Kristillinen veljeys

Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä? Miik 6:8

Me Kristityt tunnetusti mietimme Miten ja kuka on aito kristitty? ja onko oikea oppi pelastuksemme varmuus kun lajittelemme niin sanotut oikeat ja väärät toisistaan, ja sanomme toisesta seurakunnasta tai kirkosta te olette väärä mielisiä te olette tehneet sitä ja tätä. Ja olette syypäitä kristinuskon huonoon maineeseen.

Kun ajattelemme järkevästi tätä ajatusta, niin tulee mieleen herramme jeesuksen sanat: Mutta hän vastasi hänelle: "Ihminen, kuka on minut asettanut teille tuomariksi tai jakomieheksi?" Luuk 12:14.

Nämä jeesuksen sanat käyvät yhtä hyvin tähän samaan asiaan, kun kiistelemme vähäpätöisistä asioista ja teemme niistä suuriakin kysymyksiä, tietämättä edes joidenkin historiallisten asioiden oikeaa ja todellista kantaa.
Voi olla, että käytämme vain jotain asiaa keppihevosena ajaaksemme omia mielipiteitämme jotka eivät ole välttämättä edes meidän, vain jo meille opetettuja huonoja asenteita.
kuka on ihminen toista arvostelemaan silmän näöltä tai korvan kuulolta?
Raamattu sanoo:
Vai luuletko, ihminen, sinä, joka tuomitset niitä, jotka senkaltaisia tekevät, ja itse samoja teet, että sinä vältät Jumalan tuomion? Room 2:3.

Meidän on aina katsottava vaan omaa tietämme ja verrattava sitä Jeesuksen malliin, minkä hän Pyhien Apostolien kautta jätti meille malliksi, ja elämämme oppaaksi tähän maalliseen vaellukseen.

Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä,
1.piet.2:21.

Jeesus opetti nöyryyttä ja kuuliaisuutta, anteeksiantoa ja armollisuutta ja hän kertoi näiden asioiden olevan Isällensä mieleen.
Lainaan vielä roomalaiskirjettä, lukua 14 ja jaetta 4.

Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo
tai kaatuu.

Tämä raamatun paikka kuvaa sitä asennetta joka meillä tulisi olla kanssa ihmisiin, ja paavali kirjoitti ” Vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne.”

joskus keskitymme seurakunnissa liikaa erottaviin tekijöihin vedoten oppimme puhtauteen, mutta todellisuudessa emme, osaa päästää irti omista heikkouksistamme hyväksyä toista palvelijaa, ihminen rakentaa itsellensä muurin nimeltään minun näkemykseni, pitäen lujasti kiinni kaikesta, mutta unohtaen sanonnan, miksi tuomitset ja itse teet samoja tekoja.

Ennen pitkään tämä näkemys saavuttaa huippunsa ja huomaat olevasi yksin tässä maailmassa ja ainut "totuuden äänitorvi".
Jeesus Kristus opetti veljeyttä, kun kristillisyys alkoi levitä pitkin välimerta niin ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa meillä oli "uskonto" joka opetti kaikkia kansankerroksia ja yhdisti ihmisiä, jotka tulivat seurakunnan yhteyteen.

Ihmiset olivat veljiä ja sisaruksia, omaisuus jaettiin ja annettiin köyhille. Ihmiset uhrautuivat toistensa puolesta ja vaikka oli välillä riitoja kuten useasti apostolienteoista luemme,
niin silti kaikki pysyivät kuitenkin seurakunnan yhteydessä julistamatta heti toista luopioksi ja sanoen kun te ette ymmärrä, niin perustampa oman seurakunnan ja julista tätä oppia ja ottaen aina jonkun asian ja rakentaen sen ympärille uskon,

vaikka raamattu sanoo; Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. 1.Kor.3:11

kertakaikkea on väärin rakentaa oppia yhden omasta mielestä mukavan asian ympärille, ja vaatia sitten muut tähän samaan oppiin, oli sitten kysymyksesssä armolahjat, sapatti tai paremman ylösnousemuksen osaan turvautuvat ihmiset joka on tuova uskonnollisen elitismin leiman meidän elämäämme, ja se ei voi olla näkymättä meidän suhtautumisessa muihin. Mutta kuulostaako seuraava raamatun paikka kovin vaikea selkoiselta?

Ja niin kuin raamattu sanoo: Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan. Jaak.1:27.

On tärkeää tutkia ja etsiä raamatun sanomaa, mutta kun tämä ”oppimme” saavuttaa meidän ainoan toimintamme, niin silloin olemme laiminlyöneet tehtävämme Kristuksen seuraajina ja olemme tulleet itsemme omaksi kompastuskiveksi.
Lainaan edelleen samaa Jaakobin kirjettä lukua 2 ja jaetta 15-16:

Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla
ja joku teistä sanoo heille: "Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne", mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?

Niin mitä hyötyä on Meidän korkea lentoisista ja hienoista opin parsista jos emme osaa edes rakastaa lähimmäisiämme. Jokaista ihmistä meidän tulisi katsoa kuin Kristusta, lainaan Raamattua Matt 25:40
Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'.

Me olemme elävä todiste Jumalan voimasta ja meidän täytyy olla esimerkillisiä kaikessa kun teemme Herramme työtä.
Jumalan seurakunta on Jumalan ruokkiva käsi maailmassa joka tarjoaa apua ja huolenpitoa, jonka perimmäinen antaja ja lähde on Taivaallinen Isämme ja hänen rakastava poikansa jeesus Kristus.

Luen Johanneksen evankeliumista pätkän, Luvusta 3. Minkä toivon selventävän Lunastusta ja totuutta ja tuomiota jonka ihminen saa kun ei usko sovitukseen ja siten haluaa tulla tuomituksi. Eli jakeet 15-21.
Elikkä lyhykäisyydessään, alku oli varmastin tuttua ja hyvin selvää teologiaa pelastuksesta, mutta jae 21.. sanoo joka noudattaa totuutta on tullut valoon ja hänen tekonsa on lähtöisin Jumalasta.
Eli kun Uskomme tämän minkä luin äsken ja jos totisesti sen uskomme niin olemme sovitetut ja pelastetut ja me emme tätä uskoneet vaan Jumalan Teko teki sen meissä,
ei se että me pimeyden lapsina ymmärtäisimme mistään mitään vaan Jumala joka katsoo sydämmiimme on tämän asian meille valaissut,
ja miksi korostaa Jumalan osallisuutta näin ehkä selvässä asiassa. Siksi koska se ei ole lähtöisin meistä jotta me ei voitaisi edes tästä kerskata omana hyveenämme vaan tästäkin meidän tulee antaa nöyrä kiitos Herralle.

No esimerkki Jumalan voimasta ja siitä kellehän suo totuuden.
Luen 2mooseksen kirjaa lukua 9 ja jaetta 12.
Mutta Herra paadutti faraon, niin ettei hän kuullut heitä, niinkuin Herra oli sanonutkin Moosekselle.
Ihmettelemme varmaan miksi Jumala paaduttaa kenenkään sydäntä? Nyt luen Jeremiian kirjasta luvun 32 ja jekeen 39.
Ja minä annan heille yhden sydämen ja yhden tien, niin että he pelkäävät minua kaiken elinaikansa, ja niin heidän käy hyvin ja heidän lastensa heidän jälkeensä.

Jumala antaa siis jotain meille? Tämä on se josta saamme kiittää häntä että olemme saaneet kuulla pelastuksen uutisen. Jumala siis on kaiken takana ja hän on se joka meidät tutkii ei me itse tai joku lahko.
se että kuka meistä on arvollinen mihinkin, vaan Jumala on antanut jo jokaiselle joka uskoo jo jotain mitä eivät kaikki saa. Ja Raamattu kertoo että ”sydämensä kyllyydestä suu puhuu”

jos me olemme saaneet Jumalan lahjan silloin puhumme sitä mitä olemme saaneet eli ilo uutisen. Tämä on se mistä Jumalamme tahtoo meidän puhuvan. Ja kun raamattu sanoo hedelmistään puu tunnetaan, me ei voida aina kaivaa maailman historian kirjaa esille ja mennä syyttämään pappia sen kauheudesta koska hän ei todennäköisesti ole koskaan tehnyt niitä asioita joista syytämme häntä,
se olisi sama asia kun joku tulisi meille ja sanoisi hei sä olet ollut humalassa sillon sun usko on varmaan todellä mätä kun olet nuin huono.

Mitä jos seurakunnan jäsen syyllistyy jopa vakavampaan syntiin esimerkiksi tappaa jonkun tai käyttäytyy haureellisesti.
Miksi me aina näemme vaan virheet silloin kun se meille käy, miksi emme näe omaa peilikuvaamme. Luukkaan evankeliumissa sanotaan hyvin, kun palvelijat kiistelivät osallisuudestaan Herrantyöhön. Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: 'Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään'." Luuk 17:10

Meidän on aina muistettava miksi seuraan kristusta sen seuraaminen jo yksistään osoittaa että olemme oikealla polulla, Raamattu sanoo: ”Usko ei ole kaikkien omaisuutta” ja Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.

vaikka välillä kompastelemme ja heilumme niin silti meidän usko on se joka kelpaa Jumalalle ja hän on se joka päättää että onko tämä meidän usko nyt miten matemaattisesti oikeaa,
se ei ole meidän tehtävä.
Sanalaskut sanoo: Kaikki miehen tiet ovat hänen omissa silmissään oikeat, mutta Herra tutkii sydämet.
Niin omat silmämme monesti näkevät vain totuuden ja muut varmaan katsovat väärin. Onneksi Jumala antaa meille anteeksi ja muistaa että olemme tomua ja että hän armahtaa meidän moukkamaisuutemme ja omavanhurskautemme. Kumpa osaisimme antaa anteeksi toisillemme ja keskittyä siihen miten tuemme toisiamme ja kuinka kerromme rohkeasti Jeesuksesta muille ihmisille ja jaamme tämän iloisen uutisen pelastuksesta muiden kanssa sen sijaa että katsomme heitä oudoksuen ajatellen että kylläpä Jumalan viha heitä kohtaa ja niin kohtaakin mutta onko tämä meidän tehtävä saada nauttia toisten kärsimyksistä
ei vaan velvollisuutemme on kertoa tästä Jumalasta ja hänen lähettämästään pojasta maailman vapahtajana.
”Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien.” 1Tim 4:10.

Ja mikä ehkä auttaa meitä ymmärtämään että me ei aina tiedetä toisten asioita, mitä paavali sanoi
Filp 1:18.
”Vaan mitäpä tuosta, kunhan Kristusta vain tavalla tai toisella julistetaan, joko näön vuoksi tai totuudessa! Ja siitä minä iloitsen, ja olen vastakin iloitseva. ”
vaikka löydämme tälle raamatun paikalle aina jotain muuta käyttöö niin tässä silti voi piileä myös viisautta. Raamattu myös kehoittaa välttämään turhia väittelyitä ja turhaa saivartelua sillä raamattu sanoo ”tieto pöyhistää mutta rakkaus rakentaa”
Rakkaus on siis suurin voima mikä kristillisyydessä on. Ja Sanotaan myös pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa. Mutta tuudittautuminen hengelliseen apatiaan on myös Saatanan suuria valheita, niin kuin sanotaan:
Veljet, älkää olko lapsia ymmärrykseltänne, vaan pahuudessa olkaa lapsia; mutta ymmärrykseltä olkaa täysi-ikäisiä. 1Kor 14:20
Tässä on aina nähtävä koko kuva Uskomme kilpa juoksusta, saarnaaja sanoo ” On aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään”
Kaikella siis on aikansa, mutta koskaan unohtamatta sitä väärentämätöntä oppia laupeudesta joka oli kristinuskon suurin voitto muista uskonnoista ja jota meidän on tehtävä joka päivä aina siihen asti kun Herramme Saapuu takaisin kaikessa komeudessaan.

Päätän tämän saarnan Raamatun lauseeseen jonka toivon antavan meille palvelijoille nöyrän asenteen lähimmäisiimme ja tuovan meihin pitkäjänteistä rakkautta jota Jumala meille varmasti antaa kun pyydäme sitä häneltä. Mutta nyt kuulkaamme sanaa.

"Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan". Room 9:15