keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Entinen uusnatsi todistaa, miten hän sai kokea Jumalan vaikuttavan voiman. osa I


Kerron tässä omin sanoin oman todistukseni, siitä miten sai kohdata Elävän Jumalan omassa elämässäni.
Sain syntyä ihan tavalliseen suomalaiseen perheeseen. Minun vanhempani eivät olleet uskovaisia tai ehkä heitä voi pitää niin sanottuna kirkkouskovaisina. (eli lapset kastettiin, ja uskontoa arvostettiin)
Mutta sen suurempaa hengellistä vaikutusta meillä ei ollut.
Isoisäni oli kiinnostunut esoteerisistä asioista ja isoäitini oli johdattanut minut luterilaisen kirkon kerhoihin.
Kävin koulut ihan normaalisti ja minulla oli paljon ystäviä. minulla on myös sisaruksia.
Olin kova liikkumaan ja meillä olikin paljon tekemistä erinäisten harrastus parissa lapsena. Pelasimme aina ulkona tai teimme jotain mitä kaikki pojat tekivät sen ikäisenä.
Joitain kolttosiakin kuuluin siihen ;). Tappelut ja ystävyyden merkitys oli silloinkin suuri.
Nämä kuitenkin kaikki olivat osa tavallista elämää, eikä perheessämme ollut alkoholismia tai muutakaan erityistä synkkyyttä. Toki isämme oli omalla tavalla ankara ja äitimme myös mutta, se oli osa kasvatusta.
Saimme kuitenkin elää onnellista lapsuutta. Enkä koskaan ole ajatellut että lapsuudessa olisi ollut jotai ikävää. Kuten monesti näissä todistus puheista voi päätellä.

Nuorimies löytää ideologian, joka myöhemmin koituu hänen onnettomuudeksi.
Joskus yläkoulu iässä kiinnostuin sotahistoriasta. Viehätyin erityisesti Saksalaisesta ajattelusta, joka oli toisenmaailman sodan taustalla.
Olin edelleen ihan tavallinen nuorimies, joskin koulussa oli aiempana vuotena ollut jotain riitaa. Luokka kavereiden kanssa. Olin saanut kokea eräänlaisen "murheen" kun pitkäaikainen kaverini olikin halunnut olla eri luokalla ja hän jätti minut yksin. Olin luokallani yksin ja sen seurauksena jouduin tappeluihin muiden kanssa. Muut nuoret tässä yhteydessä olivat erään suomalsen herätysliikeen lapsia.
Jouduin heidän kanssa riitoihin, koska itse en ollut sellaisesta perheestä.

Myöhemmin kuitenkin nämäkin asiat rauhoittuivat. Sain olla ja elää ihan tavallista varhaisnuoren elämää mopoikäisenä. Minulla oli kavereita niin urheilu, kuin muistakin piireistä.
Ylä asteella en kokenut mitään erityistä "murkku" ikää. Mitä nyt normaalit yhteenotot Isän ja äidin kanssa.
Mutta niitä nyt on kaikilla.
Ylä asteen jälkeen siirryin ammattikouluun. Siinä iässä olin jo ajatellut paljon, myös syvällisiä asioita.
Kuten kansallisaatteita. Siihen aikaan oli meidänkin kaupungissa ulkomaalaisia ja uutisissa puhuttiin paljon skineistä ja uusnatseista. Tässä vaiheessa pidin kuitenkin etäisyyttä varsinkin sanaan "natsi".
Vaikkakin ihailin kyseistä ideologiaa.

Tukkalähti.
Ensimmäinen ja ehkä konkreettisin teko, joka lähensi minua tulevaan ideologiaan oli hiusteleikkaaminen pois. Äitin kauhistelin asiaa, mutta olihan nuita kaljupäitä muitakin.
Hiusten pois ajaminen ei ollut niin tavallista kuin nykyään. 90-luvulla Joensuun ja Helsingin skinit olivat tehneet julkisuutta kyseiselle hiustyylille.
Aika nopeasti tämän jälkeen aloinkin huomaamaan saman kysymyksen toistuvan. Oletko rasisti kun olet kalju tai menikö aatteet hiusten mukana.
Tällöin yritin vielä selitellä asioita, mutta valinnan olin jo tehnyt. Olin ottanut sydämmeeni ideologian joka lopulta vei minut vankilaan ja itsetuhoisuuden partaalla. 

Ammattikoulu aika.
Olin siirtynyt ylä asteelta suurempaan kaupunkiin, ja siellä oli myös suuremman kaupungin tuntua.
Siihen aikaan nuorena skininä olin helppokohde myös muille. Olin paljon  tappeluissa ja myös kartoin tiettyjä alueita kaupungissa. Sillä se oli tullut osaksi elämääni. Nuorten keskuudessa oli selvää missä kukakin liikkuin. Kiinnostuin myös potkunyrkkeilystä ja salitreenistä. Halusin puolustaa itseäni. Kannoin myös puukkoa mukana. Kaupungilla liikkui paljon hip hoppareita ja ulkomaalaisia.
Konflikteja ei voinut välttää. Monissa ongelma tilanteissa mietin, että onko tämä kaikki sen arvoista?
Jatkuvat nahistelut ja seläntaakse katsomiset olivat osa elämää, koska näytin skiniltä.

Suomenlippu takissa ja kaljupää oli siihen aikaa selvä viesti. Silloin lokeroiminen on helpompaa kuin tänään.
Ideologiaani rakensin kirjallisuuden ja yhteydenpitojen avulla muihin samanhenkisiin. Olin kiinnostunut politiikasta ja varsinkin ideologian syvemmästä puolesta. Halusin aina erottautua niistä jotka olivat vain rasisteja. Vaikka ulkopuolisille olin aina vain rasisti.Itse en kokenut asiaa niin.
Olin Isänmaallinen ja rakensin mielessäni sellaista moraalimaailmaa, joka lopulta antoi minulle monia oikeuksia. Alussa myös ajatukseni olivat vilpittömiä. Olin oikeasti huolissani suomesta. Niin hullulta kuin se kuulostikin. Mitä sellainen 15-18vuotias voisi ymmärtää suomesta?
Ei millään pahalla nuoria kohtaan, mutta aika moni nuori on aika naivi :) mutta se kuuluu asiaan ja ihmisen kasvuun.
Näin kuitenkin nuoret ajattelevat,  nuoret myös ilmaisevat itseään rehellisemmin ja haluavat vaikuttaa.
Olin kaupungssa myös saanut tukea ajatuksilleni. Ulkomaalaiset olivat hyvin monesti tulleet kauppaamaan huumeita ja monissa pitserioissa, joita siihen aikaan nousi kaupunkeihin kuin sieniä sateella olivat kansan suussa hyvin toisenlaisia paikkoja kuin julkisuudessa.

Olin jo melkein täysikäinen kun tutustuin Isänmaalliseen oikeistoon ja muihin alan liikeisiin.
Sain myös tutustua muiden kaupungin skineihin. Kutsuin itseäni edelleen isänmaalliseksi.
En halunnut olla natsi. Monissa liikkeissä sanottiin samaa. Vaikka teimmekin "natsi" tervehdyksiä toisillemme. sieg heil.
Kouluaikana keveri piirini laajentui. Tietynlainen varmuus asiaani ja aatteeseen vahvistui.
Tässä vaiheessa aloin myös olla tekemisissä poliisin kanssa.
Asiat joista yleensä poliisi kiinnostui oli vahingonteot ja pahoinpitelyt.
Silloin en ymmärtänyt, että nämä olivat vain alkusoittoa kaikelle.

Tappeluiden ja muiden asioiden julkinen näkyminen sai myös vanhempani hermostumaan.
Monesti äitini itki asian takia. Muistan hänen joskus mainineen, että haluatko sinä joutua vankilaan tai kuolla?
Isäni piti ideologiaa siihen aikaan lapsellisena. Nykyisin politiikassa on paljon sellaista mikä oli siihen aikaa paljon leimallisempi. Ulkomaalaisista ei saanut puhua kuin yhteen sävyyn. Eli nätisti. Nykyisin ollaan realistisimpia senkin suhteen.
Myöhemmin olen saanut huomata, että paljon vaikutteita olin imenyt myös suvustani. Arvomaailman ja kiinnostuksen kohteet eivät synny tyhjästä. Vaan niillä täytyy aina olla maaperä jossa ne voivat kasvaa. Toki omalla kohdallani asiat menivät hyvin paljon pitemmälle, kuin muilla. Pidin itseäni sellaisena tekijä miehenä. Kuten sanotaankin sanoista tekoihin.

Okkultismi ja väärä hengellisyys.
Ennen armeija vuosiani kiinnostuin myös hengellisistä asioista. Lutherin kirjoista löysin niitä ajatuksia joita viljeltiin suomessa sota ajalla. Uskonto toimi eräänlaisena vipuna niille asioille jotka oikeuttivat tekemään asioita. Tämä osoittautui  myöhemmin todella vaaralliseksi yhdistelmäksi.
Sain "jumalallisen" oikeutuksen asioihin. Kuten kunnon fanatiikot yleensä, fanaattisuus ja asioille omistautuminen ei voi olla mitään jos mukana ei ole jumalaa.
Minusta on hauskaa, että nykyäänkin minulla on fanatiikon leima. Kun olen uskovainen. Onko mikään muuttunut vai olenko siirtynyt eri kerhoon :). Voin kyllä sanoa, että ihmiset jotka näin sanovat eivät tiedä mikä oikeasti on fanatiikko. Fanatiikko ei ole vain sellainen joka puhuu.

Löysin myös kirjoja joissa kerrottiin Ku Klux klanin toiminnasta. Kyseisen organisaation raamatun selitykset olivat kuin lottovoitto. Sillä he väittivät olevansa uskovaisia ja kuitenkin samalla he olivat läpeensä tämän maailman jumalan sokaisemia. Olin aina pitänyt itseäni kristittynä, enkä pakanana kuten monet eurooppaliset oikeistolaiset siihen aikaan.
Tällöin en sitä kuitenkaan ymmärtänyt, koska olin vasta tutustunut näihin järjestöihin.
Oikea kristillisyys oli minulle vielä hyvin kaukainen asia. Kristillisyys oli lähempänä tapa kristillisyyttä kuin oikeaa Jeesuksen seuraamista.Törmäsin myös Pekka Siitoinin kirjallisuuteen ja hänen ajatuksiin. Mutta hänen siintymisensä uniformussa herätti vain hilpeyttä. Meillä olikin koko "urani" aika sellainen tapa että kerran kuukaudessa piti soittaa "pexille" ja kysella kulumisia. Nämä olivatkin monesti erittäin hauskoja keskusteluja. Saimme nauraa hänen jutuilleen aina. Siitoin edusti mielle jotain sellaista, jota kukaan ei oikeasti ottanut tosissaan. Hän oli enemmän sellainen "kylähullu" vaikkakin yhtä tosissaan asian suhteen mitä mekin :)
Siitoin oli eräänlainen kultti hahmo suomen "natsi" genressä.
Siitoin oli myös tunnettu henkilö, kun puhutaan hengellisten asioiden ja politiikan yhdistämisestä. Hänellä oli kansallismytologinen yhdistys ja turun hengentieteen seuran vakanssit itsellään. Me kuitenkin pyrimme pitään eroa häneen. Vaikka myöhemmin olenkin ymmärtänyt, että meidän ajattelussa oli jotain samaakin.

Meillä oli kavereiden kanssa myös tapana tehdä eräänlaisia rituaaleja. Me emme olleet pakanoita vaan näimme itsemme enemmän ristiretkeläisenä. Olihan monet ulkomaalaiset muslimeja tai muun uskonnon edustajia. Ristinvalaisu kuten me sitä kutsuimme kuului myös siihen. Pidimme perinteisiä Klaani kokouksia. ne olivat meidän hengellisiä kokouksia. Tämä voi kuulostaa joistain todella hullulta ja itsestäni myös. Mutta en ole kuullut että suomessa tällaisia kokouksia olisi ollut muualla.
Niin kova kiinnostus asioihin oli, että teimme pioneerityötä täällä.

Olimme sodassa myös pimeyden voimia vastaan. Koimme että pimeydenvoimat olivat maallisten voimien takana. Kuten Juutalaisuus, demokratia, kommunismi, rikollisuus yms...
Jotkut harrastivat myös niin sanottuja astraalimatkoja. Jotka ovat tutumpia enemmän new age piireistä kuin kristillisistä. Mutta osa uskoi että ne olivat vain tapa mennä "sielujen" maailmaan. Joka oli yhtä todellinen kuin näkyvä maailmakin.
Näiden asioiden ja harrastus parissa sain kohdata myös niitä henkiolentoja jotka olivat demoneja. Silloin en kuitenkaan huutanut HERRAN puoleen. Sain kokea monia hyvin pelottavia kokemuksia. Silloin pelkäsin niitä, koska en tuntenut Oikeaa Jumalaa.
Luin myös siihen aikaan isoisäni esoteerisia kirjoja. Isoisäni oli arvostettu mies ja halusin tutustua myös hänen ajatuksiin. Hän oli kuitenkin myös sotaveteraani ja siksikin hänen juttunsa olivat arvokkaita minulle.
Myöhemmi tutkin hänen kirjallisuuttaa enempi, ja sain todeta asioiden todellisuuden myös sen puitteissa.
Esoteerinen kirjallisuus oli kuitenkin osa myös ideologian syventämistä. Muistan kuinka luin talmudia ja sain vain vahvistuksen omille ajatuksille siitä mitä juutalaiset ajattelevat kristityistä.
Tähän aikaan myös ideologiaani oli tullut puuttuva linkki. Kun siirrytään isänmaallisuudesta kansallissosailismiin (natsismiin). Eli kysymys juutalaisista.

Jatkuu...