Tällaisia ajatuksia voi olla monilla ihmisillä, joille eri seurakuntien kokoukset ovat tuttuja. Tällaisia ilmiöitä on joka kirkkokunnassa. Tässä artikkelissa tuodaa esiin joitain näistä, joihin ainakin itse olen törmännyt.
Annan yhden esimerkkitapauksen. Erään kerran menin erääseen hengelliseen tilaisuuteen, jossa rukoiltiin sairaan puolesta. Kyseessä oli avoin tilaisuus. Rukouksen aikana eräät seurakunnan henkilöt alkoivat puhua "kielillä" heikon heprean kielen taitaja osasin kuitenkin erottaa sietä joitain sanoja, jotka tunnistin olevan hepreankieltä. Tätä he hokivat vuoron perään ja välillä puhuivat ruotsia ja välillä kiitettiin Jeesusta. Suurilta osin "puhuminen" kuulosti pelkältä pälpätykseltä, joka ei viitannut mihinkään kieleen tai selkeään kielirakenteeseen. Mietin mielessäni Paavalin sanoja, mitä jos tänne tulee nyt ihminen, joka tahtoisi oppia tuntemaan kristillistä uskoa. Mitä hän tästä ajattelisi, mitä minun kuuluisi ajatella kaikesta kokemastani?
"kaikki siellä puhuisivat kielillä ja sinne tulisi opetuksesta tai uskosta osattomia, eivätkö he sanoisi teidän olevan järjiltänne? 1.kor.14:23b"
Hyvin useasti ihminen, joka tällaisiin kokouksiin tulee ja jossa tällaisille "ilmiöille" on tilaa koetaan "hengettömäksi" Mistä tällainen ajatus oikeastaan kumpuaa? Omat mielipiteeni ovat saaneet vahvistusta niistä kokemuksista, josta myös muutkin uskovat ovat puhuneet. Aito usko tai aito hengellä voitelua ei ole tapahtunut, jos ihmisellä ei ole vastaavia lahjoja. Oli kyseessä kielilläpuhuminen tai jokin muu, selittämätön taito. Valitettavan usein myös tällaisissa seurakunnissa tai ryhmissä on joitain tai joku henkilö, jonka ympärille seurakunta rakentuu. Sen ei tarvitse olla seurakunnan vastuunkantaja, vaan riittää, että hänellä on muu rooli tai sisäisen ryhmän arvostus.
Miten tällaiseen ryhmään tulee suhtautua, miten voi tietää onko kyseessä "pyhä" henki kun ihmiset puhuvat tai rukoilevat kielillä. Annan kolme tapaa tutkia asiaa, joista kumpikin tulee sanasta.
I.
Ellei tulkitsijaa ole, puhuja olkoon seurakunnan parissa vaiti ja puhukoon vain itselleen ja Jumalalle. 1.Kor.14:28.
Tämä liittyy seurakunnan yleiseen järjestykseen, johon Paavali viittaa myös sanomalla, että "haluan seurakunnassa silti puhua mieluummin viisi ymmärrettävää sanaa kuin tuhansia hurmoskielen sanoja."1.kor.14:19. Apostoli Paavali opettaa kirkkoa toimimaan tiettyä järjestystä kunnioittaen. Jumala ei ole epäjärjestyksen Jumala, vaan rauhan Jumala. Jos kyseisestä seurakunnasta ei löydy tulkkia kyseiselle puheelle, niin kyseessä ei ole se kielilläpuhumisen armolahja, johon raamattu viittaa.
Paavali myös vahvistaa, että kielilläpuhujan pitää myös itse pystyä selittämään puhettaan. jae 13."Sen, joka puhuu kielillä, on siksi rukoiltava itselleen myös tulkitsemisen kykyä."
Tämä tarkoittaa henkilön omaa puhetta, mutta luultavasti myös sitä, että joka puhuu kielillä, osaa myös tulkita toisten puhetta. Hyvin monesti seurakunnista puuttuu tulkkaaja, kuten olemme kokeneet.
Raamattu myös osoittaa ja sanoo; Kielet eivät siis ole merkiksi uskoville, vaan niille, jotka eivät usko.1.Kor.14:22a.
Outoja kieliä puhuvat ihmiset seurakuntien rukouskokouksissa tai muissa kokouksissa, eivät näiden raamatun kohtien valossa kykene osoittamaan kyseisiä "ilmiöitä" raamatullisiksi. Tämä on hyvä muistaa. Hyvin monissa seurakunnissa korostetaan nimenomaan raamatun arvovaltaa, mutta käytäntö on osoittanut, että asia ei aina niin ole. Jos kielilläpuhumista esiintyy, niin vaatikaa raamattuun vedoten myös tulkkia. Jos sellaista ei löydy, niin Jumalan Henki ei ole kyseisen ilmiön vaikuttaja. Vaan kyseessä voi olla mikä tahansa ilmiö, joka voidaan naamioida Pyhän Hengen työksi, sen olematta kuitenkaan sitä.
II.
naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia, niin kuin lakikin sanoo. 1.Kor.14:34.
Melkeimpä poikkeksetta kielilläpuhujat seurakuntien kokouksissa ovat naisia. Hyvin monesti he kertovat, että Pyhä Henki opettaa ja puhuu heidän kauttaan. Raamattu kuitenki kieltää naisen opettamasta. Tällöin Raamattu joutuisi ristiriitaan kyseisen opetuksen kanssa, josta Paavali myös kirjoitti, ja jonka Laki vahvisti.
"sillä naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa." "Kuitenkin tunnet halua mieheesi, ja hän pitää sinua vallassaan.1.Moos.3:16"
Raamattu selkeästi opettaa sellaisen puhetavan itselleen vieraaksi, jota esiintyy seurakuntien kokouksissa. Miten voisi olla mahdollista, että Jumala itse sanassaan antaa jonkinlaisen järjestyksen kokouksiin, mutta sitten muuttaisi sitä? Minusta kyseessä ei ole raamatun epäjohdonmukaisuus, vaan seurakuntien epä-raamatulliset tavat. Paavali myös jatkaa.
1.kor.14:37-38.
Jos joku uskoo olevansa profeetta tai saaneensa muita Hengen lahjoja, hänen tulee tietää että tämä, mitä kirjoitan, on Herran käsky. Jos joku ei tätä tunnusta, Jumala ei tunnusta häntä.
Paavali ei kiellä kielilläpuhumista, vaan asettaa sen merkityksen eri kontekstiin, kuin seurakunnat joissa sitä nykyisin puhutaan. Kielethän olivat merkkinä "uskosta" osattomille. Hyvin tyypillistä onkin, että ihminen, joka kieltää kielilläpuhumisen tulkitaan "hengen" vastustajaksi juuri näillä jakeilla. Vaikka hyvin selkeästi kielillä puhumisele ja muullekkin toiminnalle on oma järjestyksensä. On sikäli hauskaa, että näin selvässä asiassa "henkien"erottamisen lahja ei toimi. Raamatun sana ohjaa meidät selkeästi hyvin toisenlaisiin päätelmiin. Hyvin monet sisaret rikkovat seurakuntajärjestystä puhumalla kielillä. Tämä raamatun kohta vaikuttaa osoittavan siihen suuntaan, että kyseessä ei myöskään ole armolahja, vaan luultavasti vain oman mielentuotosta?
III.
1.Kor.14:1a, 26.
Pyrkikää rakkauteen. Kaiken on tapahduttava yhteiseksi parhaaksi.
Ajatellaampa kielilläpuhumisen kontekstia Paavalin kirjoituksissa. (merkki uskosta osattomille)
Seurakuntaan tulee ihminen, joka haluaa oppia tuntemaan Jumalan ja haluaa oppia tuntemaan kristinuskoa ja raamatun opetuksia. Tässä hän ensimmäisenä törmää ilmiöön, jolle emme ole löytäneet vahvaa raamatullista perustaa. Kielilläpuhuminen ei kerro hänelle paljoakaan uskon sisällöstä, vaan pikemminkin kertoo oudosta ilmiöstä. Hän saattaa alkaa pitämään juuri sitä uskon harjoituksen muotona. Näin hän omaksuu raamatulle vieraan toimintamuodon. Missä kohdin kyseinen ilmiö lisää ihmisen rakkautta, tai miten ilmiö vahvistaa uskoa? Tämä on siksi merkittävä, kysymys, koska uskon ensiaskeleet ovat tärkeitä. Miten ilmiö rakentaa uskovia seurakunnassa? On myös tärkeä, koska itse ainakin olen nähnyt ja kuullut, kuinka kyseinen ilmiö aiheuttaa pelkoa uskovissa. Kielilläpuhuja saa myös omituisella käytöksellaan muiden huomion.
Tästä syystä päähuomio kääntyy myös pois Jumalasta. Lisääkö se rakkautta, jos uskonnolliset tilaisuudet henkilöityvät tai joku siellä vie huomion pois muilta. Tai yksi "armolahja" kuten he itse sitä kutsuvat
Kaiken on tapahduttava rakennukseksi, kuten 38-vuoden käännös asian ilmaisee. Uusi käännös puhuu yhteiseksi parhaaksi, joka puhuu yhteisestä kokemuksesta. Paavali kirjoittaa, että kielillä puhuminen rakentaa uskovaa itseään, kun taas profetoiminen koko kirkkoa. Tämä määrittely osoittaa, että kielilläpuhuminen ei rakenna seurakunnan yleisiä kokouksia ja Jumalanpalveluksia joissa on ovet auki kaikille. Näin monet kokoukset myös itseään mainostavat. Tämä asettaa lähtökohdiltaa kielilläpuhumisen armolahjan hankalaan asemaan, varsinkin siinä yhteydessä, jossa se esiintyy nykyisin.
Rakkauden teot kohdistuvat toiseen ihmiseen tässä puheyhteydessä. Paavali kirjoittaa
"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali." Paavali kirjoittaa myös, ettei rakkaus käyttäydy sopimattomasti. Edellä mainitussa toisessa kohdassa naisten puhuminen kokouksissa oli sopimatonta. Joten on selkeää tässä yhteydessä ymmärtää se myös rakkaudettomana tekona. Kun asialla viitataan kielilläpuhumiseen.
Rakkaus ei myöskään etsi omaa etua. Tässä yhteydessä oma yksityinen rukous ei voi kuulua julkiseen hetkeen, koska puhe kuuluu uskovan ja Jumalan yksityiseen hartaus alueeseen. Tällöin on syytä olettaa, ettei Jumala kiilaisi muita tieltää puhuessaa koko jumalanpalvelusta vain yhden kanssa, vaan ottaen kaikki huomioon oman järjestyksensä mukaan. Jonka hän on ilmoittanut sanassaa.
Kielilläpuhuminen lakkaa, koska se ei ole rakkautta suurempi armolahja. Tämä minusta osoittaa selkeästi sen mikä on suurin lahja, joka on rakkaus. Näin myös Jeesus opetti ja käski seuraajiaan opettamaan.
Joh. 13:34-35
Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte
toisianne." Kts. Joh.14:15.
Apostoli Johannes myös kirjoitti miten olennaista on pitää rakastamisen käsky, joka liittyy suoraa myös siihen, että pidämme Jeesuksen opettamat käskyt. Kun me evankeliumeista luemme miten Jeesus kohtasi ihmisiä, niin me emme lue sieltä yhtään kohtaa, jossa olisi mainittu jotain kielilläpuhumisesta.
Tässä kohtaan kyseinen ilmiö on saanut hyvin suuret mittasuhteet seurakuntien elämässä. Varsinkin, kun kyseiselle lahjalle se ei ole tarpeellista, jos oletetaan, että kyseinen armolahja vielä aidosti esiintyy kristikunnan piirissä. Sillä sellaisiakin tulkintoja, on jotta kyseinen armolahja olisi jäänyt apostoliseen aikaan. Varsinkin jos sillä viitataan helluntain kokomuksiin ja tapahtumiin.
Miten sitten tulisi raamatullisesti suhtautua ilmiöön, jolle emme löydä selkeitä linjoja? Minusta aihe on hyvin ajankohtainen juuri tänäpäivänä. Ilmiöt itsessään eivät kerro oikeasta uskosta. Paavalin kirjoittaessa korintin seurakunnalle, hän havaitsi paljon armolahjoja, mutta myös selkeitä rikkeitä seurakunnassa. Ilmiöitä ei tulisi nostaa, koska totuus on että ihmisten käsissä nekin voivat pohjimmiltaa ruokkia vain muunlaisia ilmiöitä. Kuten okkultismia ja narsismia. Ihmeidentekijöillä on valitettavan usein taipumus "humaltua" suosiostaan, jota he saavat. Monesti tämä tapahtuu hyvin varkain, josta ei myöskään aina pidä syyttää ihmistä, vaan syntiin lankeaminen on inhimillistä. josta kuitenkin tulee tehdä aina parannus, jotta todellinen armonhenki voisi vaikuttaa, niin yksilöön kuin seurakuntaankin.
Johannes kirjoittaa; 2.Joh:9-11.
Jokainen, joka ei pysy Kristuksen opetuksessa vaan tuo siihen jotakin lisää, on vailla Jumalaa. Jokaisella, joka tässä opetuksessa pysyy, on sekä Isä että Poika.
Jos joku tulee teidän luoksenne eikä opeta tällä tavoin, älkää ottako häntä kotiinne älkääkä edes tervehtikö häntä.
Se, joka lausuu hänet tervetulleeksi, osallistuu hänen pahoihin tekoihinsa
Tällainen teksti vaikuttaa hyvin mustavalkoiselta ja ankaralta. Tässä kuitenkaan ei julisteta "helvetti" tuomiota, vaan osoitetaan selkeästi se tosiasiaksi, että uskovan tulee pysyä vain Jeesuksen opetuksissa. Jos se ei pysy sillä ei ole Poikaa, eikä Isää. Se että tässä artikkelissa vertaan sitä kielilläpuhumiseen on tarkoitukseni. Koska useat raamatun kohdat osoittavat sellaisen julkisen kielilläpuhumisen tavan, jota joissain seurakunnissa harjoitetaan epä-raamatulliseksi. Tästä syystä tapaa tulee karttaa. Kuitenkin hyviä tapoja noudattaen, meillä ei ole tuomiovaltaa, mutta sana selkeästi ohjaa miten tulee toimia.
Kielilläpuhuminen on hyvin useasti selitettävissä ihan perus psyko, että sosiologialla. Tietyissä ryhmissä tällainen käyttäytyminen kuuluu ikään kuin sen sisäpiirin mukaiseen toimintaan. Psykologisesti asiaa voidaan avata, niin että ihmisen aivoissa tapahtuu muutoksia esimerkiki voimakkaiden tunnetilojen vaikutuksesta, jotka voivat herkimmillä laukaista kielilläpuhumiseen viittaavaa käytöstä. Varsinkin naisilla, joilla tunneherkkyys on aavistuksen verran sensitiivisempää kuin miehillä. Tästä johtuen tai itse ainakin ajattelen, että kielilläpuhumista esiintyy naisilla.
Tämäkin pitää kuitenkin muistaa, että kyseiset transsitilat ja ilmiöt eivät ole ainostaan tuttuja kristillisisä piireissä. Vaan uskonnoissa maailmanlaajuisesti esiintyy ilmiöitä, joita ei yksistään voida osoittaa tietyille ryhmille kuuluviksi. Kielilläpuhuminen voi viitata myös sellaisiin henkiin, jotka raamattu katsoo olevan pimeydestä.
Karismaattisissa kokouksissa esiintyy runsaasti näitä ilmiöitä. Kuten parantumisia, kielilläpuhumisia ja profetointia. Se miksi niihin tulee kiinnittää erityistä huomiota on se, että Jeesus puhuu niistä. Voimatekoja tekevä voikin olla vääryydentekijä.
Matt.7.
21. "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.
22. Monet sanovat minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.'
23. Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: 'En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!'
Karismaattisuudessa on paljon sellaista, josta voidaan oppia sen rentouden ja vapauden vuoksi, mutta teologisesti juuri sen vahvuus on sen heikkous. Karismaattiset ja muut seurakunnat, joissa mietitään tällaisia ilmiöitä, tulee rohkeasti myös kyseinalaistaa ilmiöiden alkuperä. Se on tervettä harkintaa. Joka varmasti palvelee ja rakentaa seurakuntaa oikeaan suuntaan.
Liitän loppuun mielenkiintoisen uutisen. Ristivoitto lehdestä. 28.5.2015.Nro 22. S.7.
Etelän baptistit sallivat jälleen lähettien kielilläpuhumisen Yhdysvaltojen suurimman protestanttiyhteisön, Southern Baptist Convention-kirkkokunnan, lähetysjärjestö International Mission Board (IMB) on päättänyt jälleen sallia lähetystyöntekijöidensä kielilläpuhumisen. Kielilläpuhumisen kielto ehto olla voimassa vuosikymmenen, ja sen aikana hylättiin järjestelmällisesti ne lähetyskandidaatit, jotka puhuivat kielillä tai joilla oli "yksityinen rukouskieli"
Uusien säännösten mukaan kielilläpuhuminen on sallittua, kunhan sitä ja muita armolahjoja ei painoteta liiallisesti. IMB voi edelleen päättää sellaisen lähetystyöntekijän työsuhteen, joka asettaa pysyvää painotusta mille tahansa tietylle armolahjalle ja pitää sitä kaikille normatiivisena lahjana tai painotuksen voimakkuudella häiritsee IMB;n työtä, selvennetään lähetysjärjestön usein kysytyt kysymykset- osiossa.
Vuonna 2005 asetettuun kieltoon johtivat noihin aikoihin ilmenneet kielilläpuhumista koskevat ongelma tilanteet. Esimerkiksi vuonna 2006 silloinen IMB;n puheenjohtaja Tom Hatley kommentoi Christian today- lehdelle, että jotkut lähettiehdokkaat olivat väittäneet saavansa kielilläpuhumisen kautta suoraa ilmoitusta Jumalalta. Uusilla säännöillä haluttiin tuolloin suojella baptistista identiteettiä tilanteessa, jossa karismaattiset virtaukset olivat kovassa nousukiidossa. -Jos joku uskoo saavansa suoraa yliluonnollista ilmoitusta Jumalalta, se tarkoittaa, että väitetään ilmoituksen olevan samanarvoista kirjoitusten kanssa, ja sitä emme salli, Hatley totesi vuoden 2006 haastattelussa. (RV)
