Entinen uusnatsi todistaa, miten hän sai kokea Jumalan vaikuttavan voiman. osa II.

Juutalaiskysymys oli ratkaisevassa asemassa, kun siirryin ideologisesti kohti kansallissosialismia.
Myös se oli näin jälkeen päin katsottuna eräs erittäin vaarallinen kehittymä ajattelussani. Sillä kuten aikaisemmin olin kirjoittanut olin löytänyt uskonnosta aineksia omalla ajattelulleni. Ihminen voi olla fanaattinen, mutta kun fanatiikkoon yhdistetään ripaus uskontoa ja jumalallista oikeutusta. Niin se tekee koko hommasta erityisen ja myös erityisen vaarallisen. Valitettavasti löysin itseni  myös tästä maailmasta.

Puolustusvoimien palveluksessa.
Menin vapaaehtoisena armeijaan, joka oli hyvin harkittu siinä vaiheessa elämääni. Koulu ei maistunut entiseen malliin. Koulussa oli tullut ongelmia opettajien kanssa. Opettajat eivät tykänneet että kulutimme aikaamme omissa hommissa. myös vakivalta ja kärhämät olivat koulussa yleistyneet. Vaikkakin hallittavissa.
Pojat nujakoivat aina, se vaan on totuus. Meillä siihen liittyi muutakin. Kuten propagandan levitys koulunpiikkiin. (lentolehtiset yms...)
Tässä vaiheessa elämääni olin jo ollut mukana kovissa tappeluissa, joissa olin itse vienyt porukkaa sairaalaan, mutta myös itse sinne joutunut.
Kerran jouduin erään toisen nuorisoporukan pieksättäväksi. Olin yksin kaupungilla ja kun olin skini, niin hiphoppari eivät tykänneet  meistä. Kuten mekään emme tykänneet heistä. He edustivat meille amerikkalaista rappiokulttuuria, joissa ihailtiin neekeri jengien ryöstelyä ja huumeita. Ideologiamme eivät siis sopineet toisillemme. Itse kuljin pilottitakissa jossa oli suomenlippu ja maamme vaakuna tunnus. (suomen leijona).
Muista tapahtuneesta sen verran että viiden miehen porukka kävi päälleni huutaen samalla omia iskulauseitaan. Kuole natsi paska yms. Sain suojattua pääni sen verran että potkut eivät osuneet. Pullot kuitenkin osuivat. Pääni oli auki rikotuista kaljapulloista. Pysyin juuri ja juuri pystyssä, mutta olisin ollut mennyttä miestä jos sivulliset eivät olisi säikäyttäneet miehiä. Heidän vihansa oli yhtä suurta mitä omani.
Jouduin ambulanssilla sairaalaan. Kannan vieläkin vammaa kyseisistä iskuista.
Muista uhonneeni miehille jotain, mutta se nyt oli siinä vaiheessa ihan turhaa.
Olin hengissä kuitenkin ja miehet olivat poissa.
Sairaallassa ihmettelivät asustettani ja merkkejäni ja kysyivät, että näiden takia kun he kävivät kimppuni. Vastasin ylpeäni että niin. Olin saanut veri kasteen. Niin hullua kuin se olikin. olin ylpeä siitä, että sain olla mukana "sodassa".

Kotona oltiin kuitenkin huolissaan, ymmärsin huolen mutta en kuitenkaan ymmärtänyt. Olin jo sisäistänyt maailman kuvani sen verran, että tämän kaltaiset uutiset eivät tulisi jäämään viimeiseksi.
Isä huusi mulle ja äiti itki. Jouduin kyllä myös miettimään asiaa sen verran, että vastaisuudessa en liiku yksi  ja jos liikun niin minulle pitäisi olla ase. Tällaiset asiat olivat päällisinpuolin mielessä, voi kumpa oisin voinut ajatella asiaa hiukan toisin.
Todella nokkela ajatus yhtä nokkelaan maailman kuvaan. Joskus mietin, että miksi juuri minä olin mukana juuri tässä ideologiassa? No monet asiat löytyivät sukuni arvoista, joihin itse olin lisännyt sopivasti enemmän pippuria. Tästä syystä on hyvä aina tuntea omat juurensa.

Armeijaan menin kuten muutkin, palvelin Jääkärinä Isänmaatani. Armeija aika oli ihan mukavaa. Siellä minun ajatuksiini ei puututtu. Sanottiin vaan, että kaikki me ollaan täällä saman arvoisia. Ja että kyllä sinäkin sovit tänne. Minusta se oli mukava uutinen.
Armeija hyväksyi minut riveihin. Vaikkakin siellä he tiesivät kolttosistani. Palvelin kuitenkin koko aikani reippaasti.
Joskus tuli jotain eripuraa muiden asevelvollisten kanssa.
Mutta ne olivat pikku juttuja. Armeijassa Isänmaallisuus oli POP :)

Muistan kuitenkin aina, että minulle armeija oli muutakin.
Halusin olla siellä, koska saisin siellä koulutuksen sodan käyntiin.
Sota johon valmistauduin oli toista sotaa kuin se johon suomen valtiomme varautuu.
Opin ampumaan yms. Olinhan minä ideologiani mukaan myös sodassa. Kaikki opit olivat tervetulleita. En vannonut sotilasvalaani jumalalle vaan aatteelleni. Olin vakaumuksellinen natsi.
En tunustanut laillista esivaltaa, kuin siinä määrin mitä oli pakko. Presidentti oli minulle lesbo, kommari ja pelle. Kuka sellaista petturia voisi pitää ylipäällikkönä?
Tässä suhteessa olin erilainen kuin muut. En kylläkään koskaan sitä kovin julkisesti sanonut.
Armeijassa oli muitakin omituisia. Useat heistä passitettiin pois tai niiden pälli ei kestänyt. Pidin sitä itse aika naurettavana. Siviilissä olivat kovia, mutta initssä eivät kestäneet edes kuria.
Pari skiniäkin lopetti intin heti eka aamun jälkeen. En pitänyt heitä oikeina alanmiehinä. Ei pilottitakki ja kalju kenestäkään tehnyt natsia. Kutsuimme heitä vain junteiksi. Moni kylläkin kutsui meitä myös samalla nimellä :)
 Minulle kuri oli passeli. Tein mitä käskettiin ja sillä siisti. Joskus iltavapailla irroittelin kapakassa, mutta sotilaspoliisit olivat reiluja. Ei ne mua putkaan vieny, vaikka joskus uhkailivat. Mulla oli pari aateveljeä siellä.

Uusnatsit uskovat, että sionistit pitävät vallassa hallituksia ja vaikuttavat heidän toimintaan. Sionismi on globaali salaliitto, joista mm siionin viisaiden pöytäkirjat puhuvat. Tällaiset luettavat olivat arkipäivää natsi ideologiassa. Magneettimedia on myös tänä päivänä kirjoitellut hiukan samaan tyyliin. Aate veljien tapaan kutsuimme tätä järjestelmää nimellä Z.O.G. Zionist Occupied Government.sionistien valtaama hallitus tai sionistinen miehityshallitus. Tätä taustaa vasten on ehkä helpompi ymmärtää natsi ideologian käsitys valtaa pitävistä politiikoista yms. Siksi Isänmaa käsitteenä ei ollut sama meille, mitä se oli esim 30luvun suomessa. Tämä ajattelu lisäsi myös meissä rikollista toimintaa. 

Elimme yhteiskunnan ulkopuolella. Ideologiamme antoi luvan tehdä laittomuutta. Suomen laki oli vain paperia. Uskoimme eri hallitukseen. Monet tutkijat ja ihmiset eivät ymmärrä tätä kyseisessä ideologiassa. Siksi ideologian vaarat jäävät monilta piiloon. Skini aate ei ole vain rasismia. Vaan kyseessä on pitkälle vietynä yksi hyvin vaarallisista ideologioista. Vaikkakin harva sentää yltää ääri tekoihin. Breivikin kaltainen mies voisi olla ehkä yksi esimerkki?

Armeijassa oli myös pari kaveria jotka irtaantu ideologiasta. Sen jälkeen yhteytemme katkesivat. En veljeillyt sellaisten kanssa. Muistan armeija aikana sen että, kun minulla oli komppania ainut hiustenleikkuukone. Johtuen ideologieni hiusmuodista. Tein aikalailla rahaa sillä. Sotkussa leikkuu maksoi 10markkaa ja mulla 5markkaa. Näillä rahoilla ostin sitten white power musiikkia.

Ideologiaani ei kuulunut kaupallinen musiikki. Koska niistä rikastuivat vain juutalaiset. Oma musiikki oli parasta. Sillä tuettiin muita veljiä. Levyjä ei myöskään poltettu, sitä ei katsottu hyvällä. Raha meni aatteen hyväksi. Kuten kunnon uskovaisilla kymmenykset :)

Armeija aikana sain myös syventyä kirjoituksiin jotka ruokkivat ideologiaani. Pidin myös yhteyttä aateveljiin. Olin kovasti kiinnostunut kaikesta toiminnasta mitä voisimme tehdä.

Armeijan jälkeen koulusta pois ja töihin.
Armeijan jälkeen oli selvää että koulut sai jäädä. En ollut kiinnostunut koulun käynnistä. Sillä edessäni oli muu koulu. Olin ahkera nuorimies ja kovassa kunnossa, sain töitä sitkeällä hakemisella.
Olin ylpeä itsestäni sillä olin käynyt armeijan ja nyt sain töitä ja muutto myös omaan asuntoon.
Tässä vaiheessa elämäni rullasi mukavasti, minulla oli kavereita ja vapaus. Asuin omillani. Elin aikalailla tavallista nuorenmiehen elämää, myös tein vähemmän "rötöksiä". Mutta  koska olin töissä. En hallunnut jäädä kiinni.
Toki tein asioita joista minut myöhemmin tuomittiinkin. Mutta röyhkeimmät temput jäi tekemättä.
Töissä loin myös kontakteja muihin samanmielisiin. Juttelimme aatteen asioita. Olin myös arvostettu työmies. Tein hommani hyvin ja olin uskollinen työnantajalle.
Armeijan jälkeen myös keveri piirini laajeni aikalailla. Miellä oli tapana kokoontua jonnekki päin suomea. 20-50 uusnatsia oli silloin paikalla. Silloin teimme myös selvää sikäläisen kaupungin "punikki" ongelmista.
Kokoonnuimme selvittämään omien kaupunkiemme asioita. Mietimme myös toiminnan laajentamista.
Miellä oli hyvin organisoitu porukka. Siihen kuului ihan taviksia jotka ajoivat aatetta salaa. Jotkut taas tekivät likaista työtä. Kuten minä. Toiminnan kannalta paketti piti osata kasata oikein. Sopivasti politiikkaa ja sopivasti katutoimintaa.
Värväsimme kouluissa nuoria miehiä hommaan mukaan. Tarjosimme hyvää ja uskollista kaveri porukkaa.
Me annoimme nuorille miehille myös elämän tarkoituksen. Se oli kongreettinen teko monille jotka olivat muiden nuorisi porukoiden ulkopuolella. Monet myös hyötyivät siitä. He saivat kunnioitusta muilta.
Ainoa mutta oli se,että jos erosit porukasta, niin siitä sai maksaa. Näillä maksureissuilla olin itsekkin monesti mukana. Kaverit pääsivät eroon meistä joko rahalla, selkäsaunalla tai jollain muulla sopimallamme tavalla.
Yksi asia oli kuitenkin varmaa petturi oli petturi eikä sen kanssa veljeilty.
Nyt koko homma vaikuttaa hauskalta, koska vanha minäni olisi kurkussani kiinni :)
Jälkeen päin myös mietin miten julma sitä oli. Valitettavasti samaa valtaa käytetään myös muissa porukoissa. Myös seurakunnassa. Tällöin kyseessä on henkinen väkivalta. Nämä asiat perustelin itselleni sillä, että yhteis etu aina ennen omaa etua. Ideologia oli kaikki.

Ideologiaamme kuului myös jo silloin, että teimme myös rahasta hommia. Jos ne sopivta ideologiaamme tai muuten toimintaan. Kuten sivullisten pahoinpitelyt. Nuoret saivat kokemusta näistä. Tappelu taidot parantuivat. Miellä oli myös tapana tapella keskenämme salilla. Toki meillä oli suojukset.
Mutta kaikki tämä oli osa valmistautumista.

Muistan erään kerran kun ostin ensimmäisen pippurisumutteen (ei mikään poliisi/vartija malli, vaan aito venäläinen myrkkypullo). Näitä hommattiin joka jätkälle, ettei tulisi turpaa.
Toki harjoittelu jäi vähäiseksi. Toiminnassa oppi. Eräänkin kerran muista, kuinka väijyimme somali porukkaa ruuhka aikaa kaupungissa. Sanoimme kavereiden kesken, että jos yksikään väärä sana tulee mustalta mieheltä. niin annetaan kaasua. 
Kaasuttaminen kuulostin meistä myös hauskalta, koska se liitettiin aina juutalaisten kaasuttamiseen keskitysleireillä. Vaikka me emme uskoneet holocaustiin. Me kutsuimme sitä 6miljoonan valheeksi.

No röyhkeys oli valttimme. Yleensä ihmiset välttelevät julkisia paikkoja, mutta me emme. Halusimme luoda myös pelkoa. Ja siinäkin mielessä
jos lehdistö ei kirjoita niiin ainakin ihmiset itse näkevät skinit toiminnassa.
Takaisin juttuun. Olimme väijymässä somaleita. Odotimme että ne tulee kohdalle, tönästiin niitä ja sanottiin että vitun neekeri painu afrikkaan. Samalla kun mies avasi suunsa meille, niin annoimme palaa.
Useampi mies siinä jäin pippuri pilven alle.
Emme vaan ottaneet sitä huomioon, että näitä ulkomaalaisia oli enemmän lähettyvillä.
Jouduimmekin ihan perinteiseen nyrkkitappeluun. Siinä samassa saimme myös itse naamaamme kaasua.
Pääsimme kuitenkin karkuun kyseisestä tilanteesta. Myöhemmin juttua kuitenkin käräjöitiin.
Onneksi oli talvi ja pippuri jähtyi hyvin lumeen.
Tilanteesta opimme sen, että kaasuase ei sopinut lähitaisteluun. Eikä myöskään poliisin tai vartijan OC sumute ollut mitään venäläisen myrkyn rinnalla. Olihan kumpikin tuote testattu.
Tällaisestakin asiasta sai vain kunnioitusta muilta. Olihan se röyhkeydeltään aika homma.
Paljon oli silloin päässä muutakin sumua kuin pippuri. Silmät olivat sokaistuneet ideologian harhoihin.
Muistan kuinka vuosia myöhemmin olin itse auttamassa erästä sudanilaista miestä joka oli joutunut skinien kohteeksi.Oli eräänlaista terapiaa auttaa toista ihmistä juuri kyseisten asioitten tiimoilta.

Lehdestä sain lukea kuitenkin kyseisestä välikohtauksesta. Olin ylpeä teoistani. Minulla oli tapana leikata lehdistä nuita juttuja. Teimme myös listaa ihmisitä joita olimme kohdanneet. Tällä halusimmme pelotella kaupungissa asuvia muukalaisia. Jotkut jopa muuttivat pois, se oli meille työvoitto. Vaikka työt aina jatkuivat.
Meidän toimintaan kuului aina myös näkyvyys. Siitä oli välillä haittaa, mutta yleensä ei.
Sillä kaupungilla ihmiset alkoivat tuntea meidät, myös poliisi.
Sehän oli selvä asia. Mutta paljon oltiin menty eteenpäin niistä ajoista, kun kadulla kuljettiin pilotti päällä peläten turpaan saamista. Nyt olimme enemmänkin tasoissa muiden porukoiden kanssa.
Skini aate ei ollut suosiossa, mutta se tekikin siitä erilaisen. Porukkaamme liittyi kavereita jotka jo tiesivät riskit. Vaikkakin osa tajusi ne liian myöhään...




 

Entinen uusnatsi todistaa, miten hän sai kokea Jumalan vaikuttavan voiman. osa I

Kerron tässä omin sanoin oman todistukseni, siitä miten sai kohdata Elävän Jumalan omassa elämässäni.
Sain syntyä ihan tavalliseen suomalaiseen perheeseen. Minun vanhempani eivät olleet uskovaisia tai ehkä heitä voi pitää niin sanottuna kirkkouskovaisina. (eli lapset kastettiin, ja uskontoa arvostettiin)
Mutta sen suurempaa hengellistä vaikutusta meillä ei ollut.
Isoisäni oli kiinnostunut esoteerisistä asioista ja isoäitini oli johdattanut minut luterilaisen kirkon kerhoihin.
Kävin koulut ihan normaalisti ja minulla oli paljon ystäviä. minulla on myös sisaruksia.
Olin kova liikkumaan ja meillä olikin paljon tekemistä erinäisten harrastus parissa lapsena. Pelasimme aina ulkona tai teimme jotain mitä kaikki pojat tekivät sen ikäisenä.
Joitain kolttosiakin kuuluin siihen ;). Tappelut ja ystävyyden merkitys oli silloinkin suuri.
Nämä kuitenkin kaikki olivat osa tavallista elämää, eikä perheessämme ollut alkoholismia tai muutakaan erityistä synkkyyttä. Toki isämme oli omalla tavalla ankara ja äitimme myös mutta, se oli osa kasvatusta.
Saimme kuitenkin elää onnellista lapsuutta. Enkä koskaan ole ajatellut että lapsuudessa olisi ollut jotai ikävää. Kuten monesti näissä todistus puheista voi päätellä.

Nuorimies löytää ideologian, joka myöhemmin koituu hänen onnettomuudeksi.
Joskus yläkoulu iässä kiinnostuin sotahistoriasta. Viehätyin erityisesti Saksalaisesta ajattelusta, joka oli toisenmaailman sodan taustalla.
Olin edelleen ihan tavallinen nuorimies, joskin koulussa oli aiempana vuotena ollut jotain riitaa. Luokka kavereiden kanssa. Olin saanut kokea eräänlaisen "murheen" kun pitkäaikainen kaverini olikin halunnut olla eri luokalla ja hän jätti minut yksin. Olin luokallani yksin ja sen seurauksena jouduin tappeluihin muiden kanssa. Muut nuoret tässä yhteydessä olivat erään suomalsen herätysliikeen lapsia.
Jouduin heidän kanssa riitoihin, koska itse en ollut sellaisesta perheestä.

Myöhemmin kuitenkin nämäkin asiat rauhoittuivat. Sain olla ja elää ihan tavallista varhaisnuoren elämää mopoikäisenä. Minulla oli kavereita niin urheilu, kuin muistakin piireistä.
Ylä asteella en kokenut mitään erityistä "murkku" ikää. Mitä nyt normaalit yhteenotot Isän ja äidin kanssa.
Mutta niitä nyt on kaikilla.
Ylä asteen jälkeen siirryin ammattikouluun. Siinä iässä olin jo ajatellut paljon, myös syvällisiä asioita.
Kuten kansallisaatteita. Siihen aikaan oli meidänkin kaupungissa ulkomaalaisia ja uutisissa puhuttiin paljon skineistä ja uusnatseista. Tässä vaiheessa pidin kuitenkin etäisyyttä varsinkin sanaan "natsi".
Vaikkakin ihailin kyseistä ideologiaa.

Tukkalähti.
Ensimmäinen ja ehkä konkreettisin teko, joka lähensi minua tulevaan ideologiaan oli hiusteleikkaaminen pois. Äitin kauhistelin asiaa, mutta olihan nuita kaljupäitä muitakin.
Hiusten pois ajaminen ei ollut niin tavallista kuin nykyään. 90-luvulla Joensuun ja Helsingin skinit olivat tehneet julkisuutta kyseiselle hiustyylille.
Aika nopeasti tämän jälkeen aloinkin huomaamaan saman kysymyksen toistuvan. Oletko rasisti kun olet kalju tai menikö aatteet hiusten mukana.
Tällöin yritin vielä selitellä asioita, mutta valinnan olin jo tehnyt. Olin ottanut sydämmeeni ideologian joka lopulta vei minut vankilaan ja itsetuhoisuuden partaalla. 

Ammattikoulu aika.
Olin siirtynyt ylä asteelta suurempaan kaupunkiin, ja siellä oli myös suuremman kaupungin tuntua.
Siihen aikaan nuorena skininä olin helppokohde myös muille. Olin paljon  tappeluissa ja myös kartoin tiettyjä alueita kaupungissa. Sillä se oli tullut osaksi elämääni. Nuorten keskuudessa oli selvää missä kukakin liikkuin. Kiinnostuin myös potkunyrkkeilystä ja salitreenistä. Halusin puolustaa itseäni. Kannoin myös puukkoa mukana. Kaupungilla liikkui paljon hip hoppareita ja ulkomaalaisia.
Konflikteja ei voinut välttää. Monissa ongelma tilanteissa mietin, että onko tämä kaikki sen arvoista?
Jatkuvat nahistelut ja seläntaakse katsomiset olivat osa elämää, koska näytin skiniltä.

Suomenlippu takissa ja kaljupää oli siihen aikaa selvä viesti. Silloin lokeroiminen on helpompaa kuin tänään.
Ideologiaani rakensin kirjallisuuden ja yhteydenpitojen avulla muihin samanhenkisiin. Olin kiinnostunut politiikasta ja varsinkin ideologian syvemmästä puolesta. Halusin aina erottautua niistä jotka olivat vain rasisteja. Vaikka ulkopuolisille olin aina vain rasisti.Itse en kokenut asiaa niin.
Olin Isänmaallinen ja rakensin mielessäni sellaista moraalimaailmaa, joka lopulta antoi minulle monia oikeuksia. Alussa myös ajatukseni olivat vilpittömiä. Olin oikeasti huolissani suomesta. Niin hullulta kuin se kuulostikin. Mitä sellainen 15-18vuotias voisi ymmärtää suomesta?
Ei millään pahalla nuoria kohtaan, mutta aika moni nuori on aika naivi :) mutta se kuuluu asiaan ja ihmisen kasvuun.
Näin kuitenkin nuoret ajattelevat,  nuoret myös ilmaisevat itseään rehellisemmin ja haluavat vaikuttaa.
Olin kaupungssa myös saanut tukea ajatuksilleni. Ulkomaalaiset olivat hyvin monesti tulleet kauppaamaan huumeita ja monissa pitserioissa, joita siihen aikaan nousi kaupunkeihin kuin sieniä sateella olivat kansan suussa hyvin toisenlaisia paikkoja kuin julkisuudessa.

Olin jo melkein täysikäinen kun tutustuin Isänmaalliseen oikeistoon ja muihin alan liikeisiin.
Sain myös tutustua muiden kaupungin skineihin. Kutsuin itseäni edelleen isänmaalliseksi.
En halunnut olla natsi. Monissa liikkeissä sanottiin samaa. Vaikka teimmekin "natsi" tervehdyksiä toisillemme. sieg heil.
Kouluaikana keveri piirini laajentui. Tietynlainen varmuus asiaani ja aatteeseen vahvistui.
Tässä vaiheessa aloin myös olla tekemisissä poliisin kanssa.
Asiat joista yleensä poliisi kiinnostui oli vahingonteot ja pahoinpitelyt.
Silloin en ymmärtänyt, että nämä olivat vain alkusoittoa kaikelle.

Tappeluiden ja muiden asioiden julkinen näkyminen sai myös vanhempani hermostumaan.
Monesti äitini itki asian takia. Muistan hänen joskus mainineen, että haluatko sinä joutua vankilaan tai kuolla?
Isäni piti ideologiaa siihen aikaan lapsellisena. Nykyisin politiikassa on paljon sellaista mikä oli siihen aikaa paljon leimallisempi. Ulkomaalaisista ei saanut puhua kuin yhteen sävyyn. Eli nätisti. Nykyisin ollaan realistisimpia senkin suhteen.
Myöhemmin olen saanut huomata, että paljon vaikutteita olin imenyt myös suvustani. Arvomaailman ja kiinnostuksen kohteet eivät synny tyhjästä. Vaan niillä täytyy aina olla maaperä jossa ne voivat kasvaa. Toki omalla kohdallani asiat menivät hyvin paljon pitemmälle, kuin muilla. Pidin itseäni sellaisena tekijä miehenä. Kuten sanotaankin sanoista tekoihin.

Okkultismi ja väärä hengellisyys.
Ennen armeija vuosiani kiinnostuin myös hengellisistä asioista. Lutherin kirjoista löysin niitä ajatuksia joita viljeltiin suomessa sota ajalla. Uskonto toimi eräänlaisena vipuna niille asioille jotka oikeuttivat tekemään asioita. Tämä osoittautui  myöhemmin todella vaaralliseksi yhdistelmäksi.
Sain "jumalallisen" oikeutuksen asioihin. Kuten kunnon fanatiikot yleensä, fanaattisuus ja asioille omistautuminen ei voi olla mitään jos mukana ei ole jumalaa.
Minusta on hauskaa, että nykyäänkin minulla on fanatiikon leima. Kun olen uskovainen. Onko mikään muuttunut vai olenko siirtynyt eri kerhoon :). Voin kyllä sanoa, että ihmiset jotka näin sanovat eivät tiedä mikä oikeasti on fanatiikko. Fanatiikko ei ole vain sellainen joka puhuu.

Löysin myös kirjoja joissa kerrottiin Ku Klux klanin toiminnasta. Kyseisen organisaation raamatun selitykset olivat kuin lottovoitto. Sillä he väittivät olevansa uskovaisia ja kuitenkin samalla he olivat läpeensä tämän maailman jumalan sokaisemia. Olin aina pitänyt itseäni kristittynä, enkä pakanana kuten monet eurooppaliset oikeistolaiset siihen aikaan.
Tällöin en sitä kuitenkaan ymmärtänyt, koska olin vasta tutustunut näihin järjestöihin.
Oikea kristillisyys oli minulle vielä hyvin kaukainen asia. Kristillisyys oli lähempänä tapa kristillisyyttä kuin oikeaa Jeesuksen seuraamista.Törmäsin myös Pekka Siitoinin kirjallisuuteen ja hänen ajatuksiin. Mutta hänen siintymisensä uniformussa herätti vain hilpeyttä. Meillä olikin koko "urani" aika sellainen tapa että kerran kuukaudessa piti soittaa "pexille" ja kysella kulumisia. Nämä olivatkin monesti erittäin hauskoja keskusteluja. Saimme nauraa hänen jutuilleen aina. Siitoin edusti mielle jotain sellaista, jota kukaan ei oikeasti ottanut tosissaan. Hän oli enemmän sellainen "kylähullu" vaikkakin yhtä tosissaan asian suhteen mitä mekin :)
Siitoin oli eräänlainen kultti hahmo suomen "natsi" genressä.
Siitoin oli myös tunnettu henkilö, kun puhutaan hengellisten asioiden ja politiikan yhdistämisestä. Hänellä oli kansallismytologinen yhdistys ja turun hengentieteen seuran vakanssit itsellään. Me kuitenkin pyrimme pitään eroa häneen. Vaikka myöhemmin olenkin ymmärtänyt, että meidän ajattelussa oli jotain samaakin.

Meillä oli kavereiden kanssa myös tapana tehdä eräänlaisia rituaaleja. Me emme olleet pakanoita vaan näimme itsemme enemmän ristiretkeläisenä. Olihan monet ulkomaalaiset muslimeja tai muun uskonnon edustajia. Ristinvalaisu kuten me sitä kutsuimme kuului myös siihen. Pidimme perinteisiä Klaani kokouksia. ne olivat meidän hengellisiä kokouksia. Tämä voi kuulostaa joistain todella hullulta ja itsestäni myös. Mutta en ole kuullut että suomessa tällaisia kokouksia olisi ollut muualla.
Niin kova kiinnostus asioihin oli, että teimme pioneerityötä täällä.

Olimme sodassa myös pimeyden voimia vastaan. Koimme että pimeydenvoimat olivat maallisten voimien takana. Kuten Juutalaisuus, demokratia, kommunismi, rikollisuus yms...
Jotkut harrastivat myös niin sanottuja astraalimatkoja. Jotka ovat tutumpia enemmän new age piireistä kuin kristillisistä. Mutta osa uskoi että ne olivat vain tapa mennä "sielujen" maailmaan. Joka oli yhtä todellinen kuin näkyvä maailmakin.
Näiden asioiden ja harrastus parissa sain kohdata myös niitä henkiolentoja jotka olivat demoneja. Silloin en kuitenkaan huutanut HERRAN puoleen. Sain kokea monia hyvin pelottavia kokemuksia. Silloin pelkäsin niitä, koska en tuntenut Oikeaa Jumalaa.
Luin myös siihen aikaan isoisäni esoteerisia kirjoja. Isoisäni oli arvostettu mies ja halusin tutustua myös hänen ajatuksiin. Hän oli kuitenkin myös sotaveteraani ja siksikin hänen juttunsa olivat arvokkaita minulle.
Myöhemmi tutkin hänen kirjallisuuttaa enempi, ja sain todeta asioiden todellisuuden myös sen puitteissa.
Esoteerinen kirjallisuus oli kuitenkin osa myös ideologian syventämistä. Muistan kuinka luin talmudia ja sain vain vahvistuksen omille ajatuksille siitä mitä juutalaiset ajattelevat kristityistä.
Tähän aikaan myös ideologiaani oli tullut puuttuva linkki. Kun siirrytään isänmaallisuudesta kansallissosailismiin (natsismiin). Eli kysymys juutalaisista.

Jatkuu...