pohdiskelussa. Jumalan Valtakunta on ikuinen, mutta Kristus siinäkin alistuu Isänsä päätäntävallan alle.

Tarkoittaako Jumalan poika sitä, että on Jumala kaikkivaltias?

Raamatun kielenkäytössä törmäämme monesti sellaisiin käsitteisiin joita käytetään teologiassa toisellla tavalla.
Esimerkiksi Sana Jumalan poika ei tarkoita raamatussa samaa mitä se tarkoittaa joillekkin tietyn uskonkäsitteen omaaville teologeille.
Monesti selitetään tiettyjä käsitteitä hyvin korkea lentoisesti. Ja näin irrotetaan ne raamatun luonnollisesta kielestä. Juutalais-kristillinen puhe ja kirjoitus tapa sekoitetaan platonilaiseen filosofiseen kieleen.
Monissa kirkkokunnissa ja seurakunnissa vahvasti korostetaan raamattuun pitäytymistä, mutta silti jatkuvasti käytetään sellaista kieltä joka ei ole peräisin raamatusta.
Tässä emme pureudu sanaan, vaan sanan merkitykseen.
Varsinkin kristologisessa tulkinnassa.

Klassinen kolminaisuusoppi Väittää, että koska Jeesus sanoin olevansa Jumalan poika niin hän tarkoitti tällä olevansa Jumala, eli Isänsä (Jahve). Myös "Minä olen" on yksi toinen tapaus, siitä ei tässä nyt.
Onko tällä teologialla jotain raamatullista maaperää joka vahvistaisi väitöksen.
Minun mielestä ei.
Raamattu ei puhu samanlailla mitä myöhempi antiikin filosofinen kielikäsite.
Meidän on turha pyrkiä selittämään raamatun kieltä jollain sellaisella joka ei sinne kuulu.
Suomeksi siis, teologit ovat syystä tai toisesta luoneet runsaan opetuslinjaston sen varaan, että on lainailtu ajatuksia muusta kuin raamatusta.
Sitä on sitten pyritty todistamaan todeksi valtavilla lisä selvityksillä. Joka on vienyt vain enemmän suohon, ja lisä kysymyksiin.

Miksi vääntää sanojen merkitystä muuksi jos sanat selittävät jo raamatussa ennestään jotain hyvin olennaista. Kuten tässä kysymyksessämme. Raamatussa sana Jumalan poika ei ole vieras.

Tällä ei ole niinkään väliä jos ajattelee kirkon elämää. Mutta minulle henkilökohtaisesti sillä on väliä koska klassinen tunnustus rajaa sinut ei kristityksi jos et usko oppeja samanlailla. Minusta se on hengellistä väkivaltaa ja tuo kaikuja menneisyydestä joka ei ole niin ruusuinen kun lukee "kirkon" historiaa.

Tässä artikkelissa tuon kuitenkin esiin epäjohdonmukaisuuden kristologisessa selittelyssä jota on käytetty virheellisesti todistamaan Jeesuksen omia sanoja toisiksi. Joita ne eivät tekstiyhteyden merkityksessä ole. Eivätkä muutenkaan vahvista koko raamatun harmoonista kieli maailmaa.

Mitä tarkoittaa olla Jumalan poika?

Aadam oli Jumalan poika.
1.Moos. 5:1
Tämä on Aadamin sukuluettelo. Kun Jumala loi ihmisen, teki hän hänet Jumalan kaltaiseksi.


Luuk. 3:38
tämä Enoksen, tämä Seetin, tämä Aadamin, tämä Jumalan.
Enkeleitä kutsutaan Jumalan pojiksi.

Job 1:6
Mutta kun eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat ja asettuivat Herran eteen, tuli myöskin saatana heidän joukossansa.

Job 2:1
Ja kun eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat ja asettuivat Herran eteen, tuli myöskin saatana heidän joukossansa ja asettui Herran eteen.

Job 38:7
kun aamutähdet kaikki iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat?

Ps. 29:1
Daavidin virsi. Antakaa Herralle, te Jumalan pojat, antakaa Herralle kunnia ja väkevyys.

Myös enkeleitä jotka lankesivat myöhemmin kutsuttiin Jumalan pojiksi.

1.Moos. 6:2,4.
huomasivat Jumalan pojat ihmisten tyttäret ihaniksi ja ottivat vaimoikseen kaikki, jotka he parhaiksi katsoivat.

Siihen aikaan eli maan päällä jättiläisiä, ja myöhemminkin, kun Jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia; nämä olivat noita muinaisajan kuuluisia sankareita.

Kristittyjä kutsutaan Jumalan pojiksi.

Rom 8:14
For all who are led by the Spirit of God are sons of God. English Stantard version.

Suomessa se käännetään Lapsiksi. Joka käytännössä viittaa samaan asiaan.
Mutta on hyvä tiedostaa muistakin käännöksistä. Sillä suomessa on vain 5milj asukasta ja maailmassa niitä on melkein 2 miljardia.
---------------------------------------------------- + ---------------------------------------------------------

Mitä Jeesus itse vastasi näihin Juutalaisten syytöksiin?

Joh 10:36
niin kuinka te sanotte sille, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: 'Sinä pilkkaat Jumalaa', sentähden että minä sanoin: 'Minä olen Jumalan Poika'?

Näitä taustoja vasten mitä olen esittänyt on hyvin vaikea vetää niin pitkälle meneviä johtopäätöksiä, että Jeesus tässä kohden nimenomaan julistaa olevansa Jumala, Jahve.

Missään kohdin raamattua ei puhuta sanallakaan niin suurista väitöksistä mitä myöhempi teologia uskalsi väittää. Epäilen että kun he valmistelivat keisarille suurta roolia ihmistekoisessa jumalan valtakunnassa. Tällainen teologia oli tarpeellinen?
Olihan Antiikin ajan Keisaritkin itsekkin auringon jumalan poikia lihaksi tulleena.

Minä en väitä edustavani totuudellisempaa näkökulmaa vaan esitän sen sellaisena kuin se raamatussa on. Raamatussa Jumalan pojan titteli ei tee sinusta Jumalaa.

Jeesus ei ollut Jahve. eikähän vahvistanut sitä. Vaan hän suhtautui itseensä hyvin toiseen tapaan, Alisteinen.
Olen kuullut sanottavan, että eikö kissan poika ole kissa. Niin silloin Jumalan poika on Jumala.
Täysin epäjohdonmukainen väite ja epä relevantti.

Tällöin ihminen on Jumala, ja saatana on Jahve. Kutsutaanha saatanaakin jumalaksi ja ihmistä. mutta niistä kirjoitan myöhemmin.

Haluan vain herättää ajatuksia siitä, että ei jokainen joka väittää edustavansa raamatun sanaa todellisuudessa sitä edusta. Raamattu ei kuitenkaan tässäkään vahvista teologian tai ylä kristologian hienouksia.

Esimerkkinä voin myös antaa erään toisen ajatuksen.
Kertokaa minulle mistä minä raamatusta löydän sellaisen kohdan kuin Jumalan äiti? toki se on looginen päätelmä klassisen kolminaisuusopin kannattajille.

Raamatussa kerrotaan myös kuinka Jumala erityisellä tavalla vahvisti oman poikansa. Ja käski kuulla häntä. Jeesus ei ollut vain mikä tahansa ihminen vaan Jumalan poika. esikoinen kaikessa.

Luuk. 3:22 ja Pyhä Henki laskeutui hänen päällensä ruumiillisessa muodossa, niinkuin kyyhkynen, ja taivaasta tuli ääni: "Sinä olet minun rakas Poikani; sinuun minä olen mielistynyt".

Matt. 12:18 "Katso, minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, minun rakkaani, johon minun sieluni on mielistynyt; minä panen Henkeni häneen, ja hän on saattava oikeuden sanomaa pakanoille.

2.Piet. 1:17-18. Sillä hän sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun tältä ylhäisimmältä kirkkaudelta tuli hänelle tämä ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt". Ja tämän äänen me kuulimme tulevan taivaasta, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella.

Myöskään Juutalaiset eivät yhdistäneet Jeesusta Jahveen vaan kuten yleensä antiikin aikana uskottiin jumaliin jotka vierailivat maanpäällä.
Verhoutuen ihmis-hahmoon. Juutalaiset myös uskoivat tähän koska he tunsivat vanhantestamentin kertomukset, joissa enkelit vierailivat maanpäällä ihmisen muodossa. (sodomassa, Aabrahamin luona)
Heitä kutsuttiin myös jumaliksi.
Näin ollen Jeesuksen pilkka ei osunut suoraa siihen, että hän teki itsestään Jahven vaan enkelin tai muun sellaisen. Vain minun päättelyä.

Juutalaiset luulivat Jeesuksen olevan vain mitättömän puusepän avioton poika. Ja siksi sekin oli liikaa että hän olis enkeli. tai että hän kerskuisi edes edustavansa jotain niin pyhää kuin heidän tuntemansa HERRA. Jeesustahan haukutaan edelleen "äpäräksi" monissa teksteissä ja on siksi selvää, että juutalainen laki henkisyys ei suvainnut edes profeetksi sellaista joka oli vähäkin saastainen. Puhumattakaan siitä, että hän edustaisi taivaaan valtakunnan väkeä.

enkelit jumalia.
Ps. 82:1. Aasafin virsi. Jumala seisoo jumalien kokouksessa, hän on tuomari jumalien keskellä:

Matt. 27:43
Hän on luottanut Jumalaan; vapahtakoon nyt Jumala hänet, jos on häneen mielistynyt; sillä hän on sanonut: 'Minä olen Jumalan Poika'."

Tässä matteuksen kohdassa juuri Juutalaiset erottavat käsitteet toisistaan hyvin selvästi.
Luottanut Jumalaan, siis viittaa ei itse ole Jumala eikä häntä siksi edes syytetty.
Vaan juutalasiet ymmärsivät koko Jumalan poika käsitteen hyvin toisella tapaa mitä myöhempi kristillinen teologia.