Joulu ja monien uskomusten juhla

Joulu ja kristillisyys.

Sana joulu on laina sana germaanisesta kielestä, sanasta yule. Joka tulee meille suomeen tietenkin ruotsista. Talvipäivän seisausta on juhlittu ja vietetty ympäri maailmaa, jo satoja vuosia ennen Kristuksen meidän Herramme syntymää.

Joulu oli myös muinaisen Pohjolan suurten jumalien juhlaa kuten odinin ja thorin.
Pohjolassa poltettiin joulupölkky eli koko kuusi ja syötiin joulukinkkua (luultavasti odinin porsas). yulena scandinaavit joivat simaa reilusti, koska sima oli uskomusten mukaan odinin pyhittämää. Pohjoisella pallonpuoliskolla talvi päivän seisauksella oli monta merkitystä.
Ihmiset ensinnäkin elivät maasta ja aurinko oli heille tärkeä. Ja koska päivä alkaa pitenemään joulusta lähtien, niin talvi päivän seisauksena eli yulena otettiin myös aurinko vastaan,
josta alkoi luonnon oma kiertokulku juhla.
Edelleen joulun aikoihin saatetaan polttaa kokoja, jotta pimeys symboolisesti väistyisi.
Koska myös skandinaavinen mytologia on hyvin sakava ja vaihteleva eri heimojen kesken, niin yhden perinteen mukaan balder on auringon jumala. Ja koska pallo symboloi aurinkoa, niin on syytä miettiä onko joulukuusen pallot peräisin juuri tästä perinteestä.

Suomessakin esiintyvä olkipukki on läpeensä pakanallinen kapistus. Shamanistinen perinne sanoi, että kun ihminen pukeutui pukiksi, niin hän muuttui siksi.
Turkki yleensä käännettiin toisin päin ja päähän laitettiin sarvet, näillä oli jotain tekemistä hedelmällisyys riittejen kanssa.
Nykyisestä joulupukki varustuksesta on jätetty sarvet pois, johon on varmasti vaikuttanut kristillinen kulttuuri, sillä eihän joulu ukkoa haluttu yhdistää vanhaan vihta housuun eli paholaiseen.
Joulu sauna on myös hyvin tärkeä joulun vietossa. Uskottiin, että joulu tonttu asui saunan kiukaassa ja tälle sitten uhrattiin erinäisiä asioita.

Roomalaiset olivat kulttuurejen ja kansojen sulatusuuni jossa vallitsi monenlaisia tapoja ja variaatioita talven ja auringon synnyn juhlasta. Kuten Persialainen mithra kultti, jonka papit odottivat aurinko Jumalan paluuta. Saturnalia juhla monine tapoineen on hyvin lähellä meidän nykyistäkin joulu kulttuuria pikku jouluineen, koska roomalaiset viettivät ns ”pikku saturnaalia” useita viikkoja ennen oikeaa juhlaansa. Sekin oli monesti ahmimisen, haureuden ja juopottelun juhlaa alusta loppuun, ja joka käyttäytyi toisin, niin häntä pidettiin tylsänä.
Saturnaalia juhlaan kuuluivat myös leivonnaiset ja lahjojen antaminen sekä tietenkin sian syöminen.
Roomalaiset koristelivat saturnaalia juhlan aikaan katuja ja koteja laakerin seppeleillä ja vihreillä oksilla ja kaikki kaupan käynti vähennettiin ja orjillekkin yleensä annettiin tällöin vapauksia toimia isäntiensä kanssa tasa veroisesti. Roomalaisten lasten juhla Juvenalia osui myös talvipäivän seisauksen aikoihin.

Kaksoisviran maat jotka edustavat varhaisinta kulttuuri aikakautta. Ovat myös pitäneet sisällään erinäisiä talvipäivän juhlia. Kuten epä-jumala tammuksen syntymä päivää.
Myös mesopotanialainen zagmug eli synti uhri, sijais kärsijä.
Tämän olennon juhlaa pidettiin välttämättömänä jotta kansa puhdistautuisi synneistä, ja maan kuningas antoi zagmukille vallan yhdeksi päiväksi. Eli zagmug sai yhden päivän ajaksi kuninkalta kaiken vallan.
Tämä initaatio riitin suorittivat mardukin papit. Zagmuk surmattiin sitten ja se vei manalaan mukaansa kansan synnit. Tällaiset sovitus uhrit ja sijais kärsijät ovat kuin irvikuvaa Kristuksen sovituksesta hyväksemme.

Kaikkien maailman uskonnot ovat peräisin kaksoisvirranmaasta, ja siksi ne muistuttavat hyvin paljon toisiaan. Myös babylonialaiset koristelivat vihreän havupuun koristeilla ja sen sanottiin olevan tammuksen puu joka edusti ikuista elämää ja symbolisoi vihreydeltään kuolemattomuutta.
Ja joka vuosi Tammuksen (dumuz) syntymää juhlittiin. Tammuksen puoliso oli myös hänen äitinsä ishtar. Tällaisilla kuolevilla jumalilla on pitkät perinteet, rakkaalla lapsella on monta nimeä.
horus ja isis egypti, mater matuta rooma, kiinan budhalaisilla armon jumalatar ja lapsi.
Kaksoisvirranmaat näyttelevät suurta osaa ihmiskunnan uskonnollisessa historiassa.
Sillä kaikki uskonnot lähtivät Babyloniasta, joka oli nimrodin perustama.
Näin vääränlaiset uskonnolliset tavat ja tottumukset levisivät myös juhla päiviin.

Nykyään meillä suomessakin joulu on kahden kulttuurin juhlaa. Siinä on paljon pakanallisia tapoja, kuten Joulupukki, ja 1800-luvulta asti joulukuusi. olkipukkeja ja joulutaikoja ym ym.
Puhumattakaan joulun hengestä jolloin ihmiset mässäilevät ja ahmivat. Joulun jälkeen on surullisen kuuluisia iskunlauseita lehdet pulloon, kuten eroon joulukiloista ym.
Mitä tekemistä näillä on Jeesuksen kanssa.

Joulun kristillinen sanoma on jäänyt pimentoon. Miksi? no uskonnot itse myös rahastavat joulusta, ja harjoittavat haureutta maan kuninkaiden ja kauppiaiden kanssa.
Amerikkalainen coca cola joulupukki on kapitalismin ja kulutus hysterian uusi ikoni.
Eihän coca colaa voi Jeesuksella myydä,
No tutkitaan pari asiaa, miksi pakanallinen juhla päivä kuitenkin osuu saman hetkeen kuin kristillisen kirkon juhla päivä messiaan syntymisen muistoksi.

Jeesuksen syntymäjuhlan ajoittaminen jouluun
Joulun päivämäärä on sivutuote Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen päivämäärien määrittämisestä kristinuskossa. Jeesuksen syntymän ajankohdasta ei ole tarkkaa tietoa, koska Raamattu kertoo siitä vain lyhyesti Luuk.2:8–14 sekä Matteuksen 1. luvun lopussa.
Kristinuskon ensimmäisinä vuosikymmeninä Jeesuksen katsottiin kuolleen juutalaisen kuukalenterin Nisan-kuukauden 14. päivänä. Kun Jerusalemin temppeli tuhottiin vuonna 70jkr, irtautui kristinusko lopullisesti kokonaan juutalaisuudesta, eikä kuukalenterin ylimääräisiä päiviä kontrolloivaa juutalaista Sanhedrin-neuvostoa enää ollut.
Latinaa puhuvat kristityt yrittivät siirtää merkkipäivän juliaaniseen kalenteriin ja vuoteen 220 mennessä yleiseksi käsitykseksi oli vakiintunut 25. maaliskuuta.
Kreikkaa puhuvat kristityt puolestaan säilyttivät merkkipäivänä 14. päivän ja valitsivat kuukaudeksi kreikkalaisen aurinkokalenterin Artemision-kuukauden, koska juutalaisen Nisanin tapaan se sisälsi kevätpäiväntasauksen. Kun 300-luvulla juliaaninen kalenteri syrjäytti kreikkalaisen myös kreikankielisessä maailmassa, Artemisionin 14. päivästä tuli 6. huhtikuuta.

Ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla kristityt sovelsivat Jeesukseen samaa periaatetta kuin juutalaisiin profeettoihin: hänen katsottiin kuolleen joko sikiämis- tai syntymäpäivänään. Kahden mahdollisen kuolinpäivän (25. maaliskuuta ja 6. huhtikuuta) vuoksi Jeesuksen syntymäpäivälle oli siis seuraavat neljä eri vaihtoehtoa, kun sikiämisen ja syntymisen välillä katsottiin olleen tasan yhdeksän kuukautta:
• 25. maaliskuuta – latinalaisen käsityksen mukaan, jos Jeesus kuoli syntymäpäivänään • 25. joulukuuta – latinalaisen käsityksen mukaan, jos Jeesus kuoli sikiämisensä vuosipäivänä • 6. huhtikuuta – kreikkalaisen käsityksen mukaan, jos Jeesus kuoli syntymäpäivänään • 6. tammikuuta – kreikkalaisen käsityksen mukaan, jos Jeesus kuoli sikiämisensä vuosipäivänä
Yleisimmäksi kristittyjen käsitykseksi muodostui vuoteen 220 mennessä, että Jeesuksen kuolinpäivä oli hänen sikiämisensä vuosipäivä ja näin ollen hänen syntymäpäiväkseen oli pääteltävissä latinalaisen käsityksen mukaan 25. joulukuuta
ja kreikkalaisen käsityksen mukaan 6 tammikuuta.
Idän kristityt omaksuivat latinalaisten kristittyjen käsityksen 300- ja 400-luvuilla – lukuun ottamatta armenialaisia kristittyjä, jotka nykyäänkin juhlivat Jeesuksen syntymää 6. tammikuuta. Silti 6. tammikuuta, joka omaksuttiin idästä länteen loppiaisen päivämääräksi, on nykyäänkin itäisille kristityille joulua suurempi juhla idän tietäjien saapumisen ja myös Jeesuksen kasteen vuosipäivänä.
Kiista päivämäärien 25. joulukuuta ja 6. tammikuuta välillä ratkesi latinalaisissa maissa 350-luvulla, jolloin paavi Julius I kehotti kristittyjä juhlimaan 25.12.
Jeesuksen syntymäpäivää samana päivänä, joka keisari Aurelianuksen ajoista oli tunnettu "voittamattoman auringon päivänä".

Vaikka Jumalan pojan syntymä muisto juhla osuu samalle ajankohdalle, niin se ei tarkoita, että kirkko olisi näin tehnyt vasiten, vaan kuten edellä mainitussa tutkielmassa tuli esiin.
Niin kirkon perinne tulee Juutalaisuudesta. Kuten Juutalaisetkin juhlivat silloin jerusalemin temppelin vihkimisen juhlaa. Olihan myös Jeesus itse tehnyt omasta ruumistaan uuden temppelin.
Mar 14:58
"Me olemme kuulleet hänen sanovan: 'Minä hajotan maahan tämän käsillä tehdyn temppelin ja rakennan kolmessa päivässä toisen, joka ei ole käsillä tehty'."
Joh. 2:18-21.
Niin juutalaiset vastasivat ja sanoivat hänelle: "Minkä merkin sinä näytät meille, koska näitä teet?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä". Niin juutalaiset sanoivat: "Neljäkymmentä kuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu, ja sinäkö pystytät sen kolmessa päivässä?" Mutta hän puhui ruumiinsa temppelistä.

Totta kai näissä allegorioissa on aina omat ongelmansa. Mutta Toki Vanhojen Juutalaisten juhlien
hylkääminen on myös yhtä perusteltua, kuin vanhojen pakannalisten juhlien hylkääminenkin.
Kristinusko saavutti voiton ja monet pakanalliset tavat vain hävisivät kokonaan.
Myös 25 joulukuuta on vanhastaan pakanallista juhla aikaa, mutta juuri Jeesuksen Syntymä juhla viestittää tästä voitosta. Ei aurinko mitään voi pelastaa, aurinko on Jumalan luoma ja Jumalalle kuuluva.
Jumala lähetti oman poikansa meille neitseestä syntymisen kautta, ja se on meille osoituksena todellisesta odotuksesta ja voitosta pimeydestä.
Jeesusta voimme todella Juhlia joulukuun 25päivä ilman omantunnon tuskia tai salaliitto teorioita.
Jouluna on Hyvä muistaa Vapahtajaamme, ja hänen syntymäänsä meille.
Jumalan Poika tuli Ihmiseksi, pieneksi lapseksi. Siksi myös jokainen pieni lapsi on arvokas jo hedelmöityksestä alkaen.

Nykyinen yltiö humanismi tahtoo riisua myös uskon kaikesta vilpittömyydestä.
Kirkko voitti pakanuuden ja kirkko on Kristuksen ruumis. Valo joka loisti paimenille, loistaa myös meille joulun sanomassa.

Luuk.2:11-14.
teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa." Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"

Ihmiset tykkäävät katsella da vinci koodia ja ratkoa arvotuksia, kunhan ne koskevat kirkkoa ja Jeesusta. Mikä tahansa mikä liittyy kirkon häpäisyyn kiehtoo.
Jehovan todistajat ovat tästä hyvä esimerkki, he yhdistelevät asioita ja lankoja toisiinsa, ja saavat sen rationaalisen päättelyn avulla näyttämään järkevältä.
Kuten joulun vieton pakanuus. Joulu on sana, eikä kukaan sano meille, että emme voi viettää torstai illan saunailtaa, koska se on thorin päivänä.

Jos viemme tulkinnat näin pitkälle, niin voimme kohta hylätä myös pääsiäisen vieton ja messiaan, koska onhan kaikki maailman uskonnot täynnä messiaita.
Johdonmukaisuus on säilytettävä.
Jouluna ei ole hyvä pitää tapoja jotka liittyvät pakanuuteen, kuten ei lapsille tarvi opettaa tontuista ja joulupukeista, koska niillä ei ole mitään tekemistä Jeesuksen syntymän kanssa. Jouluna ei ole pakko ahmia, koska kristittyä ohjaa usko ja uskon hedelmiä ei ole mässäily. Jouluna ei ole pakko tuoda joulu kuusta kotiinsa tai olki pukkia.
Joulu voi olla myös kristityn juhla, Jeesuksen syntymän muisto päivänä.
Jos meidän kulttuurissa olisi edes ripaus kristillisyyttä, niin joulun henki voisi todella olla kristillinen, eikä pakanallinen, sillä myös materian palvonta epä-jumalan palvelusta.
1.Tim.6:11. Mutta sinä, Jumalan ihminen, pakene semmoista, ja tavoita vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä, hiljaisuutta.
Joulun sanoman vääristymä tulee esiin myös siinä, että opetamme lapsia siihen, että joulupukki tuo lahjat, eikä lahjat toisillemme annettuna tarkoita sitä, että välitämme toisistamme. Onko oikein, että Joulu ukko peittää alleen sanoman antamisesta. Kuka antoi lahjat lapsille, rakkaat vai joulupukki?
Myös Jeesukselle tuodut lahjat olivat osoitus tästä kunnioituksesta.
Onko mikään niin valheellista, että joku perkeelen hedelmällisyys riitin ryökäle tuo lahjat ja lapset pelkäävät häntä.
Eikö myös lapsille ole hyvä opettaa, että lahjojen antaminen on osoitus siitä, että on ilo antaa. Iloisempi on antaa kuin ottaa. Joulupukin valheellisuus on törkeää lapsen vedätystä.
Joulupukki ei ole pyhä Nikolaus, sillä joulupukki eli jo kulttuurissamme jo ennen kristinuskoa.
Tällaiset ontuvat selitykset kuvaavat vain ihmisten taipumuksia palvella vanhoja epä-jumalia.
2.Kor. 9:7. Antakoon kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.
Matt.2:11. Niin he menivät huoneeseen ja näkivät lapsen ynnä Marian, hänen äitinsä. Ja he lankesivat maahan ja kumarsivat häntä, avasivat aarteensa ja antoivat hänelle lahjoja: kultaa ja suitsuketta ja mirhaa.

Jeesus lapselle tuodut lahjat olivat vilpitön rakkauden osoitus lahjojen antajilta.
Miksi siis muuttaisimme tämän hienon eleen joksikin muuksi.
Ennen vanhaan joulupukki saattoi antaa myös vitsoja ilkeille lapsille.
Perkeleen (joulupukki) mukana kulki ennen ns musta pietari, jolla peloteltiin lapsia, että se laittaisi lapset mustaan säkkiin.
Tällaisten tapojen kyseinalaistaminen ei ole kovin vaikeaa. Lapsille ja myös vanhemmille ei ole myöskään oikein opettaa lahjan arvoa ja lahjojen paljoutta, vaan lahjan ideaa, eli rakkauden teko.
Tätähän tietenkin kapitalismi vastustaa, koska se on markkinoinut joulun materialismiksi. Lapset on opetettu ahneuteen, kuka tyytyy vähään jos naapurin seppo saa pleikkarin lahjaksi ja itse saa vaan villa sukat. Tällä haluan vaan osoittaa, että vanhemmilla on velvollisuus opettaa myös lapsille asioiden arvostamista. Vähän ei tarkoita sitä, että se ei olisi paljon.
Köyhä antaa vähästään ja rikas liiastaan. Pienet asiat ratkaisevat.

Kaikille lukijoille oikein Hyvää Joulua ja Muistakaa, että Vapahtajamme Jeesus Kristus tahtoo antaa meille rakkaudesta ikuisen elämän. Niin antakaamme mekin toisillemme rakkauden lahjoja ja tekoja.
Siunattua Joulun odotusta teille kaikille, Toivoo Markku.