Helvetti?

Kaikki tuntevat tämän sanan Helvetti. Suurinosa kristikunnasta virallisesti opettaa tätä oppia, ikuinen tuli johon menevät ne jotka eivät pelastu.
Helvetti on ikuinen piina joka on vastakohta taivaan autuudelle.

Helvetti on lainasana germaanisesta kielestä, hel, hell, hölle.
Sanan merkitys on aikojen saatossa saanut siis oman leimansa.

Uuden testamentin kirjoittajat käyttivät sanaa, αδης(haades),
joka myös muistuttaa läheisesti
antiikin ajan kreikan haadeksesta joka oli paikka johon ihmiset menivät kuollessaa.
Uudessa testamentissa esiintyy myös toinen termi γεενναν (gehenna)
joka on heprean kielestä, jolla vanha testamentti kirjoitettin, se tarkoittaa sanatarkasta hinnomin laaksoa jossa poltettiin ruumiita ja roskia jottei taudit ja muut leviä kaupunkiin. Hinnomin laakso eräänlainen kaatopaikka.
Kolmas sana joka uudessa testamentissa yleensä käännetään helvetiksi on termi
ταρταρωσ (tartaros) syvyys 2.piet.2:4.
Jos alkuteksteissä esiintyy kolme eri sanaa termille helvetti, niin miksi niitä ei sitten käännetä niiden oikeisiin muotoihin.

Vanhatestamentti käytti vastaavasti termiä שאול (sheh-ole) Job.14:13.
jonka myös septuaginta tässä kääntää haades, eli sheol on hauta, on vaastaava termi uuden testamentin haadekselle, Septuaginta oli vanhatestamentti joka oli käännetty kreikaksi n 200 ekr, joka myös toimi ensimmäisenä raamattuna kristityille josta myös termi haades tulee.

Ihmistenkäyttämät termit ja kulttuuri ympäristö vaikuttaa monesti sanan sisältöön, mitä sillä tarkoitetaan.
raamatun käännöstyössä on otettu myös huomioon tällaiset asiat ja haettu vastaavaa termiä omasta kielestä, mille kielelle sitä on sitten käännettykkään. meillä mm tuonela, manala.
Kielenkäytön ongelmä on kuitenkin sen viitekehys,
eli mitä mielikuvia se herättää nykyään, ja mitä sillä sanalla on alunperin haettu, kun raamattua on kirjoitettu, jos sitä ei tiedetä, niin on mentävä tekstiin ja tekstiyhteyteen, tässä tapauksessa raamatun äärelle.

Mitä kuolemassa tapahtuu. nykyinen kristillinen tulkinta on sekoitus pakanallista ja filosofista ajattelua, jossa ihminen pitää sisällään sielun joka jatkaa olemassa oloaan kuoleman jälkeen.
Juutalainen perinne eli se joka on vanhassa testamentissa puhuu siitä, että ihminen on kokonaisuutena elävä sielu ja näin ei erota sielua ja rumista.
Kristityt olivat alkujaan juutalaisia ja oppivat kuoleman jälkeisen tilan vanhasta testamentista.

Helleeninen vaikutus toi kuitenkin mukanaanopin sielunkuolemattomuudesta.
Roomalaiskatolinen kirkko opettaa ja ortodoksinen myös, että kuolleet kristityt ovat taivaassa ja niitä voi rukoilla (pyhimykset).
Prtestanttinen ja luterilainen tulkinta ei vastaa niin sanottuun välitila oppiin milläänlailla ja on siten antanut kansanomaisten uskomusten elää rinnakkain kristillisen näkemyksen kanssa, joka on omalta osaltaan harhaanjohtava julistuksen kannalta.
Heluntai kirkko ja vapaat suunnat käyttävät myös vahvasti helvettiä omissa julistuksissaan.

Raamatunkanta on otettava raamatusta ei muualta, ensimmäinen on vastaus on se, että helvetti on ikuinen, raamattu vastaa tähän näin.

Miik.7:18.
Jumala, onko sinun vertaistasi! Sinä annat synnit anteeksi ja jätät rankaisematta jäljelle jääneen kansasi rikkomukset. Sinä et pidä vihaa iäti, sinä olet laupias.

Jer.31:34.
Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: 'Oppikaa tuntemaan Herra!' Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään."

Ps.103:9.
Ei hän iäti meitä syytä, ei hän ikuisesti pidä vihaa.

Raamattu vastaa siihen ettei Herra pidä vihaa ikuisesti, näin ollen helvetti ei ole ikuinen piinan paikka jonne Jumala on jättänyt ihmiset oman onnensa nojaan.
Raamattu puhuu tulesta, joka on yksi helvetin perusominaisuuksista.
missä 'mato ei kuole eikä tuli sammu' Mar.9:44.

Muistellaan sitä hinnomin Gehennaa, laaksoa mitä se tarkoitti. Raamatun aikeisessa ympäristössä se oli kaatopaikka johon jatkuvasti kuljetettiin erinäisiä asioita jotka paloivat, sitä tehdään vielä tänäkin päivänä tietojeni mukaan.
Sitä tarkoittaa tuli ei sammu.
Miten tuli yleensä käyttäytyy, se Tuhoaa kaiken ja ei säilytä mitää, ei ainakaan ihmisen ruumista.

Matt. 13:40 Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa.

Imestyskirja myös valaisee asiaa todella hyvin kun sanotaan.
Ilm.20:13-14.
Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan.
Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi.

Miten ihmeessä jos helvetti on ikuinen, niin sekin heitetään tuliseen järveen?
Raamatun kielen käytössä myös kuolema joskus personoidaan vaikka se ei ole persoona vaan käsite, kuolema heitetään myös, eli kuolemaa ei enään ole.

Entä käsitteet joita ilmestykirja tarkoitta ikuisella piinalla,
ilm.14:11.
Ja heidän vaivansa savu on nouseva aina ja iankaikkisesti, eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, heillä, jotka petoa ja sen kuvaa kumartavat, eikä kenelläkään, joka ottaa sen nimen merkin.

Ilm.20:10 Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti.

Tämä tarkoittaa toista kuolemaa, ja paholainen ja hänen seuraajansa ovat ikuisesti kuolleet, sillä ilmestyskirjan luku 20 ja jakee 13-14, osoittivat sen, että ne tuhotaan ja miten jossain voidaan säilyttää jotain jos se tuhotaan, onko siis olemassa kaksi erillistä helvettiä, tuskimpa.
Ilm.21:8.
Mutta pelkurit, luopiot ja iljetysten kumartajat, murhamiehet ja irstailijat, noidat, epäjumalien palvelijat ja kaikki valheen orjat saavat tämän palkan: he joutuvat tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle. Tämä on toinen kuolema

Raamatun käsitys sielusta on toinen kuin esoteerinen henkioppi väittää.

Saar.9:5,10.
Elävät tietävät sen, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään. Heillä ei ole enää palkkaa saatavana, ja heidän muistonsa on unohdettu.

Tee voimiesi mukaan se mikä tehtävissä on, sillä tuonelassa, jonne olet matkalla, ei ole tekoja, ei ajatuksia, ei tietoa, ei viisautta.

Ps.146:4.
Hänen henkensä lähtee, hän tulee jälleen maaksi, ja sinä päivänä kaikki hänen hankkeensa raukeavat.

1.Moos.3:19.
Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman."
Myös. Job.14:13. Jes.38:18.19.

Raamatun kuva ihmisestä ei ole kreikkalainen tai gnostilainen, sielu käsite, koska jos se olisi se kumoaisi viimekädessä Jeesuksen lunastustyön meidän edestämme, sillä Jumalan poika tuli nimenomaan lihaksi jotta lunastaisi ihmisen, ei sieluksi.

Rikasmies ja Lasarus Luuk.16:1-31.
Miten tarina tulee ymmärtää, ymmärrettäväksi sen tekee se, että sen tarkoitus on osoittaa ympäröiville fariseuksille heidän asenteensa ihmisiin ja köyhiin.

The Jerusalem Bible myöntää alaviitteessään, että se on ”kertomuksen muotoon puettu vertaus, joka ei viittaa mihinkään historialliseen henkilöön”.

Tarinassa rikas mies edustaa fariseuksia ja köyhä tavallisia juutalaisia.
Tarinalla Jeesus tahtoi myös osoittaa, että olosuhteet olivat muuttuneet ja, että aikaisemmin suosiossa olevat olivat suosionsa menettäneet.
Tarinan vertauskuva on muutenkin selvä sillä, miten yksi vesi pisara pystyisi haihtumatta, lievittämään kenenkään tuskaa.

Mistä sitten ylösnousemus tapahtuu!
Haudoista.

Joh.5:28-29.
Älkää ihmetelkö tätä! Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä.
He nousevat haudoistaan -- hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen.

Apt.24:15 ja pidän sen toivon Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, jota nämä itsekin odottavat, sekä vanhurskasten että vääräin.

Kirkko on vanhastaan julistanut ruumiinylösnousemusta, ja se tulee esiin mm apostolisessa uskontunnustuksessa, joka on vanhimpia uskon sääntöjä koko kristikunnassa, ennen valtion ja kirkon yhdistymistä.
Monet helvetti uskomukset ovat peräisin kaikista muista lähteistä paitsi raamatusta, monet apokryfiset kirjeet kuten pietarin ilmestys on yksi tällainen.
Uskomukset ja kansan tarut ovat ruokkineet tätä käsitystä todella paljon, ja miksipä ei sillä käsite helvetti löytyy jokaisesta suuresta uskonnosta ympäri maailmaa, mitä moninaisin variaatioineen.
Jos raamatussa olisi kuvauksia tästä paikasta niin olisihan lasarus jonka Jeesus herätti kuolleista kertonut siitä jotain.

Raamattu ei minun mielestän opeta ikuista helvetintulioppia, ja ajatukseni ei perustu siihen tunteeseen, vaan sanaan yksin.
Mikä sitten on kuolema, mikä on toinen kuolema, se on yksinkertaisesti tuho.
Ihminen joka ei ota ylösnousemuksen jälkeen kristusta vastaan, tulee kuolemaan omasta tahdostaan, jolloin hän ei enään pysty pakenemaan totuutta.

Jes.65:19-25.
Minä iloitsen Jerusalemista ja riemuitsen kansastani; eikä siellä enää kuulla itkun ääntä eikä valituksen ääntä.

Ei siellä ole enää lasta, joka eläisi vain muutaman päivän, ei vanhusta, joka ei täyttäisi päiviensä määrää; sillä nuorin kuolee satavuotiaana, ja vasta satavuotiaana synnintekijä joutuu kiroukseen.

He rakentavat taloja ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmät;
he eivät rakenna muitten asua, eivät istuta muitten syödä; sillä niinkuin puitten päivät ovat, niin ovat elinpäivät minun kansassani. Minun valittuni kuluttavat itse kättensä työn.

He eivät tee työtä turhaan eivätkä lapsia synnytä äkkikuoleman omiksi, sillä he ovat Herran siunattujen siemen, ja heidän vesansa ovat heidän tykönänsä.

Ennenkuin he huutavat, minä vastaan, heidän vielä puhuessaan minä kuulen.

Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella, ja leijona syö rehua niinkuin raavas, ja käärmeen ruokana on maan tomu; ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sanoo Herra.

Joskus kuulin sanottavan erään kristityn suusta, että mitä järkeä on uskoa jos ei ole helvettiä.
Mielenkiintoinen argumentti sinällään...
Herraa Jumalaa pitää pelätä, mutta Jumalamme ei ole hirmuhallitsija tyranni, vaan Rakas taivaallinen Isämme joka rakastaa meitä jokaista ja tahtoo meille parasta, onhan siitä parhaana osoituksena hänen oma poikansa joka tuli tänne maailmaan ja sovitti syntimme, jotta me saisimme elää ikuisesti.

Perisynti

Perisynti eli synti joka peritään, se ei ole sama kuin tekosynti.
Perisynti tuli maailmaan yhden ihmisen kautta, eli aadamin.Perisynnin vaikutuksesta ihminen tekee syntisiä tekoja ja on synnin alle myyty. Synti (αμαρτια)
merkitsee alkukielellä juuri osua harhaan jostain kohteesta, eli ei osu päämääräänsä.


1.Moos.2:17. Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma.

1.Moos.3:19 Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu. Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat.
Room.5:12 Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä.
Raamatun mukaan kaikki ihmiset polveutuvat Aadamista. Näin kantavat myös bioligisen synnin mukanaan, ja siten ovat kuolaman omat.
Perisynnin näkyvin osa näkyy kaikissa ja sen merkki on kuolema.
Sillä jokainen meistä vanhenee ja kuolee, eli miten synnitöntä elämää tahansa. Näin kyse ei todellakaan ole tekojen kautta tulevasta kuolemasta, kun sanotaan sanassa.

Hes.18:4 Katso, kaikki sielut ovat minun: niinkuin isän sielu, niin pojankin sielu - ne ovat minun. Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava.
Lähtökohta ajatukselle voi kuulostaa nykyajan lukijalle hyvin pelottavalta, ja epäoikeudenmukaiselta. Sillä pietistinen vaikutus on saanut aikaan myös sen, että hyvin elänyt olisi jotenkin synnittömämpi mitä ns syntinen (julki syntinen) raamatun mukaan asia ei ole näin.

Ps.51:5. Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.
Job.14:4. Voiko saastaisesta tulla puhdas? Ei koskaan

Apostoli Paavali puhui myös mahdista joka hallitsi häntä. Ihminen kuin hänkin oli sanoi hän näin.

Room.7:17-21,24. Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti. Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti. Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?

Ihminen ei voi kieltää siis omaa heikkouttaan synnin edessä. Synti erottaa kaikin tavoin meidät Jumalasta, ja hänen pyhistä normeista jota hän on antanut.
Herramme Jeesus Kristus osoitti sen myös meille vuori saarnassaan, että pelkkä ajatus jostain riittää tuomioon.

Kovin synkkä olisi ihmisen osa ilman armoa.
Vuorisaarna on osa tätä sillä se lähtee siitä ajatuksesta, että kukaan ei voi puolustautua, vaan omatuntomme ajaa meidät armon varaan. Joka on Kristuksessa, ei meidän teoissa ei pyhimysten rukoilussa, tai heidän ansioissa. Vaan Kristuksessa yksin ja vain yksin hänessä.

Miten Perisynti vaikuttaa Kristityissä?
Perisynti ei katoa vaikka ihminen kastetaan kristukselle, sillä hän on edelleen sama ihminen lihan puolesta.
Kasteessa tapahtuu kuitenkin se että perisynnin vaikutus mitätöityy eli se, että kuolema ei koske enään kristittyjä ja he omaavat toivon ylösnousemuksesta.
En mene kuitenkaan tässä nytten itse kaste oppiin enkä pelastusoppiin(soteriologia) enempää, sillä artikkeli kasvaisi silloin hiukan pidemmäksi.

Miten ihminen voi sitten elää paremmin jos hän on kerta kaikkiaan syntinen ja tuomittu kuolemaan jo ennen syntymää?
Onko Liha paha sitten jos se kerran on syntinen.
Jumala ei ole luonut meitä syntisiksi. Me emme omaa sellaista käsitystä kuin gnostilaiset, että sielu olisi jollain tapaa ruumiin vankina. Tai voisimme kohdella kaltoin ruumistamme, koska se on katoavainen.
Lihan taipumus on ymmärrettävä niin kuin korruptoitunut ihminen, jonka piti edustaa hyvää, mutta lankesi omasta tahdosta, ja näin degeneroitui.
Siitä meille on osoituksena kaikki vitsaukset ja geneettiset heikkoudet joita kannamme, koska synti on myös kirous ihmiskunnalle.

Jaak.1:14-15. Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee. Ja sitten himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin, ja kun synti on kasvanut täyteen mittaan, se synnyttää kuoleman.
Himo houkutteli myös esivanhempammme rikkomaan Jumalan sääntöjä. Se sai aikaan tottelemattomuuden tilan. Sanotaanhan sanassa myös, että huono seura turmelee hyvät tavat.
Edellä mainittu sananparsi pitää paikkansa, koska jos mielesi tarpeeksi askertelee vääränlaisten asioiden parissa, niin kiusaus kasvaa silloin suureksi.

Ihminen kohtaa elämässään monenlaisia kiusauksia. Näiden välttäminen on tärkeä, jos tahtoo kuunnellaa omaatuntoaan. Jota Pyhä henki puhuttelee ja ohjaa, jos olet kristitty tai olet alkanut uskomaan sitä sanomaa jota raamattu julistaa.

Ihminen on myös kutsuttu parannukseen, jota sana julistaa.

Apt.26:20. Ensiksi Damaskoksessa ja Jerusalemissa, sitten joka puolella Juudeaa ja muiden kansojen parissa minä olen julistanut, että kaikkien tulee katua syntejään, kääntyä Jumalan puoleen ja tehdä tekoja, joissa heidän parannuksensa näkyy.
Kristillinen perisynti on saanut aikaan myös sen ajttelun, että ihmisen teoilla ei olisi mitään väliä.
Asianlaita ei ole kuitenkaan näin pohjimmiltaan.

Room.6:15. Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!

1.Piet.4:1-3. Kun siis Kristus on ruumiissaan kärsinyt, niin olkaa tekin valmiita kärsimään, jotta eläisitte jäljellä olevan maallisen elämänne Jumalan tahdon mukaisesti ettekä ihmisten himoja seuraten. Sillä se, joka on ruumiissaan kärsinyt, on luopunut synnistä. Aivan riittämiin te menneenä aikana elitte niin kuin pakanat tahtovat, ryvitte irstaudessa ja himoissa, juoppoudessa, mässäilyissä ja juomingeissa ja palvelitte epäjumalia jumalattomin menoin.
Kun Pyhä Henki puhuttelee ihmistä, niin hänen omatuntonsa herkistyy Jumalan sanalle, joka on raamattu.
Ihminen alkaa rakkaudesta tekemään asioita ja se on myötäsyntyinen vaikutus. Ei pakosta vaan rakkaudesta.
Teoilla osoitamme sen mitä on uskomme hedelmät, ei kukaan enään voi kuvitella luulevansa tekojen meitä pelastavan, jos kerta syntymästä asti olemme suuressa velassa luojallemme.

Miten sitten on jos me emme onnistu luopumaan kaikesta heti ja nyt.
Herra on kärsivällinen ja sanassa sanotaan, Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. 1.joh.1:9.
Perisynti on asia jonka kanssa joudumme taistelemaan lopun elämämme. Mutta sillä on myös kasvattava vaikutus, koska usko koetellaan myös inhimillisen heikkouden saralla ja meidän vajavaisuus pitää mieidät maanpinnalla, niin ettemme kuvittele olevamme yhtään parempia mitä toiset.

Ihminen joka on perisynnin vallassa ja kieltää tietoisesti kristuksen sovituksen, joutuu tuomiolle myös ilman kristusta.
Kristittyjen osa ei ole sama, koska kristus on kirottu meidän puolestamme ja Jumala katsoo meidät kiristuksen läpi.
Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta tulemalla itse kirotuksi meidän sijastamme, niin kuin on kirjoitettu: Gal.3:13.
Perisynti on mitätöity juuri kristuksessa koska hän on uusi Aadam.


Room.5:14-15. Kuolema kuitenkin hallitsi Aadamista Moosekseen asti kaikkia, myös niitä, jotka eivät Aadamin tavoin syyllistyneet rikkomukseen. Aadam oli esikuva siitä, joka oli tuleva.
Rikkomusta ei kuitenkaan voi verrata armoon. Yhden ainoan ihmisen rikkomus on tosin tuottanut kaikille kuoleman, mutta vielä paljon runsaammin ovat Jumalan armo ja hänen lahjansa tulleet yhden ainoan ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, ansiosta kaikkien osaksi.

Room.8:3. Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin.
Perisynti on niin voimakas ja vastoin Jumalan vanhurskaita mittoja, että ihminen kuittaa sen vain kuolemalla. Kristityt myös kuolevat, mikää ei jää elämään ihmisestä kuoleman jälkeen.
Kristittyjä kuitenkin lohduttaa toivo, ja se palkinto joka odottaa heitä paratiisissa.

Jumalan pojan piti inkarnoitua ja tulla Ihmiseksi ja Lihaan, että se liha lunastettaisiin joka lankesi aadamin takia.
Näin Jumala osoitti myös sen, että hän ei ole hylännyt ihmiskuntaa kuoleman orjuuteen,
vai antanut lupauksen itse, ihmiselle.

Rakkaus ja Ystävyys

Rakkaus kulunut, väärinymmärretty ja paheksuttu hyve nykypäivän maailmassa, moni sitä toivoo ja tahtoo, mutta niin vääristä paikoista sitä haemme.

Mutta niin tärkeä ja onnea tuova käsite elämässämme joka itsessään pitää sisällään kaiken, Jumalan, lähimmäisen ja itsemme.

Rakkauden ymmärtäminen ja sen soveltaminen elämään on yksi jaloimpia piirteitä jota voimme koskaan osoittaa maailmassa, Rakkaudentyöt myös näkyvät vaikka niitä ei helposti kuulla ja ne joutuvat unohduksiin ihmisten parissa.

Mutta eikö meillä Ole Yksi Jumala Pyhä ja kunnioitettu joka näkee kaiken, hän joka näkee kun tätä hyvettä harjoitamme,

ja vaikka monesti kärsimmekin ihmisten mittapuulla mitattuna siitä että osoitamme rakkautta ihmisille ilman palkintoa,

vaikka se olisi pieni hymy kaupan kassalla tai kohtelias käytös tilanteessa jossa toinen ihminen on vihainen ja epäkohtelias.

Nämä ovat niitä arjessa esiintyviä hetkiä milloin meidän mielenlaatuamme mitataan ja jolla peilaamme Jeesuksen esimerkkiin hänen vaeltaessa maanpäällä.

On todellakin vaikeaa hymyssä suin aina kulkea kiireisessä juhlapäivien jonossa tai ruuhka aikana ajaa autolla kun kaikki ovat hitaita ja itse löytäisin paremman tavan ajaa, et varmasti ole ainut joka näin ajattelee vaikka siinä kello neljän ruuhkassa.

Itsehillintä tulee myös näissä kohdissa mukaan kuvioihin, jos annat vihallesi ja kiukulle valtaa, niin mitä se tekee sinun päivittäisessä ajattelussa?

Se ajaa vaan asioita joita et tarvitse elääksesi täällä jotka ovat todellakin vain niitä asioita joista sinä kannat vain turhaa taakkaa.

On inhimillistä kokea näin, mutta on myös tahtomme vapaus olla kokematta asioita ja tilanteita näin.

Elämäämme tulee myös tilanteita joissa meitä on loukattu tai meistä on puhuttu pahaa ja tällöin on erityisen vaikeaa monesti tuntea empatiaa kanssa ihmisiin ja jos ajatellaan vielä että meillä olisi oikeus myös ilmaista kantamme ilman että kokisimme tekevämme väärin kristillisen etiikan kannalta.

Tällöin meidän tulisi ajatelle niitä tilanteita, joita varmasti kaikilla on elämämme joiltain hetkeltä että miten olisimme tahtoneet toimia jos me olisimme loukanneet jotain ihmistä.

Kaikki varmaan toivoisi että hän olisi antanut anteeksi eikö? no jos vilpittömin aikein näin haluisimme,

niin mikä estää meitä tekemästä samoin heille jotka nyt meitä ovat loukanneet. Eikö rakkaus myös käsitä meidätkin muuna kuin korulauseena pyhässä tekstissä.

On siis suotavaa nähdä aina miltä minusta tuntuu tai mitä tahtoisin omalle kohdalleni, sanotaanhan sanassakin, että

Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat. Matt.7:12

Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Matt.22:39

Nämä kaksi raamatun kohtaa on helppo soveltaa omaan elämään ja ymmärrykseen, mutta entä kun Jeesus sanoi siitä että pitää siunata ja rakastaa niitä jotka teitä vihaavat, tässä viimeistään nousee pintaan ihmisten vaillinaisuus.

On helppo tai ainakin helpompaa osoittaa rakkautta niille joilta saa myös vasta rakkautta,

uskon hedelmät todella näkyvät näissä teoissa kun osoitamme laupeutta niille jotka ovat vaikka ryöstäneet meidän auton ja istumme heidän kanssa oikeuden käynnissä, niin tällöin nousee pintaan oikeuden mukaisuuden vaade ja halu saada oikeutta itsellemme kun olemme kokeneet vääryyttä.

Otamme asiaksemme oikeuden mitä Herra vaatii meiltä.

Jumalalla on täysi oikeus tuomita meidät kadotukseen, mutta hän ei sitä tee, miksi? koska hän armahtaa meitä. Eikö armahtaminen ja koston vaade olisi silloinkin meidän osalta pienempi kun ymmärrämme kulkevamme samassa veneessä tämän ryöstäjän kanssa joka istuu tällä hetkellä syytettynä. Tämänkaltainen tilanne on myös viimeisellä tuomiolla jossa istumme ja tällä kertaa itse olemme syytettynä yhdessä kaikkien kanssa.

Tahtoisimmeko silloin armoa? todella ja sen saamme Kiitokset vapahtajallemme.

Sanassa sanotaan että,

Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan. Matt.5:7

Tämä tilanne ei tietenkään kata sitä mitä maallinen tuomioistuin hänelle langettaa sillä onhan sekin Jumalan asettama,

mutta nyt peilaammekin omaa etiikkaamme ja omaa käsitystämme rakkaudesta.

Sisäinen omatuntommekin on juuri se joka meitä puhuttelee tällaisissakin tilanteissa, jos meidän omatuntomme on valmennettu uskon ja rakkauden hedelmillä.

Meidän on tällöin helpompi nähdä kokonaiskuva ja se asetelma missä olemme, myötätunnon osoittaminen rikkoneelle on aina voimakas viesti rakkauden toimivuudesta ja vaikka emme siitä kiitosta saisi se varmasti kantaa hedelmänsä, sekä rikkoneen sydämessä joka ihmettelee toisen laupeutta tilanteessa jossa oli selvät näytöt rikkeelle.

Ja vaikka näin ei menisikään on tämän osoittaminen meille itselle on hyvin tärkeä koska tällöin olemme voittaneet vihan ja antaneet armon käydä oikeudesta, näinhän Herramme rakas taivaallinen Isämmekin toimii, ja sanoohan sanakin,

Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä. 1.Piet.1:16

Nykypäivän sekularisoituneessa kulttuurissa on myös ilmassa vahvimman laki ja riisto talous mahti joista kärsii ihminen itse ja ainoastaan sen vuoksi että hyvin pieni osa maailman väestöstä saa nauttia tästä materialistisen tavara paljouden kylläisyydestä,

jossa ihmiset eivät enää kunnioita edes omia vanhempiaan tai vanhemmat lapsiaan, missä rakkaus on saanut iljettävän haureuden leiman kuten homoseksuaalisuus ja ihmisiä rikkovat irtosuhteet,

tai avoliiton tapaiset instituutiot jotka eivät ole rakkauden ja sitoumuksen aitoja osoituksia

puhumattakaan luottamuksesta toiseen ihmiseen, ihmisten viha ja rakkauden osoitukset ovat todellakin muuttaneet muotoaan jos katsomme sitä mitä sana meille osoittaa.

Tunteettomuus ja armottomuus on lisääntynyt maailmassa todenteolla ilman mitään suurempia todisteita.

Tämä vuoksi Kristukseen kutsut ja kasteessa saamansa Pyhän hengen johdattamina on syytä tarkastella ja katsoa miten tärkeää on myös harjoittaa sukulais suhteissa rakkaudentyötä,

sillä nykyaikana tämäkin arvo on kuolemassa sukupuuttoon ja siten tarvitaan aina Jumalan sana vahvistamaan tämän työn merkitys ja miten siihen suhtaudutaan, on olemassa täysin luonnollinenkin laki että jokainen huolehtii ainakin omistaan, mutta kuten olemme todenneet että onko asia näin niin voimme todeta että asia ei ole näin.

Raamatussa tätä ei edes pidetä käskynä, tätä pidetään ehdottomana velvollisuutena, josta ei voi tinkiä. Sanassa sanotaan,

Mutta se, joka ei huolehdi omaisistaan ja kaikkein lähimmistään, on kieltänyt uskonsa ja on epäuskoista pahempi. 1.Tim.5:8

Raamatun kanta tähän on todella jyrkkä ja viestittää että jos ihminen ei edes rakasta omia lähimmäisiään biologisessakaan mielessä hän todella on uskossaan paatunut, tämäkin velvollisuus rakkaudessa on pelkästään ja ainoastaan hyvä ja pyhä. Meidänkin maassa olisi huomattavasti vähemmän yksinäisiä vanhuksia jos me kaikki kantaisimme kortemme kekoon ja noudattaisimme tätä hyvin luonnollista huolenpitoa.

Tässäkin armo ja rakkaus puhuttelee meitä, entä kun joku meistä on vanha tai sairas?

Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille .Matt.7:12

Kovaa tekstiä, mutta täyttä totta ja puhdasta jota kukaan ei voi kieltää. Tämäkin asenne pitäisi vastaan ottaa iloisesti, minulla on mahdollisuus auttaa ja rakastaa, ja osoittaa kuinka Herramme rakastava tahto vaikuttaa myös meidänkin elämässä, eikä ottaa sitä vastaan raskaana taakkana.

Voi kuinka vanhus iloitsee kun häntä joku käy katsomassa tai huolehtii hänestä.

Tähän ei vaadita koulutusta eikä suuria tekoja ainoastaan pieni ele sympatiaa ja osoitusta toiselle että hän on pidetty ja ennen kaikkea ettei häntä ole hylätty, kuka meistä tahtoisi kokea hylätyksi joutumisen tunteen.

Voin sanoa, ei kukaan, mutta näin se vaan on että maailma jossa materia ja ihmis- palvonta on muuttunut ihmis-vihamieliseksi kulttuuriksi.

Herramme Jeesus Kristus osoitti myös kuinka jokaista ihmistä pitäisi kohdella kuin häntä itseään, ehkä nämä sanat auttavat meitä ymmärtämään asian toisenkin puolen unohtamatta kuitenkaan sitä että harva ihminen jolle osoitamme laupeutta, ei suurella todennäköisyydellä itse ajattele näin kuin pitäisi,

mutta se ei silti laske pois sitä asennetta jolla osoitamme että Jumalan rakkaus todella on elävää ja elää niiden kautta jotka uskossa vaeltavat, koska onhan Jumala rakastanut meitäkin, niin paljon että syntisyydestä huolimatta on jakanut meille työtään ja armoaan, olemmehan me hänen työmiehiään ja sisariaan.

Osoitus hänen voimastaan kutsua ihmisiä työhönsä arvoon, ammattiin ja menneisyyteen katsomatta.

Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle. Matt.25:40

Nyt kun Saarna on ohi jonka tarkoitus oli pohjustaa tuleviin raamatun paikkoihin. Nyt on aika laulaa ylistys virsi Herralle, niin toivon että kaikki miettivät ajatuksissa jotain vaikeaa tilannetta jossa pystyi voittamaan vihan ja kiukun osoittamalla rakkautta ja laupeutta tilanteessa jossa se olisi ollut epätodennäköistä.

Miksi näin pyydän ajattelemaan, on siksi että se tilanne herää henkiin uudelleen ja näyttää sinulle että tämän hyveen harjoittaminen ei ole mahdotonta. Miten hyvä olo siitä todella tulee, kun olette voittaneet vihan rakkaudella ja vastanneet pahaan hyvällä.

Uskossa lainkaan epäilemättä voimme rukoilla aina Isäämme että hän antaa meille tätä rakkauttaan, koska sen pyytämisessä ei ole mitään pahaa tai omahyväistä, se on myös viesti nöyryydestä ja Jumalan tahtoon alistumisesta, unohtaen ihmistekoiset ylpeydet ja vale nöyryyden muodot.

Jumalalle emme mitään voi antaa, koska hän on itse kaiken antaja.

Mitä ihminen siis voi antaa Jumalalle, ne ovat vastarakkaus ja kiitollisuus.

Luetaan Raamatusta Kohdat: Jaak.3:14-16.4:1-3. Sanal.10:12. ja Gal.5:19-21.Viha, riidat, itsekkyys.

1.Kor.13:4-6. Kol.3:12-16. 1.Piet.4:8. Matt.5:23-24. (Gal.5:22-23)

Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme.

Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt.

Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä.

Me pysymme hänessä ja hän pysyy meissä; tämän me tiedämme siitä, että hän on antanut meille Henkeään.

Me olemme nähneet, että Isä on lähettänyt Poikansa maailmaan pelastajaksi, ja siitä me todistamme.

Joka tunnustaa Jeesuksen Jumalan Pojaksi, hänessä Jumala pysyy, ja hän pysyy Jumalassa.

Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden kaikkia meitä kohtaan ja uskomme siihen.

Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.

Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa.

Pelkoa ei rakkaudessa ole,

vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta;

se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa.

Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.

1.Joh.4:11-19

Kristillinen veljeys

Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä? Miik 6:8

Me Kristityt tunnetusti mietimme Miten ja kuka on aito kristitty? ja onko oikea oppi pelastuksemme varmuus kun lajittelemme niin sanotut oikeat ja väärät toisistaan, ja sanomme toisesta seurakunnasta tai kirkosta te olette väärä mielisiä te olette tehneet sitä ja tätä. Ja olette syypäitä kristinuskon huonoon maineeseen.

Kun ajattelemme järkevästi tätä ajatusta, niin tulee mieleen herramme jeesuksen sanat: Mutta hän vastasi hänelle: "Ihminen, kuka on minut asettanut teille tuomariksi tai jakomieheksi?" Luuk 12:14.

Nämä jeesuksen sanat käyvät yhtä hyvin tähän samaan asiaan, kun kiistelemme vähäpätöisistä asioista ja teemme niistä suuriakin kysymyksiä, tietämättä edes joidenkin historiallisten asioiden oikeaa ja todellista kantaa.
Voi olla, että käytämme vain jotain asiaa keppihevosena ajaaksemme omia mielipiteitämme jotka eivät ole välttämättä edes meidän, vain jo meille opetettuja huonoja asenteita.
kuka on ihminen toista arvostelemaan silmän näöltä tai korvan kuulolta?
Raamattu sanoo:
Vai luuletko, ihminen, sinä, joka tuomitset niitä, jotka senkaltaisia tekevät, ja itse samoja teet, että sinä vältät Jumalan tuomion? Room 2:3.

Meidän on aina katsottava vaan omaa tietämme ja verrattava sitä Jeesuksen malliin, minkä hän Pyhien Apostolien kautta jätti meille malliksi, ja elämämme oppaaksi tähän maalliseen vaellukseen.

Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä,
1.piet.2:21.

Jeesus opetti nöyryyttä ja kuuliaisuutta, anteeksiantoa ja armollisuutta ja hän kertoi näiden asioiden olevan Isällensä mieleen.
Lainaan vielä roomalaiskirjettä, lukua 14 ja jaetta 4.

Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo
tai kaatuu.

Tämä raamatun paikka kuvaa sitä asennetta joka meillä tulisi olla kanssa ihmisiin, ja paavali kirjoitti ” Vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne.”

joskus keskitymme seurakunnissa liikaa erottaviin tekijöihin vedoten oppimme puhtauteen, mutta todellisuudessa emme, osaa päästää irti omista heikkouksistamme hyväksyä toista palvelijaa, ihminen rakentaa itsellensä muurin nimeltään minun näkemykseni, pitäen lujasti kiinni kaikesta, mutta unohtaen sanonnan, miksi tuomitset ja itse teet samoja tekoja.

Ennen pitkään tämä näkemys saavuttaa huippunsa ja huomaat olevasi yksin tässä maailmassa ja ainut "totuuden äänitorvi".
Jeesus Kristus opetti veljeyttä, kun kristillisyys alkoi levitä pitkin välimerta niin ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa meillä oli "uskonto" joka opetti kaikkia kansankerroksia ja yhdisti ihmisiä, jotka tulivat seurakunnan yhteyteen.

Ihmiset olivat veljiä ja sisaruksia, omaisuus jaettiin ja annettiin köyhille. Ihmiset uhrautuivat toistensa puolesta ja vaikka oli välillä riitoja kuten useasti apostolienteoista luemme,
niin silti kaikki pysyivät kuitenkin seurakunnan yhteydessä julistamatta heti toista luopioksi ja sanoen kun te ette ymmärrä, niin perustampa oman seurakunnan ja julista tätä oppia ja ottaen aina jonkun asian ja rakentaen sen ympärille uskon,

vaikka raamattu sanoo; Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. 1.Kor.3:11

kertakaikkea on väärin rakentaa oppia yhden omasta mielestä mukavan asian ympärille, ja vaatia sitten muut tähän samaan oppiin, oli sitten kysymyksesssä armolahjat, sapatti tai paremman ylösnousemuksen osaan turvautuvat ihmiset joka on tuova uskonnollisen elitismin leiman meidän elämäämme, ja se ei voi olla näkymättä meidän suhtautumisessa muihin. Mutta kuulostaako seuraava raamatun paikka kovin vaikea selkoiselta?

Ja niin kuin raamattu sanoo: Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan. Jaak.1:27.

On tärkeää tutkia ja etsiä raamatun sanomaa, mutta kun tämä ”oppimme” saavuttaa meidän ainoan toimintamme, niin silloin olemme laiminlyöneet tehtävämme Kristuksen seuraajina ja olemme tulleet itsemme omaksi kompastuskiveksi.
Lainaan edelleen samaa Jaakobin kirjettä lukua 2 ja jaetta 15-16:

Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla
ja joku teistä sanoo heille: "Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne", mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?

Niin mitä hyötyä on Meidän korkea lentoisista ja hienoista opin parsista jos emme osaa edes rakastaa lähimmäisiämme. Jokaista ihmistä meidän tulisi katsoa kuin Kristusta, lainaan Raamattua Matt 25:40
Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'.

Me olemme elävä todiste Jumalan voimasta ja meidän täytyy olla esimerkillisiä kaikessa kun teemme Herramme työtä.
Jumalan seurakunta on Jumalan ruokkiva käsi maailmassa joka tarjoaa apua ja huolenpitoa, jonka perimmäinen antaja ja lähde on Taivaallinen Isämme ja hänen rakastava poikansa jeesus Kristus.

Luen Johanneksen evankeliumista pätkän, Luvusta 3. Minkä toivon selventävän Lunastusta ja totuutta ja tuomiota jonka ihminen saa kun ei usko sovitukseen ja siten haluaa tulla tuomituksi. Eli jakeet 15-21.
Elikkä lyhykäisyydessään, alku oli varmastin tuttua ja hyvin selvää teologiaa pelastuksesta, mutta jae 21.. sanoo joka noudattaa totuutta on tullut valoon ja hänen tekonsa on lähtöisin Jumalasta.
Eli kun Uskomme tämän minkä luin äsken ja jos totisesti sen uskomme niin olemme sovitetut ja pelastetut ja me emme tätä uskoneet vaan Jumalan Teko teki sen meissä,
ei se että me pimeyden lapsina ymmärtäisimme mistään mitään vaan Jumala joka katsoo sydämmiimme on tämän asian meille valaissut,
ja miksi korostaa Jumalan osallisuutta näin ehkä selvässä asiassa. Siksi koska se ei ole lähtöisin meistä jotta me ei voitaisi edes tästä kerskata omana hyveenämme vaan tästäkin meidän tulee antaa nöyrä kiitos Herralle.

No esimerkki Jumalan voimasta ja siitä kellehän suo totuuden.
Luen 2mooseksen kirjaa lukua 9 ja jaetta 12.
Mutta Herra paadutti faraon, niin ettei hän kuullut heitä, niinkuin Herra oli sanonutkin Moosekselle.
Ihmettelemme varmaan miksi Jumala paaduttaa kenenkään sydäntä? Nyt luen Jeremiian kirjasta luvun 32 ja jekeen 39.
Ja minä annan heille yhden sydämen ja yhden tien, niin että he pelkäävät minua kaiken elinaikansa, ja niin heidän käy hyvin ja heidän lastensa heidän jälkeensä.

Jumala antaa siis jotain meille? Tämä on se josta saamme kiittää häntä että olemme saaneet kuulla pelastuksen uutisen. Jumala siis on kaiken takana ja hän on se joka meidät tutkii ei me itse tai joku lahko.
se että kuka meistä on arvollinen mihinkin, vaan Jumala on antanut jo jokaiselle joka uskoo jo jotain mitä eivät kaikki saa. Ja Raamattu kertoo että ”sydämensä kyllyydestä suu puhuu”

jos me olemme saaneet Jumalan lahjan silloin puhumme sitä mitä olemme saaneet eli ilo uutisen. Tämä on se mistä Jumalamme tahtoo meidän puhuvan. Ja kun raamattu sanoo hedelmistään puu tunnetaan, me ei voida aina kaivaa maailman historian kirjaa esille ja mennä syyttämään pappia sen kauheudesta koska hän ei todennäköisesti ole koskaan tehnyt niitä asioita joista syytämme häntä,
se olisi sama asia kun joku tulisi meille ja sanoisi hei sä olet ollut humalassa sillon sun usko on varmaan todellä mätä kun olet nuin huono.

Mitä jos seurakunnan jäsen syyllistyy jopa vakavampaan syntiin esimerkiksi tappaa jonkun tai käyttäytyy haureellisesti.
Miksi me aina näemme vaan virheet silloin kun se meille käy, miksi emme näe omaa peilikuvaamme. Luukkaan evankeliumissa sanotaan hyvin, kun palvelijat kiistelivät osallisuudestaan Herrantyöhön. Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: 'Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään'." Luuk 17:10

Meidän on aina muistettava miksi seuraan kristusta sen seuraaminen jo yksistään osoittaa että olemme oikealla polulla, Raamattu sanoo: ”Usko ei ole kaikkien omaisuutta” ja Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.

vaikka välillä kompastelemme ja heilumme niin silti meidän usko on se joka kelpaa Jumalalle ja hän on se joka päättää että onko tämä meidän usko nyt miten matemaattisesti oikeaa,
se ei ole meidän tehtävä.
Sanalaskut sanoo: Kaikki miehen tiet ovat hänen omissa silmissään oikeat, mutta Herra tutkii sydämet.
Niin omat silmämme monesti näkevät vain totuuden ja muut varmaan katsovat väärin. Onneksi Jumala antaa meille anteeksi ja muistaa että olemme tomua ja että hän armahtaa meidän moukkamaisuutemme ja omavanhurskautemme. Kumpa osaisimme antaa anteeksi toisillemme ja keskittyä siihen miten tuemme toisiamme ja kuinka kerromme rohkeasti Jeesuksesta muille ihmisille ja jaamme tämän iloisen uutisen pelastuksesta muiden kanssa sen sijaa että katsomme heitä oudoksuen ajatellen että kylläpä Jumalan viha heitä kohtaa ja niin kohtaakin mutta onko tämä meidän tehtävä saada nauttia toisten kärsimyksistä
ei vaan velvollisuutemme on kertoa tästä Jumalasta ja hänen lähettämästään pojasta maailman vapahtajana.
”Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien.” 1Tim 4:10.

Ja mikä ehkä auttaa meitä ymmärtämään että me ei aina tiedetä toisten asioita, mitä paavali sanoi
Filp 1:18.
”Vaan mitäpä tuosta, kunhan Kristusta vain tavalla tai toisella julistetaan, joko näön vuoksi tai totuudessa! Ja siitä minä iloitsen, ja olen vastakin iloitseva. ”
vaikka löydämme tälle raamatun paikalle aina jotain muuta käyttöö niin tässä silti voi piileä myös viisautta. Raamattu myös kehoittaa välttämään turhia väittelyitä ja turhaa saivartelua sillä raamattu sanoo ”tieto pöyhistää mutta rakkaus rakentaa”
Rakkaus on siis suurin voima mikä kristillisyydessä on. Ja Sanotaan myös pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa. Mutta tuudittautuminen hengelliseen apatiaan on myös Saatanan suuria valheita, niin kuin sanotaan:
Veljet, älkää olko lapsia ymmärrykseltänne, vaan pahuudessa olkaa lapsia; mutta ymmärrykseltä olkaa täysi-ikäisiä. 1Kor 14:20
Tässä on aina nähtävä koko kuva Uskomme kilpa juoksusta, saarnaaja sanoo ” On aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään”
Kaikella siis on aikansa, mutta koskaan unohtamatta sitä väärentämätöntä oppia laupeudesta joka oli kristinuskon suurin voitto muista uskonnoista ja jota meidän on tehtävä joka päivä aina siihen asti kun Herramme Saapuu takaisin kaikessa komeudessaan.

Päätän tämän saarnan Raamatun lauseeseen jonka toivon antavan meille palvelijoille nöyrän asenteen lähimmäisiimme ja tuovan meihin pitkäjänteistä rakkautta jota Jumala meille varmasti antaa kun pyydäme sitä häneltä. Mutta nyt kuulkaamme sanaa.

"Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan". Room 9:15