Naispappeutta vastustava Luther-säätiö on saanut oman piispan. 20.3.2010.
Ruotsin Missionsprovinsen eli lähetyshiippakunta vihki lauantaina säätiön hengelliseksi johtajaksi teologian tohtorin, rovasti Matti Väisäsen, 76.
Luther-säätiö toimii evankelisluterilaisen kirkon sisällä, mutta sen papit kieltäytyvät toimimasta samoissa tilaisuuksissa naispappien kanssa.
Luterilainen kirkko taas edellyttää, että he suostuvat työskentelemään myös naispappien kanssa. Eri naispappeusnäkemyksistä huolimatta Luther-säätiö ei ole halunnut erota kirkosta.
Rovasti Matti Väisäsen valittiin tammikuussa Missionsprovinsenin piispaksi Suomeen. Piispanvihkimys tapahtui Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen kappelissa Helsingissä. Vihkimyksen toimitti vuonna 2003 perustetun Missionsprovinsenin lähetyspiispa Arne Olsson.
-STT-
Luther-säätiö teki sen minkä näkivät parhaakseen, eli he toivat Ruotsin lähetyshiippakuntaan suomalaisen piispan, joka näin paremmin tuntee suomalaisen kentän.
Suomalaisen Piispan on myös helpompi vihkiä uusia pappeja ja toimia äidinkielensä puolesta esi-paimenena luther-säätiölle.
Matti Väisänen on valittu yksimielisesti tähän virkaan luther säätiössä, ja häntä vihkimässä oli useampi piispa eripuolelta maailmaa, mm; Arne Olsson, Walther Obare.
Luther-säätiö on kulkenut jo pitkään omaa tietään ja tämän jälkeen olisi luonnollista vielä se, että luther-säätiö perustaisi oman uskonnollisen yhdyskuntansa eli kirkkonsa.
Piispan virkaan saaminen on jo iso juttu ja iso asia säätiölle ja luterilaiselle uskolle maassamme.
Suomessa valittiin myös vastikään uusi arkkipiispa Kari Mäkinen.
Kahdet historialliset Piispan valinnat melkein samaan aikaan.
Kumpikin edustaa vahvasti sitä mihin Luterilaisuus on menossa maassamme.
Valtion kirkko, käytän sitä termiä koska asiaa voidaan kuvailla myös näin.
Kukaan muu uskonto suomessa ei nauti uhtä suurta valtion luottamusta kuin tämä.
Valtion kirkko on tulossa siihen pisteeseen missä Ruotsissa ollaan jo, eli ei miksikään. Luthersäätiön kaltainen seurakunta liittouma on vastaus siihen mitä valtion kirkko ei tarjoa.
Luther-säätiön olemassaolo on luterilaisuuden hajaannuksen ja teologisen heikkouden ansioita.
Kirkko Suomessa on näyttänyt valoa kaikille niille ilmiöille jota maallinen yhteiskuntamme jo laki teitse hyväksyy ja on hyvaksynyt (abortit, avoliitot, homorekisterit, tasa-arvo kaikessa)
Mediassa ihmetellään ja hämmästellään miten Imatran seurakuntalaiset eivät hyväksy Marja siskoa kirkko "herraksi". No hyvänen aika mies on trasvestiitti.
Mitä! kuka luki Raamatusta kohdan.
5.Moos.22:5.
Nainen älköön käyttäkö miehen tamineita, älköönkä mies pukeutuko naisen vaatteisiin; sillä jokainen, joka niin tekee, on kauhistus Herralle, sinun Jumalallesi.
Mediassa saa äänensä kuuluviin monesti vain ne liberaalit, mutta konservatiivit saavat huomion vain negatiivis sävytteisessä yhteydessä.
Kukaan toimittaja ei ole vaivautunut kertomaan mitä luthersäätiö tekee tai miten ihmiset sen kokevat. Keskustelun kärki on ohjattu pois hengellisistä asioista ja pelkistetty vain riitoihin.
Ihan niin kuin kirkot eivät tee muuta kuin kiistelevät B rapun pojista ja miehiä imitoivista naisista.
Vastikään oli myös tutkimus missä mitattiin EVL kirkon Jumalan palvelukseen osallistuneiden mielipiteitä ja niissä todettiin, että hyvin moni ei hyväksy esimerkiksi naispappeutta puhumattakaan homoliitoista. Kyseessä oli tutkimus joka koski naispiispuuden mahdollisuutta suomessa (Irja Askola) Tavallisten seurakuntalaisten asenteet ovat siis hyvin toisenlaiset kuin piispojen.
Ihmettelen myös sitä, miksi Luther-säätiö haluaa pysyä kirkon sisällä.
Matti Väisänen itse kutsui asiaa jopa termillä, hän ei halua olla rintama karkuri.
Mikä on tämä juttu, oikeen?
Lainaus Luther-säätiön omilta sivuilta.
Miksi Luther-säätiön väki sitten ei ole vielä eronnut ja perustanut omaa uskonnollista yhdyskuntaansa?
Kaste myös velvoittaa meitä kantamaan huolta tästä kirkosta.
Me emme kritisoi sitä sen vuoksi, että pitäisimme sitä halpana, vaan päinvastoin: puhumme kovin sanoin juuri sen kallisarvoisuuden tähden.
Edellä mainittu kommentti on hyvin erikoinen, jokainen on saanut kasteen Suomen Evl kirkkoon. Kasteessa ihminen tulee Kristuksen seurakunnan jäseneksi ja Osalliseksi Kristuksen lunastuksesta. Jos kirkko hylkää kristuksen, niin mihin ihmiset silloin kastetaan.
Instituutio ei ole itsessään pelastuslaitos, vaan Kristus.
Luther itse sanoi, että Kristuksen seurakunta on näkymätön ja se on uskovat.
Näin ollen Luther-säätiön teologia nojautuu liikaa instituutioon.
Tässä tapauksessa vieläpä sellaiseen instituution joka jatkuvasti ottaa etäisyyttä Kristukseen.
Gal. 3:26-28.
Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.
Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.
Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata,
ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.
Toki ennemmin tai myöhemmin Säätiö ja muut herätysliikkeet tulevat huomaamaan, että heillä ei todellakaan ole tilaa valtion kirkossa. Miten heillä voi ollakkaan?
Luthersäätiön tulevaisuus on siinä, että se lähtee ulos siitä joka on myynyt itsensä maailmalle. Näin ainoastaan Säätiön jäsenet pystyvät myös tekemään ratkaisuja jotka ovat sidottuja vain raamattuun ei kirkko politiikkaan.
Kirkon aika on mennyt, kirkko on museo joka säilyy vain siirtymä riittejen takia.
Kirkko itse myös nauttii tästä roolista. He saavat palkan ja verot ja ihmiset saavat palvelut jotka ne haluaa. Olisihan lapsen syntymä hyvin tylsä juhla jos sitä ei juhlistettaisiin jollain.
Tästä ihmiset ovat keksineet, että kaste on nimenanto juhla. Pöyristyttävää.
Keste on hengellinen tapahtuma ei traditio. Ihmiset ovat vieraantuneet kirkon sanomasta.
Tässä Luthersäätiöllä on oiva paikka tuoda esiin luterilaista uskoa ja traditiota johon he ovat sitoutuneet. Luther-säätiö on myös vapaa kirkkopolitiikasta, koska heillä ei ole valtaa nk valtionkirkolla. Luther säätiö on myös vapaa yhteiskunnallisista pakotteista, toisinkuin valtion kirkko.
Ihmiset etsivät uskoa ja hengellisyyttä, tässä on myös haaste säätiölle.
Miten he ottavat vastuun etsijöistä ja jakavat maallikko vastuuta seurakuntalaisille.
Kirkko ei voi olla monotoninen joka on vain piispojen ja pappien johdettavissa.
Tavallinen seurakuntalainen haluaa osallistua, tämä osallistuminen on ikävä kyllä hyvin marginaalista valtion kirkossa. Siellä pappi hoitaa kaikki, itse saa vaan istua penkissä ja laulaa, näin karrikoidusti :).
Toki en kiistä, etteikö kirkko tarjoa "maallikoille" myös jotain. Mutta turhan monesti kaikki on kiinni virasta. Vapaissa suunnissa tämä alkukristillinen yhteisö ajattelu on oivallettu paremmin. Siellä kaikki saavat osallistua. Ehkä hierarkinen virkamies koneisto hiljaa kuristaa hengen pois seurakunnista? Vapaat suunnat kasvavat jatkuvasti, mutta valtion kirkot kuihtuvat.
Luthersäätiö voi myös oppia elämään ilman instituutiomaista perinnettä joka on vain taakka. Säätiö ei voi katsoa luterilaiseen traditoon historiallisena jäänteenä jossa kahden regimentin kaltaiset opit saivat alkunsa.
Seurakunta tarkoittaa: εκκλησια, ulos kutsutut ja kokoontua yhteen.
Mistä seurakunta kutsutaan ulos?
Joh. 15:19.
Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa.
Kirkko ei olisi koskaan saanut näin suurta jalansijaa jos se ei olisi tehnyt sopimusta valtion kanssa. Nyt varsinkin ne kirkot jotka historiallisista syistä on sidottu valtioon kärsivät eniten. Koska valtio nousi vahvemmaksi kirkkoa. Kirkosta on tullut taakka sille, ilmestyskirja myös varovaisten arvioiden mukaan puhuu tästä.
Valtio tulee tuhoamaan kirkon/uskonnon, ja sen jälkeen se hyökkää niiden kristityiden kimppuun jotka ovat uskovia, mutta eivät kuulu valtion kirkkoon.
Siksi kirkko pyrkii miellyttämään valtiota ja ihmisiä, ettei sen loppu tulisi.
Kirkko ei myöskään aio olla marttyyri. Kirkko haluaa valtaa. Vallan menettäminen on kova paikka, sitä olemme todistaneet napoleonin sodista asti. Mutta valtio tarvii edelleen kirkkoa, sillä monet ihmiset vielä haluavat olla osa sitä ja maan kauppiaat myös rahastavat uskonnollisilla juhlilla, kuten joulu ja pääsiäinen. Uskonto on markkinoitu, mutta entä kun markkina arvo katoaa?
Ilm.17:16-17.
Ja ne kymmenen sarvea, jotka sinä näit, ja peto, ne vihaavat porttoa ja riisuvat hänet paljaaksi ja alastomaksi ja syövät hänen lihansa ja polttavat hänet tulessa.
Sillä Jumala on pannut heidän sydämeensä, että he täyttävät hänen aivoituksensa, yksimielisesti, ja antavat kuninkuutensa pedolle, kunnes Jumalan sanat täyttyvät.
Ilm.18:9. Ja maanpiirin kuninkaat, jotka hänen kanssansa ovat haureutta harjoittaneet ja hekumallisesti eläneet, itkevät ja parkuvat häntä, kun näkevät hänen palonsa savun;
Uskonnon ja valtionliito on aina ollut Jumalan suunnitelmia vastaan, ajatuskin, että koko kansa tai kansakunta voisi olla kristillinen on valhe.
Toivotaan, että luther-säätiö ymmärtää tämän konstantinlaisen käänteen juuri näin.
+
Mutta takaisin aiheeseen. Luther-säätiön piispa on myös opillisessa mielessä ihan oikea piispa (επισκοπος) .
Matti Väisänen on vihitty Piispan virkaan muiden piispojen toimesta, ja näin apostolinen seuraanto on saanut jatkoa. Piispa on myös valittu seurakunnan keskeltä, ja hän on myös ikänsä puolesta kokenut, joka osoittaa hengellistä varmuutta.
Alkuseurakunnassa myös piispat eli ylimmäiset valvojat olivat vanhimpia, mutta myös iältään vanhoja ja jotka myös nauttivat seurakunnan luottamusta.
Piispan on myös oltava se joka uskoo. Myös Luterilaisuuden oppi-isälle Martti Lutherille tällainen piispan vihkimys ei ollut outo tilanne, sillä uskonpuhdistuksen aikana tarvittiin uusia piispoja vanhojen tilalle, koska vanhat piispat olivat käyneet "kelvottomiksi".
Kirkollinen tilanne voi joskus vaatia radikaaleja tapoja hoitaa seurakunnan järjestys oikeaan uomiin.
Seurakunta ei koskaan saa olla yksin Piispasta kiinni tai yksin piispan johtama.
Luther-säätiössä asiat ovat menneet juuri oikein, että ensin syntyy seurakuntia ja sitten kun tulee tarve, niin valitaan piispa.
Piispuudella on monta tärkeää tehtävää ja joka sitoo myös tietynlailla seurakunnat yhteen.
Seurakunta ilman piispaa on myös seurakunta. Koska seurakunnat syntyvät Jumalan tahdosta ei ihmisen. Piispa myös kantaa suuren vastuun laumastaan, ja siksi siihen tehtävään liittyy suuri vastuu. Niin kuin raamattu sanoo, se jolle paljon annetaan, niin siltä paljon vaaditaan.
Mielenkiinnolla seuraan miten mahtaa käydä Väisäsen "pappis" oikeuksille valtion kirkossa.
Toisaalta on ihan selvää, että Valtion kirkossa Väisäsen piispuus ei ole ns virallinen, vaikka se täyttää kaikki ulkoiset tuntomerkit.
Olisin yllättynyt jos Evl kirkko sallisi Väisäsen jatkaa kirkossa, en vaan oikein tiedä miten se käytännössä on mahdollista? Kirkon oman arvon tunne tulee jo vastaan tässä, kirkko ei periaatteessa voi pitää häntä yhteisössään jos hän on näin isoin askelin astunut valtion kirkon varpaille. Kirkko on ottanut luther-säätiöstä itselleen erikoisen vihamiehen, vaikka alunperin asian ei varmasti näin pitänyt mennä.
On siksi selvää ja kaikkien etujen mukaista, että Luther-säätiö lähtee kirkosta omaksi poppooksi ja vetäisi myös mukanaan ne luterilaiset jotka uskovat luther-säätiön edustavan sitä luterilaisuutta jonka he uskovat olevan aidompaa. Tämä olisi hyvä ratkaisu. Tulevaisuudessa tämä olisi ilman muuta voitto luterilaisuudelle ja sen maineelle, nyt olemme vain sekamelska kentässä, jossa luterilaisuus on täysin pirstaleina. Jopa niin pahoin, että ekumenia ja muu yhteistyö kirkkojen välillä on vaikeuksissa.
Ekumenia kannalta olisi parempi, että luterilaisuutta edustaisi sen vanhempi tulkinta malli entä nykyinen.
Itse olen henkilökohtaisesti iloinen Luther-säätiön puolesta, mutta odotan heiltä vielä niitä viimeisiä irtiottoja.
Luther-säätiössä on helpompi olla uskovainen kuin valtion kirkossa.
Vaikka itse joltain osin en ole luther-säätiön kanssa samaa mieltä, niin kunnioitan heitä ehdottomasti siinä, että he seisovat uskonsa takana.
Nyt tänä päivänä 22.4.2010. luin Rauhantervehdys lehdestä, että täällä pohjois-suomessa ollaan nihkeitä siunaamaan homoliittoja, mutta argumentit sen puolesta miksi, olivat lähinnä kirkkopoliittisia kuin raamatullisia.
Syitä oli lähinnä ne, että kun tämä on vielä kirkon linjaus, että liittoja ei siunata. No mahtaakohan arvoisa pappis sääty saada sitten lisävaloa jostain raamatun lehdiltä kun kirkko virallisesti alkaa siunaamaan sodoman poikien liittoja?
Hah empä usko, pelkurimaisia vastauksia, onko asia todella näin että raamatun
kantaa asiaan ei löydy.
Jos Kristittyä uhataan työpaikan menetyksellä siksi, että hän kieltäytyy siunaamasta jotain syvästi rietasta asiaa, niin olkoon niin. Viimeisellä tuomiolla ei työpaikat ja virat paljoo paina.
Muistakaa aina, että jos esiintyy Jumalan miehenä ja vasiten eksyttää laumaansa luulemaan jotain asiaa Jumalan tahdoksi, niin rangaistus tulee olemaan erittäin suuri sille eksyttäjälle.
Se joka tietää ja ei usko on suurmpi syntinen entäkö se joka ei tiedä mutta uskoo.
Ei Papit ja Piispat ole sen kummempia ihmisiä kuin muutkaan. Mutta Jos ihminen käyttää hengellistä auktoriteettiä Jumalan tahdon vääristelyyn niin se on vakavaa.
Se on myös eräänlaista väkivaltaa Pyhää Henkeä vastaan. Ei Kukaan ihminen ole täydellinen, mutta sen takia juuri ihmisen on varottava mitä tekeekin ja punnittava tarkoin menettelynsä seuraukset. Syntistä ihmistä ei pelasta, se että pappi sanoo sille että sinä pelastut. Vaan Syntisen ihmisen pelastaa, se, että ihminen katuu ja kääntyy.
Näin opettaa Raamattu, vai onko piispain kokous noussut raamatun yläpuolelle ja tehnyt halvaksi Kristuksen kärsimykset.
Humanismin ja liberalismin alttari ei ole pyhä vaan, se on saatanan mätänevä tunkio joka huokuu perkeleellisiä valheitä vapauden nimissä. Vapaus jonka saatana antoi ihmisille oli kuolema.
Ihminen joka toimii Jumlan nimissä vastoin Jumalan säädöksiä on ihminen joka ei tiedä mikä on Jumlan säädös. Piispat voisivat ottaa raamatun kauniisiin käsiinsä ja voisivat alkaa lukemaan sitä. Ihmisten eksyttäminen on vahingollista myös heille itselleen. Onko paimenista tullut sokeita jotka taluttavat sokeita.
Hes.33:18.
Jos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestansa ja vääryyttä tekee, on hänen sentähden kuoltava.
Matt. 18:6-7.
Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti