Haluan nostaa tässä artikkelissa esiin ihmeellisen ajattelutavan, joka vallitsee suomen luterilaisessa kirkossa.
Uutinen käsittelee kirkon byrokratiaa ei kirkkolakia. ( kirkkolaki ei edusta Jumalan kansan lakia)
Tässä artikkelissa emme käsittele kirkkolakia tai kirkkojärjestystä sen syvällisemmin.
Uutisessa mainittiin, että ihminen jota ei voida kastaa paikallisseurakuntaa jää ilman kastetta.
Uutisessa käsiteltiin paperittomia ihmisiä. Kirkon byrokratia katsoo, että papereiden omistaminen on tärkeämpää kuin kasteen sisältö ja sen merkitys.
Mutta ennen kaikkea mihin ihminen kasteessa liitetään.
Kirkko kyllä puhuu, että kasteessa aina liitetään seurakuntaan ja sen yhteyteen. Mutta täällä suomessa se tarkoittaa lähinnä keskusrekisteriä ja maistraattia.
Kirkon yhteyteen kuuluminen on siis kirjaimellisesti sama asia, kuin se että ihmisen omistaa suomen passin, tai on merkitty johonkin maallis-hallinnollisiin asiakirjoihin. Tällaisen mielikuvan asiasta ainakin saa.
Kirkkolakia ei kiinnosta, onko ihminen merkitty karitsan elämän kirjaan. ( Ilm.21:27)
Kasteen sisältö ei siis rakennu teologisiin argumentteihin, vaan enemmän luterilaisen kirkon historiaan täällä suomessa. Vanhaan kunnon hyvään aikaan, kun kaikki suomenkansalaiset kastettiin luterilaiseen kirkkon. Kukaan pappi tai teologi ei voi kiistää, etteikö kaste ole suomessa myös kulttuuriin sidonnainen siirtymä riitti. Täysin maallistuneet ihmisetkin useimmiten haluavat kastaa lapsensa. Yleensä luterilaisen kirkon jäseneksi.
Verorahat jäävät saamatta?
Onko kirkkolaki myös kiinnostunut verotuloista, sitä tuskin tulee epäillä sillä onhan kyseessä hyvin marginaalinen väkimäärä, eli paperittomat kastettavat. Mutta koska minulla täällä mahdollisuus sitäkin kysyä, niin minä kysyn. Onko Luterilaisenkirkon lakimiehet ja muut kirkkolain asiantuntijat nostaneet verorahat myös tärkeämmäksi? Onhan se teologisesti ärsyttävää todeta, että pelastuminen on ilmainen ja kaikki on maksettu jo golgatan ristillä :)
Onkin ihan typerää ja omaan nilkkaan ampumista, että uskon näkemyksiä heikennetään tällaisten virkamiesmäisyyden kustannuksella.
Epäviralliset kasteet?
Uutisessa myös puhuttiin epävirallisista kasteista. Minusta olisi mielenkiintoista tietää, niin näin hengellisessä mielessä mitä on epävirallinen kaste. Luterilainen tunnunstuskin puhuu yhdestä kasteesta.( Ef.4:5.)
Raamatussa on viittauksia myös useisiin kasteisiin, mutta missään kohden raamattua. Kastetta ei pidetä halpana sen vuoksi, että ihminen ei omistaisi jonkin sorttisia papereita. Johannes Kastaja kastoi satoja ellei tuhansia ihmisiä parannukseen, eikä hänellä askeettina ollut aikaa pyöritellä papereita tai esitellä kysymyksiä. Ihmiset halusivat tunnustaa syntinsä ja tehdä parannuksen. Kastaja oli vain kastaja. Jumala itse oli laittanut kutsun kastetuille. Kaste on Jumalan kutsu.
Hänen luokseen tuli paljon väkeä Jerusalemista ja joka puolelta Juudeaa. He tunnustivat syntinsä, ja Johannes kastoi heidät Jordanissa.
Mar.1:5.KR-92.
Ihmiset tulivat tai heidät tuotiin sinne hengellisen syyn vuoksi.
Herääkin kysymys, tunteeko kirkkolaki tällaista hengellistä tarvetta ollenkaan. Vai onko tärkeämpää, että ruksti tulevat papereihin oikeisiin kohtiin. Oikeusoppineetkin puhuvat lain hengestä. Mitä lain kirjoittaja on lain säätämisellä tavoitellut. Onko luterilaisessa kirkossa lain kirjain tärkeämpi kuin sen sisältö?
Joskus on hauska seurata kuinka paljon aikaa ihmiset käyttävät pelkkien papereiden pyörittämiseen.
Voisinkin tässä antaa hyvän raamatullisen esimerkin byrokraatikoille.
Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: "Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?" Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet.
Apt 8:35-38.KR-38.
On täysin ymmärrettävää, että seurakuntaan ja kirkolliseen elämään liittyy paljon sellaista joka sille itsessään on vierasta. Nykyaikainen yhteiskunta jo itsessään vaatii paljon selvityksiä, mutta myös seurakunnatkin.
On oikein että pidetään kirjaa jäsenistään yms. Mutta eikö papereita voitaisiin täyttää myöhemminkin.
Onko oikein kieltää ihmiseltä kaste, jos ainoana esteenä asialle on jokin muoto seikka?
Filippus kastoi hoviherran muitta mutkitta.
Raamatussa kerrotaan myös yhdestä kasteesta jota toimittaja esteli. Tällöin Oli kyseessä Jeesuksen kaste.
Mutta Jeesus vastasi hänelle: "Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon." Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä.
Matt.3:15.KR-92.
Johannes esteli ja sanoi: "Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!
Matt.3:14.KR-92.
Toki Johanneksen epäilyt olivat hyvin toista luokkaa kuin nyt läpi käytävän uutisen. Johannes tiesi Kuka Jeesus oli, kyseessä ei ollut mikään paperi sotku tai perinnäissääntö. Johanneshan nuhteli fariseuksia jotka olivat eliittiä tässä sen aikaisessa uskonnollisessa byrokratiassa. Johannes oli karismaatikko, joka koki martyyri kuoleman. Kansansa päämiehen käsistä. Tällaiseen toimintaa ei varmasti ole pitkä matka enään länsimaissakaan. Kirkossakin on aina tiedostettu, että kaste on paljon muutakin kuin pelkkä nimi paperiin sopimus.
Ei ongelma kaikille.
Uutisessa haastateltiin myös ortodoksisen kirkon edustajaa, ja hän sanoo, että asia on harvinaisen selvä.
Kaikki kastetaan. Vaikka ortodoksinen kirkko on valtion kirkko siinä missä luterilainenkin. Niin silti he näkevät hengellisen sisällön paljon selvemmin. Kaste on tärkeämpi, kuin se onko ihminen varustettu tietyillä papereilla vai ei. Onneksi kuitenkin on pastroreita ja uskovia joille tällaiset asiat eivät ole esteitä.
Kun ihminen kastetaan, se kastetaan Kristukselle. Sitä ei kasteta väestörekisteriin, ei maistraattiin. Eikä instituutioihin. Vaan Jeesukselle. Pyhien yhteys ei myöskään ole rajoittunut instituutioihin, koska kukaan ei voi Henkeä kahlita.
Ap.t.11:16b.KR-38
Raamatussa ja myös käytännössä, monia ihmisiä puhuttelee Pyhä Henki, jo ennen kastetta. Kuten Korneliuksenkin tapauksessa. Ihminen joka ei ole synnintunnossa ei voi myöskään pyytää Jumalalta hyvää omaatuntoa. Raamattu osoittaa, että Pyhä Henki saa aikaan synnintunnon.
Uutisoinnissa myös tuotiin esiin, että byrokratia on toissijainen asia kaste kysymyksessä. Kuten tulee ollakkin.
Alhaalle olen liittänyt kyseisen uutisen. Uutinen on lainattu kotimaa24 sivustolta.
Ap.t 10:47.KR-38.
"Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?" Mar 16:16a.KR-38.
Joka uskoo ja kastetaan
1.Pi 3:21.KR-38
Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,
+
Turvapaikanhakija synnyttää Suomessa ollessaan ja toivoo lapsensa kastamista. Yhteydenotto Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon tuottaa kuitenkin hankkeelle vesiperän. Kirkkolaki säätää, että kastettavalla tulee olla kotipaikka ja että kun kastetaan, kastetaan paikallisseurakunnan jäseneksi.
Kotimaa24:n saamien tietojen mukaan useat luterilaisen kirkon papit ovat kuitenkin kastaneet myös maassa ilman vakituista asuinpaikkaa oleskelevien perheiden jäseniä heidän pyynnöstään. Näissä tapauksissa on tiettävästi tavallisesti kirjoitettu epävirallinen kastetodistus.
Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulin lakimiesasessori Ritva Saario sanoo, että ei ole työssään toistaiseksi törmännyt kuvattuihin tapauksiin. Hän myös toteaa, ettei tuomiokapitulissa ole mitään tiskin alle sijoitettua mappia, johon epäviralliset kastetodistukset olisi talletettu.
Saario muistuttaa, että vireillä on lakimuutos, joka jättäisi takaportin kastetta joko lapselleen tai itselleen toivoville vailla kotikuntaa oleville maahanmuuttajille.
Sen mukaan jos henkilö on osallistunut kolmen kuukauden ajan seurakunnan toimintaan, hänet voidaan kastaa seurakunnan jäseneksi. Mikäli maassa oleskelu päättyy, päättyy myös jäsenyys seurakunnassa.
Espoon hiippakunnan dekaani Kai Peltonen on Saarion tavoin tietämätön epävirallisista kasteista. Peltonen toivoo tapauksissa malttia ja harkintaa papeilta.
- On totta, että elämä on usein kirkkolakeja ihmeellisempää. Toiveissa on tietysti, että näistä asioista keskusteltaisiin oman esimiehen ja kapitulin kanssa.
En rohkaise ihan villeihin käytäntöihin, Peltonen sanoo. Hän muistuttaa, että asioita on katsottava tapauskohtaisesti.
Sama kotipaikka- ja jäsenyysperiaate koskee myös ortodoksisen kirkon kastetta. Ylidiakoni, arkkipiispa Leon avustaja Jyrki Härkönen sanoo, että tilanteissa, joissa kyse on siitä, tuleeko lapsi kastetuksi vai ei, vastaus on hänen mielestään itsestään selvä.
- Varmasti kastetaan. Kaikki byrokratia on tällaisissa tapauksissa toisarvoista.
Kotimaa24.fi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti