Myös se oli näin jälkeen päin katsottuna eräs erittäin vaarallinen kehittymä ajattelussani. Sillä kuten aikaisemmin olin kirjoittanut olin löytänyt uskonnosta aineksia omalla ajattelulleni. Ihminen voi olla fanaattinen, mutta kun fanatiikkoon yhdistetään ripaus uskontoa ja jumalallista oikeutusta. Niin se tekee koko hommasta erityisen ja myös erityisen vaarallisen. Valitettavasti löysin itseni myös tästä maailmasta.
Puolustusvoimien palveluksessa.
Menin vapaaehtoisena armeijaan, joka oli hyvin harkittu siinä vaiheessa elämääni. Koulu ei maistunut entiseen malliin. Koulussa oli tullut ongelmia opettajien kanssa. Opettajat eivät tykänneet että kulutimme aikaamme omissa hommissa. myös vakivalta ja kärhämät olivat koulussa yleistyneet. Vaikkakin hallittavissa.
Pojat nujakoivat aina, se vaan on totuus. Meillä siihen liittyi muutakin. Kuten propagandan levitys koulunpiikkiin. (lentolehtiset yms...)
Tässä vaiheessa elämääni olin jo ollut mukana kovissa tappeluissa, joissa olin itse vienyt porukkaa sairaalaan, mutta myös itse sinne joutunut.
Kerran jouduin erään toisen nuorisoporukan pieksättäväksi. Olin yksin kaupungilla ja kun olin skini, niin hiphoppari eivät tykänneet meistä. Kuten mekään emme tykänneet heistä. He edustivat meille amerikkalaista rappiokulttuuria, joissa ihailtiin neekeri jengien ryöstelyä ja huumeita. Ideologiamme eivät siis sopineet toisillemme. Itse kuljin pilottitakissa jossa oli suomenlippu ja maamme vaakuna tunnus. (suomen leijona).
Muista tapahtuneesta sen verran että viiden miehen porukka kävi päälleni huutaen samalla omia iskulauseitaan. Kuole natsi paska yms. Sain suojattua pääni sen verran että potkut eivät osuneet. Pullot kuitenkin osuivat. Pääni oli auki rikotuista kaljapulloista. Pysyin juuri ja juuri pystyssä, mutta olisin ollut mennyttä miestä jos sivulliset eivät olisi säikäyttäneet miehiä. Heidän vihansa oli yhtä suurta mitä omani.
Jouduin ambulanssilla sairaalaan. Kannan vieläkin vammaa kyseisistä iskuista.
Muista uhonneeni miehille jotain, mutta se nyt oli siinä vaiheessa ihan turhaa.
Olin hengissä kuitenkin ja miehet olivat poissa.
Sairaallassa ihmettelivät asustettani ja merkkejäni ja kysyivät, että näiden takia kun he kävivät kimppuni. Vastasin ylpeäni että niin. Olin saanut veri kasteen. Niin hullua kuin se olikin. olin ylpeä siitä, että sain olla mukana "sodassa".
Kotona oltiin kuitenkin huolissaan, ymmärsin huolen mutta en kuitenkaan ymmärtänyt. Olin jo sisäistänyt maailman kuvani sen verran, että tämän kaltaiset uutiset eivät tulisi jäämään viimeiseksi.
Isä huusi mulle ja äiti itki. Jouduin kyllä myös miettimään asiaa sen verran, että vastaisuudessa en liiku yksi ja jos liikun niin minulle pitäisi olla ase. Tällaiset asiat olivat päällisinpuolin mielessä, voi kumpa oisin voinut ajatella asiaa hiukan toisin.
Todella nokkela ajatus yhtä nokkelaan maailman kuvaan. Joskus mietin, että miksi juuri minä olin mukana juuri tässä ideologiassa? No monet asiat löytyivät sukuni arvoista, joihin itse olin lisännyt sopivasti enemmän pippuria. Tästä syystä on hyvä aina tuntea omat juurensa.
Armeijaan menin kuten muutkin, palvelin Jääkärinä Isänmaatani. Armeija aika oli ihan mukavaa. Siellä minun ajatuksiini ei puututtu. Sanottiin vaan, että kaikki me ollaan täällä saman arvoisia. Ja että kyllä sinäkin sovit tänne. Minusta se oli mukava uutinen.
Armeija hyväksyi minut riveihin. Vaikkakin siellä he tiesivät kolttosistani. Palvelin kuitenkin koko aikani reippaasti.
Joskus tuli jotain eripuraa muiden asevelvollisten kanssa.
Mutta ne olivat pikku juttuja. Armeijassa Isänmaallisuus oli POP :)
Muistan kuitenkin aina, että minulle armeija oli muutakin.
Halusin olla siellä, koska saisin siellä koulutuksen sodan käyntiin.
Sota johon valmistauduin oli toista sotaa kuin se johon suomen valtiomme varautuu.
Opin ampumaan yms. Olinhan minä ideologiani mukaan myös sodassa. Kaikki opit olivat tervetulleita. En vannonut sotilasvalaani jumalalle vaan aatteelleni. Olin vakaumuksellinen natsi.
En tunustanut laillista esivaltaa, kuin siinä määrin mitä oli pakko. Presidentti oli minulle lesbo, kommari ja pelle. Kuka sellaista petturia voisi pitää ylipäällikkönä?
Tässä suhteessa olin erilainen kuin muut. En kylläkään koskaan sitä kovin julkisesti sanonut.
Armeijassa oli muitakin omituisia. Useat heistä passitettiin pois tai niiden pälli ei kestänyt. Pidin sitä itse aika naurettavana. Siviilissä olivat kovia, mutta initssä eivät kestäneet edes kuria.
Pari skiniäkin lopetti intin heti eka aamun jälkeen. En pitänyt heitä oikeina alanmiehinä. Ei pilottitakki ja kalju kenestäkään tehnyt natsia. Kutsuimme heitä vain junteiksi. Moni kylläkin kutsui meitä myös samalla nimellä :)
Minulle kuri oli passeli. Tein mitä käskettiin ja sillä siisti. Joskus iltavapailla irroittelin kapakassa, mutta sotilaspoliisit olivat reiluja. Ei ne mua putkaan vieny, vaikka joskus uhkailivat. Mulla oli pari aateveljeä siellä.
Uusnatsit uskovat, että sionistit pitävät vallassa hallituksia ja vaikuttavat heidän toimintaan. Sionismi on globaali salaliitto, joista mm siionin viisaiden pöytäkirjat puhuvat. Tällaiset luettavat olivat arkipäivää natsi ideologiassa. Magneettimedia on myös tänä päivänä kirjoitellut hiukan samaan tyyliin. Aate veljien tapaan kutsuimme tätä järjestelmää nimellä Z.O.G. Zionist Occupied Government.sionistien valtaama hallitus tai sionistinen miehityshallitus. Tätä taustaa vasten on ehkä helpompi ymmärtää natsi ideologian käsitys valtaa pitävistä politiikoista yms. Siksi Isänmaa käsitteenä ei ollut sama meille, mitä se oli esim 30luvun suomessa. Tämä ajattelu lisäsi myös meissä rikollista toimintaa.
Elimme yhteiskunnan ulkopuolella. Ideologiamme antoi luvan tehdä laittomuutta. Suomen laki oli vain paperia. Uskoimme eri hallitukseen. Monet tutkijat ja ihmiset eivät ymmärrä tätä kyseisessä ideologiassa. Siksi ideologian vaarat jäävät monilta piiloon. Skini aate ei ole vain rasismia. Vaan kyseessä on pitkälle vietynä yksi hyvin vaarallisista ideologioista. Vaikkakin harva sentää yltää ääri tekoihin. Breivikin kaltainen mies voisi olla ehkä yksi esimerkki?
Armeijassa oli myös pari kaveria jotka irtaantu ideologiasta. Sen jälkeen yhteytemme katkesivat. En veljeillyt sellaisten kanssa. Muistan armeija aikana sen että, kun minulla oli komppania ainut hiustenleikkuukone. Johtuen ideologieni hiusmuodista. Tein aikalailla rahaa sillä. Sotkussa leikkuu maksoi 10markkaa ja mulla 5markkaa. Näillä rahoilla ostin sitten white power musiikkia.
Armeija aikana sain myös syventyä kirjoituksiin jotka ruokkivat ideologiaani. Pidin myös yhteyttä aateveljiin. Olin kovasti kiinnostunut kaikesta toiminnasta mitä voisimme tehdä.
Armeijan jälkeen koulusta pois ja töihin.
Armeijan jälkeen oli selvää että koulut sai jäädä. En ollut kiinnostunut koulun käynnistä. Sillä edessäni oli muu koulu. Olin ahkera nuorimies ja kovassa kunnossa, sain töitä sitkeällä hakemisella.
Olin ylpeä itsestäni sillä olin käynyt armeijan ja nyt sain töitä ja muutto myös omaan asuntoon.
Tässä vaiheessa elämäni rullasi mukavasti, minulla oli kavereita ja vapaus. Asuin omillani. Elin aikalailla tavallista nuorenmiehen elämää, myös tein vähemmän "rötöksiä". Mutta koska olin töissä. En hallunnut jäädä kiinni.
Toki tein asioita joista minut myöhemmin tuomittiinkin. Mutta röyhkeimmät temput jäi tekemättä.Töissä loin myös kontakteja muihin samanmielisiin. Juttelimme aatteen asioita. Olin myös arvostettu työmies. Tein hommani hyvin ja olin uskollinen työnantajalle.
Armeijan jälkeen myös keveri piirini laajeni aikalailla. Miellä oli tapana kokoontua jonnekki päin suomea. 20-50 uusnatsia oli silloin paikalla. Silloin teimme myös selvää sikäläisen kaupungin "punikki" ongelmista.
Kokoonnuimme selvittämään omien kaupunkiemme asioita. Mietimme myös toiminnan laajentamista.
Miellä oli hyvin organisoitu porukka. Siihen kuului ihan taviksia jotka ajoivat aatetta salaa. Jotkut taas tekivät likaista työtä. Kuten minä. Toiminnan kannalta paketti piti osata kasata oikein. Sopivasti politiikkaa ja sopivasti katutoimintaa.
Värväsimme kouluissa nuoria miehiä hommaan mukaan. Tarjosimme hyvää ja uskollista kaveri porukkaa.
Me annoimme nuorille miehille myös elämän tarkoituksen. Se oli kongreettinen teko monille jotka olivat muiden nuorisi porukoiden ulkopuolella. Monet myös hyötyivät siitä. He saivat kunnioitusta muilta.
Ainoa mutta oli se,että jos erosit porukasta, niin siitä sai maksaa. Näillä maksureissuilla olin itsekkin monesti mukana. Kaverit pääsivät eroon meistä joko rahalla, selkäsaunalla tai jollain muulla sopimallamme tavalla.
Yksi asia oli kuitenkin varmaa petturi oli petturi eikä sen kanssa veljeilty.
Nyt koko homma vaikuttaa hauskalta, koska vanha minäni olisi kurkussani kiinni :)
Jälkeen päin myös mietin miten julma sitä oli. Valitettavasti samaa valtaa käytetään myös muissa porukoissa. Myös seurakunnassa. Tällöin kyseessä on henkinen väkivalta. Nämä asiat perustelin itselleni sillä, että yhteis etu aina ennen omaa etua. Ideologia oli kaikki.
Ideologiaamme kuului myös jo silloin, että teimme myös rahasta hommia. Jos ne sopivta ideologiaamme tai muuten toimintaan. Kuten sivullisten pahoinpitelyt. Nuoret saivat kokemusta näistä. Tappelu taidot parantuivat. Miellä oli myös tapana tapella keskenämme salilla. Toki meillä oli suojukset.
Mutta kaikki tämä oli osa valmistautumista.
Muistan erään kerran kun ostin ensimmäisen pippurisumutteen (ei mikään poliisi/vartija malli, vaan aito venäläinen myrkkypullo). Näitä hommattiin joka jätkälle, ettei tulisi turpaa.
Toki harjoittelu jäi vähäiseksi. Toiminnassa oppi. Eräänkin kerran muista, kuinka väijyimme somali porukkaa ruuhka aikaa kaupungissa. Sanoimme kavereiden kesken, että jos yksikään väärä sana tulee mustalta mieheltä. niin annetaan kaasua.
Kaasuttaminen kuulostin meistä myös hauskalta, koska se liitettiin aina juutalaisten kaasuttamiseen keskitysleireillä. Vaikka me emme uskoneet holocaustiin. Me kutsuimme sitä 6miljoonan valheeksi.
No röyhkeys oli valttimme. Yleensä ihmiset välttelevät julkisia paikkoja, mutta me emme. Halusimme luoda myös pelkoa. Ja siinäkin mielessä
jos lehdistö ei kirjoita niiin ainakin ihmiset itse näkevät skinit toiminnassa.
Takaisin juttuun. Olimme väijymässä somaleita. Odotimme että ne tulee kohdalle, tönästiin niitä ja sanottiin että vitun neekeri painu afrikkaan. Samalla kun mies avasi suunsa meille, niin annoimme palaa.
Useampi mies siinä jäin pippuri pilven alle.
Emme vaan ottaneet sitä huomioon, että näitä ulkomaalaisia oli enemmän lähettyvillä.
Jouduimmekin ihan perinteiseen nyrkkitappeluun. Siinä samassa saimme myös itse naamaamme kaasua.
Pääsimme kuitenkin karkuun kyseisestä tilanteesta. Myöhemmin juttua kuitenkin käräjöitiin.
Onneksi oli talvi ja pippuri jähtyi hyvin lumeen.
Tilanteesta opimme sen, että kaasuase ei sopinut lähitaisteluun. Eikä myöskään poliisin tai vartijan OC sumute ollut mitään venäläisen myrkyn rinnalla. Olihan kumpikin tuote testattu.
Tällaisestakin asiasta sai vain kunnioitusta muilta. Olihan se röyhkeydeltään aika homma.
Paljon oli silloin päässä muutakin sumua kuin pippuri. Silmät olivat sokaistuneet ideologian harhoihin.
Muistan kuinka vuosia myöhemmin olin itse auttamassa erästä sudanilaista miestä joka oli joutunut skinien kohteeksi.Oli eräänlaista terapiaa auttaa toista ihmistä juuri kyseisten asioitten tiimoilta.
Lehdestä sain lukea kuitenkin kyseisestä välikohtauksesta. Olin ylpeä teoistani. Minulla oli tapana leikata lehdistä nuita juttuja. Teimme myös listaa ihmisitä joita olimme kohdanneet. Tällä halusimmme pelotella kaupungissa asuvia muukalaisia. Jotkut jopa muuttivat pois, se oli meille työvoitto. Vaikka työt aina jatkuivat.
Meidän toimintaan kuului aina myös näkyvyys. Siitä oli välillä haittaa, mutta yleensä ei.
Sillä kaupungilla ihmiset alkoivat tuntea meidät, myös poliisi.
Sehän oli selvä asia. Mutta paljon oltiin menty eteenpäin niistä ajoista, kun kadulla kuljettiin pilotti päällä peläten turpaan saamista. Nyt olimme enemmänkin tasoissa muiden porukoiden kanssa.
Skini aate ei ollut suosiossa, mutta se tekikin siitä erilaisen. Porukkaamme liittyi kavereita jotka jo tiesivät riskit. Vaikkakin osa tajusi ne liian myöhään...
