Käskyt ja Jumalan kansa. Osa I (Muista pyhittää lepopäivä)

Hyvin monesti kuulee Uskovien suusta, että Jumalan laki tulee pitää. Luterilaisessa perinteessä puhutaan Laista ja Evankeliumista. Jolla kummallakin on oma tehtävänsä. Laki herättää synnin ja synnintunnon sekä ihmisen syyllisyyden ja osoittaa samalla ihmisen rajallisuuden.
Kuten raamatussa sanotaan. Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin. Jaak.2:10.
Evankeliumi taas julistaa Armon ja vapautuksen Jumalan vihasta, yksin uskosta.
"Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä. "Joh.6:47.
"Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?"
Gal.3:2. Näillä Raamatun paikoilla tahdon aloittaa tämän artikkelin. Käytän tekstissäni vuoden 1938 kirkkoraamattua, muut käännökset ilmoitan erikseen.
Artikkelissa en pyri kertomaan miten käskyjä tulee pitää. Tahdon kuitenkin tuoda esiin, että ei ole kristillistä paheksua uskovia, jotka kunnioittavat lakia. Jumalan käskyjen pitäminen tai niiden tulkitseminen ei tee kenestäkään suorilta legalistia eli lakihenkistä. Vaikka ei se myöskään vapauta näistä, sillä uskovat elävät uskoaan todeksi hyvin eri tavoin. Lakiin liberaalistikkin suhtautuvat uskova, voi olla hyvin fundamentaalinen jossain muissa uskon tulkinnoissaan. Lakiin vakavasti suhtautuva voi ihan hyvin olla, kuten raamatun ajan fariseuksetkin.

Monien Kristittyjen näkemykset vaihtelevat kun puhutaan kymmenestä käskystä. Tässä artikkelissä keskitymme varsinkin lepopäiväkäskyyn. Itäisen lukutavan mukaan Neljänteen käskyyn. Läntisen lukutavan mukaan kolmanteen käskyyn.
2.Moos.20:8-11.
Muista pyhittää lepopäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on.
Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.

Kymmenen käskyä tai kymmenen sanaa, miten sen haluaakin ilmaista annettiin Israelilaisille. Jumala itse kirjoitti ne kivitauluihin ja antoi ne Siinainvuorella Moosekselle. Moosesta oli kuulemassa monia muitakin kansoja kuin heprealaiset sillä sekakansaa oli lähtenyt liikkeelle Egyptin orjuudesta ei vain juutalaisia tai heprealaisia.
"Ja israelilaiset lähtivät liikkeelle ja kulkivat Ramseksesta Sukkotiin; heitä oli noin kuusisataa tuhatta jalkamiestä, paitsi vaimoja ja lapsia. Ja myös paljon sekakansaa meni heidän kanssansa,"
2.Mo. 12:37-38a. 

Mitä merkitsee Israel?

Israel ei merkitse ainoastaa jotain tiettyä kansaa, vaikka sillä viitataankin myös siihen. Israel merkitsee alkukielillä seuraavaa sanaa, joka avautuu seuraavasti. Hän taistelee tai taisteli "jisra".  Jumala "eel" jisreel.
Tämä nimi annettiin ensimmäisen kerran patriarkka Jaakobille. Josta polveutuu kaikki sukukunnat eli kaksitoista heimoa. (1.Moos.32:27-28. 35:10.)
"Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut".
Jumala kutsuu Jaakobin sukua israelilaisiksi. Jumala oli kuullut kansan huudot sekä rukoukset orjuuden maasta eli egyptistä, Jumala päätti toimia. Jumala laittoi heille Johtajaksi Mooseksen. Mooses jota seuraamalla kansa tulisi vapautumaan Egyptin orjuudesta. Tämä kutsu oli kaikille, jotka olivat orjia, myös Jaakobin suvulle. Patriarkka Jaakobin suku oli ollut 400vuotta orjana Egyptissä.
Nyt sen rukoukset oli kuultu ja Jumala ilmoitti itsensä Moosekselle Palavassa Pensaassa.
400vuoden aikana kansa ei varmastikkaan ollut puhdas, sillä moniavioisuus oli yleistä.
(se miten yleistä se oli orjuudessa ei ole varmaa tietoa)
Tosi Jumalan palvonta oli kuitenkin pysynyt tiedossa, sillä Jumala sanoi Moosekselle, että teidän Isienne Jumala. Kansan tällöin tuli tietää mistä Jumalasta puhuttiin ja ketä Jumalaa Mooses oli kuullut.

2Mo 3:6  Ja hän sanoi vielä: "Minä olen sinun isäsi Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala".
Kts.2.Moos.3.
Jumala asetti Kansalle Mooseksen johtajaksi, Jumala myös asetti Mooseksen veljen Aaronin hänelle puhe mieheksi ja profeetaksi.

2Mo 4:16  Ja hän on puhuva sinun puolestasi kansalle; niin hän on oleva sinulla suuna, ja sinä olet oleva hänellä jumalana.
2Mo 7:1  Mutta Herra sanoi Moosekselle: "Katso, minä asetan sinut jumalaksi faraolle, ja veljesi Aaron on oleva sinun profeettasi

Egyptin orjuudesta vapautuva kansa sai itselleen johtajat ja tien jota kulkea. Heille myös luvattiin parempaa. Tässä vaiheessa Meidän tulee mennä uuden testamentin puolelle, jotta tämä kansan liikkeelle lähteminen saisi
sen mukaisen tulkinnan, joka edustaa koko raamatun mukaista linjaa. vanhaa testamenttia ei voi tulkita ilman uutta ja uutta testamenttia ei voi ymmärtää, jos ei tunne vanhaa testamenttia. 
Kansa joka lähti Egyptistä, ei koskenut vain suuri lukuista hepreaa puhuvaa väestönosaa vaan kaikkia orjia. Kuten faaraon pelosta tulee ilmi. Orjat yhdistyisivät hänen valtakuntaansa vastaan ennen kaikkea Israel joka oli erityisen monilukuinen.
2.Mo 1:10  Tulkaa, menetelkäämme siis viisaasti heitä kohtaan, että he eivät lisääntyisi eivätkä, jos sota syttyisi, liittyisi hekin vihollisiimme ja sotisi meitä vastaan ja lähtisi maasta pois."

Monilukuisuus ei tarkoita vain kansan etnisyyttä vaan myös uskonlapsia.
Juutalaiset ajattelivat, kuten monet islamin uskoisetkin, että klaanit ja heimot ja niiden lukumäärä toisi Siunauksen ja varmuuden paratiisista. Suuri määrä poikia takasi myös ison armeijan.
Tätä heimoyhteyttä ylläpidetään erinäisin normein ja säännöin. Kristillinen perinne on tulkinnut vanhaa testamenttia aina siten, kuten Pyhä Paavalikin sen on kertonut. Vanhurskaus ja Jumalan kansaan kuuluminen ei ole koskaan ollut kiinni ulkoisista merkeistä. Vaan tahdosta kuulua Jumalan kansaan.
Tässä Paavali tulkitsee Juutalaisia kirjoituksia täysin päinvastoin mitä rabbit olivat tehneet aiemmin.
Paavali tulkitsee vanhaa testamentti radikaalisti toisin, kuin hänelle itselleenkin oin se opetettu. Paavali oli innokas Jumalansoturi ennen uskoon tuloaan. Valitettavasti Paavali ei oikeasti edes tuntenut Jumalaa, sillä hän vainosi Jumalan seurakuntaa ja Jumalanlapsia. Se miten Paavali tulkitsi Aabrahamin merkitystä kansan Isänä oli todella erilainen, jota hänelle oli opetettu. Tämä on yksi tekijä, joka myös radikaalisti erottaa Kristillisen seurakunnan juutalaisesta synagoga yhteisöstä. Vaikkakin Kreikkalaisten keskuudessa hyvinkin liberaalit tulkinnat juutalaisuudessa olivat tuttuja. Kuten Käskyjen symboolinen arvo jne...
Room. 4:11-13.
11. Hän sai ympärileikkauksen merkin sen vakuudeksi, että hänet oli hyväksytty vanhurskaaksi jo, kun hän ympärileikkaamattomana uskoi. Näin hänestä tuli kaikkien niiden isä, jotka uskovat ja jotka katsotaan vanhurskaiksi, vaikka he ovat ympärileikkaamattomia.
12. Samoin hän on ympärileikattujen isä, jos nämä myös seuraavat sitä uskon tietä, jota isämme Abraham kulki ollessaan vielä ympärileikkaamaton.
13. Ei Jumala sen vuoksi luvannut Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen koko maailmaa perinnöksi, että Abraham noudatti lakia, vaan siksi, että Abraham katsottiin vanhurskaaksi, kun hän uskoi.

Myös Juutalaiset kutsuvat Aabrahamia paljouden isäksi. Näin he profetaallisesti tunnustavat kristillisen tulkinnan mahdollisuuden. Ymmärtämättä kuitenkaan, että tässä puhutaan Uskosta ei Lasten ja lasten lasten  määrästä.Peite on tässä asiassa heidän silmillään edelleen.(1.Moos.17:5.2.Kor.3:15)
Jumala lupaa jopa maan tomun olevan verrattavissa Aabrahamin jälkeläisiin.
Tähän Israelilaiset myös perustavat oikeutensa maahan, joka yhtälailla on lupauksen maa. Kuten etnisyys lupaa Jumalankansaan kuulumisen, niin myös sama lupaus antaa oikeuden maahan.
(Toki tämä vaatisi pitemmän selittelyn, niin emme tässä artikkelissa siihen mene.)
Jeesus sanoi Juutalaisille, että Hän voi jopa kivistä eli maasta herättää itselleen lapsia. Tällä Jeesus osoittaa, että liha ja veri eivät todellakaan peri Jumalanvaltakuntaa. Näillä sanoilla Jeesus myös osoittaa, että hän tuntee lapsensa.
Mooseksen kirjan kohta, jossa puhutaan tomusta/tuhkasta. Voidaan myös kääntää kiveksi. כעפר.aw-fawr.
1.Mo 13:16. 
Ja minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin maan tomun. Jos voidaan lukea maan tomu, niin voidaan lukea myöskin sinun jälkeläisesi.
Mat 3:9 
älkääkä luulko saattavanne sanoa mielessänne: 'Onhan meillä isänä Aabraham'; sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille.




1.Ko 15:50  Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.

Ilm 7:9  Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään,

Juutalaisille että Islaminuskoisille juuri perinnöllisyys on tärkeä tekijä. Juutalaiset uskovat olevansa Aabrahamin biologisia perillisiä ja myös suurin osa Muslimeistakin uskoo.
Paavalikin monesti viittaa raamatussa myös omiin sukujuuriin, joka oli juutalainen tapa. 
"Minä olen juutalainen, syntynyt Kilikian Tarsossa".
  
"joka olen ympärileikattu kahdeksanpäiväisenä ja olen Israelin kansaa, Benjaminin sukukuntaa, hebrealainen hebrealaisista syntynyt, ollut lakiin nähden fariseus,"
 (Ap.t.22:3.26:5. Filp.3:5.)

Oman suvun tunteminen ei tietenkään ole huono asia. Teologisesti sillä ei ole pelastuksen kannalta mitään vaikuttavaa tai merkittävää tekijää.
Ismael oli Aabrahamin lapsi, josta arabit eli muslimit polveutuvat. Juutalaiset taas uskovat, että sukulinja Jaakobista, joka oli Aabrahamin pojan poika on Israelilaisten kantaisä. Joka pitääkin paikkansa
Tässä artikkelissa ja Kristillisen perinteen vuoksi, asia on yhdentekevä. Tuon esiin tämän, koska se osoittaa miten tärkeä on perinnöllisyys niissä kulttuureissa joissa raamatun ajan ihmiset ovat eläneet.
Meillä Suomessakin joskus kuulee vielä sanottavan, "kenenkä poikia olet" :)

Jeesus ei myöskään katsonut henkilöön, kun hän paransi ja opetti ihmisiä. Pietari joka oli Juutalainen sai myös kokea, ettei Jumala katso henkilöön. Tämän hän sai kokea Korneliuksen luona ja kun "pakanat" saivat Pyhän Hengen. Jumalan kansaa olivat ne, jotka seurasivat Jumalan tahtoa.
(Luuk.20:21. Ap.t.10:34-35. Room.2:11.)

Paavali joka itse oli fariseus, oli saanut Pyhän Hengen. Hän osasi avata Juutalaisille kirjoitusten todellisen merkityksen. Myös miten esikuva luvatusta maasta oli vain hämärä kuva Taivaan Valtakunnasta.
Lue.Hepr.11.

Paavali kirjoittaa myös Galatian seurakunnalle orjuudesta. Egyptistä paenneet kansat niskuroivat Moosesta vastaan ja saivat päälleen Vitsauksen, he kapinoivat Moosesta vastaan ja vaativat saada tehdä jumalan/jumalien kuvia. esimerkiksi kultaisen vasikan. Myrkkykäärmeet jotka purivat kansaa, kuvasivat sitä henkeä, joka heissä oli. He vastustivat Jumalaa ja olivat edelleen Egyptin orjia. Raamattu selkeästi puhuu esikuvallisesti, että näillä oli esikuvansa. Joka sitten kirkastui Uudessa testamentissa.
Jeesus myös nuhteli ja varoitti voimakkaasti Fariseuksia, verraten heitä käärmeisiin.(Matt.23:33.)
Käärme oli eläin, joka myös erämaassa aiheutti uhkaavan vaaran niille, jotka eivät uskoneet. Käärmeet purivat kyllä kaikkia, mutta vain ne jäivät eloon jotka uskoivat. Ja tottelivat Jumalaa. (4.Moos.21:6-9.)

Ap.t 7:35,39,40,51  Tämän Mooseksen, jonka he kielsivät sanoen: 'Kuka sinut on asettanut päämieheksi ja tuomariksi?', hänet Jumala lähetti päämieheksi ja lunastajaksi sen enkelin kautta, joka hänelle orjantappurapensaassa oli ilmestynyt.
39.  Mutta häntä meidän isämme eivät tahtoneet totella, vaan työnsivät hänet pois ja kääntyivät sydämessänsä jälleen Egyptiin,
40. sanoen Aaronille: 'Tee meille jumalia, jotka käyvät meidän edellämme, sillä me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, hänelle, joka johdatti meidät Egyptin maasta'.
51. Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta, aina te vastustatte Pyhää Henkeä - niinkuin teidän isänne, niin tekin. 

 Jatkuu....