Kari Mäkinen Evl-kirkon uusi Arkkipiispa

Turun piispa Kari Mäkinen on valittu niukalla äänten enemmistöllä luterilaisen kirkon seuraavaksi arkkipiispaksi. Kari Mäkinen voitti vain 11 äänen erolla arkkipiispanvaalin. Äänestyksessä Mäkinen sai 593 ääntä. Vastaehdokas Helsingin yliopiston dogmatiikan professori Miikka Ruokanen sai 582 ääntä.

Vaalitulos herättää voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Seuraava arkkipiispa Kari Mäkinen uskoo vaalin aikana käydyn keskustelun vahvistaneen kansankirkkoa. - Toivon, että keskustelu jatkuu edelleen. Oleellisinta ei ole oikeassa oleminen.
Tässä on pidetty hienolla tavalla kirkon ovia auki. On syytä yhdessä pitää huolta siitä, että kirkot ovet eivät jatkossakaan sulkeudu, sanoo Kari Mäkinen. Niukasti arkkipiispanvaalin hävinnyt Miikka Ruokanen ei pelkää kirkon kahtiajakoa. - En minä usko, että kirkko on hajoamassa kahtia. Minä peräänkuuluttaisin suvaitsevaisuutta kaikilta osapuolilta, myös niiltä, jotka ajavat liberaalimpia uudistuksia kirkkoon.

Heidän tulisi suvaita myös niin sanottuja vanhauskoisia tai niitä, joilla on perinteinen näkemys, sanoo Miikka Ruokanen. Kari Mäkisen kannatus oli vahvinta pääkaupunkiseudulla, Turussa ja sen ympäristössä.
Muu Suomi oli Ruokasen valinnan kannalla. Äänestäneitä oli 1175, joista noin 70 prosenttia on Turun seudulta. Ruokanen sai Turusta 107 ääntä ja Turun piispa Kari Mäkinen 163.
Kari Mäkinen uudistajan maineessa Ehdokkaiden julkinen kuva on muodostunut erilaiseksi: Miikka Ruokasta on pidetty puhdasoppisena ja Kari Mäkistä liberaalina.

Paljon huomiota on saanut Mäkisen ja Ruokasen erilainen suhtautuminen homoparien siunaamiseen. Turun piispa Kari Mäkinen kannattaa homoparien siunaamista.
- Kirkko on kulkenut koko historiansa ajan keskustellen eteenpäin, sanoo Kari Mäkinen. Piispa Kari Mäkinen on vihitty papiksi vuonna 1979. Hän on toiminut työurallaan seurakuntapastorina Helsingissä, Porissa ja Ulvilassa.
Ulvilan kirkkoherran virkaa Mäkinen hoiti vuosina 1994–2005.
Turun arkkihiippakunnan piispaksi Mäkinen vihittiin vuonna 2006.
Piispa Kari Mäkinen on naimisissa sairaalapastori Eija Mäkisen kanssa ja heillä on neljä aikuista tytärtä.
Piispa Mäkisestä tulee järjestyksessä neljästoista arkkipiispa. Uusi arkkipiispa aloittaa tehtävässään kesäkuun alussa 2010, kun nykyinen arkkipiispa Jukka Paarma jää eläkkeelle.

YLE Turku

Vasta valittu arkkipiispa Kari Mäkinen, edustaa hyvinkin liberaalia suuntaa kirkossa, joka on tullut esiin monin kääntein. Siksi ei ole yllätys, että hän tuli valituksi, vaikka olihan se erikoista nimetä vastaehdokas konservatiiviksi, sillä hänellä oli takana kolme avioeroa.
Raamattu nimittäin suhtautuu avioeroihin yhtä kielteisesti kuin homoliittoihinkin.
Mar 10:9,11-12.
Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."
Ja hän sanoi heille: "Joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, se tekee huorin häntä vastaan.
Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa,
niin hän tekee huorin."

Tällä tarkoita sitä tilaa mikä kirkossamme on. Onko avioliittojen arvostus todella niin alhainen, että suhtaudumme jopa homoliittoihin myönteisesti.
Piispan on oltava esikuva, ja jos on kerran eronnut ei pidä mennä naimisiin uudestaan.
Raamattu antaa kaksi perustetta avioeroon, toinen on haureus eli aviorikos ja toinen on kuolema.
Nämä on ne ohjeet jotka Jumalan sana on meille antanut, ja tässä Herramme on vielä itse puhunut. Jeesus ei puhu mitään homoliitoista, koska se on niin vakava synti, että sen mainitseminen samassa asiayhteydessä olisi ollut jo kauhistus, sillä Avioliitto on Pyhä ja homoliitto ei.

Piispoihin on ehdottomasti käytettävä samaa ohjetta mitä muihinkin.
Toki ei kukaan ihminen ole synnitön, eikä kukaan ole koskaan vaatinutkaan täydellisyyttä. Heikkoudessa olemme monesti vahvoja, kuten Paavali sanoi. Kompurointimme pitää meidät nöyrinä ja ohjaa meidät armon piiriin.
Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että me tietoisesti jatkamme synnin tekemistä.
Avioero voi esimerkiksi toimia hyvänä katalyyttinä ymmärtää ihmisen epätaydellisyyttä ja epä onnistumista suhteessä tehtävään ja kristilliseen elämään.

Kilvoittelu on kuitenkin se mihin kristitty on kutsuttu, myös piispat.
Miikka Ruokanen olisi kuitenkin ollut parempi valinta, sillä hänen otteensa kirkon hengelliseen sisältöön oli kuitenkin lujempi. Mäkisen mielipiteet ovat ympäripyöreitä, kuten Paavo Väyrysenkin. Arkkipiispalla on ehdottomasti oltava selkärankaa ottaa ensimmäisenä vastaan pilkka ja iva mitä kirkkoon kohdistuu ja olla uhrautuvainen. Ei uhrata kirkkoa pakanoille ja maailmallisille, sen osasivat tehdä jo Keisari konstantinuksen ajan piispat, jotka mielistelivät itselleen poliittisen vallan ja vaurauden keisarien suosioon.

Vaikka Kukaan ei omaa täyttä totuutta tässä ajassa, niin on selvää, että selvää rappiota ja syntiä on vastustettava, tässä tarkoitan humanismia ja liberalismia, jotka on puettu rakkauden vaatteeseen, jotta ne maistuisivat paremmalta.
Paras esimerkki humanismin ja ihmisoikeuksien ymmärryksestä on siinä, että monet ihmisoikeus järjestöt kiljuvat oikeuksia, mutta hyväksyvät silti abortin osana naisten oikeuksia.
Miten ihmisoikeus järjestö voi ajaa ihmisen oikeuksia jos se tahtoo olla osana murha koneistoa jossa tapetaan lapsia kohtuihin, hippokrateen valat vannoen. Tämä on myös luterilaisen kirkon ongelma, koska kirkko ei ole ilmaissut tarpeeksi vahvasti kantaansa abortia kohtaan.

Liberalismi on juuri tätä, teko pyhyyttä jossa ihminen on ykkönen ja Jumala ei ole mitään.
Joku liberaali pappi joskus sanoikin, kyllä Jumala sietää homojen siunaamisen, mutta ei ihmisen syrjimistä. Liberalismi on ottanut oikeuden omiin käsiinsä tulkita mikä on oikein ja mikä ei. Tässä Kirkon traditio ja historia ei paina mitään.

Raamattu sanoo, että Jumala on ykkönen ja ihminen kakkonen.
Tämä on se marssijärjestys, joka tulee hyväksyä oli homo tai ei.

Mar. 12:29-31. Jeesus vastasi: "Ensimmäinen on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa;
ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi'.
Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä."

Rakkaus Jumalaan ajaa meidät toimimaan oikeassa suhteessa lähimmäiseen. Mutta toisinpäin tämä ei onnistu, sillä silloin rakakkautemme on kohdistettu ensin ihmiseen sitten Jumalaan.
Jumala joka on rakkaus, ja Jumala antaa meille kyvyn rakastaa. Jumala on rakkauden väärentämätön lähde.

Arkkipiispan vaalit on ollut aika paljon mediassa esillä, ja joku toimittaja totesikin, että vaalit muistuttivat hyvin paljon poliittisia vaaleja. Miten tämä voi olla mahdollista, jos arkkipiispan virka on ensisijaisesti hengellinen. Byrokratia ja maallistuminen on tuonut kirkkoon ilmiön joka ei ole hengellinen vaan maallinen.
Joka on tutumpaa politiikasta. Tätä todistivat renesanssinajan Paavit parhaimmillaan.
Itseäni ei kovinkaan paljoo hetkauta tällaiset vaalit, sillä ei tämä edusta minulle mitään.
Vaalit osoittivat kuitenkin kahtia jaon merkit, urbaanit kaupungit veivät voiton ja muu suomi hävisi.
Samaa kehitystä on tapahtunut poliittisissakin vaaleissa, kuten kahdessa viimeisessä presidentin valinnoissa. Tämä on siis myös yhteiskunnallinen ilmiö.
Tuntuu olevan väistämätöntä, että kirkko ja myös valtio jakautuu.
Liberalismi vastaan konservatiivisuus, ei ollut vaalien oikea teema, vaan se oli median luoma kikka, jolla tahallisesti haluttiin rajata henkilöt kuppikuntiin.

Kirkko ei minun mielestä saanut koko kansan piispaa, vaan puolen kansan piispan.
Edellinen Arkkipiispa Paarma sai luojan kiitos edes vähän hillittyä tätä hullua kehitystä, mutta nyt ollaan taas uudessa tilanteessa, vaikka arkkipiispan valta on rajallinen, niin hänen persoonansa voi silti vaikuttaa mielipiteisiin.
Mäkinen on kovan paikan edessä, suuria kysymyksiä tulee olemaan. Ja toivotaan, että hän etenee rukouksessa eteenpäin. Toivotaan myös, että hän suhtautuisi yhtä avoimesti luther säätiön kuin mitä homoihin.

Onneksi Luther säätiö sai oman Piispansa, joten he voivat olla hyvästä syystä iloisia, että Herra on ollut heidän kanssaan.
Se mitä kansan kirkko sai, on nähtävissä vasta tulevaisuudessa.
On myös erittäin surullista, että kirkollinen keskustelu on nykyään niin pinnallista, että selvistäkin asioista pitää vääntää kättä. Tämä on erittäin haitallista koko uskon ymmärtämisen kannalta, sillä monet ihmiset tietävät vaan kirkosta sen mitä mediassa toitotetaan, ja ne kuvat eivät ole kauniita.

Itse olen saanut myös osan tästä pilkasta, koska kuulun luterilaiseen kirkkoon ja opiskelen teologiaa. Kirkon julkikuva on todella surkea ja riitainen. Se ei tuo kenenkään eteen Kristusta, että ollaan sillon mediassa kun tapahtuu jotain kauheaa ja sitä sitten päivitellään.
Kirkon on oltava ohjaaja moraalisissa asioissa. Suomessakin moni kirkkoon tyytymätön liittyy vapaisiin suuntiin juuri sen takia, että kirkko on hylännyt perinteisen tehtävänsä.
Ja juuri nämä hylkääjät olisivat niitä joita kiinnostaisi rakantaa kirkkoa.
Mutta mahdollisuudet ovat rajallisia, sillä tuntuu, että kirkkoa rakennetaan yllhäältä alaspäin, enkä rakentajana tarkoita nytten Jumalaa, vaan ylintä hierarkista koneistoa.

Kirkon ei pidä myöskään tuijottaa liikaa ero lukuja, sillä kirkosta eroaminen on yleinen ilmiö joka puolella eurooppaa. Kirkon pitäisi keskittyä enempi siihen miten se voi säilyttää ne jäsenet jotka haluvat rakentaa kirkkoa. Tämä on myös yksi arkkipiispan tulevista haasteista.
Kirkon vahvuus Suomessa on edelleen sen kunnioitus, joka tulee menneiltä sukupolvilta. Mutta tähän ei ole tyytymistä koska vanhat kuolee ja nuoret kasvavat. Jos Kirkko ei ole oikeasti osa nuorisoa, niin nuoret eivät tule vanhanakaan osaksi kirkkoa. Miksi, koska ei ole sytä miksi.

Kirkko ei voi myöskään liaaksi luottaa suurin rippikoulu suosioon, sillä nuorten asenteet ovat joskus hyvin kaukanan niistä joita heille rippikouluissa opetetaan. Onko rippikoulu silloin onnistunut jos asioita ei sisäistetä?
Suomen Luterilainen kirkko on vielä siinä tilassa, että voimme kääntää vanhat hyvät asiat voitoksi, ja kasvattaa kansaa edelleen hyvään luterilaiseen uskoon.
Harmikseni joudun toteamaan, että kirkko on kadottanut sen mitä Luther löysi.
Tästä todistaa Luther säätiön eloisuus. Viime kädessä kaikki on Jumalan Hengen johdatusta, myös kirkon hajoaminen. Toivotan onnea Uudelle arkkipiispalle, mutta en silti voi täysin rinnoin yhtyä tähän iloon, sillä tiedän sen sydämmessäni, että se voi olla myös kohtalokas käänne kohti laimeita vesiä. Toivon myös, että Miikka Ruokanen löytää uusia keinoja ja työkaluja rakentaakseen kirkkoammme. Sillä työtä on paljon mutta tekijöitä vähän.
Herra olkoon meille armollinen.

Ilm. 3:15-19.
Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava!
Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä,
olen minä oksentava sinut suustani ulos.
Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.

Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi,
ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.
Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.

Jeesus ei ole arkkienkeli Mikael.

Jehovan todistajien kanssa keskusteltaessa tulee esiin sangen eriskummallinen tulkinta. Mutta myös monien muidenkin. Jehovan todistajat uskovat, että Raamatun mainitsema enkeli ruhtinas Mikael olisi sama kuin Herramme Jeesus. Tässä artikkelissa on tarkoitus osoittaa, että asia ei ole näin. Tai raamatusta emme saa tukea heidän opetuksilleen. Kristuksen ja Arkki enkeli Mikaelin ero tulee myös nähdä raamatun kokonaiskuvan ja opetuksen valossa. Raamattua lukiessa on helppo havaita, että Jeesuksen ja Mikaelin yhdistäminen toisiinsa riippuu vain muutamien jakeiden varassa.(viittaus apokalyptinen kirjallisuus. Dan.Ilm.)Katsotaan muutama raamatun paikka millä he perustelevat päätelmäänsä.
Ilm.12:7.
Taivaassa syttyi sota. Mikael ja hänen enkelinsä kävivät taisteluun lohikäärmettä vastaan. Lohikäärme enkeleineen teki vastarinta
Ilm.19:14. Hänen jäljessään tulivat taivaan sotajoukot, valkoisilla hevosilla ratsastavat soturit, joiden puku oli hohtavan valkeaa pellavaa.
Dan. 12:1. Silloin astuu esiin Mikael, suuri enkeliruhtinas, joka seisoo kansasi suojana. Ja tulee ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä alkaen, kun kansoja on ollut, aina tuohon aikaan saakka. Mutta sinun kansasi pelastuu, pelastuu jokainen, jonka nimi on kirjoitettu kirjaan.
Näillä Raamatun paikoilla JT tahtovat osoittaa yhtäläisyydet Jeesuksen ja Mikaelin välillä.
Sotiihan Herra itse Saatanaa vastaan.
Katsotaan vielä toinen kohta missä he näkevät yhtenäisyyden.

1.Tess.4:16. Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina.
Jehovan todistajat yhdistävät Ylienkelin äänen Jeesuksen ääneen.
Jehovan todistajat uskovat, että Jeesus ei ole enkeliä kummoisempi olento, ja siksi heidän on helpompi nähdä tämä ylienkelin huuto Jeesuksen huutona, kuin Enkeli Mikaelin, koska silloin he joutuisivat toteamaan, että Herra kuvaakin Jeesusta.
Jehovan todistajat kokevat myös sana kikkailun erittäin haitalliseksi omalle teokraattiselle hallintamuodolle.
Arkkienkeli Mikaelia kutsutaan suureksi enkeli ruhtinaaksi, mutta myös Jeesusta kutsutaan Ruhtinaaksi, niin he näin tahtovat yhdistää nämä kaksi tekijää toisiinsa.
Kts: Dan.10:13. Jes.9:6.

Katsotaan vielä yksi toinen selitys asiasta. Kun Raamattu puhuu, että enkeli johdatti Israelilaiset erämaasta, ja uudessa testamentissa tämä enkeli paljastuukin kristukseksi, niin on silloin johdonmukaista yhdistää Jeesus Jumalan poika Arkkienkeli Mikaeliksi.
2.Moos.23:20. Minä lähetän enkelin kulkemaan sinun edelläsi, suojelemaan sinua matkalla ja viemään sinut siihen paikkaan, jonka olen sinulle varannut.
Kts. Ap.t.7:30-39.

Näissä raamatun kohdissa ei mainita mitään, että kyseessä olisi Arkkienkeli Mikael.
Israelin erämaan johdatus on ollut varmasti monien enkeleiden tehtävä, ja myös Kristus itse on ollut heitä johtamassa. Kuten tulee esiin uuden testamentin kertomuksissa.

Tässä nyt tahdon tuoda esiin niitä raamatun paikkoja joilla osoitan Jehovan todistajien ja muiden vastaavan opetuksen opettajat erheelliseksi, mutta myös niiden muidenkin seurakuntien tai yksittäisten kristityiden jotka ovat eksyneet luulemaan Herraamme Jeesusta enkeli Mikaeliksi.

1.
Arkkienkeli Mikael ei nuhdellut saatanaa, kun heillä oli riitaa Mooseksen ruumiista, vaan Raamattu sanoo; Ei edes ylienkeli Mikael, kiistellessään Mooseksen ruumiista Paholaisen kanssa, rohjennut herjata eikä tuomita tätä, vaan sanoi: "Nuhdelkoon Herra sinua!" Juud.9. Mutta Raamatun kertomuksissa Jeesus nuhteli saatanaa. Tämä kohta osoittaa sen, että Jeesuksella oli suurempi valta ja hän nuhteli paholaista.
Mikael ei kuitenkaan nuhdellut, vaan hän sanoi nuhdelkoon sinua Herra.
Jeesus näin ei voi olla Arkkienkeli Mikael. Kts raamatun paikat. Matt.4:10, 16:23.
Myöskään uudessa testamentissa ei puhutella Arkkienkeli Mikaelia termillä Jumalan Poika tai Herra, eli Kreikaksi κυριος "Herra".
2.
Mikael, yksi suurimmista enkeliruhtinaista, tuli auttamaan minua. Dan.10:13b.
Tässä raamatun paikassa Mikaelia kutsutaan yhdeksi suurimaksi enkeli ruhtinaiksi.
Jeesus taas kutsutaan ainosyntyiseksi. Kreikaksi, μονογενης "monogenes" eli ainosyntyinen.
Tätä termiä ei käytetä luoduista, ei edes Mikaelista, vaikka hän on yksi suurista enkeli ruhtinaista.
Jeesusta titeleerataan monin sanoin uudessa testamentissa, eikä se jätä mitään epäselvyyksiä siitä, että onko Mikael ja Jeesus sama persoona.
3.
Ei Jumala ole yhdellekään enkelille milloinkaan sanonut: -- Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Ei myöskään näin: -- Minä olen oleva hänen Isänsä,
ja hän on oleva minun Poikani. Kun Jumala jälleen tuo Esikoisensa maailmaan, hän sanoo:
-- Kaikki Jumalan enkelit kumartakoot häntä.
Enkeleistä hän sanoo näin: -- Hän tekee enkelinsä tuuliksi, palvelijansa tulenliekeiksi. Mutta Pojastaan hän sanoo: -- Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy ajasta aikaan, ja sinun kuninkaanvaltikkasi on oikeudenmukaisuuden valtikka. Sinä rakastit oikeutta ja vihasit vääryyttä. Sen tähden Jumala, sinun Jumalasi,
on voidellut sinut riemun öljyllä, sinut, ei kumppaneitasi. Ja myös näin: -- Sinä, Herra, laskit alussa maan perustukset, sinun kättesi työtä ovat taivaat. Ne katoavat, mutta sinä pysyt. Ne kaikki kuluvat kuin vaate, sinä käärit ne kokoon kuin päällysviitan, ne vaihdetaan niin kuin vaate.
Mutta sinä olet iäti sama, sinun vuotesi eivät lopu. Yhdellekään enkelille ei Jumala milloinkaan ole sanonut: -- Istu oikealle puolelleni.
Minä kukistan vihollisesi, panen heidät korokkeeksi jalkojesi alle. Eivätkö enkelit ole palvelevia henkiä? Heidät lähetetään palvelemaan niitä, jotka saavat osakseen autuuden. Hepr.1:5-14.

Tämä Raamatun katkelma on parhaimpia osoituksia Jehovan todistajille, että he ovat väärässä.
Siinä puhutaan kuinka Jumalan enkelit kumartavat Jumalan Poikaa, ja Jumalan Poika on valeltu riemun öljyllä, tätä vuodatusta ei ole kukaan muu ole saanut.
Tässä ei edelleenkään puhuta mitään Mikaelista, niin on erittäin mielenkiintoista miksi he tulkitsevat Jeesuksen ja Mikaelin samaksi persoonaksi.
Heprealaiskirjeessä mainitaan kuinka kaikki Jumalan enkelit kumartavat Kristusta, ja on johdonmukaista lukea myös Mikael näihin kumartajiin.
Kts. Ilm.4:10-11, 5:11,12.
Raamatun kertomuksisssa myös demonit, eli langenneet enkelit alistuvat kristuksen edessä.
Mar.3:11.
Kun saastaiset henget näkivät hänet, ne heittäytyivät hänen eteensä ja huusivat: "Sinä olet Jumalan Poika!"

4.
Koko maailma on luotu Jumalan pojan välityksellä, myös enkelit.
Jumalan poika on myös Isänsä kuva ja hänen välityksellään me voimme havaita millainen on Isä Jumala. Arkkienkeli Mikael ei ole luonut maailmaa, vaan hänetkin on luotu.
Kol.1:15-19.
Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt. Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat.
Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten. Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta,
ja hän pitää kaiken koossa. Hän on myös ruumiin pää, ja ruumis on seurakunta. Hän on alku.
Hän nousi esikoisena kuolleista, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen. Jumala näki hyväksi antaa kaiken täyteyden asua hänessä.
+
Joh.1:3.
Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.
Näin vaikuttavilla termeillä ei kuvata ketään muuta kuin Juman poikaa.
Kaikki vallat ja voimat on luotu hänen kautta ja häntä varten. Mikael suuri enkeli ruhtinas on vain yksi valloista ja voimista joka on luotu, ja hänkin on vain Jumalan palvelija.
Mikael tarkoittaakin, kuka on Jumalan kaltainen. Mikael nimi jo viittaa, siihen, että kuka.
Pojasta taas sanotaan, hän on näkymättömän Jumalan kuva.

5.
Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa eikä edes Poika, ei kukaan muu kuin Isä. Mar.13:32.
Tämä yllä mainittu raamatun jae on irroitettu asiayhteydestä, jossa opetuslapset kysyvät Jeesukselta milloin alkaa lopunajat, joka huipentuu Herran Päivään. Eli tämän maailman loppuun. Tämä raamatun kohta osoittaa myös erikseen, että vain Isä Jumala tietää sen, ei Poika eikä Enkelit. Mutta jos Jeesus olisi Enkeli Mikael, niin miksi hänet mainitaan tässä erikseen, eikä enkelit ja Mikael, tai jotain sinne päin.
On erittäin tyrmistyttävää ajatella, että Jehovan todistajat ja muut tätä oppia kannattavat henkilöt myös pitävät oppia hyvin keskeisenä. Vaikka se ei sitä ole. He myös jakavat opetustaan muille ja näin vievät harhaan myös muita.
Raamattu selvästi opettaa heidän oppi rakennelmaansa vastaan. Raamattu osoittaa selvästi, että Jumalan Poika on enkeleitä korkeampi. Vaikka Mikael kuvataankin enkeleistä korkea arvoisimpina, niin silti hänen asemansa ei ole rinnastettavissa Pojan asemaan.

6.
Jumalan Poika on myös Jumalan Valtakunnan hallitsija, ei Mikael enkeli ruhtinas.
Sillä enkelien alle hän ei alistanut tulevaa maailmaa, josta me puhumme. Hepr.2:5.

1.Moos.49:10.
Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijansauva hänen polviensa välistä, kunnes tulee hän, jonka se on ja jota kansat tottelevat.
Dan. 7:13-14.
Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen.
Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.
Luuk. 1:32-33.
Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman."
Ilm.19:16.
Hänen viittaansa on reiden kohdalle kirjoitettu nimi: kuninkaiden Kuningas, herrojen Herra
Nämä Kohdat osoittavat selvästi kenelle valtakunta kuuluu, ja kuka sitä hallitsee.
Isä Jumala antaa pojalleen, meidän Herralle vallan hallita, kunnes Poika itsekkin alistuu isänsä tahtoon. Kts. 1.Kor.15:28.
Jumalan valtakunta ei ole minkätahansa enkelin hallittavissa, vaan Kristuksen.
Raamattu Opettaa, että Jumalan valtakuntaan pääsee vain Kristukseen kohdistuvan uskon kautta, ei uskon enkeli Mikaeliin. Luotu ei voi pelastaa luotua. Ps.49:7.
Kol.1:13.
häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.
Kts. Luuk.23:42.
Jeesus hallitsee enkeleitä ja he palvelevat häntä. Jeesus sanoi, että hän olisi pystynyt pyytämään enkelit apuunsa kun hänet vangittiin. Näiden joukossa epäilemättä olisi ollut myös Mikael.

 7.
Jumalan pojasta puhuessaan raamattu käyttää termejä syntynyt. Mikael joka on luotu ei ole Jumalasta syntynyt. Mikaelista ei käytetä sellaisia synonyymeja ollenkaan. Jumalasta syntynyttä kutsutaan aino syntyiseksi, kuten aiemmin olen tässä tuonut esiin. Hänestä myös käytetään sanaa ihmisen poika. Tämä termi viittaa danielin kirjan profetiaan ja myös Jeesuksen omiin sanoihin. Ihmisen pojalle on annettu valta. Kyseessä ei voisi olla vain enkeli ruhtinas, vaan kuningasten kuningas ja herrojen Herra. (Matt.13:41. Joh.5:27.)


1.Joh. 5:1. KR-38 
Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt.

Kirkon historiassa on ollut muutamia meillekin täällä suomessa tuttuja seurakuntia. Niistä tunnetuimpia ovat ehkä Jehovan todistajat ja jotkut adventistit. Nämä kaksi seurakuntaa ovat, William Millerin (1782-1849) ja Charles Taze Russellin seuraajia (1870-1916). Näiden kahden herran luotsaamat liikkeet ovat harhautuneet opettamaan oppia, että Jeesus on arkkienkeli Mikael.

Ottaen huomioon henkilöiden teologisen taustan, he ovat myös tehneet lukuisia profetioita, joista mikään ei ole toteutunut niiden alkuperäisessä esitysasussa.
Näin radikaalien tulkintojen takaa ei välttämättä löydy Pyhä Henki, vaan ihmisen oma viisastelu.
Näiden kahden seurakunnan opetus on edelleen jokseenkin poikkeaavaa, yleisesti tunnettujen ja tunustettujen ajatusten valossa. Adventti kirkon virallinen selitys heidän opista on kuitenkin muutettu.
Luullakseni tästä ei käyty sikäläisen kirkon sisällä mitään teologisia keskusteluja, vaan oppi vaan muutettiin.
Syytä miksi asiasta ei käyty minkäänlaista debaattia on minulle tuntematon.

Jehovan todistajat ovat kuitenkin ainoa suuri ryhmittymä ja monien tuntema mikä opettaa, että Arkkienkeli Mikael on sama kuin Herramme Jeesus Kristus.
Seitsemännenpäivän adventistit muuttivat oppinsa yleisen linjan mukaiseksi. Mutta ehkä myös päästäkseen eroon hiukan kiusallisesta erityis piirteestä Ellen White;n opetuksista.
Heidän opettajansa Ellen White nimittäin opettaa kirjoissaan oppia Jeesuksen enkeli persoonasta.
Siksi onkin hassua että he Yleisesti esittävät kritiikki  vanhoja kirkkoja kohtaan.
Tai nostavat esiin niiden teologisia puutteita tai erehdyksiä.
Mutta unohtaessaan omat virheensä, he tekevät niin, että mielummin hautaavat omat erehdyksensä pois.
Teologia ei voi olla yhden ihmisen tai yhden ryhmän tuloksena syntynyt päätelmä ketju. Vaan oppi ja opetukset tulisi aina olla koeteltuja ja vahvistettuja. Tässä paras opettajamme on aika.

Esimerkiksi meillekkin tuttu Martti Luther ei koskaan opettanut mitään vastaava.
Tuomas Akvinolaisesta puhumattakaan. kirkon historia on täynnä teologisia kiistoja, mutta suurissa asioissa ollaan aina oltu yhtämieltä. Ja tämä Arkkienkeli Mikael kysymys on myös yksi niistä.
Kirkko ei ole koskaan opettanut, että Jeesus olisi  enkeli Mikael.
Miksi Nämä tuomion päivän julistajat sitten opettavat? Miksi niin usein juuri heidän opettajansa menevät pisimmälle tulkinnoissaan? Ja kömmähtävät sitten omiin päätelmiin ja yleensä heidän itsensä kuoltuaan.
Heidän liikkeensä hajoaa lukuisiin pienempiin seurakuntiin ja suuntiin.

Vaikka en ole roomalais-katolinen enkä suuremmin fanita paavia, niin minun täytyy todeta, että Rooman kirkko jos mikä on selvinnyt vuosisataisten myllerrysten läpi hajoamatta silti.
Miten voi olla mahdollista, että nämä jotka hyökkäävät katolista uskoa vastaan hajoavat heti.
Myös Luterilaisuus on hajoamassa, ja hajosikin Lutherin kuoleman jälkeen pienempiin osiin.
Tällaisten kysymysten äärellä on pakko joskus pysähtyä miettimään, että mikä olikaan se oikea kirkko, ja kuka olikaan se antikristus. Liittyen yleiseen pohdintaan oikeasta valosta, jota yleisesti käytetään näissä artikkelin mainitsemissa seurakunnissa.
Toki seurakunnat ja kirkot ovat aina epätäydellisten ihmisten yhteisöjä. Tässä ajassa kellään ei ole täyttä totuutta. Mutta silti raamattu on aina kovin sanoin suhtautunut näihin profeettoihin, jotka "Jumalan" nimissä ovat tulleet julistamaan jotain uutta valoa.
Oppi kysymyksissä on aina kuunnelta Kirkon historiaa, ja Jumalan sanaa. Oppeja ei voida rakentaa ihmis mieltymysten varaan. Seurakuntaa ei voida koskaan rakentaa muun, kuin Kristuksen ympärille.