Uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä...

Tässä artikkelissä käsittelen Pyhää Henkeä, tunnustuksen valossa. Vertaan tunnusta raamatun aineistoon ja kirkkoisien teksteihin. Tämä artikkeli edustaa myös teologista aihetta, joka tunnetaan myös "filioque kiistana" sana filique on latinaa ja tarkoittaa " ja pojasta". Tällä viitataan uskontunnustuksen kohtaan. Pyhä Henki lähtee Isästä ja Pojasta.Alkuperäisessä Tunnustuksessa ei ole kyseistä kohtaa (ja pojasta). Vaan kohta kuuluu.  
 joka lähtee Isästä ja jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan.  
Nikealais-konstantinopolilainen uskontunnustus. 381.jkr.
 
Uskontunnustusta kunnioitetaan koko kristikunnassa. Mutta läntisessä perinteessä siihen on tehty lisäys. Joka kumpuaa läntisen teologian painotuksesta.
Tässä Kirkkoisä Augustiinuksella on suuri rooli. On ajateltu että lisäys ajoittuisi jonnekkin 800-luvulle. Miksi sanamuodon käyttäminen ja lisääminen on herättänyt niin voimakkaan reaktion. Joka huipentui itäisen ja läntisen kirkon erkaantumiseen toisistaan vuonna 1054. Sitä kutsutaan myös suureksi skismaksi.
Toki eroja tähän riitaantumiseen oli muitakin (kuten kirkkopolitiikka ja syntisten ja epä-täydellisten ihmisten heikkous) mutta keskinäisten sopimusten ja ekumeenisten tunnustusten muuttaminen oli räikeää ja monet itäisen kristikunnan teologeista pitivät sitä melkein epäuskon merkkinä.
Nikea-konstantinopolin kokous on myös niin sanottu ekumeenin tunnustus, mutta vain sen alkuperäisessäa asussa. Yhteinen tunnustus johon on omavaltaisesti tehty lisäys.
Itäinen perinne ajatteli, että se lisäys korosti liikaa Jumalan kaksinaisuutta.
Jumaluudessa olisikin kaksi lähdettä yhden sijaan.
Vaikkakaan Idässä ei kartettu käyttää sanontoja Henki joka kuuluu Pojalle. Kyrillos Aleksandrialainen.
Läntisessä perinteessä taas on ajateltu näin, että evankeliumissa Jeesus sanoo.
Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki.
Joh. 20:22.

Augustiinus. (354-430).
Tätä raamatunpaikkaa käyttäen Augustiinus sai vahvistusta ajatukselleen että Henki lähtee myös Pojasta. Lännessä on myös ajateltu, että tämä tulkinta myös korostaa Jumaluuden sisäistä saman arvoisuutta. Ajatuksena asia onkin johdonmukainen, jos seuraa Augustiinuksen ajattelua. Eikö Jumaluus ole vain yhden Jumalan toimintaa. Augustinus käyttää myös Jumalan rakkautta lähteenä omalle tulkinnalle. Rakkaus liittää Isän ja Pojan yhteen. ( 1.Kor.13:13) Perusteet tälle tulkinnalle on lyhyesti seuraavanlainen.
Jumalan lahja on rakkaus, Jumalan lahja on Pyhä Henki, siksi Jumala on rakkaus.
Jumaluuden keskinäinen yhteys on siis Pyhän hengen "liimaa". Läntisessä teologiassa Augustiinusta on seurattu varsin uskollisesti, eikä eri tulkintoja ole tehty. Uskontunnustus on hyväksytty sen läntisessä muodossa, eli lisäyksen kera.
Augustiinus joka kehitteli/löysi ajatuksen, joka johti tulkintaan ja Filioque lisäykseen.
Hän ei löytänyt vahvoja perusteita opilleen raamatusta. Sen hän itsekin myönsi. Mutta uskoi sen ajatuksen olevan kuitenkin lähtöisin raamatun ideasta.

Kappadokialaiset Isät.
Vaikka Jumaluudessa ei ole arvoasteikkoja. Niin Jumaluuden lähde on aina Isässä.
Poika on syntynyt  Isästä ja Henki lähtee Isästä.
Gregorius Nyssalainen sanookin, että Jumaluuden ykseys perustuu Isään.
Kappadokialaiset isät edustivat itäistä tulkintaa Hengestä ja olivat voimakkaasti luomassa kirkon yhtenäistä tulkintaa Pyhästä Hengestä. He vaikuttivat myös voimakkaasti Hengen jumaluuden ymmärtämiseen.
Kreikkalaiselle teologialle oli muutenkin yleistä korostaa Isän roolia Jumaluuden lähteenä.

Raamatun aineisto.
Tässä on pohdiskeltu asiaa hyvin vaikealla kielellä, että asiaa on lähdetty avaamaan jo itsestään vieraasta sana muodosta käsin. Joka tekee sen merkityksen kielellisesti vielä hämärämmäksi.
Raamatussa on kuitenkin selkeitä viitteitä siihen, että Se mitä kutsumme Pyhäksi Hengeksi lähtee vain Isän aloitteesta. Jeesuskin kertoi asian olevan näin.
Raamattu selkeästi osoittaa, että Voima jolla Jeesus teki ihmeitä. Oli lähtöisin Isästä.
Raamattu selkeästi opettaa meille myös, että Jeesuksen Nimessä voimme anoa Isältä Pyhää Henkeä. Israelilaiset eivät tulleet kuulluksi koska he eivät tunteneet Jumalaa eikä heillä ollut täydellistä välimiestä jonka suojissa he lähestyivät Jumalaa. Heillä oli uhri järjestelmä joka lepäsi epä täydellisten ihmisten varassa. Heillä oli kuten Paavalikin sanoi, peite kasvoilla.
Kts:2.Kor.3:15-16.

Joh 14:16, 26.  KR-38. 
Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,

Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.






Joh,15.26. KR- 1776. (Biblia)
Mutta kuin Lohduttaja tulee, jonka minä teille Isältä lähetän, totuuden Henki, joka Isästä käy ulos, se on minusta todistava.

Jumalan Henki laskeutuu Taivaasta Jeesuksen päälle. Poika saa Hengen isältä. Jeesus myös paransi Ihmisiä Isänsä voimalla. Jeesus opetti meitä anomaan hänen nimessään.

Matt. 3: 16-17. KR-92.
Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt."

Luuk. 11:13b. KR-38.
kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!"

Luuk.5:17c. KR-38.
Herran voima vaikutti, niin että hän paransi sairaat.

Ap.t.2:22d. KR-38
joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niinkuin te itse tiedätte,

Raamatussa Jeesus itsekkin alistuu Isänsä alaisuuteen, kertoen myös että Isä on häntä suurempi.
(Joh.14:28.) Jeesus myös vahvistaa ajatuksen, että hän on saanut vallan Isältään.
Tällaisten todistusten valossa olisi erikoista nähdä, etteikö Isä olisi Jumaluuden lähde.
Uskontunnustus lausuukin raamatun mukaan asian oikein ilman filioque lisäystä.
Toki teologinen saivartelu on jossain mielessä epä-olennaista, koska raamattu itse osoittaa asian selvästi. Eikä kristillisen toiminan kannalta ole edes kovin relevanttia kysyä tällaisia asioita.
Miten minun Uskoni siitä muuttuu. Ei mitenkään. Mutta silloin kun teemme uskontunnustuksia ja kirjallisesti pyrimme selostamaan mitä on Jumala, niin silloin aineiston täytyy olla lähtökohdiltaan raamatullista. Harvoin saa lukea teologisista kommentaareista raamatun paikkoja eri tulkinnoille. Vaan enemmän se on sellaista filosofista saivartelua ja viittauksia ihmisten lausumiin.
Siksi käytinkin artikkelissa ilmaisua "hämärä kieli".
Onkin ihmeellistä joskus havaita että esimerkiki protestanttiset yhteisöt puhuvat raamatun arvovallasta. Mutta todellisuudessa he ovat siitä kaikista eniten luopuneet ja sortuneet omaan dynamiikkaansa. Se joka joskus oli heille etu on kääntynyt heitä itseään vastaan.
Roomalaiskatolisuus näkyy siis niissäkin tunnustuskunnissa, joissa sille periaatteessa ei anneta sijaa. Joka itsessään tekee asetelmasta hauskan, toki se on vain oma ajatukseni.
Suurinosa Läntisestä kristikunnasta hyväksyy Uskontunnustuksen lisäyksen, jolla ei ole ekumeenista tunnustusta. Se on edelleen kiista jota ei ole ratkaistu.
Itäinen Kristikunta on tässä asiassa lausunut tunnustuksen oikein ja antaneet Isälle Kunnian.
Kuten Raamattukkin sanoo.

ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.
Fil.2:11. KR-38.

Naispuoliset profeetat raamatussa

Raamatussa esiintyy paljon henkilöitä joita kutsutaan profeetoiksi. Profeetta on henkilö joka saa ilmoituksensa suoraa Jumalalta. Viesti jonka hän saa on sellaisenaan Jumalan suoraa puhetta. Jota ei tule sekoittaa ihmisen omiin sanoihin tai spekulointeihin. Tästä syystä profetiat ovat aina merkittäviä tapoja jolla Jumala ilmaisee itseään meille.
Raamatussa on myös paljon naispuolisia profeettoja, joita Jumala on käyttänyt omien suunnitelmiensa väli kappaleina. Imaistakseen oman tahtonsa.
Luettelo profeetoista.
Mirjam joka oli Aaronin sisar, n 1400-1200 ekr.
Depora joka oli Lappidotin vaimo. Depora oli myös tuomari israelilaisille.
1200-1100.ekr.
Huldan joka oli naimisissa Sallumin kanssa, joka oli pyhien vaatteiden vartija Jerusalemissa.
600.ekr.

Jeesuksen syntymän aikana oli Jerusalemissa myös Naispuolinen profeetta nimeltaa Hanna.
Hanna oli leskeksi jäänyt uskovainen nainen, joka vietti paljon aikaa temppelissä rukoillen ja paastoten.
Apostolien teoissa mainitaan myös neljä nuorta naista joilla on profetoimisen armolahja. Heitä ei suoraa kutsuta profeetoiksi kuten aikaisemmin mainittuja. Mutta koska heidät mainitaan myös raamatussa. Niin tuon ne myös tässä esiin. Nämä neljä nuorta naista olivat evankelistan ja diakoni Filippuksen lapsia.
2.Moos.15:20. Tuom.4:4. 2.Kun.22:14. Luuk. 2:36. Ap.t.21:8-9.

Raamatussa myös puhutaan vääristä naisprofeetoista. Jotka teeskentelivät ja eksyttivät.
Näistä mainitaan nimellä ainakin. Noadja.Neh.6:14.
Israelilaisten joukossa oli myös naisia jotka olivat eksyneet palvomaan vieraita jumalia.
Mutta luulivat edelleen julistavansa Herransa tahtoa. Kuten on kirjattu Hesekielin kirjaan.

Hes.13:16-22.KR-92.
Missä ovat Israelin profeetat, jotka esittivät ennustuksiaan Jerusalemista ja näkivät näyissään pelkkää rauhaa, vaikka tulossa oli rauhattomuutta? Näin sanoo Herra Jumala. "Ihminen, käännä sinä katseesi kansasi tyttäriin, noihin omatekoisiin ennustajiin, ja julista heille tuomio.

Sano heille: Näin sanoo Herra Jumala: Voi teitä, naiset! Te punotte taikanauhoja ihmisten ranteisiin, te ompelette taikahuntuja niin pienille kuin suurille ja yritätte saada ihmiset ansaan. Osan kansastani te haluatte tappaa, osan antaisitte jäädä eloon, sen mukaan kuin teille parhaiten sopii.

Oman kansani edessä te olette häpäisseet minut parista kourallisesta ohria ja muutamasta leivänkannikasta. Te olette tappaneet ihmisiä, joiden ei olisi pitänyt kuolla, ja jättäneet henkiin toisia, jotka olisivat ansainneet kuoleman. Sen te olette saaneet aikaan, kun olette valehdelleet kansalleni, joka mielellään kuuntelee valheita.
"Sen tähden sanoo Herra Jumala: Minä käyn kiinni noihin nauhoihin, joilla te pyydystätte ihmisiä, minä revin ne heidän käsivarsistaan ja vapautan kaikki pyydystämänne.

Minä revin hunnut ja pelastan kansani teidän käsistänne, ettekä te enää saa sitä pyydyksiinne. Niin te tulette tietämään, että minä olen Herra.

"Te olette tehneet väärin, olette tuottaneet murhetta vanhurskaalle, jolle minä en murhetta antanut, mutta jumalatonta te olette rohkaisseet, niin että hän ei käänny pahalta tieltään eikä pelastu tuholta.

Uuden testamentin puolella on myös ehkä tunnetuin naispuolinen profeetta joka toimi Jumalan kansan eksyttäjänä. Isebel. Ilm.2:20. Jotkut ovat tulkinneet hänet lahkoksi tai kirkoksi.
Mutta tässä hänet mainitaan nimeltä ja monetkin lahkot ja kultit on alunpitäen nimetty juuri niiden perustajan nimen mukaan, joka on ollut todellinen henkilö.

Siksi on oikein myös tulkita tämä Isebel vääräksi profeetaksi, kuten hänet suoraa siihen yhdistetäänkin oikean opin ja uskon näkökulmasta.
Mikä sattuma, niin kuninkaiden kirjassa mainitaan myös eräs Iisebel joka oli baalin palvelijatar. Hänet otti vaimokseen israelilainen mies joka oli langennut pois oikeasta uskosta. (1.Kun.16:31)
Tällaista epä-jumalan palvelemista pidettiin kauheana. Tämä mies oli israelin kuningas ja hän alkoi rakentaa baalille palvonta paikkoja ja puistoja.
Kukaan kuningas ei ollut tehnyt sellaista aikaisemmin.
Siksi ehkä ilmestyskirjassakin esitetty varoitus, miksi siedät häntä, on otettava vakavasti.
Pimeydestä ei päästä kuin valoa näkemällä. Iisebeli kuten hesekielin kirjassakin mainitut profeetat saivat myös mahdollisuuden parannustekoon. Mutta he halusivat pitää kiinni baalin salaisuuksista.

Naispuolisten profeettojen olemassaololla on myös haluttu perustella nais-pappeutta. Tässä tahdonkin heti tuoda esiin, että profeettana oleminen ei ole mikään itsestään lähtevä virka tai tehtävä.
Vaan se on Jumalan puhetta ihmisen kautta. Ihminen voi myös tahattomasti lausua jotain profetaallista. Mutta se ei tee ihmisestä profeettaa. Ihminen on profeetta vain, koska Jumala niin päättää. Jos ajateltaisiin, että pappeus olisi samaa kuin profeettana oleminen. Niin miksi Jumala ei sitten säätänyt pappeja profeetoiksi? Raamatussa yleensä pappeja juuri nuhtelevat profeetat. Jumalan palevelus ja temppeli palvelus on Jumalan itsensä säätämä ja jäljittelee samalla taivaallista Jumalanpalvelus elämää. Kristus joka toimii taivaallisessa pyhäkössä tekemässä papillista toimitustaa (Hepr.8) uskovien ja maailman edestä on mies ja siksi mies myös edustaa maanpäällä tätä vastuu aluetta. Myös Mies ja Vaimo symboloivat Sulhasta ja Morsianta.( Ef.5:32).
Miestä ja vaimoa. Jumala on luonut miehen ja vaimon ja antanut heille eri ominaisuudet ja eri vastuu alueet. (1.Moos.5:2).
Olisikin todella kummallista, että Jumala itse sitten sekoittaisi rooleja. Nainen valittiin Jumalan Pojan Äidiksi, mutta ei seurakunnan johtajaksi. Aaronin vaimo oli profeetta, muttei pappi vaikka hänen miehensä oli pappi.
Kristityn naisen ei tulisi koskaan vaatia sille kuulumattomia tehtäviä, koska se ei olisi raamatun mukaista toimintaa. Samoin miehenkää ei tule hylätä sille kuuluvaa vastuuta.
On ihan typerää sotkea keskenään seurakunnallisia tehtäviä ja profeettana olemista. Profeettahan ei puhu mitään omaa, eikä tuo esiin mitään omia ajatuksia, toisin kuin esimerkiksi seurakunnan johtajat muuten tekevät. Profeetta on aina erityinen toimi.

Profeetta tulee aina tutkia myös Jumalan sanalla. Raamatussa myös kerrotaan, että profeetta joka puhuu valhetta tai hänen asiansa ei toteudu yms. ei ole Jumalasta, koska Jumala ei velehtele eikä erehdy. Hyväkin opettaja saattaa erehtyä :)

5.Moos.18:21-22. KR-92.
Jos alatte kysellä mielessänne, mistä tiedätte, mikä sana ei ole lähtöisin Herralta, muistakaa tämä: Jos se, mitä profeetta puhuu Herran nimissä, ei toteudu, se ei ole Herran sanaa vaan väärän profeetan röyhkeää puhetta. Älkää kuulko häntä.

2.Piet.1:20-21.KR-38.
Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.

Luettelen muutamia pyhiä naisia jotka ovat olleet uskomme esikuvia.
Rufuksen äiti josta mainitaan roomalaiskirjeessä. Tabita joka oli naispuolinen opetuslapsi. Ap.t.9.
Foibe joka palveli kirkkoa, hänet mainitaan myös roomalaiskirjeessä.
 Apostolisen ajan jälkeen eläneitä. Pyhä Lucia joka oli sisilialainen marttyyri.
Paula Bethehemiläinen (347-404). Pyhä Melanialainen, nuorempi.400jkr.
Keskiajalla, Pyhä Birgitta. 1300.jkr. Joka varsinkin skandinaviassa tunnetaan hyvin. Hän opetti kuuliaisuutta ja nöyryyttä.
Myöhempi aika tuntee myös useita uskovia naisia, kuten Ellen White(1827-1915),
Aimee Semple McPherson(1890-1944),  Agnes Gonxha Bojaxhiu (äiti Teresa, 1910-1997).