Kari Mäkinen Evl-kirkon uusi Arkkipiispa

Turun piispa Kari Mäkinen on valittu niukalla äänten enemmistöllä luterilaisen kirkon seuraavaksi arkkipiispaksi. Kari Mäkinen voitti vain 11 äänen erolla arkkipiispanvaalin. Äänestyksessä Mäkinen sai 593 ääntä. Vastaehdokas Helsingin yliopiston dogmatiikan professori Miikka Ruokanen sai 582 ääntä.

Vaalitulos herättää voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Seuraava arkkipiispa Kari Mäkinen uskoo vaalin aikana käydyn keskustelun vahvistaneen kansankirkkoa. - Toivon, että keskustelu jatkuu edelleen. Oleellisinta ei ole oikeassa oleminen.
Tässä on pidetty hienolla tavalla kirkon ovia auki. On syytä yhdessä pitää huolta siitä, että kirkot ovet eivät jatkossakaan sulkeudu, sanoo Kari Mäkinen. Niukasti arkkipiispanvaalin hävinnyt Miikka Ruokanen ei pelkää kirkon kahtiajakoa. - En minä usko, että kirkko on hajoamassa kahtia. Minä peräänkuuluttaisin suvaitsevaisuutta kaikilta osapuolilta, myös niiltä, jotka ajavat liberaalimpia uudistuksia kirkkoon.

Heidän tulisi suvaita myös niin sanottuja vanhauskoisia tai niitä, joilla on perinteinen näkemys, sanoo Miikka Ruokanen. Kari Mäkisen kannatus oli vahvinta pääkaupunkiseudulla, Turussa ja sen ympäristössä.
Muu Suomi oli Ruokasen valinnan kannalla. Äänestäneitä oli 1175, joista noin 70 prosenttia on Turun seudulta. Ruokanen sai Turusta 107 ääntä ja Turun piispa Kari Mäkinen 163.
Kari Mäkinen uudistajan maineessa Ehdokkaiden julkinen kuva on muodostunut erilaiseksi: Miikka Ruokasta on pidetty puhdasoppisena ja Kari Mäkistä liberaalina.

Paljon huomiota on saanut Mäkisen ja Ruokasen erilainen suhtautuminen homoparien siunaamiseen. Turun piispa Kari Mäkinen kannattaa homoparien siunaamista.
- Kirkko on kulkenut koko historiansa ajan keskustellen eteenpäin, sanoo Kari Mäkinen. Piispa Kari Mäkinen on vihitty papiksi vuonna 1979. Hän on toiminut työurallaan seurakuntapastorina Helsingissä, Porissa ja Ulvilassa.
Ulvilan kirkkoherran virkaa Mäkinen hoiti vuosina 1994–2005.
Turun arkkihiippakunnan piispaksi Mäkinen vihittiin vuonna 2006.
Piispa Kari Mäkinen on naimisissa sairaalapastori Eija Mäkisen kanssa ja heillä on neljä aikuista tytärtä.
Piispa Mäkisestä tulee järjestyksessä neljästoista arkkipiispa. Uusi arkkipiispa aloittaa tehtävässään kesäkuun alussa 2010, kun nykyinen arkkipiispa Jukka Paarma jää eläkkeelle.

YLE Turku

Vasta valittu arkkipiispa Kari Mäkinen, edustaa hyvinkin liberaalia suuntaa kirkossa, joka on tullut esiin monin kääntein. Siksi ei ole yllätys, että hän tuli valituksi, vaikka olihan se erikoista nimetä vastaehdokas konservatiiviksi, sillä hänellä oli takana kolme avioeroa.
Raamattu nimittäin suhtautuu avioeroihin yhtä kielteisesti kuin homoliittoihinkin.
Mar 10:9,11-12.
Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."
Ja hän sanoi heille: "Joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, se tekee huorin häntä vastaan.
Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa,
niin hän tekee huorin."

Tällä tarkoita sitä tilaa mikä kirkossamme on. Onko avioliittojen arvostus todella niin alhainen, että suhtaudumme jopa homoliittoihin myönteisesti.
Piispan on oltava esikuva, ja jos on kerran eronnut ei pidä mennä naimisiin uudestaan.
Raamattu antaa kaksi perustetta avioeroon, toinen on haureus eli aviorikos ja toinen on kuolema.
Nämä on ne ohjeet jotka Jumalan sana on meille antanut, ja tässä Herramme on vielä itse puhunut. Jeesus ei puhu mitään homoliitoista, koska se on niin vakava synti, että sen mainitseminen samassa asiayhteydessä olisi ollut jo kauhistus, sillä Avioliitto on Pyhä ja homoliitto ei.

Piispoihin on ehdottomasti käytettävä samaa ohjetta mitä muihinkin.
Toki ei kukaan ihminen ole synnitön, eikä kukaan ole koskaan vaatinutkaan täydellisyyttä. Heikkoudessa olemme monesti vahvoja, kuten Paavali sanoi. Kompurointimme pitää meidät nöyrinä ja ohjaa meidät armon piiriin.
Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että me tietoisesti jatkamme synnin tekemistä.
Avioero voi esimerkiksi toimia hyvänä katalyyttinä ymmärtää ihmisen epätaydellisyyttä ja epä onnistumista suhteessä tehtävään ja kristilliseen elämään.

Kilvoittelu on kuitenkin se mihin kristitty on kutsuttu, myös piispat.
Miikka Ruokanen olisi kuitenkin ollut parempi valinta, sillä hänen otteensa kirkon hengelliseen sisältöön oli kuitenkin lujempi. Mäkisen mielipiteet ovat ympäripyöreitä, kuten Paavo Väyrysenkin. Arkkipiispalla on ehdottomasti oltava selkärankaa ottaa ensimmäisenä vastaan pilkka ja iva mitä kirkkoon kohdistuu ja olla uhrautuvainen. Ei uhrata kirkkoa pakanoille ja maailmallisille, sen osasivat tehdä jo Keisari konstantinuksen ajan piispat, jotka mielistelivät itselleen poliittisen vallan ja vaurauden keisarien suosioon.

Vaikka Kukaan ei omaa täyttä totuutta tässä ajassa, niin on selvää, että selvää rappiota ja syntiä on vastustettava, tässä tarkoitan humanismia ja liberalismia, jotka on puettu rakkauden vaatteeseen, jotta ne maistuisivat paremmalta.
Paras esimerkki humanismin ja ihmisoikeuksien ymmärryksestä on siinä, että monet ihmisoikeus järjestöt kiljuvat oikeuksia, mutta hyväksyvät silti abortin osana naisten oikeuksia.
Miten ihmisoikeus järjestö voi ajaa ihmisen oikeuksia jos se tahtoo olla osana murha koneistoa jossa tapetaan lapsia kohtuihin, hippokrateen valat vannoen. Tämä on myös luterilaisen kirkon ongelma, koska kirkko ei ole ilmaissut tarpeeksi vahvasti kantaansa abortia kohtaan.

Liberalismi on juuri tätä, teko pyhyyttä jossa ihminen on ykkönen ja Jumala ei ole mitään.
Joku liberaali pappi joskus sanoikin, kyllä Jumala sietää homojen siunaamisen, mutta ei ihmisen syrjimistä. Liberalismi on ottanut oikeuden omiin käsiinsä tulkita mikä on oikein ja mikä ei. Tässä Kirkon traditio ja historia ei paina mitään.

Raamattu sanoo, että Jumala on ykkönen ja ihminen kakkonen.
Tämä on se marssijärjestys, joka tulee hyväksyä oli homo tai ei.

Mar. 12:29-31. Jeesus vastasi: "Ensimmäinen on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa;
ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi'.
Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä."

Rakkaus Jumalaan ajaa meidät toimimaan oikeassa suhteessa lähimmäiseen. Mutta toisinpäin tämä ei onnistu, sillä silloin rakakkautemme on kohdistettu ensin ihmiseen sitten Jumalaan.
Jumala joka on rakkaus, ja Jumala antaa meille kyvyn rakastaa. Jumala on rakkauden väärentämätön lähde.

Arkkipiispan vaalit on ollut aika paljon mediassa esillä, ja joku toimittaja totesikin, että vaalit muistuttivat hyvin paljon poliittisia vaaleja. Miten tämä voi olla mahdollista, jos arkkipiispan virka on ensisijaisesti hengellinen. Byrokratia ja maallistuminen on tuonut kirkkoon ilmiön joka ei ole hengellinen vaan maallinen.
Joka on tutumpaa politiikasta. Tätä todistivat renesanssinajan Paavit parhaimmillaan.
Itseäni ei kovinkaan paljoo hetkauta tällaiset vaalit, sillä ei tämä edusta minulle mitään.
Vaalit osoittivat kuitenkin kahtia jaon merkit, urbaanit kaupungit veivät voiton ja muu suomi hävisi.
Samaa kehitystä on tapahtunut poliittisissakin vaaleissa, kuten kahdessa viimeisessä presidentin valinnoissa. Tämä on siis myös yhteiskunnallinen ilmiö.
Tuntuu olevan väistämätöntä, että kirkko ja myös valtio jakautuu.
Liberalismi vastaan konservatiivisuus, ei ollut vaalien oikea teema, vaan se oli median luoma kikka, jolla tahallisesti haluttiin rajata henkilöt kuppikuntiin.

Kirkko ei minun mielestä saanut koko kansan piispaa, vaan puolen kansan piispan.
Edellinen Arkkipiispa Paarma sai luojan kiitos edes vähän hillittyä tätä hullua kehitystä, mutta nyt ollaan taas uudessa tilanteessa, vaikka arkkipiispan valta on rajallinen, niin hänen persoonansa voi silti vaikuttaa mielipiteisiin.
Mäkinen on kovan paikan edessä, suuria kysymyksiä tulee olemaan. Ja toivotaan, että hän etenee rukouksessa eteenpäin. Toivotaan myös, että hän suhtautuisi yhtä avoimesti luther säätiön kuin mitä homoihin.

Onneksi Luther säätiö sai oman Piispansa, joten he voivat olla hyvästä syystä iloisia, että Herra on ollut heidän kanssaan.
Se mitä kansan kirkko sai, on nähtävissä vasta tulevaisuudessa.
On myös erittäin surullista, että kirkollinen keskustelu on nykyään niin pinnallista, että selvistäkin asioista pitää vääntää kättä. Tämä on erittäin haitallista koko uskon ymmärtämisen kannalta, sillä monet ihmiset tietävät vaan kirkosta sen mitä mediassa toitotetaan, ja ne kuvat eivät ole kauniita.

Itse olen saanut myös osan tästä pilkasta, koska kuulun luterilaiseen kirkkoon ja opiskelen teologiaa. Kirkon julkikuva on todella surkea ja riitainen. Se ei tuo kenenkään eteen Kristusta, että ollaan sillon mediassa kun tapahtuu jotain kauheaa ja sitä sitten päivitellään.
Kirkon on oltava ohjaaja moraalisissa asioissa. Suomessakin moni kirkkoon tyytymätön liittyy vapaisiin suuntiin juuri sen takia, että kirkko on hylännyt perinteisen tehtävänsä.
Ja juuri nämä hylkääjät olisivat niitä joita kiinnostaisi rakantaa kirkkoa.
Mutta mahdollisuudet ovat rajallisia, sillä tuntuu, että kirkkoa rakennetaan yllhäältä alaspäin, enkä rakentajana tarkoita nytten Jumalaa, vaan ylintä hierarkista koneistoa.

Kirkon ei pidä myöskään tuijottaa liikaa ero lukuja, sillä kirkosta eroaminen on yleinen ilmiö joka puolella eurooppaa. Kirkon pitäisi keskittyä enempi siihen miten se voi säilyttää ne jäsenet jotka haluvat rakentaa kirkkoa. Tämä on myös yksi arkkipiispan tulevista haasteista.
Kirkon vahvuus Suomessa on edelleen sen kunnioitus, joka tulee menneiltä sukupolvilta. Mutta tähän ei ole tyytymistä koska vanhat kuolee ja nuoret kasvavat. Jos Kirkko ei ole oikeasti osa nuorisoa, niin nuoret eivät tule vanhanakaan osaksi kirkkoa. Miksi, koska ei ole sytä miksi.

Kirkko ei voi myöskään liaaksi luottaa suurin rippikoulu suosioon, sillä nuorten asenteet ovat joskus hyvin kaukanan niistä joita heille rippikouluissa opetetaan. Onko rippikoulu silloin onnistunut jos asioita ei sisäistetä?
Suomen Luterilainen kirkko on vielä siinä tilassa, että voimme kääntää vanhat hyvät asiat voitoksi, ja kasvattaa kansaa edelleen hyvään luterilaiseen uskoon.
Harmikseni joudun toteamaan, että kirkko on kadottanut sen mitä Luther löysi.
Tästä todistaa Luther säätiön eloisuus. Viime kädessä kaikki on Jumalan Hengen johdatusta, myös kirkon hajoaminen. Toivotan onnea Uudelle arkkipiispalle, mutta en silti voi täysin rinnoin yhtyä tähän iloon, sillä tiedän sen sydämmessäni, että se voi olla myös kohtalokas käänne kohti laimeita vesiä. Toivon myös, että Miikka Ruokanen löytää uusia keinoja ja työkaluja rakentaakseen kirkkoammme. Sillä työtä on paljon mutta tekijöitä vähän.
Herra olkoon meille armollinen.

Ilm. 3:15-19.
Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava!
Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä,
olen minä oksentava sinut suustani ulos.
Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.

Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi,
ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.
Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.