Pyhityselämä on matkaa, kuten kuvasin. Pyhittyminen on osa kristillistä hurskauselämää ja ehdoton merkki myös siitä, että kulkee taivastietä. Pyhitystä ei tule sotkeä nomismiin eli lakioppiin. Seuraavilla raamatun paikoilla tuon esiin, mitä pyhitys on uudentestamentin (uudenliiton) puolella ja miten pyhittyä. Itse tässä tekstissä lähden liikkeelle Kristus keskeisestä Pyhityksestä. Joten tämä artikkeli ei vertaile erilaisia tulkintoja. Vaan korostaa pyhitystä uskon näkökulmasta.
Ap.t.26.KR-38
18. avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.'
1.Kor.1.KR-92.
30. Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi.
31. Näin toteutuu kirjoitus: "Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta."
Hepr.10.KR-38
10. Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.
Apostolien teot aloittavat, että pyhitys tapahtuu, kun ihminen siirtyy pimeydestä valkeuteen. Näin tapahtuessaan, hän saa syntinsä anteeksi, sekä on osa pyhitettyjen joukkoa. Paavali jatkaa kirjoittaessaan Korintin seurakunnalle, että vanhurskautetut ovat pyhitetyt ja lunastetut. Tässä hän myös käskee ylpeillä vain Herrasta, ei omista teoistaan. Vanhurskautuksesta seuraa pyhitys. Kun ihminen siirtyy pimeydestä valkeuteen on hän pyhitetty. Heprealaisille kirjoittaessaan Paavali korostaa miten todellinen pyhitys voi olla mahdollista vain Kristuksessa. Tämä tarkoittaa nimenomaan Kristuksen lunastusuhria. Ihminen ei puhdistu eläin eikä muillakaan puhtaus säännöillä, joka kuului jutalaisuuteen ja vanhaanliittoon. Veri jota juutalaiset käyttivät vertauskuvallisesti, oli eläinten verta, joka oli vain symboli ja esikuva. "Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä"Hepr.10:4.KR-38
Raamattu tuntuu osoittavan, että ainoa pyhitys on vain se mitä me Kristuksessa saamme osaksemme. Tähänkään ei tunnu olevan muuta, kuin se että me uskossa otamme vastaan sen, jota Jumala meille hänessä lahjoittaa. Pyhitys elämä voi olla täydellinen vain Kristuksessa. Puhutaan Jumalan lahjasta.
Jeesus itse pyhittää uskovan, tämä on kallisarvoinen lupaus kaikille syntisille ihmisille. Syntinen ihminen ei koskaan kykene kilvoittelemaan niin, että sen omat suoritukset riittäisivät tuomaan sille pyhityksen.
Joh.17:19.KR-38. ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa.
Jeesus kykeni elämään sellaisen elämän, jonka ansiot tuovat meille pyhityksen. Jeesus pyhitti itsensä meidän tähden. Tästä Kristus kalliosta saamme myös puhdistua.
Te olette antaneet pestä itsenne, te olette pyhitettyjä ja vanhurskautettuja Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengessä. 1.Kor.6:11b.RK
Pyhitty totuudesta ei myöskään tulisi käsittää joksikin tiedolliseksi tapahtumaksi, jonka voisimme jollakin tavalla opiskella, kuten esimerkiki Jehovan todistajat opettavat.
Pyhittääkö kaste yksin meidät? onko jokin tietty teko sellainen, joka tuo pyhityksen. Edellä mainittua kohtaa on myös perusteltu niin, että se viittaisi yksistään kasteeseen (1Kor.6:11).
Minusta mikään yksittäinen teko ei tee kenestäkään pyhää. Vaan usko yksin. Uskon kohde ei myöskään voi olla mikään muu, kuin Kristus yksin.
Vanhanliiton aikana yksittäinen teko tai rituaalinen puhdistuminen tulkittiin puhdistautumiseksi. Tästä syystä Kristillisen seurakunnan tulee varoa käyttämästä muita, kuin uskoa todellisen pyhityksen mittarina. Todellinen pyhitys ja puhdistautuminen voi tapahtua vain, uskomalla itsensä puhtaaksi Kristuksen veressä.
Sakramentti hurskautta tulee karttaa, koska se ei takaa mitään, jos ihminen ei usko. Tällä tarkoitan kaikkia muotoja ja tapoja, jolla pyritään ohjaamaan ihminen tekojen tielle.
Uudessa testamentissa pesu liitetään vanhan testamentin (vanhanliiton) mukaisesti aina vereen, mutta verelle annetaan eri merkitys. Enään ei puhuta kultillisista riiteistä, vaan Jeesuksesta. Tätä Paavali opetti, kun hän kirjoitti kirjeen heprealaisille.
Hengellään pyhittänyt elämään Jeesukselle Kristukselle kuuliaisina ja hänen verellään puhtaaksi vihmottuina. 1.Pi.1:2.KR-92
6. Hän, Jeesus Kristus, on tullut veden ja veren kautta - ei ainoastaan veden, vaan veden ja veren. Ja Henki on todistaja, sillä Henki on totuus.
12. Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää.
1.Joh.5:6, 12. KR-92.
Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Hepr.11:6.
Pyhityksestä puhuminen tuottaa aina päänvaivaa, kun kuitenkin raamattu opettaa, että teot kuuluvat selkeästi Kristilliseen vaellukseen. Kuten Paavali kirjoittaa; En tarkoita, että olisin jo saavuttanut päämääräni tai jo tullut täydelliseksi. Mutta pyrin kaikin voimin saavuttamaan sen, kun kerran Kristus Jeesus on ottanut minut omakseen. Filp.3:12.KR-92.
Kristilliselle elämälle on ollut vierasta korottaa omia tekoja pelastuksen ehtona. Usko Jeesukseen pyhittää. Olemme pyhitetyt vaeltamaan hänen viitoittamallaan tiellä, kuten sanan sanoo.
Ef.2.KR-92.
8. Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.
9. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.
10. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.
Paavali myös käskee laittamaan pois pimeyden teot. Room.13
12bHylätkäämme siis pimeyden teot ja varustautukaamme valon asein.
13. Meidän on elettävä nuhteettomasti niin kuin päivällä eletään, ei remuten ja juopotellen, siveettömästi ja irstaillen, riidellen ja kiihkoillen.
14. Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan.
Hyvin monesti pyhitykseen liitetään sellaisia asioita, jotka eivät siihen kuulu. Raamattu selkeästi osoittaa, että pyhitys syntyy vain Kristuksen ansioiden vuoksi ja että Jumala katsoo meidät vanhurskaiksi juuri Poikansa kautta. Jumalan yhteydessä ja uskon elämään kuuluu aina oikea elämä. Usko ilman tekoja on kuollut. Ihminen, joka ei usko ei myöskään elä uskonsa mukaan. Hän ei halua peseytyä Kristuksen veressä, eikä hän halua saada syntejään anteeksi, koska hän ei kadu. Evankeliumia ei voida julistaa ilman lakia. Ihminen joka kieltää syntinsä, ei voi myöskään uskoa omalle kohdalleen syntien anteeksiantamusta, tai mikä vakavampaa. Hän ei voi ymmärtää pelastuksen tarvetta. Vain syntinen tietää tuomion.
Ihminen joka elää Jumalan lapsena, voi myös luottaa Jumalan hänelle uskomiin lupauksiin.
Hepr.10.KR-92.
22. Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä.
23. Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava.
Raamattu vakuuttaa, että vain usko riittää. Ihmisen elämä on kuitenkin täynnä ristiriitaisuuksia, kuten Paavali opettaa. Liha sotii henkeä vastaan jne... Ihminen on samaan aikaan vanhurskas, että syntinen. Ihminen elää Jumalan lapsena, mutta samaan aikaan hän elää pahassa maailmassa. Jumalan sana antaa meille paljon ohjeita, joita seuraamalla voimme ymmärtää mikä milloinkin on Jumalan tahto. Vaikka aina asioihin ei ole vain yhtä vastausta. Tällöin on hyvä rukoillen kysellä, mikä on tahtosi HERRA?
Raamattu opettaa laista seuraavasti.
Gal.5:14. KR-92.Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
Pyhitys ei ole kiinni teoista, vaan edelleenkin pyhitys on uskosta. Jeesus opettaa Isä meidän rukouksesa miten tulee elää suhteesta omiin ja muiden synteihin ja epätäydellisyyksiin.
Matt.6:12. KR-38.
ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme;
Ihminen joka pitää itseään parempana vaelluksensa vuoksi, on syyllistynyt farisealaisuuteen ja tekopyhyyteen, koska hänen pyhyytensä ei edelleenkään ole kiinni hänen teoistaan, vaan Kristuksen. Tekopyhyydestä tulee tehdä myös parannusta.
Kuka on sitten pyhitetty?
Pyhitetty on sellainen ihminen, joka on ottanut vastaan Jumalan lahjan, joka on Jeesus Kristus. Ihminen on ottanut henkilökohtaisesti vastaan Jeesuksen lunastajana, sovittajana ja vapahtajana.
Kuten Pietari kuulutti väkijoukolle.
Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois.Ap.t.3:19.KR-38
Ef.2:8.KR-38.
Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
Room 3:24-KR-38 ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
Tuleeko tähän liittää, joitain tunnusmerkkejä, joka osoittaisi ulkopuolisille, että olen Jeesuksen seuraaja?
Mitä tässä artikkelissa on tuotu esiin, niin sen lisäksi en toisi mitään lisää. Usko riittää. Kuten raamattu sen ilmaisee.
Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Room.10:9.KR-92.
Kuten aiemmista raamatun teksteistä voimme päätellä. että vanhurskautettu ja pyhitetty liittyvät toisiinsa, koska vanhurskautuminen ja pyhitys tapahtuvat samassa yhteydessä, jossa ihminen uskoo Jeesukseen Kristukseen. Vanhurskautuminen on sitä, että ihminen on osa pelastus "prosessia", (käytän ilmaisua prosessi, koska ihminen voi myös luopua uskosta. Ihmisellä on vapaa tahto)ihminen on astunut pelastuksen tielle uskomalla Jeesukseen. Tästä syystä Pyhitetty tarkoittaa, myös pelastuksesta osallisuutta, että vanhurskasta Jumalan silmissä. Kaikki nämä liittyvät siihen, että ihminen uskoo omalle kohdalle kaikki Jumalan lupaukset, jotka Jumala ihmiselle antaa, Uskosta Kristukseen.
Pyhitys elämä voidaan tiivistää Profeetta Habakukin sanoihin; "mutta vanhurskas on elävä uskostansa."
Hab.2:4.KR-38
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti