Kumpi pesee synnit pois? Kristuksen veri vai kastevesi?

Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. 1.Joh.1:7. KR-92.

Itseäni on tässä viime aikoina askarruttanut eräs kysymys, joka liittyy kasteeseen. Ja sen sakraaliseen puoleen ja sen liialliseen korostamiseen.
Tässä kirjoituksessa haluan tuoda esiin toisentyyppistä näkökulmaa kaste kysymykseen, ja kysyä kumpi pelastaa KasteVesi vai Kristuksen veri.
Kysymykseni ei ole uusi, sillä se on ollut paljon esillä monissa teologisissa keskusteluissa.
Raamatussa nimittäin ei ole mitään kovinkaan vahvaa linkkiä tähän Augustiinukselaiseen sana aineessa teologiaan, "Kun sana yhdistyy aineeseen, syntyy sakramentti."
huom sekin on syntynyt vasta n 400jkr.
Jolloin Kristillisyys oli ollut olemassa jo vuosisatoja, ja näin myös altistunut monille ilmiöille.
Augustinuksen maine on myös monissa muissa yhteyksissä hiukan arvelluttava, ei siksi että hän ei ollut täydellinen, vaan siksi, että hän yhdisti kristillisyyden ja sodan. Pelagiolaiuutta ja donatolaiuutta vastaan. Siinä missä Raamatun tulkinnassa hävittiin, niin miekalla voitettiin.
Kasteen Merkitys.
Kasteen merkitystä ei pidä väheksyä oli mielipide siitä miten korkea/matala kirkollinen hyvänsä.
Itse haluan tietää mitä raamattu siitä sanoo, en halua seurata pystyyn kuollutta riittiä vaan sen takia, että niin on toimittu satoja vuosia, sillä ihmiskunta on elänyt koko historiansa valheessä, uskoen saatanaa enemmän kuin Herraa.

Otetaan tarkasteluun eräitä Raamatunpaikkoja, missä puhutaan kasteveden synneistä puhdistavana vaikutuksena.

Älä vitkastele. Huuda avuksi hänen nimeään, nouse ja anna kastaa itsesi, anna pestä syntisi pois.'
Ap.t.22:16. KR-92.

Sana anna pestä pois syntisi, tarkoittaa kaste vettä, mutta jos annetaan tekstin puhua sen puolesta mitä' ihminen tekee sitä ennen. "Huuda avuksi hänen nimeään"
Kenen nimeään? Annetaan Raamatun kertoa.

Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla."
Ap.t.4:12. KR-92.

Meidän isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te ripustitte puuhun ja surmasitte. Hänet on Jumala oikealla kädellänsä korottanut Päämieheksi ja Vapahtajaksi, antamaan Israelille parannusta ja syntien anteeksiantamusta. Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat.
Ap.t. 5:30-32. KR-38.
Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.
Room.10:9-10. KR-92.

Näissä Raamatun kohdissa ei mainita mitään, että Jeesus oli jotenkin sidottu aineeseen. Vaan Kuten Apostolien teot vahvistavat ihminen jota ei ole edes kastettu voi omistaa jo Pyhän Hengen joka toimii uskon vahvistajana ja sinettinä. (Ap.t.5:32)
Kun ihminen huutaa avukseen Pelastuksen päämiestä, eli Herraa Jeesusta on hän silloin tunnustanut suullaan hänet Herraksi.

1.Kor.12:3b. KR-92.
" Kukaan ei myöskään voi sanoa: "Jeesus on Herra", muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta.

Tämä korinttilais kirjeen kohta kumoaa täysin sen mitä korkea kirkollisuus puhuu korostaessaan kasteen merkitystä. Ihminen saa, tai ei saa pelkästään kasteessa Pyhää Henkeä.
Henkeä ei voi rajoittaa vain tiettyyn "maagiseen" toimitukseen, vaikka se olisikin raamatullinen, koska muuten se rajoittaa Hengen vain jonkun ihmisen tai yhteisön käsiin. Ihminen ei myöskään ole se joka Hengen antaa vaan ISÄ JUMALA (Jahve)

Raamattu myös vahvistaa sen, että Kaikki jotka ottavat Jeesuksen vastaan Herrana, ovat Jumalan lapsia. Tässä ei puhuta Kasteesta, kaste on vain luonnollinen jatke tai siirtyminen seurakunnan yhteyteen.
Tässä en myöskään ota kantaa siihen miten pientenlasten kohdalle olisi oikein toimia, sillä kristuksen veri on se joka pelastaa ei kaste. Kaste on merkki, että ihminen on osa maanpäällistä seurakuntaa.
Raamatussa pelastus tulee koko perheenosaksi, vaikka vain yksi uskoo. (Luuk.19:9. Ap.t.11:14. 16:31.)
Joh 1:12-13. KR-38. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.

Room. 8:14-16. KR-38. Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia. Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!" Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.

Pyhä henki on osa ihmistä kun se tunnustaa Jeesuksen. olen tavannut ihmisiä jotka ovat löytäneet Jumalan tahdon raamatusta, eivätkä "rippikoulusta". Olen tavannut ihmisiä joita ei ole muttanut kasteella käyminen, vaan heidät on muuttanut elävä Jumala. Entiset narkkarit ja muut pimeydenlapset joita kuka tahansa perus kirkossa kävijä vieroksuu, ovat tehneet parannuksen,kun Pyhä Henki on sen heille kirkastanut, kuten raamattu sanoo tunsivat piston sydämessään.

Tätä vertauskuvannollista kieltä käyttää myös Apostoli Pietari. Se ei ole Lihan saastan poistamista, koska vain Kristuksen veri puhdistaa synnit.
Vaan kaste Kuvaa Hyvää omaatuntoa ja vesi on myös sen yksi vertauskuvista.
Ihminen joka jo on ottanut vastaan Jeesuksen Herrana toimii sen mukaan, että hän voi Kristuksen uhriin nojaten olla puhtaalla omallatunnolla.
Kristuksessa olemme pyhät ja vain Kristuksessa voimme olla hyvällä omallatunnolla Jumalan kanssa.
Tätä ei anna kaste, kaste ei anna meille mitään tunnetilaa siitä, että olisimme liitossa, vaan se on vain ulkoinen merkki. Kaste toki on vahvistava, mutta uskoakseni vain Psykologisesti, sillä kun ihminen on uudestisyntynyt. Niin hän on saanut jo Pyhän Hengen vahvistuksen, siitä, että Jumala on todellinen ja, että Syntinen ihminen tarvitsee Jeesuksen kelvatakseen Jumalalle.

1.Piet. 3:21. KR-38. Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,

Hepr.10:22.KR-92. Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä.

Ef.2:13, 14a. KR-92. Mutta nyt Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa, hänen veressään, tuonut lähelleen teidät, jotka ennen olitte kaukana hänestä. Kristus on meidän rauhamme
Ihminen voi Kristuksen verenturvin aina lähestyä Jumalaa. Siksi me rukoilemme varhaiskirkon perinteen mukaan aina Jumalaa Jeesuksen meidän Herramme nimissä.
Jumalan eteen ei tulla ilman uhria. Vanhanliiton aikana kukaan ei tullut Jumalan eteen ilman uhria.
Nyt Uhrimme on Kristus. Tätä tarkoittaa myös, että Kristuksen veri on puhdistantu meidät synneistä.
Ei Kastevesi, vaan Veri.
Ilm.7:14. KR-38.
Ja minä sanoin hänelle: "Herrani, sinä tiedät sen." Ja hän sanoi minulle: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.

Lue myös. Sak.3:3. Hepr. 9:14. Ilm.1:5.

Raamatun kielenkäytössä vaatteet symboloivat ruumiin tekoja ja ihmismieltä.
Siksi sanotaan, että ovat valkaisseet vaatteensa. Säkkikangas kuvaa raamatussa katumuksen vaatetta, ja kuvaa katumusta.
Vaatteiden kankaan valmistaminen oli myös tarkkaa puhaa Juutalaisessa rituaali pukeutumisessa.
Kuten pappien puvuissa ja vaatteissa.

On myös merkillistä, että kun yleensä puhutaan vaatteiden pesemisestä, niin sillä yleensä tarkoitetaan vedessä pesemistä ja upottamista. Myös kankaan värjäämistä.
Mistä mm sana "kastaa" (βαπτιζω) alunperin tulee/ tarkoittaa.
Niin ilmestyskirjassa puhutaan juuri, että vaatteet pestään veressä.
Tässä on myös hyvä pitää mielessä seikka mikä vahvistaa, että juuri veri puhdistaa vaatteemme synnin liasta.
Vanhanliiton aikana verellä puhdistettiin monia asioita, mutta nyt Kristuksen veri on se mikä puhdistaa. Kuten ehkä profetaallisesti myös Jesaja kirjoittaa.

Jes.1:18b.KR-92.
Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.

1.Piet.1:18-19.KR-92.
Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä.

Tähän veren uhriin ja sen odottamiseen liittyy myös odotus, ja ne jotka ovat Kristuksen veren päälleen ottaneet, jo tässä ajassa ovat myös niitä jotka tulevat Kristuksen kanssa hallitsemaan pakanoita tulevassa maailmassa.

Hepr.9:28.KR-92.
Samoin on Kristus kerran uhrattu, jotta hän ottaisi pois kaikkien synnit, ja hän ilmestyy vielä kerran, mutta ei enää synnin tähden vaan pelastaakseen ne, jotka häntä odottavat.

Ilm.5:9. KR-38.
ja he veisasivat uutta virttä, sanoen: "Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä".

Tämä artikkeli johtaa myös luonnollisesti jatko kysymyksiin, kuten mitä silloin tarkoittaa syntyä Vedestä ja Hengestä ym. Mutta siihen en nyt ota kantaa. Vaan tällä artikkelilla haluan tuoda julki sen, että miten Raamatun sana vapauttaa ihmiset taikauskosta ja turhasta pelosta joka tulee taikauskosta ja uskonnollisesta fetissistä.

Ennen vanhaan ja vielä tänä päivänä kun lapsi syntyy tai on syntymässä, niin sairaalassa kirjoitetaan lappu, että saako lapsen "hätä kastaa" Kirkkolaki vaatii, jos vanhemmat kuuluu Ev-lut kirkkoon.
ja miten entis- aikoihin tuotiin lapsia kiireellä kirkkoon, koska pelättiin, että jos lapsi kuolee ilman kastetta.
Tähän vaikuttivat mm korkea lapsikuolleisuus. Aito raamatullinen toivon sanoma ja Jumalan rakkaus luotuihinsa ei tule esiin oikeassa muodossa. Vaan pikemminkin kasteen vääränlainen arvostaminen johtaa sanan vääristelemiseen, eikä tällainen ole mikään hyvä uutinen.

Onko kaste tai tuleeko siitä silloin suurempi arvoinen kuin Kristuksen veri?
Kaste tällöin saa myös helposti sille kuulumattomia elementtejä, jotka eivät kirkasta raamatun auktoriteettiä ihmisten elämässä. Myöskin Apostolinen seurakuntamalli joka pohjautui juutalaiselle paimentolaiskulttuurille oli hyvin yksinkertaista verrattuna niihin hienouksiin ja korkealentoisiin filosofis hengellisiin kysymyksiin mitkä vallitsivat roomalais/helleenisessä maailmassa.

Kasteen liiallisen sakraalisuuden korostaminen riittinä, joutuu paremminkin naurunalaiseksi nykyajan humanismin ja ateismin edessä. Toki tästä ei yksin saa olla kysymys, sillä' humanismi ja ateismi ovat myös Kristityille vieraita arvoja. Ja Humanismin lonkerot eivät koskaan saa korvata raamatun totuutta, missä Jumala on ykkönen ja ihminen kakkonen. Kun humanismille ihminen on kaiken mitta. Onhan se nähty mitä tapahtuu kun Hengelliset totuudet muutetaan pelkiksi sosiologisiksi termeiksi.

Kasteen väärä merkitys myös tuudittaa ihmiset väärään varmuuteen. Se ei ole kellekkään mielekäs ratkaisu, että kuulutaan itselle vieraaseen yhteisöön, kuten esim; kirkkoon. Ihminen joka ei ole uudestisyntynyt ei voi edes ymmärtää sitä mikä arvo kirkolla ja kristuksen ruumiilla on jo tässä ajassa. Tai mitä on elää ihmiselämä, kun kuitenkin todellinen elämä on vasta tulossa, kun Jumalan valtakunta tulee maanpäälle kaikessa voimassaan.
Kukaan ihminen ei myöskään liitä meitä Kristuksen ruumiiseen, sen tekee vain Jumala itse.
Raamattu ei myöskään puhu mistään lasten limboista ja muista roomalais/kaldealaisista harhaopeista.
Kristilliseen kansan kulttuurin on sekoittunut niin paljon pakanallisia ajatuksia, että jotkut pitävät niitä jopa selvänä totuutena, tajuamatta sitä, että niistä ei mainita sanallakaan raamatussa.
Mutta Kristuksen veren turvin me voimme aina turvautua Jumalaan. Eikä meidän tarvitse elää pimennossa totuudelle. Rakkaudessa ei ole pelkoa...
Myös Lapsemme saavat olla Kristuksen veren turvin Taivaallisen Isämme huomassa.

Kaste Jeesuksen Nimeen.

Ap.t.2:38. KR-38.
Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.

Ap.t.10:48. KR-92.
Hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. He pyysivät sitten häntä jäämään sinne vielä muutamaksi päiväksi.

Kaste Jeesuksen nimeen on Uuden testamentin Kreikkalaisissa kirjoituksissa paljon yleisempi, kuin kaste Isän, pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Joka mainitaan vain kerran. Matt.28:19.
Miksi näin?
Eräs tutkija on maininnut, että Matteuksen evankeliumin "lähetyskäsky" puuttuisi Matteuksen arameankielisistä käsikirjoituksista, mutta kuuluisivat kreikankieliseen tekstikokoelmaan. Oli miten oli, Didache mainitsee tämän kaste tavan, ja se minusta todistaa sen varhaisen tavan puolesta. Didache on kirjoitettu n 100jkr.

Miksi sitten Apostolit kastavat Jeesuksen nimeen.
Itse päädyn siihen johtopäätökseen, että koska Jumala on säätänyt kaiken vallan Poikansa alle, niin tällöin Jeesuksen nimi toimii tässä pelastuksen nimenä. Jeesuksen nimessä on voima jonka Jumala hyväksyy ja ihminen on sinetöinyt itsensä tämän nimen turviin.
Kuten Kastetta perustellaan perisynnin pois pesulla, niin eikö Jeesuksen veri puhdista syntimme ja toimi myös kasteen suorittamisen tapana.
Jeesuksen veren turvin me suojaudumme Jumalan vihalta.
En tarkoita, että Kaste Isän Pojan ja Pyhän hengen nimeen olisi väärä, vaan tahdon kertoa, että raamattu ei tee eroa näille, vaan ehkä jopa päin vastoin.
Jeesuksen nimeä korostetaan enempi, kaikki kristilliset kasteet raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa tehdään Jeesuksen nimeen.
Kaste vesi ei pese syntejämme, vaan Jeesuksen nimi ja veri eikö.
Seurakunnissakin olisi mukava nähdä myös toisenlainen kaste tapa:)

Ap.t.10:43. KR-92.
Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta."

Joh 5:27.KR-38.
Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika.

Act 17:31. KR-38.
Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista."

1.Kor.15:27-28.
Sillä: "kaikki hän on alistanut hänen jalkojensa alle". Mutta kun hän sanoo: "kaikki on alistettu", niin ei tietenkään ole alistettu se, joka on alistanut kaiken hänen allensa.
Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa.


Ristillä ryöväri Sai Kutsun paratiisiin ilman kastetta.

Luuk. 23:42-43. KR-38. Jae 43. Oma käännökseni
Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi".
Jeesus sanoi hänelle: Totisesti minä sanon sinulle tänä päivänä, sinä tulet olemaan kanssani paratiisissa.

Jeesus lupaa miehelle suoraa, että kun Jeesuksen valtakunta tulee, niin Ryöväri tulee olemaan mukana siinä' ensimmäisessä ylösnousemuksessa. Miksi Jeesus näin lupaa? Koska hänellä on valta, jonka hän on saanut Isältään.
Huomautan tässä myös, että miksi olen itse kääntänyt jakeen 43, johtuu siitä, että kreikan kielessä ei ole käytetty pilkkuja silloin kun UT on kirjoitettu. Vaan pilkkujen ja pisteiden käyttö yleistyi vasta n800jkr. Toki niitä käytettiin myös aikaisemmin, mutta UT käsikirjoituksissa havaintoa ei ole tehty.
Ryöväri myös puhui futuurissa Jeesukselle, Kun tulet valtakuntaasi.
Jeesuksen valtakunta alkaa hallitsemaan vasta kun saatana sidotaan ja maailman muut hallitukset ovat syrjäytetyt. Lue Dan.2:44. Ilm.20.
Kaste ei ole pelastuksen tae ja siksi ryövärin uskontunnustu oli paljon tärkeämpi viesti siitä, että hän alistui Herransa käskyläiseksi.
Paavali myös sanoi viisaasti korinttilaisille...
1.Kor. 1:17. KR-38.
Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi.

Ihminen on Pyhä vain Kristuksessa. (pyhitys)

Pyhitys, pyhittyminen, jumalallistuminen- θεωσις-, kuten ortodoksit sanovat.
Nämä ovat termejä ja ideoita jolla pyrimme ymmärtämään uskomme ja tekojemme suhdetta vanhurskauteen ja elämään kristittynä.

Vapaissa suunnissa puhutaan kuten luterilaisuudessakin ns pyhitys elämästä.
Onko ihmisen teot ja elämä oikeassa kurssissa uskoon nähden. Onko tekoni uskon kieltä.
Ja klassinen vastakkainasettelu usko ja teot yms...

Tämän aiheen kanssa painivat kaikki uskovaiset joskus.
Joskus paini kestää tunteja joskus päiviä ja joskus hyvinkin pitkään.
Varsinkin kristillisissä piireissä joissa korostetaan voimakkaita kokemuksia, niin pyhitys on erittäin tärkeä asia niin ulkopuolisille, kuin henkilölle eli uskovalle itselleen.
Elämän on oltava juuri sellaista mitä hän raamatusta lukee ja kokee. Kokemuksen ja tunteen jatkuva ylläpito, ja siihen liittyvä inhimillinen heikkous. Tunteet eivät kuitenkaan aina kanna eivätkä välttämättä vakuuta vastakääntynyttä veljeä tai sisarta siitä, että hän on pyhä.

1.Piet.1:16
Sillä kirjoitettu on: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä".

1.Piet.4:18
Ja "jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen?"

Tälläiset raamatun paikat saattavat joskus tuntua kohtuuttomalta, jos katsoo niitä väärästä näkökulmasta ja niiden pohjimmaisesta merkityksestä.
Mutta missä kutenkin laki saa vallan ihmisestä? silloin kun ihminen alkaa tuijottamaan muuhun kuin Jeesukseen. Toisin sanoen silloin kun ihminen kääntyy itseensä ja alkaa kuuntelemaan paholaista. Alkavat myös ihmisen sisäiset syytökset kalvaa mieltä ja synnyttävät epä-uskoa. Teot johon uskova lankeaa vaikka vain ajatuksissa saa ne näyttämään jäävuorelta ja jopa luopumukselta.

1.Kor.15:56. KR-92. Kuoleman pistin on synti, ja synnin voimana on laki.
Room 7:18,20. KR-38. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.

Pyhityksemme totaalinen epäonnistuminen johtuu juuri siitä, että me omin voimimme kuvittelemme saavuttavamme pyhyyden tunteen. Me emme ikinä pysty olemaan pyhiä.
Jos kuvittelemme, että me voimme elää hyvinä uskovaisina kokoajan, niin me valitettavasti petämme itsemme, ja olemme käsittäneet Jeesuksen ristinkuoleman väärin.

Jeesus kuoli syntisten edestä, ei täydellisten.
Vanhurskaana oleminen on meille ihmisille aikamoinen ongelma, koska me ajattelemme, että meidän pitää tehdä jotain ollaksemme vanhurskaita.
Luonnolliselle ihmiselle usko ja uskonto tarkoittaa suorittamista ja tekemistä.
(Kristinusko on pohjimmiltaa anti uskontoa)

Kuten pyhitys tarkoitti Juutalaisille myös tekoja. Juutalaisille pyhitys ja pyhittyminen olivat lähinnä ulkoisia merkkejä ja toimituksia. Kuten rituaalinen puhtaus ja uhrit.
Pyhitys ja pyhyys olivat erotettuja asioita.
Juutalaiset antoivat uhreja jotta he olisivat vapaat syytöksistä (synnistä, velasta)
Tämä oli vain esikuvallista siitä mitä Jumala todella oli tarkoittanut.

Juutalaiset ymmärsivät pyhittymisen olevan erillään tavanomaisesta. Kuten Kristityn pitää olla erotettuna maailmasta, vaikka hän elääkin maailmassa. Melkomoinen paradoksi tämäkin. Mutta se kuuluu samaan hämmentävään seikkaan, kuten vanhurskas ja syntinen. Saastainen mutta puhdas.
Tässä on kuitenkin aina juju. Eli puhdas vain Kristuksessa. Vanhurskas vain Kristuksessa.
Kaikki nämä vain kristuksen tähden. Javain siksi, että Jeesus lunasti meidät tekemällä ja uskomalla kaikki mitä meidän tulisi uskoa ja tehdä ollaksemme kelvollisia Jumalalle suoraa.
Mutta koska me emme sitä voi tehdä, niin Jeesus teki sen, että meillä olisi rauha, mutta vain Kristuksessa.
Ilman Jeesusta meillä ei ole rauhaa Jumalan kanssa.

Ef.2:13-14. KR-92.
Mutta nyt Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa, hänen veressään, tuonut lähelleen teidät, jotka ennen olitte kaukana hänestä. Kristus on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää yhdeksi ja kuolemallaan hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin.
Joh.17:19. KR-92.
Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä.

1.Kor.1:30. KR-92.
Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi.

Gal.2:20.KR-92.
Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.
1.Tess.5:23. KR-92.
Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne, niin että olette nuhteettomat Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa.
Uskovaiset ovat Pyhiä vain Kristuksessa. Jumala katsoo meitä Kristuksen ansioiden läpi, ei omiemme.
Siksi erilaiset pyhitykset ovat lopulta voimattomia saattamaan meitä lähemmäksi Jumalaa.
Paastoaminen, katumusharjoitukset, hiljaisuuden retriitit, yms,ovat vain lihan kurissa pitämistä varten,
niillä me emme aikaan saa mitään lopullista. Eivätkä ne voi olla meidän uhreja. Uhrimme Jumalle ovat, kiitollisuus ja rakkauden teot. Hepr.13:15. 2.Piet.3:9. Jumala vihaa syntiä ja miksi hän sietää syntisiä johtuu vain ja ainoastaan Jeesuksesta.
Muistakaa aina se arvoisat lukijat.

Room. 8:8-11. KR-38.
Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.

Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden. Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.
Kol. 1:22.KR-38.
Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä,

Todellakin,
kuten romalaiskirje sanoo, lihan vallassa olevat tekevät vain lihan tekoja olivat ne sitten hyviä tai pahoja. Suurinkaan hyväntekijä maailmassa ei kelpaa Jumalle, koska se suurin hyväntekijä tekee sen ilman Kristusta.
Vain jos hyvät teot ovat inspiraatiota Pyhästä Hengestä, niin ne ovat Jumalasta.

Vain jos tekomme kirkastavat Jumalaa ja vievät eteen päin Jumalanvaltakunnan julistus työtä. Se että me voitamme jonkun henkilökohtaisen palkinnon ei kirkasta muille Jumalaa, mutta voi toki olla meille voimana.
Jumala ei kuitenkaan ole kiinnostunut vain yksilön elämän hallinnasta, vaan siitä, että mahdollisimman moni kuuluisi jo nyt taivaallisen Jerusalemin asukasluetteloon.
Jumala kyllä hoitaa ja antaa palkinnon myöhemmin, mutta nyt on se aika jolloin on saarnattava.
Valtakunnan hyvää uutista.

Tekomme siis kuuluvat todistuksiimme, ja tekomme edustavat vastarakkautta luojaamme kohtaan. Jos kuvittelemme että teoilla voimme vakuuttaa oikeaa uskoame, niin voimme erehtyä.
Kuten Luukaskin kirjoittaa.
Luuk. 17:10. KR-38.
Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: 'Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään'."

Pyhyyden ongelma on "elämys" kristityille monesti ongelma koska käytäntö on osoittanut, että heiltä puuttuu varmuus, ja kun varmuus puuttuu, niin se voi olla merkkinä epä-uskosta.
Toki myös pataluterilaiset ym valtion kirkolliset piirit ovat monesti passiivisen kuivia halpaan armoon luottavia haihattelijoita.
Älkää olko vain sanan kuulijoita...
Jos ihminen ei usko, niin se on silloin todella ongelmissa. Epä usko nimittäin on pahin synti, mitä ihminen voi tehdä. Uskosta me vanhurskaudutaan, ja jos en usko, niin silloin hylkään Jeesuksen.
Jos en usko, en myöskään usko Jeesuksen sovinto vereen, ja uskon, että minä syntinen, olen suurempi, että ei edes Jeesus voi minua pelastaa. Tällöin olen tehnyt synnin Jeesusta suuremmaksi. Käpertyneisyys ja omaan itseensä riutuminen ei todellakaan ole kovin suotavaa.

Mar.4:40. KR-38.
Ja hän sanoi heille: "Miksi olette niin pelkureita? Kuinka teillä ei ole uskoa?"

Hepr.11:6. KR-38.
Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät

Jeesus moitti myös Opetuslapsia, siitä, että heillä ei ollut uskoa. Toki he pyysivät sitä Jeesukselta.
Myös eräs Isä pyysi apua omaan epäuskoonsa.
Luuk.17:5. Mar.9:24.

Jos huomaat kuten jokainen meistä varmasti huomaakin syyllistyvän tällaiseen epä-uskoon, niin silloin on muistettava aina se, että me emme valinneet Jeesusta vaan Jeesus valitsi meidät.
Me emme ole pelastuksemme tae, vaan Jeesus on.
Me emme olleet ristillä, vaan Jeesus oli. Tätä voidaan jatkaa loputtomiin.

Miksi koska meidän syyllisyytemme on niin suuri, että Jumalan käsitys pyhyydestä on vastoin meidän käsitystämme. Jumalan ratkaisu oli sovitus ja siihen rooliin suostui hänen oman poikansa.
Jumalan poika ei ollut syntinen, vaan Pyhä.
Pyhä Kuoli syntisten puolesta. Seuraavan kerran kun epäilys kalvaa sinua, niin sano, väisty saatana, sillä ajatukset eivät ole Jumalasta vaan paholaisesta.
Jumala rakastaa meitä, ja paholainen vihaa. saatana syytti Jeesusta ja kiusasi häntä, miksi silloin se ei kiusaisi myös meitä ja kylvämällä meihin epäuskoa. Se että epäilee itseään on eri asia, kuin epäilee Jeesusta. Mutta paholainen ja sen demonit haluavat sekoittaa nämä asiat keskenään. Jeesus rakastaa syntisiä ja kukaan ei voi olla liian syntinen, ettäikö se kelpaisi Jeesukselle. Jeesus parantaa kaikki ne jotka haluavat tulla pimeydestä valoon. Paholainen tekee kaikkensa tämän estämiseksi.

2.Kor.5:15
ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut.

Gal 3:26. KR-38.
Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.

Kol.2:14. KR-92.
hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin.

Jes.53:5. KR-92.
vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.

Room 8:1. KR-38.
Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.

Pelastusvarmuus.

Joh 14:1.KR-38. "Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun.

Jes. 43:1.KR.38. Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut, Jaakob, joka valmisti sinut, Israel: Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun.
Room. 8:39.KR.38. ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
1Ti 4:10. KR-92. Siksihän me näemme vaivaa ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten pelastaja, varsinkin uskovien.

Hepr. 10:19.KR-38. Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään,
Kol.1:20. KR-92. sekä hänen välityksellään tehdä sovinnon ja hänen ristinsä verellä vahvistaa rauhan kaiken kanssa, mitä on maan päällä ja taivaissa.

Pyhitys elämään kuuluvat teot ja katumukset, kärsimys, ja kilvoittelu. Mutta kuten totesin alussa, ne ovat vain tämän ajallisen elämän asioita ja niitä tarvitaan, ja niitä on hyvä kokea.
Se, että me emme ymmärrä aina kaikkea ei tarkoita, sitä etteikö Jumala olisi uskollinen lupauksissaan.
Meidän on vaikea joskus ymmärtää mitä on olla uskollinen.
Eihän kukaan ihminen voi jatkuvasti olla uskollinen jos ihminen elää vahingoittaen jatkuvasti toista.
Se ei mahdu edes meidän oikeus tajuntaamme.
Vaan me hermostumme ja hylkäämme tämän hulttion ja riidan kylväjän. Näin Jumalakin toimii lopulta. Mutta nyt hän tarjoaa Jeesuksessa rauhaa.
Jos joku antaa perspektiiviä Jumalan rakkauteen meitä kohtaan niin se on se, että hän antoi oman poikansa puolestamme. Joh.3:16. Antaisitko itse oman poikasi vihollisten kidutettavaksi, että myöhemmin lunastaisit nämä kiduttajat kidutetun poikasi veren kautta?

Kuulostaa aika sadistiselta koko homma eikö? Jopa me ihmiset ymmärrämme asian raakuuden ja julmuuden.
Mitä luulet Isä Jumalan ajatelleen.

Jeesus itse lähti tälle tielle puolestamme, ja Jumala hyväksyi sen.
Jos itse vielä kuvittelet, että olet Jumalan lannistama ja hylkäämä silloin kun olet epä-uskon tilassa, niin katso Jeesusta ristillä, niin tiedät vastauksen. Jeesus koki myös hylkäämisen puolestamme.
Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Mar.15:34.

Kristus on sinun korttisi vapauteen. Jeesus toimii tänä päivänä edelleen uskoviensa hyväksi. Jeesus rukoilee taivaassa Isämme edessä ja esittää meidän välimiehenämme rukouksemme hänelle.

Hepr. 7:25. KR-92.
Siksi hän pystyy nyt ja aina pelastamaan ne, jotka hänen välityksellään lähestyvät Jumalaa. Hän elää iäti rukoillakseen heidän puolestaan.
Koska Jeesus rakastaa meitä paljon, ja hänen taivaallinen Isänsä vielä enemmän.
Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin.
Mar. 10:18 Niin uskokaa sana mitä raamattu vakuuttaa, että jos kerran on tullut elämässään uskoon, niin ei Jeesus sinua koskaan hylkää. Jos sinä et sitä välttämättä tahdo (paatuminen).

Joh 6:37. KR-38
Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.

Jos Joku epäilee, että kun on syyllistynyt johonkin syntiin ja lannistuu sen jälkeen, niin raamattu vakuuttaa, että kaikki jotka rikkoo yhdenkään kohdan laista ovat rikkoneet kaiken. Eli yksi rikos riittää jo tuomioon.
Ei kannata leikkiä sellaisilla ajatuksilla, että ei pääse heti eroon kaikista tavoista, niin on luopio ym, vaan raamattu ei erottele syntejä. Tässä kuitenkin ovat poikkeuksena ne synnit mitkä ihminen haluaa pitää vaikka raamattu ne selvästi kieltää. Jos joku haluaa murhata ihmisiä tai varastella tai vaikka homostella, niin hän ei voi olla kristitty koska hän ei ole uudestisyntynyt. Jumalan sana kyllä kirkastaa asioiden oikean puolen.
Kts. Jaak.2.10. Gal.3:10. Ef.4:28. 1.Kor.6:9-10. 1.Tim.1:9-10. Ilm.22:15.

Näiden raamatun jakeiden perusteella on selvää, että Pyhitys elämä on se mitä kristus on tehnyt.
Pyhitys ei ole sitä, että me aktiivisesti jäljittelisimme/näyttelisimme Jeesusta kaikessa, koska se ei ole mahdollista ja me lankeamme epä-toivoon jos me näin yritämme siinä onnistumatta.
On oikein ja suotavaa toimia niin kuin Jeesus. On oikein sanoa ja kysyä mitä Jeesus tekisi. Kyllä Raamattu näinkin puhuu, Jeesus Jätti meille mallin mitä seurata.
Sillä minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt. Joh. 13:15

Mutta pitää muistaa se, että Jeesus on meidän Pyhityksemme. Jeesus teki kaiken puolestamme. meidän pitää vaan uskoa se ja rakastaa Jumalaa ja pitää käskyt. Moni haluaa saivarrella aina näiden tekojen ja uskon välillä, mutta monesti se on vaan turhaa selittelyä, sillä ihminen hakee vaan porsaanreikää millä hän voi pitää kiinni syntisistä tavoistaan. Siksi kuulutankin rehellisyyttä itseään kohtaan.
Uskovan elämä ei muutenkaan voi olla sellaista laakereillä lepäämistä, sillä Jumala varmasti antaa meille työtä hänessä. Tästä ei ole epäilystäkään :)

Ef.2:8.
Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja

Gal 3:22,24.
Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat. Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.
Ef. 4:22-24. KR-38.
että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen.

Tällainen uskonvarmuus ei voi koskaan syntyä ilman raamatun sanaa. Raamatun sana ei ole inhimillistä puhetta vaan Jumalan puhetta meille, ihmisten kautta. Jumalan sana ei ole aikaan sidottua, vaan on ajankohtainen aina. Pyhitysten ja kilvoittelun keskellä on hyvä muistaa aina, että Kristuksessa olemme vapaat kirouksesta. Ja voimme ahkeroida hyviä tekoja ilman, että olemme koko ajan verenmaku suussa tekemässä itsestämme "super uskovaista" koska ei ole super uskovaista, on vain Jeesus.
Jeesuksessa mekin olemme Pyhitetyt ja kelpaamme juuri sellaisena kuin olemme.
Kiittäkää Herraa kaikesta, myös koettelemuksissa, sillä ilman niitä me emme koskaa pääsisi näkemään mitä on armo. Silloin kun lankea syntiin, niin huomaan miten surkea olen. Ja juuri se kirkastaa Kristusta.
Tästä voimme olla iloisia sillä tämä osoittaa meille kuinka suurta lahjaa on uskoa.

Gal. 6:8-10. KR-38.
Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää;
mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää.
Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy.
Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille.