Luther-säätiölle oma piispa

Naispappeutta vastustava Luther-säätiö on saanut oman piispan. 20.3.2010.
Ruotsin Missionsprovinsen eli lähetyshiippakunta vihki lauantaina säätiön hengelliseksi johtajaksi teologian tohtorin, rovasti Matti Väisäsen, 76.
Luther-säätiö toimii evankelisluterilaisen kirkon sisällä, mutta sen papit kieltäytyvät toimimasta samoissa tilaisuuksissa naispappien kanssa.
Luterilainen kirkko taas edellyttää, että he suostuvat työskentelemään myös naispappien kanssa. Eri naispappeusnäkemyksistä huolimatta Luther-säätiö ei ole halunnut erota kirkosta.
Rovasti Matti Väisäsen valittiin tammikuussa Missionsprovinsenin piispaksi Suomeen. Piispanvihkimys tapahtui Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen kappelissa Helsingissä. Vihkimyksen toimitti vuonna 2003 perustetun Missionsprovinsenin lähetyspiispa Arne Olsson.
-STT-

Luther-säätiö teki sen minkä näkivät parhaakseen, eli he toivat Ruotsin lähetyshiippakuntaan suomalaisen piispan, joka näin paremmin tuntee suomalaisen kentän.
Suomalaisen Piispan on myös helpompi vihkiä uusia pappeja ja toimia äidinkielensä puolesta esi-paimenena luther-säätiölle.
Matti Väisänen on valittu yksimielisesti tähän virkaan luther säätiössä, ja häntä vihkimässä oli useampi piispa eripuolelta maailmaa, mm; Arne Olsson, Walther Obare.

Luther-säätiö on kulkenut jo pitkään omaa tietään ja tämän jälkeen olisi luonnollista vielä se, että luther-säätiö perustaisi oman uskonnollisen yhdyskuntansa eli kirkkonsa.
Piispan virkaan saaminen on jo iso juttu ja iso asia säätiölle ja luterilaiselle uskolle maassamme.
Suomessa valittiin myös vastikään uusi arkkipiispa Kari Mäkinen.
Kahdet historialliset Piispan valinnat melkein samaan aikaan.
Kumpikin edustaa vahvasti sitä mihin Luterilaisuus on menossa maassamme.
Valtion kirkko, käytän sitä termiä koska asiaa voidaan kuvailla myös näin.
Kukaan muu uskonto suomessa ei nauti uhtä suurta valtion luottamusta kuin tämä.

Valtion kirkko on tulossa siihen pisteeseen missä Ruotsissa ollaan jo, eli ei miksikään. Luthersäätiön kaltainen seurakunta liittouma on vastaus siihen mitä valtion kirkko ei tarjoa.
Luther-säätiön olemassaolo on luterilaisuuden hajaannuksen ja teologisen heikkouden ansioita.
Kirkko Suomessa on näyttänyt valoa kaikille niille ilmiöille jota maallinen yhteiskuntamme jo laki teitse hyväksyy ja on hyvaksynyt (abortit, avoliitot, homorekisterit, tasa-arvo kaikessa)

Mediassa ihmetellään ja hämmästellään miten Imatran seurakuntalaiset eivät hyväksy Marja siskoa kirkko "herraksi". No hyvänen aika mies on trasvestiitti.
Mitä! kuka luki Raamatusta kohdan.
5.Moos.22:5.
Nainen älköön käyttäkö miehen tamineita, älköönkä mies pukeutuko naisen vaatteisiin; sillä jokainen, joka niin tekee, on kauhistus Herralle, sinun Jumalallesi.

Mediassa saa äänensä kuuluviin monesti vain ne liberaalit, mutta konservatiivit saavat huomion vain negatiivis sävytteisessä yhteydessä.
Kukaan toimittaja ei ole vaivautunut kertomaan mitä luthersäätiö tekee tai miten ihmiset sen kokevat. Keskustelun kärki on ohjattu pois hengellisistä asioista ja pelkistetty vain riitoihin.
Ihan niin kuin kirkot eivät tee muuta kuin kiistelevät B rapun pojista ja miehiä imitoivista naisista.
Vastikään oli myös tutkimus missä mitattiin EVL kirkon Jumalan palvelukseen osallistuneiden mielipiteitä ja niissä todettiin, että hyvin moni ei hyväksy esimerkiksi naispappeutta puhumattakaan homoliitoista. Kyseessä oli tutkimus joka koski naispiispuuden mahdollisuutta suomessa (Irja Askola) Tavallisten seurakuntalaisten asenteet ovat siis hyvin toisenlaiset kuin piispojen.

Ihmettelen myös sitä, miksi Luther-säätiö haluaa pysyä kirkon sisällä.
Matti Väisänen itse kutsui asiaa jopa termillä, hän ei halua olla rintama karkuri.
Mikä on tämä juttu, oikeen?
Lainaus Luther-säätiön omilta sivuilta.

Miksi Luther-säätiön väki sitten ei ole vielä eronnut ja perustanut omaa uskonnollista yhdyskuntaansa?

Lähes kaikki seurakuntalaisemme ovat saaneet kasteen Suomen ev.lut. kirkon yhteyteen. Olemme saaneet kalleimman lahjan, jota kristityllä voi koskaan olla.
Kaste myös velvoittaa meitä kantamaan huolta tästä kirkosta.
Me emme kritisoi sitä sen vuoksi, että pitäisimme sitä halpana, vaan päinvastoin: puhumme kovin sanoin juuri sen kallisarvoisuuden tähden.

Edellä mainittu kommentti on hyvin erikoinen, jokainen on saanut kasteen Suomen Evl kirkkoon. Kasteessa ihminen tulee Kristuksen seurakunnan jäseneksi ja Osalliseksi Kristuksen lunastuksesta. Jos kirkko hylkää kristuksen, niin mihin ihmiset silloin kastetaan.
Instituutio ei ole itsessään pelastuslaitos, vaan Kristus.
Luther itse sanoi, että Kristuksen seurakunta on näkymätön ja se on uskovat.
Näin ollen Luther-säätiön teologia nojautuu liikaa instituutioon.
Tässä tapauksessa vieläpä sellaiseen instituution joka jatkuvasti ottaa etäisyyttä Kristukseen.
Gal. 3:26-28.
Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.
Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.
Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata,
ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.

Toki ennemmin tai myöhemmin Säätiö ja muut herätysliikkeet tulevat huomaamaan, että heillä ei todellakaan ole tilaa valtion kirkossa. Miten heillä voi ollakkaan?
Luthersäätiön tulevaisuus on siinä, että se lähtee ulos siitä joka on myynyt itsensä maailmalle. Näin ainoastaan Säätiön jäsenet pystyvät myös tekemään ratkaisuja jotka ovat sidottuja vain raamattuun ei kirkko politiikkaan.
Kirkon aika on mennyt, kirkko on museo joka säilyy vain siirtymä riittejen takia.
Kirkko itse myös nauttii tästä roolista. He saavat palkan ja verot ja ihmiset saavat palvelut jotka ne haluaa. Olisihan lapsen syntymä hyvin tylsä juhla jos sitä ei juhlistettaisiin jollain.
Tästä ihmiset ovat keksineet, että kaste on nimenanto juhla. Pöyristyttävää.
Keste on hengellinen tapahtuma ei traditio. Ihmiset ovat vieraantuneet kirkon sanomasta.
Tässä Luthersäätiöllä on oiva paikka tuoda esiin luterilaista uskoa ja traditiota johon he ovat sitoutuneet. Luther-säätiö on myös vapaa kirkkopolitiikasta, koska heillä ei ole valtaa nk valtionkirkolla. Luther säätiö on myös vapaa yhteiskunnallisista pakotteista, toisinkuin valtion kirkko.

Ihmiset etsivät uskoa ja hengellisyyttä, tässä on myös haaste säätiölle.
Miten he ottavat vastuun etsijöistä ja jakavat maallikko vastuuta seurakuntalaisille.
Kirkko ei voi olla monotoninen joka on vain piispojen ja pappien johdettavissa.
Tavallinen seurakuntalainen haluaa osallistua, tämä osallistuminen on ikävä kyllä hyvin marginaalista valtion kirkossa. Siellä pappi hoitaa kaikki, itse saa vaan istua penkissä ja laulaa, näin karrikoidusti :).

Toki en kiistä, etteikö kirkko tarjoa "maallikoille" myös jotain. Mutta turhan monesti kaikki on kiinni virasta. Vapaissa suunnissa tämä alkukristillinen yhteisö ajattelu on oivallettu paremmin. Siellä kaikki saavat osallistua. Ehkä hierarkinen virkamies koneisto hiljaa kuristaa hengen pois seurakunnista? Vapaat suunnat kasvavat jatkuvasti, mutta valtion kirkot kuihtuvat.

Luthersäätiö voi myös oppia elämään ilman instituutiomaista perinnettä joka on vain taakka. Säätiö ei voi katsoa luterilaiseen traditoon historiallisena jäänteenä jossa kahden regimentin kaltaiset opit saivat alkunsa.
Seurakunta tarkoittaa: εκκλησια, ulos kutsutut ja kokoontua yhteen.
Mistä seurakunta kutsutaan ulos?
Joh. 15:19.
Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa.

Kirkko ei olisi koskaan saanut näin suurta jalansijaa jos se ei olisi tehnyt sopimusta valtion kanssa. Nyt varsinkin ne kirkot jotka historiallisista syistä on sidottu valtioon kärsivät eniten. Koska valtio nousi vahvemmaksi kirkkoa. Kirkosta on tullut taakka sille, ilmestyskirja myös varovaisten arvioiden mukaan puhuu tästä.
Valtio tulee tuhoamaan kirkon/uskonnon, ja sen jälkeen se hyökkää niiden kristityiden kimppuun jotka ovat uskovia, mutta eivät kuulu valtion kirkkoon.
Siksi kirkko pyrkii miellyttämään valtiota ja ihmisiä, ettei sen loppu tulisi.
Kirkko ei myöskään aio olla marttyyri. Kirkko haluaa valtaa. Vallan menettäminen on kova paikka, sitä olemme todistaneet napoleonin sodista asti. Mutta valtio tarvii edelleen kirkkoa, sillä monet ihmiset vielä haluavat olla osa sitä ja maan kauppiaat myös rahastavat uskonnollisilla juhlilla, kuten joulu ja pääsiäinen. Uskonto on markkinoitu, mutta entä kun markkina arvo katoaa?

Ilm.17:16-17.
Ja ne kymmenen sarvea, jotka sinä näit, ja peto, ne vihaavat porttoa ja riisuvat hänet paljaaksi ja alastomaksi ja syövät hänen lihansa ja polttavat hänet tulessa.
Sillä Jumala on pannut heidän sydämeensä, että he täyttävät hänen aivoituksensa, yksimielisesti, ja antavat kuninkuutensa pedolle, kunnes Jumalan sanat täyttyvät.

Ilm.18:9. Ja maanpiirin kuninkaat, jotka hänen kanssansa ovat haureutta harjoittaneet ja hekumallisesti eläneet, itkevät ja parkuvat häntä, kun näkevät hänen palonsa savun;

Uskonnon ja valtionliito on aina ollut Jumalan suunnitelmia vastaan, ajatuskin, että koko kansa tai kansakunta voisi olla kristillinen on valhe.
Toivotaan, että luther-säätiö ymmärtää tämän konstantinlaisen käänteen juuri näin.

+

Mutta takaisin aiheeseen. Luther-säätiön piispa on myös opillisessa mielessä ihan oikea piispa (επισκοπος) .
Matti Väisänen on vihitty Piispan virkaan muiden piispojen toimesta, ja näin apostolinen seuraanto on saanut jatkoa. Piispa on myös valittu seurakunnan keskeltä, ja hän on myös ikänsä puolesta kokenut, joka osoittaa hengellistä varmuutta.
Alkuseurakunnassa myös piispat eli ylimmäiset valvojat olivat vanhimpia, mutta myös iältään vanhoja ja jotka myös nauttivat seurakunnan luottamusta.
Piispan on myös oltava se joka uskoo. Myös Luterilaisuuden oppi-isälle Martti Lutherille tällainen piispan vihkimys ei ollut outo tilanne, sillä uskonpuhdistuksen aikana tarvittiin uusia piispoja vanhojen tilalle, koska vanhat piispat olivat käyneet "kelvottomiksi".
Kirkollinen tilanne voi joskus vaatia radikaaleja tapoja hoitaa seurakunnan järjestys oikeaan uomiin.

Seurakunta ei koskaan saa olla yksin Piispasta kiinni tai yksin piispan johtama.
Luther-säätiössä asiat ovat menneet juuri oikein, että ensin syntyy seurakuntia ja sitten kun tulee tarve, niin valitaan piispa.
Piispuudella on monta tärkeää tehtävää ja joka sitoo myös tietynlailla seurakunnat yhteen.
Seurakunta ilman piispaa on myös seurakunta. Koska seurakunnat syntyvät Jumalan tahdosta ei ihmisen. Piispa myös kantaa suuren vastuun laumastaan, ja siksi siihen tehtävään liittyy suuri vastuu. Niin kuin raamattu sanoo, se jolle paljon annetaan, niin siltä paljon vaaditaan.

Mielenkiinnolla seuraan miten mahtaa käydä Väisäsen "pappis" oikeuksille valtion kirkossa.
Toisaalta on ihan selvää, että Valtion kirkossa Väisäsen piispuus ei ole ns virallinen, vaikka se täyttää kaikki ulkoiset tuntomerkit.
Olisin yllättynyt jos Evl kirkko sallisi Väisäsen jatkaa kirkossa, en vaan oikein tiedä miten se käytännössä on mahdollista? Kirkon oman arvon tunne tulee jo vastaan tässä, kirkko ei periaatteessa voi pitää häntä yhteisössään jos hän on näin isoin askelin astunut valtion kirkon varpaille. Kirkko on ottanut luther-säätiöstä itselleen erikoisen vihamiehen, vaikka alunperin asian ei varmasti näin pitänyt mennä.
On siksi selvää ja kaikkien etujen mukaista, että Luther-säätiö lähtee kirkosta omaksi poppooksi ja vetäisi myös mukanaan ne luterilaiset jotka uskovat luther-säätiön edustavan sitä luterilaisuutta jonka he uskovat olevan aidompaa. Tämä olisi hyvä ratkaisu. Tulevaisuudessa tämä olisi ilman muuta voitto luterilaisuudelle ja sen maineelle, nyt olemme vain sekamelska kentässä, jossa luterilaisuus on täysin pirstaleina. Jopa niin pahoin, että ekumenia ja muu yhteistyö kirkkojen välillä on vaikeuksissa.
Ekumenia kannalta olisi parempi, että luterilaisuutta edustaisi sen vanhempi tulkinta malli entä nykyinen.
Itse olen henkilökohtaisesti iloinen Luther-säätiön puolesta, mutta odotan heiltä vielä niitä viimeisiä irtiottoja.
Luther-säätiössä on helpompi olla uskovainen kuin valtion kirkossa.
Vaikka itse joltain osin en ole luther-säätiön kanssa samaa mieltä, niin kunnioitan heitä ehdottomasti siinä, että he seisovat uskonsa takana.

Nyt tänä päivänä 22.4.2010. luin Rauhantervehdys lehdestä, että täällä pohjois-suomessa ollaan nihkeitä siunaamaan homoliittoja, mutta argumentit sen puolesta miksi, olivat lähinnä kirkkopoliittisia kuin raamatullisia.
Syitä oli lähinnä ne, että kun tämä on vielä kirkon linjaus, että liittoja ei siunata. No mahtaakohan arvoisa pappis sääty saada sitten lisävaloa jostain raamatun lehdiltä kun kirkko virallisesti alkaa siunaamaan sodoman poikien liittoja?
Hah empä usko, pelkurimaisia vastauksia, onko asia todella näin että raamatun
kantaa asiaan ei löydy.
Jos Kristittyä uhataan työpaikan menetyksellä siksi, että hän kieltäytyy siunaamasta jotain syvästi rietasta asiaa, niin olkoon niin. Viimeisellä tuomiolla ei työpaikat ja virat paljoo paina.
Muistakaa aina, että jos esiintyy Jumalan miehenä ja vasiten eksyttää laumaansa luulemaan jotain asiaa Jumalan tahdoksi, niin rangaistus tulee olemaan erittäin suuri sille eksyttäjälle.
Se joka tietää ja ei usko on suurmpi syntinen entäkö se joka ei tiedä mutta uskoo.

Ei Papit ja Piispat ole sen kummempia ihmisiä kuin muutkaan. Mutta Jos ihminen käyttää hengellistä auktoriteettiä Jumalan tahdon vääristelyyn niin se on vakavaa.
Se on myös eräänlaista väkivaltaa Pyhää Henkeä vastaan. Ei Kukaan ihminen ole täydellinen, mutta sen takia juuri ihmisen on varottava mitä tekeekin ja punnittava tarkoin menettelynsä seuraukset. Syntistä ihmistä ei pelasta, se että pappi sanoo sille että sinä pelastut. Vaan Syntisen ihmisen pelastaa, se, että ihminen katuu ja kääntyy.
Näin opettaa Raamattu, vai onko piispain kokous noussut raamatun yläpuolelle ja tehnyt halvaksi Kristuksen kärsimykset.
Humanismin ja liberalismin alttari ei ole pyhä vaan, se on saatanan mätänevä tunkio joka huokuu perkeleellisiä valheitä vapauden nimissä. Vapaus jonka saatana antoi ihmisille oli kuolema.
Ihminen joka toimii Jumlan nimissä vastoin Jumalan säädöksiä on ihminen joka ei tiedä mikä on Jumlan säädös. Piispat voisivat ottaa raamatun kauniisiin käsiinsä ja voisivat alkaa lukemaan sitä. Ihmisten eksyttäminen on vahingollista myös heille itselleen. Onko paimenista tullut sokeita jotka taluttavat sokeita.

Hes.33:18.
Jos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestansa ja vääryyttä tekee, on hänen sentähden kuoltava.
Matt. 18:6-7.
Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee!

Pääsiäinen

Pääsiäinen on Kristinuskon ja kristityiden suurin juhla, ja juhlan aihe.
Silloin Asetettiin ehtoollinen ja uusiliitto sovitaan, ei tosin astu voimaan vasta kuin Kristuksen noustessa taivaaseen.
Pääsiäisenä Juhlitaan Ihmiskunnan sovittajaa/lunastajaa, ja Jeesuksen Jumalaa, joka herätti hänet kuolleista ja näin antoi toivon koko ihmiskunnalle.
Pääsiäisen sanomaan kuuluu myös kärsimys, ja kuinka kärsimys on kaikkien kristityiden osa. Herramme kärsi puolestamme ja Jeesus näin oli esikuva myös tuleville vainoille jotka tulee kohdistumaan uskovaisiin. Uskon takia moni kokee kärsimystä myös nykyään.
Se on myös merkki aidosta kristillisyydestä. Tapa kristillisyys ei monesti tätä osaa uskosta tunnusta tai koe.
Matt. 5:10-12.
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa.
Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.
+
Pääsiäisen historia on tuttu myös vanhastaliitosta. Juutalaiset viettivät Pesah juhlaa ja seder illallista. Pesah juhla oli muisto muinaisista tapahtumista jolloin Jumalan valitsema kansa pakeni Egyptin orjuudesta. Muistona tästä kansa myös pelastui tuhosta sivellen karitsan verta ovenpieliin joka toi pelastuksen tuhosta. Karitsan Veri on myös tuttua nimenomaan ehtoollisen asetuksesta. Jota kristityt viettävät Uudessaliitossa. Pakenemme Jeesuksen veren turvin tulevaa tuhoa.
Pako Egyptistä symboloi myös uudessaliitossa pakenemista Kristuksen valtapiiriin.
Vanhanliiton aikainen uhri karitsa joka toi pelastuksen silloiselle kansalle on myös esikuva nykyisestä uhri karitsasta, eli Kristuksen uhrista. Kristus oli tämä karitsa, joka uhrattiin syntejemme tähden, ei vain sen hetkisestä tilanteesta vain myös tulevasta vihasta joka tulee Herran päivänä. Ehtoollisessa syömme myös tätä karitsaa, kuten karitsaa syötiin Vanhanliiton aikanakin ja edelleen pääsiäisenä.
Ilm. 7:14.
Ja minä sanoin hänelle: "Herrani, sinä tiedät sen". Ja hän sanoi minulle: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.
2.Moos. 12:13.
Ja veri on oleva merkki, teille suojelukseksi, taloissa, joissa olette; sillä kun minä näen veren, niin minä menen teidän ohitsenne, eikä rangaistus ole tuhoava teitä, kun minä rankaisen Egyptin maata.

Pääsiäisenä myös syötiin happamatonta leipää, joka oli esikuvallinen Kristuksen ruumiis.
happamaton leipä tuli olla hiivasta vapaa, jotta se kuvaisi puhtautta, sillä Raamattu sanoo
Gal 5:9 Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan.
Kristuksen uhrin tuli olla vapaa synnistä ja Jeesus oli erotettu syntisistä, ja näin kuvasi happamatonta leipää.
Hebr. 7:26.
Senkaltainen ylimmäinen pappi meille sopikin: pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut,
James Moffatt, A New Translation of the Bible) Leivän nauttiminen merkitsee sitä, että ihminen uskoo Jeesuksen uhrin hyötyyn omasta puolestaan ja hyväksyy sen.
Leivässä Kristus toisin sanoen lahjoittaa itsensä sen syöjälle.

Pesah juhlan seder illallinen vietettiin juutalaisen kalenterin mukaan nisan-kuun 14 päivän iltana. On myös erittäin vaikeaa määrittää tarkalleen sitä päivää milloin Jeesus todella kuoli, koska evankeliumitkaan eivät sitä tarkkaan kerro.
Evankeliumien kuvauksissa pääsiäisviikon tapahtumista on joitain eroja, minä päivänä ristiinnaulitseminen ja hautaus todella tapahtuivat.
Niinpä synoptisissa (Matt,Mar,Luuk) evankeliumeissa kerrotaan Jeesuksen viettäneen apostolien kanssa pääsiäisateriaa kuolemaansa edeltävänä iltana, mikä viittaisi siihen, että hän olisi kuollut nisankuun 15. päivänä. Sen sijaan Johanneksen evankeliumissa sanotaan hänen kuolleen samaan aikaan kuin pääsiäislampaat teurastettiin, siis 14. päivänä
Johanneksen evankeliumissa olevan kärsimyshistorian kronologia kulkee päivän myöhässä synoptikkojen kronologiasta. Johanneksen mukaan Jeesuksen kuolinpäivä oli nisankuun 14. päivä, ei siis varsinainen pääsiäispäivä eli nisankuun 15. päivä. Johanneksen kronologian mukaan sapatin ja pääsiäisen aatto menivät siis päällekkäin.
Tavallisimmin onkin katsottu Johanneksen evankeliumin pääsiäiskertomuksen mukaisesti, että Jeesus kuoli pääsiäisen aattopäivänä, joka sinä vuonna sattui sapattia edeltäväksi päiväksi,
toisin sanoen perjantaiksi. On laskettu, että sinä aikana (26-36), jolloin Pilatus oli Juudean prokuraattorina, tämä päivä sattui perjantaiksi vuosina 30 ja 33.
Juliaanisen kalenteri mukaan 14. niisankuuta vastasi näinä vuosina 7. huhtikuuta 30 ja 3. huhtikuuta 33.
Päivämäärää 3. huhtikuuta 33 ovat esimerkiksi C. J Humphreys ja J. E. Waddingon kannattaneet myös sillä perusteella, että tällöin tapahtui kuunpimennys, johon heidän mukaansa viitataan Pietarin helluntaina pitämässä puheessa. katso: Ap.t.2:14-41.

Aikamäärät ja päivien viilaukset eivät ole tarpeellisia tietoja pelastuksen kannalta, vaan enemmänkin ne johtavat lahkolais henkeen ja rakkaudettomuuteen.
Pääsiäisen vietto erillisenä juhlana on ajoitettu jo 100-luvulle.
Nikean kirkolliskokous 325jkr vahvisti säännön, että pääsiäistä ja Kristuksen ylösnousemusta tulisi viettää aina sunnuntaina. Tämän takia myös päivämäärät eivät aina ole samoja, koska vuosissa on silloin tällöin karkausvuosia ja joskus kuukaudet ovat lyhyempiä ja joskus pitempiä.
Nikean konsiili kuitenkin lähti siitä periaatteesta, että koska Herramme nousi kuolleista juuri sunnuntaina, sapatin jälkeisenä päivä, niin on johdonmukaista juhlia myös pääsäisen tapahtumia sununtaina.
Joh. 20:1 Mutta viikon ensimmäisenä päivänä Maria Magdaleena meni varhain, kun vielä oli pimeä, haudalle ja näki kiven otetuksi pois haudan suulta.

Kristuksen ylösnousemuksen muisteleminen ja sen juhlistaminen ei ole kalenteri hommaa. Ajatus on tärkein tässä tapauksessa. Esimerkiksi Jehovalaiset ovat rakentaneet monimutkaisen opin oman juhlansa ympärille vedoten pakanuuteen ym tekijöihin.
Mutta kuten he aina löytävät pahuuden joka puolelta, niin ei heitä kannata kuunnella, heidän lahkonsa on kieltänyt ehtoollisen omilta jäseniltään. He panttaavat Kristusta kuten paavi kirkko raamattua keskiajalla. Ei ole vallankäyttö koskaan muuta.
Nimet muuttuvat mutta periaatteet pysyvät.
+
Pääsiäisen historiaa ja sen ajankohtaa voidaan katsoa monesta vinkkelistä jos tahdomme.
Me voimme nähdä sen umpi pakanallisena, ja voimme nähdä sen suurena juhlana.
Totuus on luultavasti näiden välissä.
Kevään korvella ovat muinaiset pakanat pitäneet omia juhliaan ja juhlistaneet omia insesti jumaliaan ym perkeleitä.
Jopa suomessa entisaikaan, kun pakanuus eli vielä maaseudulla (toki elää vieläkin pääsiäis noidissa.ym ym..) maaseudun väki poltti kokkoja koska he uskoivat, että kun Jeesus on nyt kuollut niin pahat henget vilistelevät vapaana ja he kokoilla pyrkivät pelottelemaan henkiä.
Toki on aivan naurettavaa ajatella tällaiset teot kristillisiksi.
Pakanat polttivat kokkoja täällä ennen kristinuskon tuloa, näillä he yrittivät jouduttaa kevään tuloa ja palvoa hedelmällisyys jumalatartaan, joka toisi nopeammin sadon ja kesän joka nostaisi luonnon eloon. Synkretismi on aina ollut muodikasta, jätetään toista ja otetaan toista.
+
Suomen kielen sana pääsiäinen on Mikael Agricolan keksimä uudissana (alun perin päsieinen) ja tarkoittaa paastosta ”pääsemistä”, eli pääsiäistä edeltävän neljänkymmenen päivän paaston päättymistä. Monissa kielissä pääsiäisen sana on johdettu juhlan hepreankielisestä nimestä Pesah, esimerkiksi armeniaksi ja venäjäksi pasha, kreikaksi paskha ja ruotsiksi påsk.

Latinaksi pääsiäinen on paschalis, joka on johdos hepreankielisestä nimestä ”pesah” tai ”pasach”. Katolisena aikana Suomessa juhlasta käytettiin latinalaisperäistä nimeä.
Englannin kielen kristillistä pääsiäistä tarkoittava Easter ja saksan vastaava sana Ostern ovat pakanallista alkuperää.
Juutalaisesta pääsiäisestä käytetään Englannin kielessä sanaa Passover.
Easter-nimen alkuperä on keskienglannin kielen estre – vanhan englannin kielen eastre – ja edelleen vanhan saksan kielen ostarun (monikko) ja skandinaavinen ostra.
Bede Venerabiliksen mukaan (700-luvulla) Eastre eli Eostre eli Ostara oli vanha anglosaksinen kevään ja aamunnousun jumalatar, ja Beden mukaan hän antoi nimensä myös tälle hänen kunniakseen vietetylle juhlalle.
Vanhassa englanninkielessä se tarkoittaa myös itää, samoin nykyenglannissa kytkentä on näkyvä. Myös suomen kielen sana ”itä” saattaa liittyä itämiseen, kevääseen ja luonnon heräämiseen. Kaukaisissa sukukielissä itää tarkoittaa juuri auringon nousua.
Easter-sanan pakanallisista juurista johtuen muun muassa ortodoksit Yhdysvalloissa käyttävät kristilliselle juhlalle sen kreikan- tai venäjänkielistä nimitystä.
Jehovan todistajat liittävät sanan ”Easter” alkujuuret vielä varhaisempaan historiaan, seemiläiseen Ishtar-jumalattareen, joka oli Venukseen liittyvä jumalatar.

Pääsiäisen nimitys todella tuo sen historian moninaisuuden esiin. Mutta kuten on totuus, että kristus on ollut todellinen henkilö historiassa ja haudattu ja ylösnoussut, niin on meillä hyvä syy juhlia tätä juhlaa hyvällä omallatunnolla.

Pääsiäisen Sanoman ydin on siinä, että Jeesus Herätettiin kuolleista.
Nämä profetiat ennustettiin jo satoja vuosia ennen tapahtumia.
Katso myös, Ps:16:10-11. 49:15. Jes.53:10-12.
Hoos.6:1-3.
Tulkaa, palatkaamme Herran tykö, sillä hän on raadellut meitä, ja parantaa meidät, hän on lyönyt meitä, ja sitoo meidät.
Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä.
Niin tuntekaamme, pyrkikäämme tuntemaan Herra: hänen nousunsa on varma kuin aamurusko, hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan.

Jeesuksen omat veljet ja perhekunta ei pitäneet arvossaan Jeesuksen sanoja hänen saarnatessaan ympäri israelia. Mutta Esimerkiksi Jeesuksen Veli Jaakob joka suhtautui penseästi veljeensä, oli todistamassa ensimmäisten joukossa, että Hänen Veljensä oli messias ja ylösnoussut. Tämä on myös vahva silminnäkijä todistus aikalaiseltaan.
1.Kor.15:7. Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille.
Jaakob joka tahtoi jopa pahaa veljelleen ja kuului epäilijöihin, oli Jeesuksen Kuoleman jälkeen rukoilemassa yhdessä Jeesuksen äidin ja apostoleiden kanssa. Mutta vahvin todistus on siinä, että hän kohtasi ylösnousseen veljensä vastoin kaikkia uskomuksia ja olettamuksia.
Kts. Matt.13:55,57. Mar.3:21. Joh. 7:1-10. Ap.t.1:14.

Jaakobista tuli jopa seurakunnan yksi kivijaloista ja hän todisti uskostaan aina marttyyri kuolemaan asti. Jonka hän koki vuonna 62jkr.
Monet muutkin todistivat ylösnousemusta, ja Vahvimpia henkilöitä ovat mm Paavali joka vainosi Jumalan seurakuntaa, mutta kun hän kohtasi Ylösnousseen Herran, niin hän teki täyskäännöksen. Kuka toimisi näin jos Ylösnousemusta ei olis tapahtunut tai että se olisi valhetta.
Raamattu sanoo.
1.Kor.15:19. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.

Raamattu vakuuttaa meille ja lupaa, että Kristus oli ensimmäinen joukossaan joka ylösnousemuksen koki, ja kaikki hänen seuraajat kokevat saman, kun sen aika on.
1.Kor.15:20-23.
Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.
Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta.
Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa,
mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan;
1.Kor. 15:16 Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty.
1.Tess. 4:13-14.
Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole.
Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan.

Koska Jumala herätti poikansa kuolleista, niin me odotamme samaa.
Joh. 5:28-29.
Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä
ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.

Kuoleman valta on murrettu pääsiäisen ihmeessä. Kuolema on kuitenkin kaikkien syntisten osa, koska kaikki me kuolemme, koska syntiä teemme ja olemme perisynnin alaisia, mutta katoavaisen täytyy kuolla, että uutta voi syntyä.
1.Kor.15:36
Sinä mieletön, se, minkä kylvät, ei virkoa eloon, ellei se ensin kuole!
Kuolema ei pidä meitä otteessaan, niin kuin se ei pitänyt otteessaan Jeesustakaan.
Kuolema on voitettu Ristillä, ja Silloin kun apostolit luulivat, että kaikki on mennyt, niin silloin vasta kaikki alkoi. (täyttymys)
Uskontunnustus sanoo myös, me uskomme ruumiin ylösnousemukseen.
Ruumis ei tietenkään ole sama, vaan uusi luomus. Jeesuksen ylösnousemusruumiin kaltainen, joka on erinlainen kuin tämä nykyisemme, joka on korruptoitunut synninseurauksesta.

Mutta tällaiset tutkimukset eivät enään ole tämän kirjoituksen aihe vaan jonkun muun.
Siksi on tärkeää muistaa ne yksinkertaiset asiat, jotka uskollamme elämme todeksi ja laitamme luottamuksemme Ylösnouseeseen Herraan, joka on luvannut olla meidän kanssa aina.
Pääsiäisen sanoma on ihmeellinen ja käsittämätön.

Sitä ei voi tieteellä todistaa, mutta sen mikä sen todistaa on Kirkko ja uskovat. 2000 vuotta on kulunut ja kristinuskon julistus julistaa edelleen tätä ihmettä.
Siinä on todistusta tarpeeksi, sillä valheelle perustettu ei olisi ikinä kestänyt niitä vainoja mitä alkukirkko koki ja mitä ovat kokeneet uskovat ympäri maailmaa, vielä tänä päivänäkin.
Ihmisiä kääntyy uskoon ja he todistavat Jeesuksesta. Kyse ei ole joukko hysteriasta, koska hysteria katoaa sen aloittajan kuoltua. Kyse on puhtaasti siitä, että olemme tekemisissä elävän ja todellisen Jumalan kanssa joka parantaa ja kutsuu ihmisiä.
Monet murhamiehet ja paatuneet gansterit ovat muuttaneet tapansa, kun ovat löytäneet Jeesuksen. On hyvä miettiä, mikä on tämä nasaretilainen joka edelleen tekee ihmeitä meissä, ja sinussa.
Mutta vielä sanon, että Pääsiäisen sanoma on pelkistetty yhteen sanaan.

Ap.t.13:30. Mutta Jumala herätti hänet kuolleista.