Lakiesityksen hylkääminen tarkoittaa, että sitä ei voida samanlaisena esittää uudelleen tämän kirkolliskokouksen aikana, ellei niin sanottu "Kuuden ryhmä" (arkkipiispat, papiston puhemiehet sekä maallikkoedustajiston puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja) anna siihen erityislupaa ja perustele sitä kirkolliskokoukselle. Uusi kirkolliskokous aloittaa vuonna 2015.
Norwichin piispa Graham James sanoi anglikaanikirkon tiedotteessa tilanteen olevan ongelmallinen, sillä 42 hiippakuntaa 44:stä on hyväksynyt lakiesityksen ja hiippakuntien synodeissa sen puolesta äänesti yli kaksi kolmasosaa.
- Tulee olemaan monia, jotka ihmettelevät, miksi kirkolliskokous ilmaisi niin erilaisen kannan.
Englannin kirkon piispainkokous on kokoontunut tänään hätäkokoukseen pohtimaan äänestyksen seurauksia.
Uusi tie-seurakuntalainen.fi.
Englannin kirkossa on ollut naispuolisia pappeja jo 18vuotta. Mutta Naisen asemaa piispuudessa ei ole vielä päätetty. Joissain maissa on kuitenkin jo anglikaanisia nais-piispoja.
Kirkollis kokouksen avannut Canterburyn arkkipiispa Rowan William kehotti osanottajia kuuntelemaan sydämensä ääntä. Äänestys oli myös erittäin merkittävä sen suhteen miten anglikaaninen kirkko määrittelee itsensä suhteessa katoliseen kirkkoon ja apostoliseen perinteeseen. Vanhoilliset anglikatoliset saivatkin äänestyksessä hengähdys tauon.
Kirkko pysyi edelleen kiinni sille tutussa perinteessä. Vaikka se onkin avanut naisille tien piispuuden esi-asteille eli paimenuuteen ja pappeuteen.
Katolinen ajattelu lähtee siitä, että pappi edustaa Kristusta ja koska Kristus oli mies, niin pappina voi olla vain mies.
Anglikaaninen kirkko onkin protestanttisista kirkoista kaikista läheisin katolilaisuudelle, ainakin lirturgisen ja korkeakirkollisuuden puolesta. Vaikka anglikaanisuus on myös ollut hyvin hedelmällinen maaperä evankeelisille liikkeille. Tämä onkin ollut hyvä yhtälö.
Nyt onkin vuorossa monia kysymyksiä, miten Englannin kirkko meinaa pyöristää päätöksen?
Kirkkohan julisti pitävänsä asiasta hätäkokouksen. Äänestys ei mennytkään ihan nappiin.
Suomessahan piispuudesta ei käyty minkäänlaista teologista keskustelua. Luterilaisenkirkon sisällä.
Suomen kirkollinen ilmapiiri ja konsensus ei olisi koskaan kestänyt todellista debaattia asiasta.
Asiat mielummin junaillaan läpi, tavalla tai toisella. Toki onhan luterialinen teologia hiukan toisen tyyppinen. Pappeuden virkahan jo antaa oikeuden piispuudelle. Piispuuden arvostushan on suomessa vasta viime vuosina alettu arvostamaan eritavalla. Tämä on perua ekumeenisen silmän avautumisesta. Mutta sääli että se ei ole innostanut toimimaan sen mukaan.
Meillä vain nainen ei tullut valituksi piispan virkaan ennen Irja Askolaa. Aika ei ollut vielä kypsä.
Luterilainen maailma on ollut pitkää hyvässä yhteistyössä anglikaanejen kanssa. Mutta heidän välejään onkin hiertänyt juuri tämä kysymys, eli Piispuus.
Tuntuu, että piispuus on se viimeinen linnake Englannin kirkossa, jota ei liberaalinen uskontulkinta ole nakertanut.
Mitä mieltä raamattu on tästä äänestyksestä. Vastaus on selvä.
Seurakunnan kaitsijan eli piispan virkaan ei voida valita naista.
Sana Piispa tulee kreikan sanasta episkopos ἐπίσκοπος.
Paavali kirjoittaa timoteuksen kirjeessä, että joka haluaa piispan virkaan. Hänen tulee olla yhden vaimon mies. Tässä ei edes väläytetä, että kyseessä voisi olla nainen. Jos näin olisi Paavali olisi sanonut, naisella tulisi olla vain yksi mies tai jotain...
joka pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, tahtoo jaloon työhön. Seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton, yhden vaimon mies
1.Tim.3:1-2. KR-92.
yhden vaimon mies, jonka lapset ovat uskovia, eivät irstaudesta syytettyjä eivätkä niskoittelevia.
Sillä seurakunnan kaitsijan on, niinkuin Jumalan huoneenhaltijan tulee, oltava nuhteeton, ei itserakas, ei pikavihainen, ei juomari, ei tappelija, ei häpeällisen voiton pyytäjä, vaan vieraanvarainen, hyvää rakastava, maltillinen, oikeamielinen, pyhä, itsensähillitseväinen; hänen tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa, että olisi kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla että kumoamaan vastaansanojain väitteet.
Tiit.1:7-9.KR-38.
Seurakunnan Kaitsija eli piispan on myös puolustettava kirkon oppia. Miten sellainen henkilö voi puolustaa kirkon oppia, jos hän on itse ylittänyt omat valtuutensa. Eikai kukaan voi olla uskottava jos toimii vastoin pyhien tekstejen antamaa mandaattia?
Tästä johtuvat monien protestanttejen ongelmat. Kirkot ovat hylänneet omat oppinsa ja alkaneet kiertää raamatun selkeää sanomaa. Missä kohden Paavali tässä puhuu nais piispoista?
Jos Paavali ei puhu siskoista jotka toimivta kaitsijan toimessa, niin miten paavalin seuraajat, eli kirkon avainten haltijat voivat sitten puhua sellaisesta. Minusta tässä on selkeä ristiriita. Teot eivät vastaa kirjoituksia. Jos raamattua pidetään ainoana lähteenä. Hauskinta koko episodissa on se, että ne kirkot jotka pitävät raamatun rinnalla myös kirkon perinnettä, näkevät asian selkeämmin.
Alkukirkon aikana piispat olivat myös niitä jotka valvoivat Oikeaa oppia. Tarpeen tullen he opettivat muita. He olivat opin suojelijoita. Piispat olivat myös niitä joita ensimmäisenä haettiin, kun vainot alkoivat. Kirkossa on ajanjakso joka liittyi luopio piispoihin. Pohjois afrikassa veljet eivät pitäneet luopio piispoja uskottavina. Ja siksi näitä veljiä alettiin vainota, mm; kirkkoisä Augustiinuksen toimesta. Kirkossa siis piispuus on ennenkin aiheuttanut närää.
Raamattu kieltää myös naisen opetusviran.
Sitä en salli, että nainen opettaa. 1.Tim.2:12a. KR-92.
Raamattu myös varoittaa, joka opettaa on vastuussa enemmän.
Naispiispuutta vastustivat kaikista eniten juuri maallikko jäsenistön naispuoliset jäsenet. Vedoten Raamatun asetuksiin, mies Johtajuuteen. Kummallisia miehiä tuntuu olevan, kun eivät ota vastuuta. Vaan jopa maallikko jäsenet jotka eivät ole "teologeja" virallisesti, tuntevat raamatun johtajuuden paremmin. Kirkon piispat ja pappis jäsenistö on jo miettinyt miten he kiertäisivät koko päätöksen. Käytäntö osoittaa syvää halveksuntaa "maallikkojäseniä" kohtaan. Ja samalla viestittää miten rähmällään englannin kirkko on valtioon päin. Englannin pääministeri (David Cameron) on kehoittanut harkitsemaan päätöstä olla vihkimättä naisia uudelleen. Cameron on suoraa sanoen ollut pettynyt kirkon päätökseen.
Piispat ovat vastuussa omista puheistaa enemmän. Koska heille on uskotto enemmän. He toimivat jalossa toimessa. Siksi kuka tahansa ei sovi olla piispa. Piispa on ensimmäinen vertaistensa joukossa.
Raamattu myös varoittaa, että ei pidä antaa katkeruuden juuren tehdä työtään seurakunnassa. Raamatun sanasta irtaantuminen on omiaan tekemään juuri tätä. Raamattu myös varoittaa, että ne jotka tuovat vieraita oppeja seurakuntaan aiheuttavat myös hajaannusta.
Jaak.3:1.KR-38.
Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.
Hepr. 12:15.KR-38.
ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi,
Jud 1:19.KR-38.
Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole.
Miksi Jumalan sanassa täytyy pysyä. Vaikka asia on maallisin silmin hyvin "vähäpätöinen"
Se johtuu yksinomaan siitä, että Kirkko ei kuulu meille vaan se on uskottu meille. Ja jos me lyömme sen omaisuuden laimin. Niin Herra rankaiseen ensimmäisenä omiaan. Se jolle paljon annetaan siltä paljon vaaditaan. Nykyään valitettavasti monetkin teologiset kysymykset hoidetaan poliittisella voimalla ja ihmisten ideologioilla.
Raamattu eikä kirkon perinne tunne mitään naispiispuutta.
Raamatun sanassa pysyminen on erityisen tärkeää varsinkin nykyaikana. Paljon on ilmiöitä jotka pyrkivät vääntämään totuuden vääryydeksi ja vapauden orjuudeksi.
Siskot jotka haluavat hengellistä vastuuta löytävät kyllä paikan Herran ruumissa ilman piispan hiippaakin. Jos kyse on vain yhdestä ruumiin osasta. Niin silloin se näyttää vain vallan tavoittelulta. Tätähän poliittinen feminismi ajaa kirkossa, valtaa. Kirkko kuitenkin rakentuu Kristukselle joka on seurakunnan pää.
Englannin kirkon päätös torjua naispiispuus on rukous vastaus monille rukouksille. Mutta tulevaisuus voi olla toinen. Aika näyttää millon tämäkin laitos taipuu ja lankeaa.
Onneksi kuitenkaan suhteemme Jeesukseen ei riipu Englannin eikä minkään muunkaan valtion kirkon toimesta. Yleensä ne yhteisöt jotka ovat noudatteneet Jeesuksen uskoa. Ovat lähteneet valtion kirkoista. Kuten Englanninkin. Uskovat ovat kirkko eikä sillä ole väliä mitä laitokset päättävät. Ne vaan päätöksillään joko kulkevat oikeaan tai väärään suuntaan. Ukso kuitenkaan ei ole riippuvainen heidän päätöksistään.
Täytyy rukoilla herätystä kirkolle ja kiittää, että he toimivta kuten Rowan William kehoitti, kuuntelivat sydämen ääntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti