Minä uskon, sen tähden minä puhun !

"Minä uskon, sentähden minä puhun", niin mekin uskomme, ja sentähden me myös puhumme,
2.Kor.4.13b

Tällä raamatun paikalla aloitan tämän opetuksen saarnaamisesta ja uskosta.
Paavali kirjoittaa korinttilaisille, minä uskon siksi minä puhun.
Jos minä en uskoisi en varmasti puhuisi. Tässä on mietittävää suomalaisille kristityille ja uskoville.
Haluan herätelle teitä puhumaan siitä mihin uskotte. Vai uskotteko?
Tyypillinen kommentti kuuluukin; minulla on oma uskoni, tai en usko kuten kirkko opettaa, mutta uskon. Tai jopa usko on yksityinen asia.

+

Tällaisia kommentteja kuuluu monesti, jopa kirkontyöntekijöiden suusta. Mikä siinä on niin vaikeaa puhua
uskosta, häpeä vai epä-usko?
Tarkastellaan mitä raamattu vastaa tähän kysymykseen. Onko sillä väliä?

Jeesus sanoi, Matteuksen evankeliumin mukaan näin;
Minkä minä sanon teille pimeässä, se puhukaa päivän valossa. Ja minkä kuulette kuiskattavan korvaanne, se julistakaa katoilta. 10:27

Jeesus ei siis puhu mistään salaseura meiningistä, vaan käskee.
Joh 20:21
Niin Jeesus sanoi heille jälleen: "Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut,
niin lähetän minäkin teidät."

Jeesus jopa vahvistaa asian voimakkailla ilmaisulla, joka saa monet ihmiset hieman hämilleen.

Luuk. 11:23
Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan, ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa.

Mat 10:38.
ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias.

Jeesus opetti ihmisiä siitä lähtökohdasta, että Jumalan valtakunnan pitäisi olla ihmisten elämässä etusijalla.
Ihmisten suhde elämäänsä tulisi olla sellaisessa suhteessa, että Jumala on ykkönen ja kaikki muut kakkosia. Sillä totuus on niin, että jos asiat ovat tässä järjestyksessä.
Niin elämän asenne on myös todellinen ja rakastava sinun lähimmäisiäsi kohtaan. Koska vain Rakkaus Jumalaan voi saada aikaan tosi rakkauden muihin ihmisiin. Jumala joka on rakkauden lähde.
Jumala vaan voi antaa sitä rakkautta meille. Ihminen ei osaa rakastaa toisia aidosti ilman Pyhää Henkeä. Koska maallinen ihminen valitettavan usein pystyy vain rakastamaan niitä jotka rakastaa sitä. Mutta Raamattu opettaa, että se on maallista rakkautta. Raamattu ylittää normaalin rakkauden rajat, ja laajentaa koko käsitteen. Jeesus käski rukoilla jopa vihamiesten puolesta.

Matt. 5:46-47.
Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva?
Eivätkö publikaanitkin tee samoin?
Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette?
Eivätkö pakanatkin tee samoin?

Mat 6:33
Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.

Joh 16:24
Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni; anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen.

Ihmisten suhde Jumalaan on yleensä kausiluontoista. Kun on kriisi niin huudetaan apua, ja tietenkin silloin kun pelottaa. Toki nämä ovat vain hetkellistä, ja siksi sellaiseen jumalsuhteeseen ei kuulu Julistaminen. Koska ei ole mitään julistettavaa. Ihminen ei tunne Luojaansa eikä ole koskaan oppinut ymmärtämään, että Jumalaan voidaan tutustua siinä missä mihin tahansa muuhunkin asiaan. Ihminen vaatii itselleen vain etuja, ja luulee petkuttavansa Jumalaa. Toki Jumala ymmärtää meidän itsekkyyttämme ja ohjaakin meitä aina parempaan ja kohti epä itsekkyyttä

Jaak. 4:8a
Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä.

Jumalaa hävetään monesti siksi, että ei oikeen itsekkään tunneta sitä. Ei olla varmoja onko tämä häpeä sen arvoista, että haluan menettää kasvoni ihmisten edessä, leimautumalla "hihhuliksi" :)
Jeesus varoitti myös tästä.
Mat 10:32
Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa.

Vastaavasti ihmis-pelko on tämän esteenä ja laki henkinen uskonnollisuus, joka perustuu vain yleisesti hyväksyttyyn tapaan.
Ihmiset ovat kautta aikoin uskoneet "papeille" ja papittarille tämä välittäjän roolin.
Näille on maksettu ja annettu tavaroita, että he pitävät meidän muiden kuolevaisten suhteita yllä tuonne yläkertaan. (Ompa minuakin monesti pyydetty hoitamaan rukouksia jonkun puolesta. mutta toki ymmärryksemme ei tässä kohdin kohtaa. Koska ajattelen, että en ole sen parempi kuin toinenkaan.
Rukoilen vaan koska teen Herrantyötä. Ja tunnen kutsujani hiukan paremmin. Yleensä nämä tapahtuvat juuri evankelioimis tilanteessa. Missä toinen elää uskonnollisuuden valheessa)

Valitettavasti tällainen kaupankäynti on ollu myös valtion kirkkojen mieleen. He ovat saaneet rahaa ja arvostusta ja kansalaiset ovat saaneet palveluja. Näin on ollu iät ja ajat. Jo ennen Valtion kirkko, jo rooman keisarikunassa. Muinaiset germaanitkin tiesivät, että papin/shamaanin tappaminen toi huonoa onnea, koska olihan se lähempänä jumalaa ja henkiä mitä me tavikset.
Kuka haluaisi heikenää mahiksiaa tuonelassa tämän takia. Tämän kaltaisia ajatuksia on myös nyky ihmisillä. Kuten aikaisemmin kerroin. Totuus kuitenkin vapauttaa ihmisen tällaisesta hapatuksesta. Ja avaa suoran yhteyden Jeesukseen ja hänen Isäänsä.

+

Takaisin aiheeseen, eli julistamiseen. Sanalle julistaminen, puhuminen, saarnaaminen, todistaminen.
On pohjavireensä, jokin täysin tuulesta temmattu mielikuva, millä ei ole mitään tekemistä asioiden todellisten kantojen kanssa.
Julistus nähdään "oma vanhurskaana" itsensä korottamisena, eihän nyt kukaan muu kuin pappi voi julistaa. Saarnaaminen kuulostaa vanhanaikaiselta ja tuomitsevalta. Sanan mielikuvat tulevat 1700 luvun luterilaisuuden mielikuvasta, missä pappi saarnaa pöntöstään ja esittelee kuvia helvetistä jotka koristavat "tosi uskovaisuuden" kirkon seiniä.
Todistaminen myös kuuluu tähän farisealaiseen tapaan joka suomessa yhdistetään viidenteen herätysliikeeseen, eli niihin Jeesuslaisiin. Me muut sentään lukitsemme Jeesuksen kaappiin ja pidämme sen siellä.
Tällaisten mielikuvien kanssa saattaa olla vaikea nähdä asioiden positiivista virettä. Suomalaisessa kulttuurissa ei mennä edes kirkon etunmaisille paikoille koska uskotaan että paikat on varattu fariseuksille.
Kuten raamattu kertoo. Enhän minä halua vaan itseäni korottaa. Taikauskoinen pelko on saanut terveen järjen sokeaksi.
Miten minusta oisi sitten oikeen julistajaksi, jos hädin tuskin kirkossakaan uskaltaa yskästä virren aikana.

Raamattu sanoo. : "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!"
Room.10:15b

Tässä Paavali ei suinkaan puhu pahasta sanomasta vaan ilosanomasta, eli evankeliumista.
Suomen luterilainen kirkkokin on evankelisluterilainen.
Harmi vaan, että se on pelkkä nimi. vain alle 10% käy kirkossa, ja alle 5% julistaa. mitä ne loput 79% tekee... Sitä mitä muutkin maailmalliset, eli elävät ilman Jeesusta ja todellista Isän tuntemusta.

Oletko koskaan arvoisa lukija nähnyt tai kuullut miten evankeliumi sulattaa vihan ihmisten sydämestä.
Voiko joku muu sanoma olla enään suloisempaa. Vain Taivaan Isän rakkaus saa tämän aikaan. ei ihminen.
Paraskaan elämäntapa ohjaaja ei saa aikaan mitään vastaavaa.

Paavali kirjoitaa. Voi minua, ellen evankeliumia julista! 1.Kor.9:16b

Jos Jumala on kutsunut jonkun työhönsä, niin silloin asia ei ole meidän/minun vaan Jumlan. Siksi Paavalikin sanoo, voi minua. Jumala velvoittaa meitä. Näin joudutamme myös Valtakunnantuloa.Kts; Matt.24:14.

Monet sanovat, että onhan suomi kristillinen maa, ja että he eivät halua lähtä lähetystyöhön.
Totuus on kuitenkin se, että suomi on sama pakanamaa mitä muutkin.
Mistä sen tietää? Sen tietää siitä, että
täällä tapahtuu, aviorikoksia, murhia, valehtelua, ja kaikkea pahaa.
Kirkoissa vääristellään Jumalan nimeä ja lausutaan turhia toiveita uskosta osattomille, epä-jumalan palvelus rehottaa kaikkialla. Rahanmahti on suurempi mitä Jumalan pelko. Tässä en puhu mistään miljonääreistä vaan myös köyhistä. Köyhäkin voi palvoa rahaa.

Jumalan perhekuntaan kuuluva tietää sen, että kun hän alkaa puhumaan Raamatusta ja uskosta, niin se saa aikaan myös vihaa. Jeesus sanoi myös, että ihmiset tulevat vihaamaan hänen seuraajiaan.

Pysähdy hyvä lukija miettimään tätä tosiasiaa. 79% ihmisistä kuuluu kirkkoon. uskotko todella että melkein kahdeksan ihmistä kymmenestä lähtisi sinun mukaasi todistamaan ja puhumaan Uskonasioista ihmisille.
Toki uskoon kuuluu muutakin, tämä on vain karrikoitu esimerkki.
Jolla haluan ilmaista asioiden todellista tilaa.
Mikä on pakanaa maa ja kuka on uskovainen.

Gal 4:16
Onko minusta siis tullut teidän vihamiehenne sentähden, että minä puhun teille totuuden?

Luuk 6:22
Autuaita olette te, kun ihmiset vihaavat teitä ja erottavat teidät yhteydestään ja herjaavat teitä ja pyyhkivät pois teidän nimenne ikäänkuin jonkin pahan - Ihmisen Pojan tähden.

Joh 15:18
Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä.


+

Vain Usko ja rakkaus saa aikaan halun julistaa.

1.Joh.4:15-16.
Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa.
Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.

Rakkaus Saa aikaan myös halun palvella. Kristitty ihminen ei ole sellainen joka istuu pitopöydissä ja muut palvelee häntä. Kirkkoruhtinaiden ja piispojen valta-ajat alkavat olla takana. kiitos Uskonnonvapaudelle !

sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään." Luuk.18:14b, 17.
Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."

Jeesuksen opetusten keskiössä oli yleensä luopuminen omasta.
Tämä tarkoittaa myös omasta valtakunnasta.
Vain Jumalan valtakunta on tosi valtakunta. Jos ihminen rakentaa elämänsä muun kuin Herran kaikkivaltiaan tahdolle, niin se on petosta. Maailma tulee nimittäin joskus häviämään. Jotta uusi maailma voi syntyä. (paha pitää hävittää) Kts. Dan.2:44.
Siksi kannattaa rakentaa valtakuntansa tulevaan maailmaan, ei tähän katoavaan.

Monella ihmisellä sumentuu ajattelu, moni hakee pankista suuria lainarahoja taatakseen onnen itselleen ja perheelleen. Moni rakentaa valtakuntana ura-kehitykselle ja yritykselle. Moni rakentaa maailmansa lapsiensa varaan, jotta heille jäisi jotain. Miten lapsellista. miehet varsinkin tekevät tässä suuren karhunpalveluksen. Sillä he itse luovat itselleen mallin joka on malli oikeasta tavasta elää.
Se on myös eräänlainen miehenmitta. Menestys jota peittelemme lähimmäisten parhaaksi onkin omaa kilvoittelua maailman hengen mukaan. Ihminen on nerokas keksimään tekosyitä.
Paras perintö jonka voit kellekkään antaa on uskon perintö ja oma todistus.

1.Piet.2:21. KR-92.
Sillä siihen teidät on kutsuttu. Kärsihän Kristuskin teidän puolestanne ja jätti teille esikuvan, jotta seuraisitte hänen jälkiään.

Raamattu kehoittaa hylkäämään vanhan elämän. Moniko Kristitty suomessakin elää ilman Jeesuksen ohjeita.
Moni nuori on ajautunut ajelehtian osaan, eikä löydä suuntaa.
Nämä nuoret ovat osa ev-lut kirkkoa.
Moni ihminen ei myöskään ymmärrä, että Raamattu on muutakin kuin sunnuntain pyhäkirja.
Raamattu on opas parempaan elämään.

2.Tim. 3:16-17.
Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa,
että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.

Room. 10:11
Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään".

Lopuksi tahdon tuoda esiin vielä erään Jeesuksen vertauksen. Joka sopii tähän artikkeliin hyvin.
Eli maahan kätketty aarre.
LUE MATT. 25: 14-30.

Sama vastuu on niillä ihmisillä jotka kuuluvat kristillisiin yhteisöihin/kirkkokuntiin ja kutsuvat itseään kristityiksi.
Evankeliumia ei voi kätkeä maa kuoppaan ja toivoa, että se siellä itsestään kuuluttaa sanomaansa.
David Pawson kertoi myös mielenkiintoisen vertauskuvan yhdestä klassisesta Raamatun kohdasta joka ei ole mikään uskoon tulon käännekohta ja ihmis sydämmen tila. Kuten monesti luullaan.
Vaan se kertoo, siitä, että Jeesus on suljettu kirkkojen ulkopuolelle.
Katso minä seison ovella ja kolkutan. ilm.3:20.

Kirkot ja seurakunnat jotka ovat niin uppoutuneita kaikkeen muuhun kuin evankeliumiin ovat juuri näitä ovia. Kun edes joku päästäisi Herran sisään, toteaa myös Pawson.
Kuka on Kirkon Herra ellei Jumalan Poika? kirkkoherrako?

Laitan loppun myös kaksi merkkiä siitä mistä tunnistaa Jeesuksen opetuslapset, mutta myös julistajan.
Tämän merkin antoi Jeesus itse.

"Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;
Joh.8:31b.

Joh 13:34-35.
Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut
- että tekin niin rakastatte toisianne.
Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus."

Jeesuksen seuraajat siis tunnetaan rakkaudesta sanaan, ja keskinäisestä rakkaudesta. Jokainen tervejärkinen ihminen voi katsoa historian kirjasta onko kristityiksi itseään väittävien kansojen välillä vallinnut tällaista rakkautta oikeasti?
Tällöin myös kannattaa miettiä olenko edes kristitty ja jos olenkin, niin olenko sellainen joka ei halua haudata aarrettaan maahan, vaan julistaa niin kuin paavali sanoi.
Minä Puhun koska uskon !

Usko on Julkinen asia !

Room. 10:8-9.
Mutta mitä se sanoo? "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; se on se uskon sana, jota me saarnaamme.
Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;