Ihminen on Pyhä vain Kristuksessa. (pyhitys)

Pyhitys, pyhittyminen, jumalallistuminen- θεωσις-, kuten ortodoksit sanovat.
Nämä ovat termejä ja ideoita jolla pyrimme ymmärtämään uskomme ja tekojemme suhdetta vanhurskauteen ja elämään kristittynä.

Vapaissa suunnissa puhutaan kuten luterilaisuudessakin ns pyhitys elämästä.
Onko ihmisen teot ja elämä oikeassa kurssissa uskoon nähden. Onko tekoni uskon kieltä.
Ja klassinen vastakkainasettelu usko ja teot yms...

Tämän aiheen kanssa painivat kaikki uskovaiset joskus.
Joskus paini kestää tunteja joskus päiviä ja joskus hyvinkin pitkään.
Varsinkin kristillisissä piireissä joissa korostetaan voimakkaita kokemuksia, niin pyhitys on erittäin tärkeä asia niin ulkopuolisille, kuin henkilölle eli uskovalle itselleen.
Elämän on oltava juuri sellaista mitä hän raamatusta lukee ja kokee. Kokemuksen ja tunteen jatkuva ylläpito, ja siihen liittyvä inhimillinen heikkous. Tunteet eivät kuitenkaan aina kanna eivätkä välttämättä vakuuta vastakääntynyttä veljeä tai sisarta siitä, että hän on pyhä.

1.Piet.1:16
Sillä kirjoitettu on: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä".

1.Piet.4:18
Ja "jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen?"

Tälläiset raamatun paikat saattavat joskus tuntua kohtuuttomalta, jos katsoo niitä väärästä näkökulmasta ja niiden pohjimmaisesta merkityksestä.
Mutta missä kutenkin laki saa vallan ihmisestä? silloin kun ihminen alkaa tuijottamaan muuhun kuin Jeesukseen. Toisin sanoen silloin kun ihminen kääntyy itseensä ja alkaa kuuntelemaan paholaista. Alkavat myös ihmisen sisäiset syytökset kalvaa mieltä ja synnyttävät epä-uskoa. Teot johon uskova lankeaa vaikka vain ajatuksissa saa ne näyttämään jäävuorelta ja jopa luopumukselta.

1.Kor.15:56. KR-92. Kuoleman pistin on synti, ja synnin voimana on laki.
Room 7:18,20. KR-38. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.

Pyhityksemme totaalinen epäonnistuminen johtuu juuri siitä, että me omin voimimme kuvittelemme saavuttavamme pyhyyden tunteen. Me emme ikinä pysty olemaan pyhiä.
Jos kuvittelemme, että me voimme elää hyvinä uskovaisina kokoajan, niin me valitettavasti petämme itsemme, ja olemme käsittäneet Jeesuksen ristinkuoleman väärin.

Jeesus kuoli syntisten edestä, ei täydellisten.
Vanhurskaana oleminen on meille ihmisille aikamoinen ongelma, koska me ajattelemme, että meidän pitää tehdä jotain ollaksemme vanhurskaita.
Luonnolliselle ihmiselle usko ja uskonto tarkoittaa suorittamista ja tekemistä.
(Kristinusko on pohjimmiltaa anti uskontoa)

Kuten pyhitys tarkoitti Juutalaisille myös tekoja. Juutalaisille pyhitys ja pyhittyminen olivat lähinnä ulkoisia merkkejä ja toimituksia. Kuten rituaalinen puhtaus ja uhrit.
Pyhitys ja pyhyys olivat erotettuja asioita.
Juutalaiset antoivat uhreja jotta he olisivat vapaat syytöksistä (synnistä, velasta)
Tämä oli vain esikuvallista siitä mitä Jumala todella oli tarkoittanut.

Juutalaiset ymmärsivät pyhittymisen olevan erillään tavanomaisesta. Kuten Kristityn pitää olla erotettuna maailmasta, vaikka hän elääkin maailmassa. Melkomoinen paradoksi tämäkin. Mutta se kuuluu samaan hämmentävään seikkaan, kuten vanhurskas ja syntinen. Saastainen mutta puhdas.
Tässä on kuitenkin aina juju. Eli puhdas vain Kristuksessa. Vanhurskas vain Kristuksessa.
Kaikki nämä vain kristuksen tähden. Javain siksi, että Jeesus lunasti meidät tekemällä ja uskomalla kaikki mitä meidän tulisi uskoa ja tehdä ollaksemme kelvollisia Jumalalle suoraa.
Mutta koska me emme sitä voi tehdä, niin Jeesus teki sen, että meillä olisi rauha, mutta vain Kristuksessa.
Ilman Jeesusta meillä ei ole rauhaa Jumalan kanssa.

Ef.2:13-14. KR-92.
Mutta nyt Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa, hänen veressään, tuonut lähelleen teidät, jotka ennen olitte kaukana hänestä. Kristus on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää yhdeksi ja kuolemallaan hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin.
Joh.17:19. KR-92.
Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä.

1.Kor.1:30. KR-92.
Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi.

Gal.2:20.KR-92.
Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.
1.Tess.5:23. KR-92.
Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne, niin että olette nuhteettomat Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa.
Uskovaiset ovat Pyhiä vain Kristuksessa. Jumala katsoo meitä Kristuksen ansioiden läpi, ei omiemme.
Siksi erilaiset pyhitykset ovat lopulta voimattomia saattamaan meitä lähemmäksi Jumalaa.
Paastoaminen, katumusharjoitukset, hiljaisuuden retriitit, yms,ovat vain lihan kurissa pitämistä varten,
niillä me emme aikaan saa mitään lopullista. Eivätkä ne voi olla meidän uhreja. Uhrimme Jumalle ovat, kiitollisuus ja rakkauden teot. Hepr.13:15. 2.Piet.3:9. Jumala vihaa syntiä ja miksi hän sietää syntisiä johtuu vain ja ainoastaan Jeesuksesta.
Muistakaa aina se arvoisat lukijat.

Room. 8:8-11. KR-38.
Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.

Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden. Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.
Kol. 1:22.KR-38.
Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä,

Todellakin,
kuten romalaiskirje sanoo, lihan vallassa olevat tekevät vain lihan tekoja olivat ne sitten hyviä tai pahoja. Suurinkaan hyväntekijä maailmassa ei kelpaa Jumalle, koska se suurin hyväntekijä tekee sen ilman Kristusta.
Vain jos hyvät teot ovat inspiraatiota Pyhästä Hengestä, niin ne ovat Jumalasta.

Vain jos tekomme kirkastavat Jumalaa ja vievät eteen päin Jumalanvaltakunnan julistus työtä. Se että me voitamme jonkun henkilökohtaisen palkinnon ei kirkasta muille Jumalaa, mutta voi toki olla meille voimana.
Jumala ei kuitenkaan ole kiinnostunut vain yksilön elämän hallinnasta, vaan siitä, että mahdollisimman moni kuuluisi jo nyt taivaallisen Jerusalemin asukasluetteloon.
Jumala kyllä hoitaa ja antaa palkinnon myöhemmin, mutta nyt on se aika jolloin on saarnattava.
Valtakunnan hyvää uutista.

Tekomme siis kuuluvat todistuksiimme, ja tekomme edustavat vastarakkautta luojaamme kohtaan. Jos kuvittelemme että teoilla voimme vakuuttaa oikeaa uskoame, niin voimme erehtyä.
Kuten Luukaskin kirjoittaa.
Luuk. 17:10. KR-38.
Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: 'Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään'."

Pyhyyden ongelma on "elämys" kristityille monesti ongelma koska käytäntö on osoittanut, että heiltä puuttuu varmuus, ja kun varmuus puuttuu, niin se voi olla merkkinä epä-uskosta.
Toki myös pataluterilaiset ym valtion kirkolliset piirit ovat monesti passiivisen kuivia halpaan armoon luottavia haihattelijoita.
Älkää olko vain sanan kuulijoita...
Jos ihminen ei usko, niin se on silloin todella ongelmissa. Epä usko nimittäin on pahin synti, mitä ihminen voi tehdä. Uskosta me vanhurskaudutaan, ja jos en usko, niin silloin hylkään Jeesuksen.
Jos en usko, en myöskään usko Jeesuksen sovinto vereen, ja uskon, että minä syntinen, olen suurempi, että ei edes Jeesus voi minua pelastaa. Tällöin olen tehnyt synnin Jeesusta suuremmaksi. Käpertyneisyys ja omaan itseensä riutuminen ei todellakaan ole kovin suotavaa.

Mar.4:40. KR-38.
Ja hän sanoi heille: "Miksi olette niin pelkureita? Kuinka teillä ei ole uskoa?"

Hepr.11:6. KR-38.
Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät

Jeesus moitti myös Opetuslapsia, siitä, että heillä ei ollut uskoa. Toki he pyysivät sitä Jeesukselta.
Myös eräs Isä pyysi apua omaan epäuskoonsa.
Luuk.17:5. Mar.9:24.

Jos huomaat kuten jokainen meistä varmasti huomaakin syyllistyvän tällaiseen epä-uskoon, niin silloin on muistettava aina se, että me emme valinneet Jeesusta vaan Jeesus valitsi meidät.
Me emme ole pelastuksemme tae, vaan Jeesus on.
Me emme olleet ristillä, vaan Jeesus oli. Tätä voidaan jatkaa loputtomiin.

Miksi koska meidän syyllisyytemme on niin suuri, että Jumalan käsitys pyhyydestä on vastoin meidän käsitystämme. Jumalan ratkaisu oli sovitus ja siihen rooliin suostui hänen oman poikansa.
Jumalan poika ei ollut syntinen, vaan Pyhä.
Pyhä Kuoli syntisten puolesta. Seuraavan kerran kun epäilys kalvaa sinua, niin sano, väisty saatana, sillä ajatukset eivät ole Jumalasta vaan paholaisesta.
Jumala rakastaa meitä, ja paholainen vihaa. saatana syytti Jeesusta ja kiusasi häntä, miksi silloin se ei kiusaisi myös meitä ja kylvämällä meihin epäuskoa. Se että epäilee itseään on eri asia, kuin epäilee Jeesusta. Mutta paholainen ja sen demonit haluavat sekoittaa nämä asiat keskenään. Jeesus rakastaa syntisiä ja kukaan ei voi olla liian syntinen, ettäikö se kelpaisi Jeesukselle. Jeesus parantaa kaikki ne jotka haluavat tulla pimeydestä valoon. Paholainen tekee kaikkensa tämän estämiseksi.

2.Kor.5:15
ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut.

Gal 3:26. KR-38.
Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.

Kol.2:14. KR-92.
hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin.

Jes.53:5. KR-92.
vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.

Room 8:1. KR-38.
Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.

Pelastusvarmuus.

Joh 14:1.KR-38. "Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun.

Jes. 43:1.KR.38. Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut, Jaakob, joka valmisti sinut, Israel: Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun.
Room. 8:39.KR.38. ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
1Ti 4:10. KR-92. Siksihän me näemme vaivaa ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten pelastaja, varsinkin uskovien.

Hepr. 10:19.KR-38. Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään,
Kol.1:20. KR-92. sekä hänen välityksellään tehdä sovinnon ja hänen ristinsä verellä vahvistaa rauhan kaiken kanssa, mitä on maan päällä ja taivaissa.

Pyhitys elämään kuuluvat teot ja katumukset, kärsimys, ja kilvoittelu. Mutta kuten totesin alussa, ne ovat vain tämän ajallisen elämän asioita ja niitä tarvitaan, ja niitä on hyvä kokea.
Se, että me emme ymmärrä aina kaikkea ei tarkoita, sitä etteikö Jumala olisi uskollinen lupauksissaan.
Meidän on vaikea joskus ymmärtää mitä on olla uskollinen.
Eihän kukaan ihminen voi jatkuvasti olla uskollinen jos ihminen elää vahingoittaen jatkuvasti toista.
Se ei mahdu edes meidän oikeus tajuntaamme.
Vaan me hermostumme ja hylkäämme tämän hulttion ja riidan kylväjän. Näin Jumalakin toimii lopulta. Mutta nyt hän tarjoaa Jeesuksessa rauhaa.
Jos joku antaa perspektiiviä Jumalan rakkauteen meitä kohtaan niin se on se, että hän antoi oman poikansa puolestamme. Joh.3:16. Antaisitko itse oman poikasi vihollisten kidutettavaksi, että myöhemmin lunastaisit nämä kiduttajat kidutetun poikasi veren kautta?

Kuulostaa aika sadistiselta koko homma eikö? Jopa me ihmiset ymmärrämme asian raakuuden ja julmuuden.
Mitä luulet Isä Jumalan ajatelleen.

Jeesus itse lähti tälle tielle puolestamme, ja Jumala hyväksyi sen.
Jos itse vielä kuvittelet, että olet Jumalan lannistama ja hylkäämä silloin kun olet epä-uskon tilassa, niin katso Jeesusta ristillä, niin tiedät vastauksen. Jeesus koki myös hylkäämisen puolestamme.
Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Mar.15:34.

Kristus on sinun korttisi vapauteen. Jeesus toimii tänä päivänä edelleen uskoviensa hyväksi. Jeesus rukoilee taivaassa Isämme edessä ja esittää meidän välimiehenämme rukouksemme hänelle.

Hepr. 7:25. KR-92.
Siksi hän pystyy nyt ja aina pelastamaan ne, jotka hänen välityksellään lähestyvät Jumalaa. Hän elää iäti rukoillakseen heidän puolestaan.
Koska Jeesus rakastaa meitä paljon, ja hänen taivaallinen Isänsä vielä enemmän.
Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin.
Mar. 10:18 Niin uskokaa sana mitä raamattu vakuuttaa, että jos kerran on tullut elämässään uskoon, niin ei Jeesus sinua koskaan hylkää. Jos sinä et sitä välttämättä tahdo (paatuminen).

Joh 6:37. KR-38
Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.

Jos Joku epäilee, että kun on syyllistynyt johonkin syntiin ja lannistuu sen jälkeen, niin raamattu vakuuttaa, että kaikki jotka rikkoo yhdenkään kohdan laista ovat rikkoneet kaiken. Eli yksi rikos riittää jo tuomioon.
Ei kannata leikkiä sellaisilla ajatuksilla, että ei pääse heti eroon kaikista tavoista, niin on luopio ym, vaan raamattu ei erottele syntejä. Tässä kuitenkin ovat poikkeuksena ne synnit mitkä ihminen haluaa pitää vaikka raamattu ne selvästi kieltää. Jos joku haluaa murhata ihmisiä tai varastella tai vaikka homostella, niin hän ei voi olla kristitty koska hän ei ole uudestisyntynyt. Jumalan sana kyllä kirkastaa asioiden oikean puolen.
Kts. Jaak.2.10. Gal.3:10. Ef.4:28. 1.Kor.6:9-10. 1.Tim.1:9-10. Ilm.22:15.

Näiden raamatun jakeiden perusteella on selvää, että Pyhitys elämä on se mitä kristus on tehnyt.
Pyhitys ei ole sitä, että me aktiivisesti jäljittelisimme/näyttelisimme Jeesusta kaikessa, koska se ei ole mahdollista ja me lankeamme epä-toivoon jos me näin yritämme siinä onnistumatta.
On oikein ja suotavaa toimia niin kuin Jeesus. On oikein sanoa ja kysyä mitä Jeesus tekisi. Kyllä Raamattu näinkin puhuu, Jeesus Jätti meille mallin mitä seurata.
Sillä minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt. Joh. 13:15

Mutta pitää muistaa se, että Jeesus on meidän Pyhityksemme. Jeesus teki kaiken puolestamme. meidän pitää vaan uskoa se ja rakastaa Jumalaa ja pitää käskyt. Moni haluaa saivarrella aina näiden tekojen ja uskon välillä, mutta monesti se on vaan turhaa selittelyä, sillä ihminen hakee vaan porsaanreikää millä hän voi pitää kiinni syntisistä tavoistaan. Siksi kuulutankin rehellisyyttä itseään kohtaan.
Uskovan elämä ei muutenkaan voi olla sellaista laakereillä lepäämistä, sillä Jumala varmasti antaa meille työtä hänessä. Tästä ei ole epäilystäkään :)

Ef.2:8.
Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja

Gal 3:22,24.
Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat. Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.
Ef. 4:22-24. KR-38.
että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen.

Tällainen uskonvarmuus ei voi koskaan syntyä ilman raamatun sanaa. Raamatun sana ei ole inhimillistä puhetta vaan Jumalan puhetta meille, ihmisten kautta. Jumalan sana ei ole aikaan sidottua, vaan on ajankohtainen aina. Pyhitysten ja kilvoittelun keskellä on hyvä muistaa aina, että Kristuksessa olemme vapaat kirouksesta. Ja voimme ahkeroida hyviä tekoja ilman, että olemme koko ajan verenmaku suussa tekemässä itsestämme "super uskovaista" koska ei ole super uskovaista, on vain Jeesus.
Jeesuksessa mekin olemme Pyhitetyt ja kelpaamme juuri sellaisena kuin olemme.
Kiittäkää Herraa kaikesta, myös koettelemuksissa, sillä ilman niitä me emme koskaa pääsisi näkemään mitä on armo. Silloin kun lankea syntiin, niin huomaan miten surkea olen. Ja juuri se kirkastaa Kristusta.
Tästä voimme olla iloisia sillä tämä osoittaa meille kuinka suurta lahjaa on uskoa.

Gal. 6:8-10. KR-38.
Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää;
mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää.
Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy.
Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille.