perjantai 25. tammikuuta 2013

Uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä...


Tässä artikkelissä käsittelen Pyhää Henkeä, tunnustuksen valossa. Vertaan tunnusta raamatun aineistoon ja kirkkoisien teksteihin. Tämä artikkeli edustaa myös teologista aihetta, joka tunnetaan myös "filioque kiistana" sana filique on latinaa ja tarkoittaa " ja pojasta". Tällä viitataan uskontunnustuksen kohtaan. Pyhä Henki lähtee Isästä ja Pojasta.Alkuperäisessä Tunnustuksessa ei ole kyseistä kohtaa (ja pojasta). Vaan kohta kuuluu.  
 joka lähtee Isästä ja jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan.  
Nikealais-konstantinopolilainen uskontunnustus. 381.jkr.
 
Uskontunnustusta kunnioitetaan koko kristikunnassa. Mutta läntisessä perinteessä siihen on tehty lisäys. Joka kumpuaa läntisen teologian painotuksesta.
Tässä Kirkkoisä Augustiinuksella on suuri rooli. On ajateltu että lisäys ajoittuisi jonnekkin 800-luvulle. Miksi sanamuodon käyttäminen ja lisääminen on herättänyt niin voimakkaan reaktion. Joka huipentui itäisen ja läntisen kirkon erkaantumiseen toisistaan vuonna 1054. Sitä kutsutaan myös suureksi skismaksi.
Toki eroja tähän riitaantumiseen oli muitakin (kuten kirkkopolitiikka ja syntisten ja epä-täydellisten ihmisten heikkous) mutta keskinäisten sopimusten ja ekumeenisten tunnustusten muuttaminen oli räikeää ja monet itäisen kristikunnan teologeista pitivät sitä melkein epäuskon merkkinä.
Nikea-konstantinopolin kokous on myös niin sanottu ekumeenin tunnustus, mutta vain sen alkuperäisessäa asussa. Yhteinen tunnustus johon on omavaltaisesti tehty lisäys.
Itäinen perinne ajatteli, että se lisäys korosti liikaa Jumalan kaksinaisuutta.
Jumaluudessa olisikin kaksi lähdettä yhden sijaan.
Vaikkakaan Idässä ei kartettu käyttää sanontoja Henki joka kuuluu Pojalle. Kyrillos Aleksandrialainen.
Läntisessä perinteessä taas on ajateltu näin, että evankeliumissa Jeesus sanoo.
Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki.
Joh. 20:22.

Augustiinus. (354-430).
Tätä raamatunpaikkaa käyttäen Augustiinus sai vahvistusta ajatukselleen että Henki lähtee myös Pojasta. Lännessä on myös ajateltu, että tämä tulkinta myös korostaa Jumaluuden sisäistä saman arvoisuutta. Ajatuksena asia onkin johdonmukainen, jos seuraa Augustiinuksen ajattelua. Eikö Jumaluus ole vain yhden Jumalan toimintaa. Augustinus käyttää myös Jumalan rakkautta lähteenä omalle tulkinnalle. Rakkaus liittää Isän ja Pojan yhteen. ( 1.Kor.13:13) Perusteet tälle tulkinnalle on lyhyesti seuraavanlainen.
Jumalan lahja on rakkaus, Jumalan lahja on Pyhä Henki, siksi Jumala on rakkaus.
Jumaluuden keskinäinen yhteys on siis Pyhän hengen "liimaa". Läntisessä teologiassa Augustiinusta on seurattu varsin uskollisesti, eikä eri tulkintoja ole tehty. Uskontunnustus on hyväksytty sen läntisessä muodossa, eli lisäyksen kera.
Augustiinus joka kehitteli/löysi ajatuksen, joka johti tulkintaan ja Filioque lisäykseen.
Hän ei löytänyt vahvoja perusteita opilleen raamatusta. Sen hän itsekin myönsi. Mutta uskoi sen ajatuksen olevan kuitenkin lähtöisin raamatun ideasta.

Kappadokialaiset Isät.
Vaikka Jumaluudessa ei ole arvoasteikkoja. Niin Jumaluuden lähde on aina Isässä.
Poika on syntynyt  Isästä ja Henki lähtee Isästä.
Gregorius Nyssalainen sanookin, että Jumaluuden ykseys perustuu Isään.
Kappadokialaiset isät edustivat itäistä tulkintaa Hengestä ja olivat voimakkaasti luomassa kirkon yhtenäistä tulkintaa Pyhästä Hengestä. He vaikuttivat myös voimakkaasti Hengen jumaluuden ymmärtämiseen.
Kreikkalaiselle teologialle oli muutenkin yleistä korostaa Isän roolia Jumaluuden lähteenä.

Raamatun aineisto.
Tässä on pohdiskeltu asiaa hyvin vaikealla kielellä, että asiaa on lähdetty avaamaan jo itsestään vieraasta sana muodosta käsin. Joka tekee sen merkityksen kielellisesti vielä hämärämmäksi.
Raamatussa on kuitenkin selkeitä viitteitä siihen, että Se mitä kutsumme Pyhäksi Hengeksi lähtee vain Isän aloitteesta. Jeesuskin kertoi asian olevan näin.
Raamattu selkeästi osoittaa, että Voima jolla Jeesus teki ihmeitä. Oli lähtöisin Isästä.
Raamattu selkeästi opettaa meille myös, että Jeesuksen Nimessä voimme anoa Isältä Pyhää Henkeä. Israelilaiset eivät tulleet kuulluksi koska he eivät tunteneet Jumalaa eikä heillä ollut täydellistä välimiestä jonka suojissa he lähestyivät Jumalaa. Heillä oli uhri järjestelmä joka lepäsi epä täydellisten ihmisten varassa. Heillä oli kuten Paavalikin sanoi, peite kasvoilla.
Kts:2.Kor.3:15-16.

Joh 14:16, 26.  KR-38. 
Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,

Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.






Joh,15.26. KR- 1776. (Biblia)
Mutta kuin Lohduttaja tulee, jonka minä teille Isältä lähetän, totuuden Henki, joka Isästä käy ulos, se on minusta todistava.

Jumalan Henki laskeutuu Taivaasta Jeesuksen päälle. Poika saa Hengen isältä. Jeesus myös paransi Ihmisiä Isänsä voimalla. Jeesus opetti meitä anomaan hänen nimessään.

Matt. 3: 16-17. KR-92.
Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt."

Luuk. 11:13b. KR-38.
kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!"

Luuk.5:17c. KR-38.
Herran voima vaikutti, niin että hän paransi sairaat.

Ap.t.2:22d. KR-38
joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niinkuin te itse tiedätte,

Raamatussa Jeesus itsekkin alistuu Isänsä alaisuuteen, kertoen myös että Isä on häntä suurempi.
(Joh.14:28.) Jeesus myös vahvistaa ajatuksen, että hän on saanut vallan Isältään.
Tällaisten todistusten valossa olisi erikoista nähdä, etteikö Isä olisi Jumaluuden lähde.
Uskontunnustus lausuukin raamatun mukaan asian oikein ilman filioque lisäystä.
Toki teologinen saivartelu on jossain mielessä epä-olennaista, koska raamattu itse osoittaa asian selvästi. Eikä kristillisen toiminan kannalta ole edes kovin relevanttia kysyä tällaisia asioita.
Miten minun Uskoni siitä muuttuu. Ei mitenkään. Mutta silloin kun teemme uskontunnustuksia ja kirjallisesti pyrimme selostamaan mitä on Jumala, niin silloin aineiston täytyy olla lähtökohdiltaan raamatullista. Harvoin saa lukea teologisista kommentaareista raamatun paikkoja eri tulkinnoille. Vaan enemmän se on sellaista filosofista saivartelua ja viittauksia ihmisten lausumiin.
Siksi käytinkin artikkelissa ilmaisua "hämärä kieli".
Onkin ihmeellistä joskus havaita että esimerkiki protestanttiset yhteisöt puhuvat raamatun arvovallasta. Mutta todellisuudessa he ovat siitä kaikista eniten luopuneet ja sortuneet omaan dynamiikkaansa. Se joka joskus oli heille etu on kääntynyt heitä itseään vastaan.
Roomalaiskatolisuus näkyy siis niissäkin tunnustuskunnissa, joissa sille periaatteessa ei anneta sijaa. Joka itsessään tekee asetelmasta hauskan, toki se on vain oma ajatukseni.
Suurinosa Läntisestä kristikunnasta hyväksyy Uskontunnustuksen lisäyksen, jolla ei ole ekumeenista tunnustusta. Se on edelleen kiista jota ei ole ratkaistu.
Itäinen Kristikunta on tässä asiassa lausunut tunnustuksen oikein ja antaneet Isälle Kunnian.
Kuten Raamattukkin sanoo.

ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.
Fil.2:11. KR-38.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti