ja jonka valtakunnalla ei ole loppua...

Tässä Artikkelissa etsin Raamatun ja Uskontunnustuksen välisiä eroja. Ja  ajatuksen joka saattaa loukata niitä teologeja jotka ovat läntisen katolilaisuuden vallassa.
Tällä en pyri nousemaan kirkon historiaa vastaan, vaan herättämään kysymyksiä.
Itselleni ainakin nousi kysymys kun luin Tuomo Mannermaan Kirjaa kristillisen opinvaiheet. s 62 (1975)

Siellä käytiin seikkaperäisesti läpi Konstantinopolin II kirkolliskokouksen sanamuotoja. Joilla pyritiin torjumaan "harhaopetuksia"
Tässä artikkelisa tartun ainakin sen nimisen kirkonmiehen opetuksiin kuin Markellos Ankyralainen

"Mitä tulee areiolaisten harhaoppiin, joka on korruptoinut Jumalan kirkon [..] Nämä opettavat kolmea hypostaasia, aivan kuten Valentinos harhaoppinen ensimmäisenä sen keksi teoksessaan 'Kolmesta luonnosta'. Sillä hän oli ensimmäinen joka keksi kolme hypostaasia Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä, ja hänen on huomattu näpistäneen tämän Hermekseltä ja Platonilta.
" (Markellos Ankyralainen, Pyhästä kirkosta, jakeet 8-9, Journal of Theological Studies, NS, Volume 51, Pt. 1, April 2000, p.95).

Yllä oleva kirjoitus kuvastaa Markelloksen ajatuksia joka on johtanut myös siihen, että hänet itsensäkin on julistettu harhaopettajaksi. Johtuen juuri nikealaisesta uskontunnustuksesta.
Markelloksen syntymästä ei ole tarkkoja ajoituksia, mutta kuolin ajaksi on esitetty seuraavia vuosia. 374 tai 375 jkr. Kyseessä on siis kirkon kriisiaikojen teologi.
Jonka mainetta on pyritty nykyisin parantamaan ja puhdistamaan.

Varhaiskirkko torjui hänet harhaopettajana. Vaikka hän puolustikin näkemyksiään raamatulla ja Paavalin kirjoituksilla. Markellos ei myöskään käyttänyt platonilaista sanastoa puolustaessaan näkemyksiään. Markelloksen aikeena olikin pitää Jumala yhtenä eli "monas" joka itsessään pitää sisällään tietyt käsitteet. Isä, poika ja pyhä henki. Yksi kahdessa, s 157.

Markelloksen johdanto ajatuksena on ollut myös myös koko ihmisen  pelastuminen.
(Samoin Augustiinus) Kiteyttäen Jumala tuli ihmiseksi ja näin ihminen pääsee osalliseksi jumaluudesta. Oppi ja ajatus kuulostaa hyvin samankaltaiselta kuin itäinnen perinne sen esittää theosis (kreikaksi θεωσις) . Eli jumalallistuminen. Joka kiinteä osa myös pyhitys elämää.
Lännen kirkolle ajatus on vieraampi. Markellos on tarkastellut näkemystään pelastusopillisesti. (soteriologia)

Markellos käynnisti myös ajatuksillaan teologis psykologisen päätelmän, Jeesuksen luonteesta. Markellos päätyi ajatukseen että Jeesus oli maanpäällä ihminen. Joka ankkuroituu hänen päätelmään siitä, että koska koko ihminen täytyi pelastaa niin Jeesus oli näin ollen myös ihminen.
Tämä oppi olikin seuraava joka aiheutti päänvaivaa teologeissa 300-500 luvuilla. Huipentuen jotenkin Khalkedonin tunnustukseen 451. Oppi Kristuksen tosi ihmisyydestä ja tosi jumaluudesta. Muuttumatta ja sekoittamatta.

Markelloksen esittämät raamatun paikat hänen tuekseen.
Kts myös. Joh.1:1-3. 6:61-63. 10:38. 1.Kor.13:12.

Jumalan pojan eli logoksen valtakunnalla on loppu.

1.Kor. 15:27-28.  

Sillä: "kaikki hän on alistanut hänen jalkojensa alle". Mutta kun hän sanoo: "kaikki on alistettu", niin ei tietenkään ole alistettu se, joka on alistanut kaiken hänen allensa.
Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa.

Ps. 110:1  

Daavidin virsi. Herra sanoi minun herralleni: "Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi".

1.Kor. 8:6  

niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa.


Minun omia ajatuksia Nikean/konstantinopolin tunnustuksesta 381.

Jos tunnustus sanoo, että Valtakunnalla ei ole loppua. Kuten se aina kirkoissakin luetaan.
Niin se liittyy vain siihen ennakkoasetelmaan joka pakottaa sen näin sanomaan.
Kolminaisuus.  Jos sanottaisiin toisin, niin Jumaluus (trias) hajoaisi ja tuottaisi vaikeuksia tunnustaa kyseistä oppia. Siksi on selkeää että nikean isät seuraavat loogista johtopäätöstä tulkinnalleen.
Kuten markellos seuraa omaansa. Jeesus on ihminen jos koko ihminen pitää pelastaa. Muuten sorrutaan modalismiin. Eli eräänlaiseen rooliin joka jumalalla oli maanpäällä. Siis jos näin uskoo. Markellos esitti myös ajatuksen eli kun Jeesus rukoili Isäänsä getsemanessa.
Niin hänen lihansa oli aidosti heikko ei vain näennäisesti.

Matt. 26:41-42.  

Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko." Taas hän meni pois toisen kerran ja rukoili sanoen: "Isäni, jos tämä malja ei voi mennä minun ohitseni, minun sitä juomattani, niin tapahtukoon sinun tahtosi".

Raamattu näin johdattaa meidät seuraavanlaiseen päätelmään ilman teologista hienostelua ja myöhempiä oppiriitoja. Jeesus todella rukoili Jotain. Jumalaansa kuten raamattu monissa kohdin vahvistaa. Jeesus todella puhui Jumalasta. Siis Jeesuksella oli myös Jumala. Jeesus rukoili se siis tarkoitti, että Rukoukselle oli syynsä. Inhimillinen heikkous. Ja Jeesus rukoili tapahtukoon sinun tahtosi. Siis Jeesus oli alisteinen jollekkin. Hänen oma tahtonsa oli tässä merkityksetön.
Raamattu kertoo, että Rukouksen jälkeen häntä tuli vahvistamaan Enkeli. Jeesuksella oli myös tahdon valinta kuten Aadamilla mutta hän toimi toisin. (uusi Aadam)

Luuk. 22:43-44.

Niin hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä. Ja kun hän oli suuressa tuskassa, rukoili hän yhä hartaammin. Ja hänen hikensä oli niinkuin veripisarat, jotka putosivat maahan.

Heb 5:7-8.  

Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden.
Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden,

Minusta nämä raamatun paikat sopivat hyvin yhteen sen asian kanssa, että kyseessä ei ole mikään kovinkaan vaikea selkoinen tulkinta. Jos asia nähdään juuri sellaisen kuin me sen luemme.
Jos luovumme filosofian käyttämästä kielestä ja kankeudesta joka on monesti puolusteltu sillä, että tarvittiin uskottava kieli jolla oppi määritellään.
Mutta tarvitseeko oppia määritellä enempää?

Markelloksesta tuli harhaopettaja vaikka hän käytti vain raamatun suomia ajatuksia jotka valitettavasti olivat hankalia niille jotka olivat taivutelleet jo uskon yksinkertaisuuden vaikeaan kielelliseen viidakkoon. Logos oppi oli se joka pohjimmiltaan hajotti Juutalaisen Jumal käsityksen. Jokainen voi tutkia oliko Markellos todella niin väärässä kun hän torjui ajatuksen, että Kristuksen valtakunta on ikuinen. Raamattu selkeästi osoittaa, että Jumala on valtakunnan ja koko sinne pääsemisen alulle panija. Tällöin Poika on myös vain tietyssä roolissa sen totettamiseksi. Jeesus avasi tien sinne. Mutta Jeesus ei koskaan rohjennut julistaa muuta.
Jumala antaa poikansa hallita. Kuten Raamattun opettaa. Jeesus puhui ja saarnasi jatkuvasti Jumalan valtakunnasta.

Luuk. 4:43  

Mutta hän sanoi heille: "Minun tulee muillekin kaupungeille julistaa Jumalan valtakunnan evankeliumia, sillä sitä varten minä olen lähetetty".
Luuk 22:18 
Sillä minä sanon teille: tästedes minä en juo viinipuun antia, ennenkuin Jumalan valtakunta tulee."

Raamatussa käytettävät termit kuten ikuinen, iankaikkinen

owlam o-lawm' or עלם ` olam o-lawm'Hepr. αιωνιος, aionios ahee-o'-nee-os. Kreik.

ei tarkoita aina jotain ikuisesti päättymätöntä asiaa. Vaan ikuinen tarkoittaa alkukielissä jotain ajanjaksoa tai määräämättömän pitkää aikaa joka kuitenkin määrättävissä.
Tarkoittaen kuitenkin myös ikuista.
Tekstiyhteys monesti paljastaa asian laadun ja merkityksen.
Vanhan testamentin pappeutta kutsutaan myös ikuiseksi, mutta silti me johdonmukaisesti katsomme sen päättyneeksi Kristuksessa.
On siksi selvää pureskella sanojen merkitys kokonaisuudella eikä vain pelkillä yksittäisillä jakeilla.

Kuten tässä meidän pohdiskelussa. Jumalan Valtakunta on ikuinen, mutta Kristus siinäkin alistuu Isänsä päätäntävallan alle.