Pääsiäinen

Pääsiäinen on Kristinuskon ja kristityiden suurin juhla, ja juhlan aihe.
Silloin Asetettiin ehtoollinen ja uusiliitto sovitaan, ei tosin astu voimaan vasta kuin Kristuksen noustessa taivaaseen.
Pääsiäisenä Juhlitaan Ihmiskunnan sovittajaa/lunastajaa, ja Jeesuksen Jumalaa, joka herätti hänet kuolleista ja näin antoi toivon koko ihmiskunnalle.
Pääsiäisen sanomaan kuuluu myös kärsimys, ja kuinka kärsimys on kaikkien kristityiden osa. Herramme kärsi puolestamme ja Jeesus näin oli esikuva myös tuleville vainoille jotka tulee kohdistumaan uskovaisiin. Uskon takia moni kokee kärsimystä myös nykyään.
Se on myös merkki aidosta kristillisyydestä. Tapa kristillisyys ei monesti tätä osaa uskosta tunnusta tai koe.
Matt. 5:10-12.
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa.
Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.
+
Pääsiäisen historia on tuttu myös vanhastaliitosta. Juutalaiset viettivät Pesah juhlaa ja seder illallista. Pesah juhla oli muisto muinaisista tapahtumista jolloin Jumalan valitsema kansa pakeni Egyptin orjuudesta. Muistona tästä kansa myös pelastui tuhosta sivellen karitsan verta ovenpieliin joka toi pelastuksen tuhosta. Karitsan Veri on myös tuttua nimenomaan ehtoollisen asetuksesta. Jota kristityt viettävät Uudessaliitossa. Pakenemme Jeesuksen veren turvin tulevaa tuhoa.
Pako Egyptistä symboloi myös uudessaliitossa pakenemista Kristuksen valtapiiriin.
Vanhanliiton aikainen uhri karitsa joka toi pelastuksen silloiselle kansalle on myös esikuva nykyisestä uhri karitsasta, eli Kristuksen uhrista. Kristus oli tämä karitsa, joka uhrattiin syntejemme tähden, ei vain sen hetkisestä tilanteesta vain myös tulevasta vihasta joka tulee Herran päivänä. Ehtoollisessa syömme myös tätä karitsaa, kuten karitsaa syötiin Vanhanliiton aikanakin ja edelleen pääsiäisenä.
Ilm. 7:14.
Ja minä sanoin hänelle: "Herrani, sinä tiedät sen". Ja hän sanoi minulle: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.
2.Moos. 12:13.
Ja veri on oleva merkki, teille suojelukseksi, taloissa, joissa olette; sillä kun minä näen veren, niin minä menen teidän ohitsenne, eikä rangaistus ole tuhoava teitä, kun minä rankaisen Egyptin maata.

Pääsiäisenä myös syötiin happamatonta leipää, joka oli esikuvallinen Kristuksen ruumiis.
happamaton leipä tuli olla hiivasta vapaa, jotta se kuvaisi puhtautta, sillä Raamattu sanoo
Gal 5:9 Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan.
Kristuksen uhrin tuli olla vapaa synnistä ja Jeesus oli erotettu syntisistä, ja näin kuvasi happamatonta leipää.
Hebr. 7:26.
Senkaltainen ylimmäinen pappi meille sopikin: pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut,
James Moffatt, A New Translation of the Bible) Leivän nauttiminen merkitsee sitä, että ihminen uskoo Jeesuksen uhrin hyötyyn omasta puolestaan ja hyväksyy sen.
Leivässä Kristus toisin sanoen lahjoittaa itsensä sen syöjälle.

Pesah juhlan seder illallinen vietettiin juutalaisen kalenterin mukaan nisan-kuun 14 päivän iltana. On myös erittäin vaikeaa määrittää tarkalleen sitä päivää milloin Jeesus todella kuoli, koska evankeliumitkaan eivät sitä tarkkaan kerro.
Evankeliumien kuvauksissa pääsiäisviikon tapahtumista on joitain eroja, minä päivänä ristiinnaulitseminen ja hautaus todella tapahtuivat.
Niinpä synoptisissa (Matt,Mar,Luuk) evankeliumeissa kerrotaan Jeesuksen viettäneen apostolien kanssa pääsiäisateriaa kuolemaansa edeltävänä iltana, mikä viittaisi siihen, että hän olisi kuollut nisankuun 15. päivänä. Sen sijaan Johanneksen evankeliumissa sanotaan hänen kuolleen samaan aikaan kuin pääsiäislampaat teurastettiin, siis 14. päivänä
Johanneksen evankeliumissa olevan kärsimyshistorian kronologia kulkee päivän myöhässä synoptikkojen kronologiasta. Johanneksen mukaan Jeesuksen kuolinpäivä oli nisankuun 14. päivä, ei siis varsinainen pääsiäispäivä eli nisankuun 15. päivä. Johanneksen kronologian mukaan sapatin ja pääsiäisen aatto menivät siis päällekkäin.
Tavallisimmin onkin katsottu Johanneksen evankeliumin pääsiäiskertomuksen mukaisesti, että Jeesus kuoli pääsiäisen aattopäivänä, joka sinä vuonna sattui sapattia edeltäväksi päiväksi,
toisin sanoen perjantaiksi. On laskettu, että sinä aikana (26-36), jolloin Pilatus oli Juudean prokuraattorina, tämä päivä sattui perjantaiksi vuosina 30 ja 33.
Juliaanisen kalenteri mukaan 14. niisankuuta vastasi näinä vuosina 7. huhtikuuta 30 ja 3. huhtikuuta 33.
Päivämäärää 3. huhtikuuta 33 ovat esimerkiksi C. J Humphreys ja J. E. Waddingon kannattaneet myös sillä perusteella, että tällöin tapahtui kuunpimennys, johon heidän mukaansa viitataan Pietarin helluntaina pitämässä puheessa. katso: Ap.t.2:14-41.

Aikamäärät ja päivien viilaukset eivät ole tarpeellisia tietoja pelastuksen kannalta, vaan enemmänkin ne johtavat lahkolais henkeen ja rakkaudettomuuteen.
Pääsiäisen vietto erillisenä juhlana on ajoitettu jo 100-luvulle.
Nikean kirkolliskokous 325jkr vahvisti säännön, että pääsiäistä ja Kristuksen ylösnousemusta tulisi viettää aina sunnuntaina. Tämän takia myös päivämäärät eivät aina ole samoja, koska vuosissa on silloin tällöin karkausvuosia ja joskus kuukaudet ovat lyhyempiä ja joskus pitempiä.
Nikean konsiili kuitenkin lähti siitä periaatteesta, että koska Herramme nousi kuolleista juuri sunnuntaina, sapatin jälkeisenä päivä, niin on johdonmukaista juhlia myös pääsäisen tapahtumia sununtaina.
Joh. 20:1 Mutta viikon ensimmäisenä päivänä Maria Magdaleena meni varhain, kun vielä oli pimeä, haudalle ja näki kiven otetuksi pois haudan suulta.

Kristuksen ylösnousemuksen muisteleminen ja sen juhlistaminen ei ole kalenteri hommaa. Ajatus on tärkein tässä tapauksessa. Esimerkiksi Jehovalaiset ovat rakentaneet monimutkaisen opin oman juhlansa ympärille vedoten pakanuuteen ym tekijöihin.
Mutta kuten he aina löytävät pahuuden joka puolelta, niin ei heitä kannata kuunnella, heidän lahkonsa on kieltänyt ehtoollisen omilta jäseniltään. He panttaavat Kristusta kuten paavi kirkko raamattua keskiajalla. Ei ole vallankäyttö koskaan muuta.
Nimet muuttuvat mutta periaatteet pysyvät.
+
Pääsiäisen historiaa ja sen ajankohtaa voidaan katsoa monesta vinkkelistä jos tahdomme.
Me voimme nähdä sen umpi pakanallisena, ja voimme nähdä sen suurena juhlana.
Totuus on luultavasti näiden välissä.
Kevään korvella ovat muinaiset pakanat pitäneet omia juhliaan ja juhlistaneet omia insesti jumaliaan ym perkeleitä.
Jopa suomessa entisaikaan, kun pakanuus eli vielä maaseudulla (toki elää vieläkin pääsiäis noidissa.ym ym..) maaseudun väki poltti kokkoja koska he uskoivat, että kun Jeesus on nyt kuollut niin pahat henget vilistelevät vapaana ja he kokoilla pyrkivät pelottelemaan henkiä.
Toki on aivan naurettavaa ajatella tällaiset teot kristillisiksi.
Pakanat polttivat kokkoja täällä ennen kristinuskon tuloa, näillä he yrittivät jouduttaa kevään tuloa ja palvoa hedelmällisyys jumalatartaan, joka toisi nopeammin sadon ja kesän joka nostaisi luonnon eloon. Synkretismi on aina ollut muodikasta, jätetään toista ja otetaan toista.
+
Suomen kielen sana pääsiäinen on Mikael Agricolan keksimä uudissana (alun perin päsieinen) ja tarkoittaa paastosta ”pääsemistä”, eli pääsiäistä edeltävän neljänkymmenen päivän paaston päättymistä. Monissa kielissä pääsiäisen sana on johdettu juhlan hepreankielisestä nimestä Pesah, esimerkiksi armeniaksi ja venäjäksi pasha, kreikaksi paskha ja ruotsiksi påsk.

Latinaksi pääsiäinen on paschalis, joka on johdos hepreankielisestä nimestä ”pesah” tai ”pasach”. Katolisena aikana Suomessa juhlasta käytettiin latinalaisperäistä nimeä.
Englannin kielen kristillistä pääsiäistä tarkoittava Easter ja saksan vastaava sana Ostern ovat pakanallista alkuperää.
Juutalaisesta pääsiäisestä käytetään Englannin kielessä sanaa Passover.
Easter-nimen alkuperä on keskienglannin kielen estre – vanhan englannin kielen eastre – ja edelleen vanhan saksan kielen ostarun (monikko) ja skandinaavinen ostra.
Bede Venerabiliksen mukaan (700-luvulla) Eastre eli Eostre eli Ostara oli vanha anglosaksinen kevään ja aamunnousun jumalatar, ja Beden mukaan hän antoi nimensä myös tälle hänen kunniakseen vietetylle juhlalle.
Vanhassa englanninkielessä se tarkoittaa myös itää, samoin nykyenglannissa kytkentä on näkyvä. Myös suomen kielen sana ”itä” saattaa liittyä itämiseen, kevääseen ja luonnon heräämiseen. Kaukaisissa sukukielissä itää tarkoittaa juuri auringon nousua.
Easter-sanan pakanallisista juurista johtuen muun muassa ortodoksit Yhdysvalloissa käyttävät kristilliselle juhlalle sen kreikan- tai venäjänkielistä nimitystä.
Jehovan todistajat liittävät sanan ”Easter” alkujuuret vielä varhaisempaan historiaan, seemiläiseen Ishtar-jumalattareen, joka oli Venukseen liittyvä jumalatar.

Pääsiäisen nimitys todella tuo sen historian moninaisuuden esiin. Mutta kuten on totuus, että kristus on ollut todellinen henkilö historiassa ja haudattu ja ylösnoussut, niin on meillä hyvä syy juhlia tätä juhlaa hyvällä omallatunnolla.

Pääsiäisen Sanoman ydin on siinä, että Jeesus Herätettiin kuolleista.
Nämä profetiat ennustettiin jo satoja vuosia ennen tapahtumia.
Katso myös, Ps:16:10-11. 49:15. Jes.53:10-12.
Hoos.6:1-3.
Tulkaa, palatkaamme Herran tykö, sillä hän on raadellut meitä, ja parantaa meidät, hän on lyönyt meitä, ja sitoo meidät.
Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä.
Niin tuntekaamme, pyrkikäämme tuntemaan Herra: hänen nousunsa on varma kuin aamurusko, hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan.

Jeesuksen omat veljet ja perhekunta ei pitäneet arvossaan Jeesuksen sanoja hänen saarnatessaan ympäri israelia. Mutta Esimerkiksi Jeesuksen Veli Jaakob joka suhtautui penseästi veljeensä, oli todistamassa ensimmäisten joukossa, että Hänen Veljensä oli messias ja ylösnoussut. Tämä on myös vahva silminnäkijä todistus aikalaiseltaan.
1.Kor.15:7. Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille.
Jaakob joka tahtoi jopa pahaa veljelleen ja kuului epäilijöihin, oli Jeesuksen Kuoleman jälkeen rukoilemassa yhdessä Jeesuksen äidin ja apostoleiden kanssa. Mutta vahvin todistus on siinä, että hän kohtasi ylösnousseen veljensä vastoin kaikkia uskomuksia ja olettamuksia.
Kts. Matt.13:55,57. Mar.3:21. Joh. 7:1-10. Ap.t.1:14.

Jaakobista tuli jopa seurakunnan yksi kivijaloista ja hän todisti uskostaan aina marttyyri kuolemaan asti. Jonka hän koki vuonna 62jkr.
Monet muutkin todistivat ylösnousemusta, ja Vahvimpia henkilöitä ovat mm Paavali joka vainosi Jumalan seurakuntaa, mutta kun hän kohtasi Ylösnousseen Herran, niin hän teki täyskäännöksen. Kuka toimisi näin jos Ylösnousemusta ei olis tapahtunut tai että se olisi valhetta.
Raamattu sanoo.
1.Kor.15:19. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.

Raamattu vakuuttaa meille ja lupaa, että Kristus oli ensimmäinen joukossaan joka ylösnousemuksen koki, ja kaikki hänen seuraajat kokevat saman, kun sen aika on.
1.Kor.15:20-23.
Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.
Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta.
Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa,
mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan;
1.Kor. 15:16 Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty.
1.Tess. 4:13-14.
Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole.
Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan.

Koska Jumala herätti poikansa kuolleista, niin me odotamme samaa.
Joh. 5:28-29.
Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä
ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.

Kuoleman valta on murrettu pääsiäisen ihmeessä. Kuolema on kuitenkin kaikkien syntisten osa, koska kaikki me kuolemme, koska syntiä teemme ja olemme perisynnin alaisia, mutta katoavaisen täytyy kuolla, että uutta voi syntyä.
1.Kor.15:36
Sinä mieletön, se, minkä kylvät, ei virkoa eloon, ellei se ensin kuole!
Kuolema ei pidä meitä otteessaan, niin kuin se ei pitänyt otteessaan Jeesustakaan.
Kuolema on voitettu Ristillä, ja Silloin kun apostolit luulivat, että kaikki on mennyt, niin silloin vasta kaikki alkoi. (täyttymys)
Uskontunnustus sanoo myös, me uskomme ruumiin ylösnousemukseen.
Ruumis ei tietenkään ole sama, vaan uusi luomus. Jeesuksen ylösnousemusruumiin kaltainen, joka on erinlainen kuin tämä nykyisemme, joka on korruptoitunut synninseurauksesta.

Mutta tällaiset tutkimukset eivät enään ole tämän kirjoituksen aihe vaan jonkun muun.
Siksi on tärkeää muistaa ne yksinkertaiset asiat, jotka uskollamme elämme todeksi ja laitamme luottamuksemme Ylösnouseeseen Herraan, joka on luvannut olla meidän kanssa aina.
Pääsiäisen sanoma on ihmeellinen ja käsittämätön.

Sitä ei voi tieteellä todistaa, mutta sen mikä sen todistaa on Kirkko ja uskovat. 2000 vuotta on kulunut ja kristinuskon julistus julistaa edelleen tätä ihmettä.
Siinä on todistusta tarpeeksi, sillä valheelle perustettu ei olisi ikinä kestänyt niitä vainoja mitä alkukirkko koki ja mitä ovat kokeneet uskovat ympäri maailmaa, vielä tänä päivänäkin.
Ihmisiä kääntyy uskoon ja he todistavat Jeesuksesta. Kyse ei ole joukko hysteriasta, koska hysteria katoaa sen aloittajan kuoltua. Kyse on puhtaasti siitä, että olemme tekemisissä elävän ja todellisen Jumalan kanssa joka parantaa ja kutsuu ihmisiä.
Monet murhamiehet ja paatuneet gansterit ovat muuttaneet tapansa, kun ovat löytäneet Jeesuksen. On hyvä miettiä, mikä on tämä nasaretilainen joka edelleen tekee ihmeitä meissä, ja sinussa.
Mutta vielä sanon, että Pääsiäisen sanoma on pelkistetty yhteen sanaan.

Ap.t.13:30. Mutta Jumala herätti hänet kuolleista.