Roomalaiskatolisen kirkon uskonopin kongregaatio nuhteli nunnia siitä, että he käyttävät liikaa aikaa köyhyyteen ja sosiaalisiin asioihin, eivätkä tarpeeksi abortteihin ja homojen avioliittoihin.
Vatikaanin mukaan nunnat ovat olleet "hiljaa oikeasta elämästä" eivätkä ole onnistuneet tekemään "perhe-elämän ja seksuaalisuuden raamatullisesta näkökulmasta" agendansa keskuspistettä.
Nunnia myös moitittiin siitä, että he ovat olleet välillä eri mieltä amerikkalaisten piispojen kanssa.
Kongregaation nuhtelussa sanottiin, että Pyhän istuimen on pakko puuttua LCWR:n vakaviin opillisiin ongelmiin.
LCWR, joka edustaa 80 prosenttia USA:n 57 000 katolisesta nunnasta, tiedotti olevansa ällistynyt. Yhteenliittymä antaa pidemmän vastauksen nuhteluun myöhemmin.
Vatikaania seuraavat asiantuntijat pitävät nuhtelua odotettuna.
Heidän mukaansa konservatiivisen paavi Benedictus XVI:n johtama kirkko tuntee olevansa yhteiskunnassa vallitsevien, hallitsemattomien trendien piirittämä.
Nuhtelulla kirkko yrittää pitää auktoriteetistaan kiinni ja toisinajattelijat kurissa.
IL-REUTERS. 20.4.2012.
Ajattelin kommentoida kyseistä uutista, joka varmaan on herättänyt hämmennystä liberaaleissa.
Minun mielestä Katolinen kirkko ottaa selkeästi kantaa hyvin tärkeään asiaan. Kirkko on enemmän mitä sosiaalinen avustusjärjestö ja kansalaisjärjestö. Uskonopin kongregaatio tahtoo näin myös kertoa kovinsanoin (joidenkin mielestä) että katoliselle uskolle on tärkeää noudattaa Jumalan lakeja ja kirkon oppia.
Tällainen ulkoa päin tuleva paine voidaan torjua vain sillä, että pidetään oma "pesä" puhtaana. Minusta muutkin voisivat ottaa mallia roomankirkosta ainakin tässä asiassa. Kirkkon on oltava myös auktoriteetti. Ihminen ei voi vain sanoa kuuluvansa johonkin ilman, että noudattaa tiettyjä pelisääntöjä. Tässä tapauksessa Katolisenkirkon. Myös Juutalainen identiteetti on säilynty siksi niin hyvin, koska se on aina vaalinut omia tapojaan ja uskomuksiaan, eikä ole sekoittunut ympäröiviin kansoihin. Juutalainen kansa onkin elänyt diasporassa pitkään ja silti he ovat hyvin yhtenäisiä.
Meillä täällä skandinaavisessa kulttuurissa, on muutokset tuhonneet sukupolvien työn ihan muutamassa hassussa vuosikymmenessä. Skandinaavinen kulttuuri on altis kaikille ulkopuoliselle eikä se itse pysty pitämään mistään kiinni. Suomessakin huomaa sen, että perheet ja suvut ovat hajalla eikä meillä edes huolehdita vanhuksista. Avioerot ja uus-perheet ovat arkipäivää. Meillä puhutaan kuinka valtion ja koululaitoksen täytyy kantaa vastuuta. Kun pitäisi enemmän tajuta perheen merkitys yhteiskunan arvona. Yhteisetu ennen omaa etua. Yksilön vapaus ei aina ole yksilön vapautta. Yksilö on vastuussa myös muistakin kuin itsestään. Tätä ei holhousvaltio meille opeta.Tällainen ei ole vapautta.
Protestanttinen perinne onkin tässä hyvin toinen ainakin yleisesti. Koska protestanttisuus on enemmän kansallinen ja kulttuuriin sidottu. Eikä sillä ole selkeää roolia opin vaalimisessa.
Katolinen kirkko taas on ylikansallinen ja keskusjohtoinen. Jolla on sekä hyvät että huonot puolensa. Hyvät siinä, että on joku ääni joka sanoo miten toimia. Huonot taas siinä, että etäisyys saa aikaa myös tiettyjä ylilyöntejä. Kuten katolinen kansan "hurskaus" joka häpeilemättä palvoo pyhymyksiä.
Kuitenkin kaikessa yksinkertaisuudessaan olen iloinen, että katolilaiset ottavat tietyt asiat vakavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti