Evl-kirkon Piispat ottivat aikalisän. 10.2.10

Piispainkokous ei suosita homoparien siunaamista.

Piispainkokous ei edelleenkään suosita homoparien siunaamista. Piispojen mielestä parisuhteensa rekisteröineiden puolesta tai heidän kanssaan voidaan silti rukoilla.

"Asia on jakanut kirkkoa voimakkaasti. Päädyimme ratkaisuun, jonka takana mahdollisimman moni pystyy seisomaan", sanoi Lapuan piispa Simo Peura tiedotustilaisuudessa Helsingissä.

Vapaamuotoista rukousta homopareille voi johtaa pappi tai kirkon muu työntekijä, ja tilaisuuden voi toteuttaa yksityisesti tai yhteisöllisesti. Vastaava käytäntö on voimassa muun muassa Norjan kirkossa.

Kokouksessa keskiviikkona julkistettu selvitys ei ottanut kantaa siihen, missä rukoustilaisuus voidaan järjestää. Kirkkojen käytöstä rukoukseen päätetään seurakuntakohtaisesti.

Suomessa on jo vireillä sukupuolineutraaliin avioliittoon tähtääviä lakialoitteita. Muutama yksittäistapaus rekisteröidyn parisuhteen siunaamisestakin löytyy. Myös osa piispainkokouksen jäsenistä katsoi, että rekisteröidyn parisuhteen siunaaminen on teologisesti mahdollista.

Rukoilemisesta voi myös kieltäytyä

Kirkon työntekijä voi kieltäytyä samaa sukupuolta olevien parien kanssa rukoilemisesta omantunnon syistä. Piispainkokouksen selvitys pitää kiinni perinteisestä käsityksestä, jonka mukaan avioliitto kuuluu vain miehen ja naisen väliseen suhteeseen.

"Rekisteröityä parisuhdetta emme pidä avioliittona, vaan toisenlaisena asiana. Siksi sitä ei siunata. Kaikkien ihmisten ihmisarvo takaa kuitenkin sen, että myös homoseksuaalit ja parisuhteensa rekisteröineet kuuluvat kirkon oikeuden piiriin", kertoi arkkipiispa Jukka Paarma.

Rekisteröity parisuhde ei ole edelleenkään este kirkon virassa toimimiselle, linjasi selvitys. Se ei esitä kirkolliskokouksen aiempien päätösten muuttamista. Kokous päätti vuonna 2003, että kirkkokäsikirjaan ei oteta rekisteröidyn parisuhteen siunaamiseen liittyviä toimituksia.

Selvitys annetaan seuraavaksi kirkolliskokoukselle, joka käsittelee sitä mahdollisesti toukokuun alussa. Tämän jälkeen selvitys siirtyy kirkolliskokouksen valiokunnalle.

STT,

Suomen Evankelis luterilainen kirkko ei lähtenyt vielä seuraamaan naapurimaan tietä.
Vaikka Piispojen päätös oli aika ympäri pyöreä, niin se ainakin osti lisä-aikaa kirkolle, miettiä sitä, että mihin suuntaan se tulevaisuudessa meinaa kallistua. Tämä Piispain kokous oli positiivinen yllätys ja Iloitsen siitä suuresti.
Kokous on kuitenkin teologisesti erittäin puutteellinen ja täynnä aukkoja.
Tässä lähinnä keskusteltiin kaavoista ja toimituksista, eikä siitä, miten Kirkko suhtautuu Homoseksuaalisiin taipumuksiin ja sen rinnastamista avioliittoon, joka on miehen ja naisen välinen.
Herralle kiitos siitä, että Piispat tukeutuivat vielä Kristillisen kirkon pitkään perinteeseen tulkita avioliittoa. Homosuhteet ovat häpeällisiä ja niiden hyväksyminen kasvattaa kieroon nykyistä sukupolvea.
Kirkko voi nyt hengähtää ja tyytyä tähän, mutta kuten artikelissakin tuli esiin, tämä oli se linja mikä tyydyttää suurta osaa.
Miten mahtaa asiat olla 10-20 vuodenpäästä?
Kirkko tarvii nyt paljon esirukoilijoita ja uskovia maallikoita kantamaan vastuuta kirkon kehityksestä.
Homosuhteiden pelkistäminen pelkkään termi kikkailuun ei ole johdonmukaista, kuten joku teologian opiskelija totesi, että siunaahan papit ostoskeskuksiakin.
Jos teologian opiskeljoiden ymmärrys homosuhteista ja niiden siunaamisesta on näin pinta puolista. Niin olen erittäin huolissanin tulevien pappejan Uskonelämän sisällöstä ja raamatun tuntemisesta.
Kysymys on paljon syvemmästä asiasta kuin siunaamisesta. Ihminen ei voi siunata sitä minkä Jumala on kieltänyt, eikä ihminen voi astua Jumalan säädösten yläpuolelle, siksi vaan,että hänestä nyt tuntuu vaan siltä, että tämä buumi on ihan jees.

Siunaaminen, siunaus, Merkitsee seuraavia asioita.
Pyhittämistä, pyhäksi julistamista; pyhäksi ylistämistä; Jumalalle esitetty pyyntö hänen suosionsa saamiseksi; suosio; hyvyyden suomista; kirkastamista; hyvän puhumista jostakusta; suojelemista ja varjelemista pahalta; onnellisuuden tuottamista.

Homoliittojen perusteet asialle eivät lepää näiden argumenttejen varassa. Raamattu kieltää koettelemasta Jumalaa.
Homo ja lesbo suhteet ovat raamatun mukaan häpeällisiä ja iljettäviä, ja jos raamatun sanaan sitoutuva ihminen ei piittaa tästä, niin hän on silloin astunut sille tielle mikä lepää ihmisissä eikä Jumalan Hengessä.
Sananl.16:25. Moni luulee omaa tietään oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie.

Homojen keskinäiset suhteet eivät ole liittoja. Raamattu ei tunnista eikä tunnusta tällaista elämisen muotoa, vaan ankarasti kieltää sen harjoittamisen, niin vanhassa kuin uudessa testamentissakin.

3.Moos.18:22. Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko.

Room.1:26-27.
Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen,
ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan.

Toivotaan ja rukoillaan, että Suomen luterilainen kirkko saisi tulevaisuudessa vastuullisia Piispoja ja eritoten niitä, jotka tahtovat seistä näin selvissä asioissa Jumalan sanan takana.
Sillä jos Kristitty menettää uskonsa Jumalan sanaan, niin mitä hänelle jää jäljelle?
Teologiset tiedekunnat paukuttavat meille oppeja, jotka ovat meille yhtä vieraita, kuin saatanalle totuuden puhuminen.

Muratorin kaanon.

Muratorin kaanon (lat. Canon Muratorianus) eli Muratorin fragmentti (lat. Fragmentum Muratorianum) on varhaisin tunnettu luettelo Uuden testamentin kirjoista eli varhaisin Uuden testamentin kirjojen kaanon. Se on 600-luvulta peräisin oleva latinankielisen käsikirjoituksen katkelma, josta puuttuu alku ja loppu.
Sen on päätelty olevan käännös kreikankielisestä kirjoituksesta noin vuodelta 170jkr. L.A.Muratori (1672-1750) löysi latinan kielellä kirjoitetun luettelon Uuden Testamentin kirjoista kommentoituna, 700-luvun käsikirjoituksesta ’Ambrosian’-kirjastosta Milanossa.
Hän julkaisi vuonna 1740 tämän tekstin, jota kutsutaan hänen nimensä mukaan Muratorin kaanoniksi. Tästä kaanonista löytyi myöhemmin, vuonna 1897, neljä 1000- ja 1100-luvuilla kirjoitettua käsikirjoitusta, Montecassinosta. Luettelon alku puuttuu ja luultavasti myös loppu. Teksti on alunperin kirjoitettu länsi-Rooman alueella vuonna 170-200.
Latinalainen versio on luultavasti käännetty kreikasta.

+

..jossa hän kuitenkin oli paikalla, ja niin hän on asettanut sen. Kolmas evankeliumikirja, tuo Luukkaan mukaan. Lääkäri Luukas, Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeen, kun Paavali oli ollut hänen kanssaan, opetuksen asiantuntijana, kirjoitti sen omalla nimellään, ajattelunsa mukaan. Silti, vaikka hän ei nähnyt Herraa lihassa, niin hän kykeni ottamaan selvää siitä, niin hän aloittaa kertomaan kertomusta Johanneksen syntymästä.

Evankeliumeista neljäs, tuo opetuslapsi Johanneksen. Kun hänen opetuslapsiveljensä ja piispat kannustivat häntä, hän sanoi: "Paastotkaa kanssani tästä päivästä alkaen kolmen päivän ajan, ja mitä kenellekin paljastuu, kertokaamme toisillemme.
" Tuona samana yönä paljastettiin Andreaalle, yhdelle apostoleista, että vaikka kaikkien oli tehtävä sitä, Johanneksen tulee kirjoittaa se omalla nimellään.
Ja siksi, vaikka monenlaisia oppeja opetetaan useissa evankeliumikirjoissa, se ei vaikuta uskoon ja uskoviin, koska sen yhden ja opastavan Hengen kautta kaikki julistetaan kaikille: liittyen syntymään, liittyen kärsimykseen, liittyen ylösnousemukseen, liittyen keskusteluihin opetuslastensa kanssa, ja liittyen hänen kahteen tulemiseensa.
Ensimmäinen halveksittuna alhaisuudessa, jonka täytyi tapahtua, toinen loistavassa kuninkaallisessa vallassa, joka on vielä tulossa.
Onko siis ihme, jos Johannes, ollen näin aina totuudenmukainen itselleen, tuo esiin olennaisia asioita myös kirjeessään, jossa hän mainitsee itsestään:
"Mitä me olemme omilla silmillämme nähneet ja olemme kuulleet omilla korvillamme, ja meidän kätemme ovat käsitelleet, sitä me olemme teille kirjoittaneet.
" Sillä niin hän tunnustaa itsensä, ei ainostaan silminnäkijäksi ja kuulijaksi, vaan myös kaikkien Herran ihmeiden järjestyksessä kirjoittajaksi.

Mutta kaikkien apostolien teot on kirjoitettu yhteen kirjaan. "Kalleimmalle" Teofilukselle Luukas tekee yhteenvedon niistä monista asioista, jotka tapahtuivat hänen omassa läsnäolossaan, niin kuin myös jättämällä pois Pietarin kärsimyksen hän tekee selväksi, ja yhtäläisesti jättämällä pois Paavalin matkan, joka Roomasta jatkoi matkaansa Espanjaan.

Kuitenkin Paavalin kirjeet tekevät selväksi niille, jotka haluavat tietää, keitä siellä on ja mistä paikasta ja mistä syystä ne ovat kirjoitettu. Kaikesta ensimmäiseksi Korinttolaisille, joille hän kieltää eripuraisuuden harhaopin, sitten Galatalaisille ympärileikkauksen, ja sitten Roomalaisille hän selittää, että Kristus on kirjoitusten sääntö ja lisäksi, heidän periaatteidensa mukaan hän on kirjoittanut huomattavalla pituudella.

Meidän täytyy toimia näiden kanssa vakavissamme, sillä siunattu apostoli Paavali itse, seuraten edeltäjänsä Johanneksen sääntöä, kirjoittaa nimellä vain seitsemälle seurakunnalle seuraavassa järjestyksessä:
Ensimmäinen Korinttolaisille, Efesolaisille toinen, Filippiläisille kolmas, Kolossalaisille neljäs, Galatalaisille viides, Tessalonikalaisille kuudes, Roomalaisille seitsemäs.
Vaikka hän kirjoitti Korinttolaisille ja Tessalonikalaisille vielä kerran heidän nuhtelukseen, on selvästi havaittavissa, että yksi kirkko leviää yli kaiken maan.
Sillä myös Johannes ilmestyskirjassa kirjoittaa itse asiassa seitsemälle kirkolle, silti puhuu kaikille. Mutta Filemonille yksi, ja Tiitukselle yksi, ja Timoteukselle kaksi, kirjoitettu hyvästä tahdosta ja rakkaudesta, ja niitä pidetään pyhinä katolisen kirkon kunnialle, kirkkoa koskevan kurin sääntöinä.

On myös käytössä kirje Laodikealaisille, toinen Aleksandrialaisille, Paavalin nimellä väsättyjä Marcionin lahkon kautta, ja useita muita, joita ei voida ottaa vastaan katolisessa kirkossa, sillä me emme sekoita etikkaan hunajaa. Lisäksi vielä Juudaan kirje ja kaksi kirjettä, otsikolla Johannes, hyväksytään katolisessa kirkossa, ja se Viisaus, joka on Salomon ystävien kirjoittama hänen kunnioituksekseen. Myös ilmestyksistä me hyväksymme ainoastaan nuo Johanneksen ja Pietarin, joista jälkimmäistä jotkut kansastamme eivät halua luettavan kirkossa.
Mutta Hermas kirjoitti Paimenen melko viime aikoina, meidän aikanamme, Rooman kaupungissa , kun Rooman kaupungin kirkon valtaistuimelle oli asetettu piispa Pius, hänen veljensä. (Pius oli paavina vuosina 140-155) Ja sen tähden sitä itse asiassa tulee lukea, mutta ei sitä voi julkisesti lukea kirkossa muille ihmisille eikä profeettojen keskuudessa, joiden lukumäärä vakiintunut, tai aikojen lopun apostolien keskuudessa.
Mutta me emme hyväksy mitään Arsinoukselta tai Valentinukselta (kirjoitti mm. Totuuden evankeliumin ja ensimmäisen Johanneksen evankeliumin selitysteoksen n.vuonna 160) ja Miltiadekselta, joka on myös säveltänyt uuden laulukirjan Marcionille yhdessä aasialaisen Basilideksen, katafryygialaisten perustajan, kanssa.