Perisynti

Perisynti eli synti joka peritään, se ei ole sama kuin tekosynti.
Perisynti tuli maailmaan yhden ihmisen kautta, eli aadamin.Perisynnin vaikutuksesta ihminen tekee syntisiä tekoja ja on synnin alle myyty. Synti (αμαρτια)
merkitsee alkukielellä juuri osua harhaan jostain kohteesta, eli ei osu päämääräänsä.


1.Moos.2:17. Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma.

1.Moos.3:19 Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu. Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat.
Room.5:12 Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä.
Raamatun mukaan kaikki ihmiset polveutuvat Aadamista. Näin kantavat myös bioligisen synnin mukanaan, ja siten ovat kuolaman omat.
Perisynnin näkyvin osa näkyy kaikissa ja sen merkki on kuolema.
Sillä jokainen meistä vanhenee ja kuolee, eli miten synnitöntä elämää tahansa. Näin kyse ei todellakaan ole tekojen kautta tulevasta kuolemasta, kun sanotaan sanassa.

Hes.18:4 Katso, kaikki sielut ovat minun: niinkuin isän sielu, niin pojankin sielu - ne ovat minun. Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava.
Lähtökohta ajatukselle voi kuulostaa nykyajan lukijalle hyvin pelottavalta, ja epäoikeudenmukaiselta. Sillä pietistinen vaikutus on saanut aikaan myös sen, että hyvin elänyt olisi jotenkin synnittömämpi mitä ns syntinen (julki syntinen) raamatun mukaan asia ei ole näin.

Ps.51:5. Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.
Job.14:4. Voiko saastaisesta tulla puhdas? Ei koskaan

Apostoli Paavali puhui myös mahdista joka hallitsi häntä. Ihminen kuin hänkin oli sanoi hän näin.

Room.7:17-21,24. Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti. Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti. Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?

Ihminen ei voi kieltää siis omaa heikkouttaan synnin edessä. Synti erottaa kaikin tavoin meidät Jumalasta, ja hänen pyhistä normeista jota hän on antanut.
Herramme Jeesus Kristus osoitti sen myös meille vuori saarnassaan, että pelkkä ajatus jostain riittää tuomioon.

Kovin synkkä olisi ihmisen osa ilman armoa.
Vuorisaarna on osa tätä sillä se lähtee siitä ajatuksesta, että kukaan ei voi puolustautua, vaan omatuntomme ajaa meidät armon varaan. Joka on Kristuksessa, ei meidän teoissa ei pyhimysten rukoilussa, tai heidän ansioissa. Vaan Kristuksessa yksin ja vain yksin hänessä.

Miten Perisynti vaikuttaa Kristityissä?
Perisynti ei katoa vaikka ihminen kastetaan kristukselle, sillä hän on edelleen sama ihminen lihan puolesta.
Kasteessa tapahtuu kuitenkin se että perisynnin vaikutus mitätöityy eli se, että kuolema ei koske enään kristittyjä ja he omaavat toivon ylösnousemuksesta.
En mene kuitenkaan tässä nytten itse kaste oppiin enkä pelastusoppiin(soteriologia) enempää, sillä artikkeli kasvaisi silloin hiukan pidemmäksi.

Miten ihminen voi sitten elää paremmin jos hän on kerta kaikkiaan syntinen ja tuomittu kuolemaan jo ennen syntymää?
Onko Liha paha sitten jos se kerran on syntinen.
Jumala ei ole luonut meitä syntisiksi. Me emme omaa sellaista käsitystä kuin gnostilaiset, että sielu olisi jollain tapaa ruumiin vankina. Tai voisimme kohdella kaltoin ruumistamme, koska se on katoavainen.
Lihan taipumus on ymmärrettävä niin kuin korruptoitunut ihminen, jonka piti edustaa hyvää, mutta lankesi omasta tahdosta, ja näin degeneroitui.
Siitä meille on osoituksena kaikki vitsaukset ja geneettiset heikkoudet joita kannamme, koska synti on myös kirous ihmiskunnalle.

Jaak.1:14-15. Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee. Ja sitten himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin, ja kun synti on kasvanut täyteen mittaan, se synnyttää kuoleman.
Himo houkutteli myös esivanhempammme rikkomaan Jumalan sääntöjä. Se sai aikaan tottelemattomuuden tilan. Sanotaanhan sanassa myös, että huono seura turmelee hyvät tavat.
Edellä mainittu sananparsi pitää paikkansa, koska jos mielesi tarpeeksi askertelee vääränlaisten asioiden parissa, niin kiusaus kasvaa silloin suureksi.

Ihminen kohtaa elämässään monenlaisia kiusauksia. Näiden välttäminen on tärkeä, jos tahtoo kuunnellaa omaatuntoaan. Jota Pyhä henki puhuttelee ja ohjaa, jos olet kristitty tai olet alkanut uskomaan sitä sanomaa jota raamattu julistaa.

Ihminen on myös kutsuttu parannukseen, jota sana julistaa.

Apt.26:20. Ensiksi Damaskoksessa ja Jerusalemissa, sitten joka puolella Juudeaa ja muiden kansojen parissa minä olen julistanut, että kaikkien tulee katua syntejään, kääntyä Jumalan puoleen ja tehdä tekoja, joissa heidän parannuksensa näkyy.
Kristillinen perisynti on saanut aikaan myös sen ajttelun, että ihmisen teoilla ei olisi mitään väliä.
Asianlaita ei ole kuitenkaan näin pohjimmiltaan.

Room.6:15. Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!

1.Piet.4:1-3. Kun siis Kristus on ruumiissaan kärsinyt, niin olkaa tekin valmiita kärsimään, jotta eläisitte jäljellä olevan maallisen elämänne Jumalan tahdon mukaisesti ettekä ihmisten himoja seuraten. Sillä se, joka on ruumiissaan kärsinyt, on luopunut synnistä. Aivan riittämiin te menneenä aikana elitte niin kuin pakanat tahtovat, ryvitte irstaudessa ja himoissa, juoppoudessa, mässäilyissä ja juomingeissa ja palvelitte epäjumalia jumalattomin menoin.
Kun Pyhä Henki puhuttelee ihmistä, niin hänen omatuntonsa herkistyy Jumalan sanalle, joka on raamattu.
Ihminen alkaa rakkaudesta tekemään asioita ja se on myötäsyntyinen vaikutus. Ei pakosta vaan rakkaudesta.
Teoilla osoitamme sen mitä on uskomme hedelmät, ei kukaan enään voi kuvitella luulevansa tekojen meitä pelastavan, jos kerta syntymästä asti olemme suuressa velassa luojallemme.

Miten sitten on jos me emme onnistu luopumaan kaikesta heti ja nyt.
Herra on kärsivällinen ja sanassa sanotaan, Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. 1.joh.1:9.
Perisynti on asia jonka kanssa joudumme taistelemaan lopun elämämme. Mutta sillä on myös kasvattava vaikutus, koska usko koetellaan myös inhimillisen heikkouden saralla ja meidän vajavaisuus pitää mieidät maanpinnalla, niin ettemme kuvittele olevamme yhtään parempia mitä toiset.

Ihminen joka on perisynnin vallassa ja kieltää tietoisesti kristuksen sovituksen, joutuu tuomiolle myös ilman kristusta.
Kristittyjen osa ei ole sama, koska kristus on kirottu meidän puolestamme ja Jumala katsoo meidät kiristuksen läpi.
Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta tulemalla itse kirotuksi meidän sijastamme, niin kuin on kirjoitettu: Gal.3:13.
Perisynti on mitätöity juuri kristuksessa koska hän on uusi Aadam.


Room.5:14-15. Kuolema kuitenkin hallitsi Aadamista Moosekseen asti kaikkia, myös niitä, jotka eivät Aadamin tavoin syyllistyneet rikkomukseen. Aadam oli esikuva siitä, joka oli tuleva.
Rikkomusta ei kuitenkaan voi verrata armoon. Yhden ainoan ihmisen rikkomus on tosin tuottanut kaikille kuoleman, mutta vielä paljon runsaammin ovat Jumalan armo ja hänen lahjansa tulleet yhden ainoan ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, ansiosta kaikkien osaksi.

Room.8:3. Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin.
Perisynti on niin voimakas ja vastoin Jumalan vanhurskaita mittoja, että ihminen kuittaa sen vain kuolemalla. Kristityt myös kuolevat, mikää ei jää elämään ihmisestä kuoleman jälkeen.
Kristittyjä kuitenkin lohduttaa toivo, ja se palkinto joka odottaa heitä paratiisissa.

Jumalan pojan piti inkarnoitua ja tulla Ihmiseksi ja Lihaan, että se liha lunastettaisiin joka lankesi aadamin takia.
Näin Jumala osoitti myös sen, että hän ei ole hylännyt ihmiskuntaa kuoleman orjuuteen,
vai antanut lupauksen itse, ihmiselle.