Matt.28: KR-92
18. Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
19. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
20. ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."
Miten kertoa ja mitä kertoa?
Evankelioinnin tyyli vaihtelee yhtä suuresti, kuin ihmisten määräkin. Eli tässä suhteessa tapa evenkelioida on suhteellisen vapaa, jos ajatellaan sen tyylillistä toteutusta. On kuitenkin tarpeen tietää mistä puhuu ja kenelle.
Ihminen joka ei tunne Jeesusta elää pimeydessä, tätä ei tule kiistää. Oli kyseessä miten siivosyntinen tai miten rähjäinen ulkoisesti tahansa. Ihminen, joko elää valossa tai pimeydessä, sen suhteen evankelionti lähtökohtaisesti on mustavalkoinen ja selkeä. Kuten kristinusko sen esittää ja Jeesus opettaa.
Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen.
Luuk.4.KR-38. (Kts.Jes.61:1-2.)
18. "Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen,
Ap.t:4. KR-92
12. Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla."
Jeesus itse opettaa, että hän todella on ainoa tie ikuiseen elämään ja pelastukseen. Tästä voi enemmän lukea Johanneksen evankeliumista, joka on enemmän suunnattu uskoville, kuin uskosta tietämättömille. Tämä johtuu kyseisen evenkeliumin syvyydestä.
Markuksen ja Luukkaan evenkeliumi ovat teksteinä sellaisia, jotka ovat kirjoituksiltaa helpommin ymmärrettävissä sellaisille, jotka tarvitsevat "maito"ruokaa.
Jeesuksen sanat myös poistavat mahdollisuuden, niin sanotulta "sosiaali" evenkeliumilta, jonka agendat vaikuttavat enemmänkin maallisilta, kuin hengellisiltä, joka kuitenkin saa käyttävoimnsa raamatusta.
Ilman henkeä se jää kuitenkin kuolleeksi uskoksi. Sosiaalinen evenkeliumi ei kutsu parannukseen ja kääntymykseen. Joka tarkoittaa sitä, että se on peruslähtökohdiltaa vieras krsitinuskolle.
Asiiden priorisointi ei kuitenkaan tarkoita maallisen avun hylkäämistä, vaan tarkoittaa, että on tärkeämpää pelastaa koko ihminen, kuin että saa mahan täyteen ruokaa. Jeesus itse sanoi, ettei ihminen elä ainostaan leivästä.
Tämä ei ole ristiriidassa Jaakobin tekstin kanssa. Jaakob vain osoittaa, kuinka uskovien tulee toimia uskonsa mukaan. (Jaak.2:15-18)
On kirjoitettu: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.' Matt.4:4.KR-92.
Nykyinen teologia myös omalla tavallaan liberalisoi raamatun tiettyjä asia konteksteja, esimerkikis puhe vuohista ja lampaista. Lue Matt.25:31-46. Jeesus puhuu tässä yhteydessä veljistä.
Joka on suunnattu seurakunnan jäsenille. Apostolien tekstit vahvistavat Jeesuksen ajatuksen, kuten Pietari kirjoittaa.
tuomio alkaa Jumalan huoneesta. Mutta jos se alkaa meistä, mikä onkaan niiden loppu, jotka eivät taivu uskomaan Jumalan evankeliumia? 1.Piet.4:17.KR-92
Matteuksen tekstit, kuten Johanneksenkin, ovat laadultaa paljon syvempiä. Siksi evankelioinnissa on helpompi pitäytyä Markukseen ja Luukkaaseen. David Pawson kirjoitti myös aihettamme sivuavan kirjan. Onko 3:16 evenkeliumi.
Hyvä vai paha uutinen?
Hyvä uutinen, joka on tarkoitettu pahoille ihmisille on jo itsessään hankala asia ilmaista. Hyvä uutinen, jota Jeesuskin julisti on hyvä, ei paha.
Me ihmiset vain teemme sen joskus pahaksi, kun esitämme sen väärin tai tahdittomasti. Ihmisiä lähestyttäessä tulee aina muistaa kunnioitus. Jos ihminen ei kunnioita toista, niin se on itsekäs. Ja itsekkyys on syntiä. Evankeliumin työ on Herrantyötä, siksi me emme kalastele ihmisiä itsellemme vaan Herrallemme.
Vaikka Jeesus sanoi, minä teen teistä ihmisten kalastajia.
ei ole palvelija herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi.Joh.13:16.
Herra tekee työtä ihmisissä myös salaa, joka ei aina näy meille. Siksi rukoileminen ihmisten puolesta on tärkeää. Uskosta puhuminen on luontevaa niille, joilla on uskosta jotain kerrottavaa. Mutta myös ihmisten kanssa pärjää, kun on kiinnostunut heistä. Minusta jokainen ihminen arvokas, evankeliumi pitää kertoa.
Eli Mitä Jumala on vuoksemme tehnyt ja mitä hän meiltä odottaa.
Luuk.5:32.KR-92.
En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät."
Room.5:8-11.KR-92.
8.Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä.
9. Kun hän nyt on vuodattamalla verensä tehnyt meidät vanhurskaiksi, hän vielä paljon varmemmin pelastaa meidät tulevalta vihalta.
10. Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty.
11. Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen.
Apt 3:19.KR-38
Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois,
1.Jo 4:9-10.KR-38
Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.
Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
Raamatun kielenkäyttö on hyvin voimakasta, ja taitamattomissa käsissä se on helposti, jopa tuhoavaa/murskaavaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että näin tulisi olla. Tai että sana näin opettaa.Vaikkakin Herrammekin sanoi, että hän on loukkaukseksi monelle.
Raamatun maailmankuva puhuu synnistä ja ihmisen vihollisuudesta luojaansa vastaan, joka juontaa juurensa jo maailman luomisesta lähtien, toisin sanoen ihmisen lankeemuksesta.
Tässä en mene niin syvälle, vaan avaan lähinnä sitä ajatustapaa, jolla uskovat ymmärtävät ihmisen tilaa. ennen uskoa ja uskossa elämistä.
Vaikka Suomessa suurinosa ihmisistä on kastettuja kirkon jäseniä, niin se ei tee heistä silti uskovia, koska raamattu selvästi puhuu muunlaisesta syntymästä, kun siitä että sattuu syntymään luterilaiseen Suomeeen. Pelastuminen ei siis voi olla kiinni geopoliittisesta sijainnista. Tätä on monen kulttuuri kristityn vaikea ymmärtää. Suurin osa suomalaisista elää kristityn elämää, mutta sydämmessään he eivät tunnusta Jeesusta.
Valinnat joita he tekevät eivät tule Hengen kautta vaan lihan. Joka taas tarkoittaa sitä, että kulttuuri on muovannut meidät semi-kristityiksi.
Fariseukset olivat oman aikansa konservatiiveja, kun saddukeukset olivat liberaaleja. Kummallakin oli kannattajansa. (kärjistetty vertaus)
Pakeneminen oli mahdollista, mutta heidän paatumuksen vuoksi se ei ollut ennustettavissa.
Suomi on samassa tilassa. Ihmisille kannataa todistaa siitä, mitä Jumla on tehnyt ja mitä se "minulle" merkitsee. Usko ei ole mikään tietovisa. Vaan elämää Jumalan yhteydessä.
Ihmiset kyllä kuuntelevat, jos he haluavat.
Hengellisyys ei ole kadonnut mihinkään. Jumalasta ollaan edelleen kiinnostunieta. Tämä on luonnonlaki.
Jumalan rakkaus on asia, joka saa jään liikkeelle. Ihminen joka kohtaa rakkautta, kohtaa myös evankeliumin. Evankelimi on Jumalan viesti meille. Jumala rakastaa meitä. Tämä sama rakkaus on kohdannut myös kertojaa itseään. Tästä on hyvä puhua. Ei tarvitse miettiä tapahtuuko uskon "ratkaisu" nyt ja heti. Vaan luottaa siihen, että Jumala tekee työtään. Jumala on pitkämielinen ja tätä meidänkin tulisi opetella, vaikka joskus se on meistä yhtä kaukana, kuin lämpö on pakkasesta.
Job 33.KR-38.
27.Hänpä nyt laulaa muille ihmisille ja sanoo: 'Minä olin tehnyt syntiä ja vääristänyt oikean, mutta ei sitä kostettu minulle;
28 hän pelasti minun sieluni joutumasta hautaan, ja minun henkeni saa iloiten katsella valkeutta'.
29.Katso, kaiken tämän tekee Jumala kahdesti ja kolmastikin ihmiselle,
30 palauttaakseen hänen sielunsa haudasta ja antaakseen elämän valkeuden hänelle loistaa.
Room.2:4.KR-92
Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen?
2.Pi 3:9.KR-38
Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.
Mitä aseita Jeesus antoi Seuraajilleen?
"Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä"
Jeesus lähetti seuraajansa, kuten hänetkin lähetettiin. Olemme työssä Jeesuksen nimessä.
Jeesuksen nimessä me myös taistelemme. Raamatussa on monia Jeesuksen esimerkkejä, jossa kerrotaan kuinka joku ihminen on jonkun toisen valtuuttama. Uskova tunnustaa Jeesusta.
Tällöin mikään vihollisen valta ei voi olla esteenä Herran työlle, vaikkakaan se ei poista kiusauksia tai koettelemuksia. Olihan Herrammekin autiomaassa paholaisen kiusattavana.
Uskovat ovat kuten Jeesus sanoi, lampaat susien keskellä, ja hän myös kehotti uskovia nokkeluuteen. Hän jopa vertasi käärmeen nokkeluuteen. Joka on voimaksa kuvaus, sillä paholainen oli käärme ja nyt Jeesus puhuu siitä, kuinka Hyvissä asioissa pitää osata olla ja vastata yhtälailla kuin pahakin. Eli viekkaudella. Tässä tapauksessa tietenkin vieakkaus koituu ihmisen eduksi ja parhaaksi. Ei kuolemaksi.
Mat 10:16.KR-38.
Katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle; olkaa siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset.
Joh 13:20.KR-38 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, se ottaa vastaan minut; mutta joka ottaa vastaan minut, se ottaa vastaan hänet, joka on minut lähettänyt.
Markuksen evankeliumissa puhutaan myös tarkemmin tietyistä merkeistä, jotka seuraavat. Näiden tulkitseminen ja tarkkaan määrittäminen on hiukan vaikempia asia avata. Mutta lähtökohtaisesti meidän tulee luottaa raamatun lupauksiin. Sekä siihen, että Pyhän Hengen toiminta ei ole sidottu vain tiettyyn aikaan. Vaan toimii edelleen. Eri seurakunnissa näitä asioita painotetaan hiukan eritavoin.
Mar.16:17b-18.KR-92.
seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä.
He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat."
kastakaa heitä.
Kaste kuuluu lähtemättömästi evenkeliumin työhön. Ne ihmiset ja perheet jotka raamatun kertomuksissa uskoivat kastettiin.
Tässä kohden pitää kuitenkin muistaa, että uuden testementin kirjoitukset syntyivät lähetyskirkon ajalla, joka oli kasvava. Tässä artikkelissa en mene kasteen teologiaan syvemmin, mutta kaste on tärkeä osa Evankeliumia.
Ihminen reagoi uskoon, siten että se kastetaan, näin lähtökohtaisesti. Uudessa testamentissa ei käydä uskonopillisia selvityksiä siitä, mitä ja kuka ja kenet kastetaan. Tämä on hyvä muistaa. Kasteen johdantosanatkin ovat johdettavissa myös toiseen tapaan. Kasteet Jeesuksen nimeen. Joka apostolien teoissa toistuu monet kerrat.Matteuksen evankeliumi on joidenkin tutkijoiden mukaan kirjoitettu alunperin arameaksi, ja siitä on puuttunut kastekaavan sanat. Evankeliumi on arameasta käännetty kreikaksi, johon sitten on lisätty kastekaavan sanat. (Thuren)
Apt 19:5.KR-38. Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen.
Kaste pitää kuitenkin sisällään uskon, jota ilman kukaan ei voi pelastua. Joten on helpompi todeta, että uskova on kastettu. Ihminen ei voi olla kristitty, jos häntä ei ole kastettu. Tietenkin on olemassa poikkeus tapauksia, kuten ryöväri ristillä, joka tunnusti Jeesuksen. Raamattu ei tosin puhu oliko mies kastettu vai ei (Johanneslainen kaste) Tässä kohden teen vain yleisein olettamuksen, paremman tiedon puutteessa.
Kristillinen kaste alkoi vasta, kun Pyhä Henki vuodatettiin seurakunnalle.
Opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.
Kuten aina juutalaisessa perinteessä, opetus on kaiken A ja O. Tänä päivänä, joka on myös eräiden kristillisten seurakuntien ongelma on juuri opettamisen puuttuminen. Raamatun lehdiltä voidaan monesti lukea, kuinka kristityiksi kääntyneet tutkivat kirjoituksia. Tämä on myös evankeliumin vuoksi tärkeää. Täytyy tuntea kirjoituksia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että julistajan tulee olla Teologian tohtori. Vaan, että tuntee kristinopin perusasiat. Raamatun opettaminen on tärkeä, koska se varjelee myös harhaopeilta ja väärin ymmärrykseltä. Kaikki evenkelistat eivät kuitenkaan ole opettajia. vaan tässäkin täytyy olla viisautta tyytyä siihen, jota osaa ja jota ei osaa. Herra Kuitenkin antaa viisautta ja voimaa siihen, johon hän kutsuu.
Harva apostoleistakaan oli oppinut, vaan kyseessä oli ihan tavallisia ammatin harjoittajia ja työläisiä, mutta myös oppineita. Herran viisaus ei kuitenkaan ole samaa, kuin ihmisten viisaus. Tämän raamattu tekee poikkeuksellisen hyvin selväksi. Jeesusta myös kutsutaan raamatussa opettajaksi, joka on kunnian osoitus miehelle, joka ei ollut virallisen "kirkon" (synagogan) opettaja. Jeesuksen opetukset ovat syvällisiä ja vahvoja kaikista eri tulokulmista tarkasteltuna.
Luuk.20:21.KR-38
Ja ne kysyivät häneltä sanoen: "Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut ja opetat oikein etkä katso henkilöön, vaan opetat Jumalan tietä totuudessa.
Joh.13.KR-92
34. Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne.
35. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne."
Ap.t. 17:11.KR-38
Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin.
2.Tess.2:15.KR-92
Pysykää siis lujina, veljet, ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olemme suullisesti tai kirjeessämme antaneet teille.
Tit 3:10.KR-38
Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti,
Ps.1:1-2.KR-92
Hyvä on sen osa, joka ei vaella jumalattomien tavoin, ei astu syntisten teille, ei istu pilkkaajien parissa vaan löytää ilonsa Herran laista, tutkii sitä päivin ja öin.
Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.
Evankelioinnissa ja ihmisten kohtaamisessa tulee aina muistaa rukoilla ja viedä ihmiset Jumalan luokse, joko kysymällä heiltä sitä suoraa. Tai esirukoilla heidän puolesta. Jeesus lupaa olla seuraajiensa kanssa. Tämä on Jeesuksen itsensä lupaus. Hän vahvisti myös opetuslapsia ja käski heidän myös odottaa, jotta he saavat voiman. Pyhä Henki on elävän kirkon voima. Jonka Isä Jumala lähettää Jeesuksen nimessä. Jeesus on taivaallinen esirukoilijamme Isän edessä.
Joh 14:26.KR-38
Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.
Hepr.7.25.KR-92
Siksi hän pystyy nyt ja aina pelastamaan ne, jotka hänen välityksellään lähestyvät Jumalaa. Hän elää iäti rukoillakseen heidän puolestaan.
Jeesuksen lupaukset ovat edelleen voimassa, hän on uskoviensa kanssa. Hän ei hylkää. Kun me teemme evenkeliumin työtä, teemme Herran työtä. Kuten korinttilaiskirje sanoo.
Sentähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa. 1.Ko 15:58.KR.38.
Jos me omassa voimassa ja lihan viisaudessa teemme työtä, niin vaivannäkö on turha. Sillä työ tulee olla aina Herran tahto. Jumala kyllä ilmoittaa ihmiselle hänen paikkansa palvella ja viedä evenkeliumia eteenpäin.
Jeesuksen puheet ovat toisaalta myös hyvin voimakkaita. Hän sitoo itsensä evankeliumin vastaanottamiseen.
Luuk.10:16.KR-92.
"Joka kuulee teitä, kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut. Mutta joka hylkää minut, hylkää sen, joka on minut lähettänyt."
Jeesuksen tapa lähestyä ihmisiä ei kuitenkaan ollut mitään tavanomaista, eikä siinä ollut inhimillisiä puutteita. Jeesus puhui niin kuin se jolla valta. Me ihmiset helposti tuomitsemme toisia, kun me emme näe toisten sydämeen. Joku jolla voi olla huono hetki ja ei jaksakkaan kuulla evenkeliumia sillä hetkellä ein välttämättä ole paatunut, vaan hetki on huono. Tästä syystä ihmnisten hetkiä pitää kunnioittaa. Jumala kyllä puhuttelee ihmisiä vaikka me emme olisi läsnä. Me kuitenki olemme Herran työkaluja täällä maanpäällä.
Työ jota teemme on arvokas ja kyseessä on ilo uutinen, jonka kertominen pitäisi olla iloinen asia, ei niinkään paatoksellista raamatulla päähän lyömistä ja helvetillä pelottelua.
Raamatun sanaa pitää kuitenkin tuoda esiin, koska Jumalan voima on myös sanassa. Kuuleminen syntyy sanankuulon kautta. Kuten Paavali kirjoittaa.
Room 10:13-17.KR-38
13. Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu".
14 Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?
15 Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!"
16 Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?"
17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.
Raamatun ja Jeesuksen lupaukset ovat voimakkaita ja rohkaisevia. Vihollisen vallalla ei ole voimaa niiden yli. Pyhä Henki on uskovien kanssa, koska Jeesus lupasi. Evankeliumin julistajien ja ihmisten kohtaamisessa tulee aina muistaa se, että kun puhumme ihmiselle, myös Pyhä Henki puhuu hänelle. Ihmisen mielenmuutos on kuitenkin aina Jumalan työ. Me emme saa sitä aikaan. Siksi on hyvä opetelle tervettä nöyryyttä julistamisessa. Julistajakin on syntinen vaikka armahdettu sellainen :) Jeesuksen opetukset lähimmäisen rakkaudesta, ovat hyvin käyttökelpoisia edelleen. Evankeliumin sanoma on sanoma Jeesuksesta.
Joh.14.KR-92
Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni.
16. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti.
17. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.
Miksi noudattaa lähetyskäskyä ja miksi tehdä lähetystyötä?
Paavali sanoo; 1.kor.9:16.KR-92.
Siinä, että julistan evankeliumia, ei ole mitään ylpeilemistä, sillä minun on pakko tehdä sitä. Voi minua, ellen evankeliumia julista!
Paavali kirjoittaa, että evankeliumin vieminen on hänen ja muiden kristittyjen velvollisuus.
Kristillinen usko meni eteenpäin hyvin voimakkaasti juuri voimakkaan evankelioinnin ansiosta. Tätä tapahtuu myösedelleen kaikkialla muualla maailmassa, paitsi länsi-Euroopassa.
Evankeliumin julistaminen kohtaa myös julistajan itsensä. Evankeliumi julistaa kahteen suuntaan sanomaansa. Julistaja itse joutuu tutkimaan omaa uskoaan ja myös todistamaan omasta uskostaan. Näin uskon pitää olla omakohtaista, jotta kertominen siitä olisi mielekästä ja aitoa.
Ennenkaikkea tärkein asia, miksi evankeliumia pitää julistaa on, että se on Herramme tahto. Kyseessä ei ole meidän tahto. Jos tahdomme seurata Jeesusta, meidän tulee tällöin myös kuulla häntä. Koska muuten hoemme vain Herra Herra, emmekä tee kuten hän käskee.
Tässä kohden täytyy varoa leipäpappien puheita, sillä heidän taustalla, on vain halu hankkia passiivisia seurakuntalaisia, eikä pietistisiä hurmahenkiä.
Evankeliumissa on kyse myös siitä pelastuuko ihminen vai ei? Kyseessä on myös pääseekö ihminen, kuten Paavali kirjoittaa mukaan ensimmäiseen ylösnousemukseen. Kts.Fil.3:11.Hepr.11:35.
Apt 24:15.KR-38
ja pidän sen toivon Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, jota nämä itsekin odottavat, sekä vanhurskasten että vääräin.
Uskovan elämä ei kuitenkaan ole täydellistä, vaan uskonelämä on vasta matkan aloittamista. Matkaan kuuluu monenlaisia vaiheita. Tärkein on kuitenkin, että pysyy matka reitillä, eikä jätä sitä kesken. Silloin kun omat voimat ovat loppumassa, niin on hyvä aina muistaa, että ne askeleet, jotka itsellä jää helposti tekemättä. On jo Jeesus tehnyt. Me vain osoitamme, että tahdomme kulkea Jeesuksen askeleita ja häntä seurata. Hyvän Jumalan suunnitelmat eivät koskaan ole pahoja. Ne voivat joskus tuntua raskailta, mutta vain omien syntiemme vuoksi. Siksi on hyvä muistaa, että Jeesuksessa meillä on myös todellinen syntiemme anteeksianto ja vapautus orjuudesta. Usko on lahja, ja olisi todella ihmeellistä, että emme tästä lahjasta haluaisi muille puhua? Tästä on kyse, kun puhumme evankeliumista. Kyse on Jeesuksesta, ei kenestäkään muusta. Mitä Jeesus on tehnyt vuoksemme. Lahja ajatuksella en kuitenkaan tuo predestinaatio ajatusta, vaan Jumalan armoa ihmiseen. Jumala ylläpitää uskoamme, jonka hän myös itse sytyttää tai avaa. Riippuen mistä perinteestä asiaa haluaa tulkita. Kunhan se vain ei ole fatalistinen opetus muuttumattomasta kohtalo opista.
Ef 2:8.KR-38.
Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
Joh.3.KR-92.
15. jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän.
16. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
17. "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.
18. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan.
19. Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden.
20. Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi.
21. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti