Suomalaiset suhtautuvat varsin kriittisesti voimakkaaseen uskonnollisuuteen, vahvistaa kansainvälinen tutkimus. Myös julkinen uskonnonharjoitus on Suomessa vähemmän yleistä ja näkyvää kuin useimmissa Euroopan maissa.
Neljä viidestä suomalaisesta on sitä mieltä, että voimakkaita uskonnollisia käsityksiä edustavat ihmiset ovat suvaitsemattomia. Kolme viidestä ajattelee, että uskonnot aiheuttavat enemmän erimielisyyksiä kuin rauhaa.
Toisaalta suomalaiset eivät ole kovin ennakkoluuloisia eri uskontokuntia kohtaan. Vain neljä prosenttia suomalaisista vastustaa ehdottomasti sitä, että oma sukulainen avioituisi toisen uskonnon edustajan kanssa.
Suomalaisista kahdeksan prosenttia pitää itseään hyvin uskonnollisena. Hieman alle joka viides taas ei pidä itseään lainkaan uskonnollisena.
Tutkimusaineisto koottiin vuonna 2008. Kyselyyn vastasi yli 50 000 ihmistä 34 maasta. Mukana oli suuri osa Euroopan maista sekä toistakymmentä maata Euroopan ulkopuolelta.
STT
Tutkimuksen mukaan moni suomalainen koki uskonnollisuuden suvaitsemattomana.
Tästä voidaan myös tulkita asia niin, että se joko pitää paikkansa, tai ihmiset joilta tätä kyselyä on kysytty ovat uskonnoista vähän perillä olevia ihmisiä. Nyt onkin hyvä miettiä onko kristillinen sanoma näin rakkaudetonta vai onko aika ajanut sanoman ohi?
Moni länsimainen ihminen varsinkin protestanttisissa maissa elävä, mitä Suomikin edustaa on maallistunut varsin nopeaa tahtia. Tällä tarkoita sitä, että osallistuminen julkisiin hengellisiin tapahtumiin on romahtanut. Esimerkiksi Suomen Ev-lut kirkkoon kuuluu 79% kansasta ja vain 5% jäsenistä käy siellä. Suomessa kuulutaan kyllä järjestöihin ja joidenkin mittareiden mukaan voidaan jopa todeta, että suomi on varsin hengellinen maa.
Mutta totuus on tästäkin kaukana.
Totuuden tarkasteluun ei tarvita tutkimuksia vaan normaalia yhteisöjen ja yksilöiden tuntemusta. Itse olen työskennellyt monissa työtehtävissä ja tehnyt katu ja vankila evenkelistan työtä, ja todennut sen, että moni asia miten ihmiset elävät sotivat jopa heidän omia yhteisöjään vastaan. Luterilaisuus oli vielä 50vuotta sitten hyvin toisen näköinen suomessakin. Onko teologia muuttunut vai jäsenistö.
Tämä voi tarkoittaa tässä tutimuksessa juuri sitä, että juuri ne jotka peräänkuuluttavat tiettyjä arvoja maassamme koetaan suvaitsemattomiksi. Mm Viime syksyn "homoilta" ohjelma synnytti tällaisen reaktion. Median heikko tuntemus lisäsi vihaa vain lisää.
Ja osoitti todella sen, että miten ihmeessä kirkossa voi kuulua kaksi ääntä, ja toinen niistä on oikein ja toinen väärin. Viime syksyn aika toi esiin myös sen, mitä tämäkin tutkimus vahvistaa, että suomalaiset todellakin ovat penseitä suhteessaan omiin uskonnollisiin liikkeisiinsä. Suomessa vain muuta prosentti kuuluu muuhun kuin kristilliseen järjestöön ja vain murtoosa ei kuulu mihinkään. Ja silti uskonnollinen aktiivisuus on ihan omaa luokkaansa.
Itse ymmärrän sen, että saarnaajia ja evankelistoja on olemassa tosi laaja kirjo. Ja monetkaan heistä eivät valitettavasti osaa puhua hengellisistä asioista niin, että ne ihminen olisi muutakin kuin kohde. Toki ihmiset ovat myös liian allergisia uskon käsitteille.
Jos ihmiselle puhutaan asioista joista se ei ymmärrä mitään niin hänelle helposti tulee sellainen olo , että olisi kuin raamatulla lyötäis päähän :) Omatkin artikkelini kuuluvat juuri tähän samaan genreen. Toki en odotakkaan niiltä mitään suurta voluumia. Haen lukijoita jotka jo ovat perillä uskon asioista. Tapa jolla teen katutyötä on toinen.
Mutta miksi sitten ihmiset kuuluvat järjestöihin jotka perustavat oppinsa raamattuun?
Itse veikkaisin perinnettä ja lammasmaista käytöstä. Massan mukana on aina helppo mennä.
Muistan itsekkin armeija ajoilta (silloin en ollut uskossa) että karsastettiin sitä, että ei kuulunut kirkkoon. Mutta sitäkään ei pidetty hyvänä, että luki raamattua tai rukoili. Eli tässäkään ei edes puhuta aktiivisesta julistamisesta vaan uskonnon harjoittamisesta.
Suomi todellakin on harmaan kansan maa. Ja sitä meidän ev-lut kirkkokin on. Kirkkolaiva kallistuu aina siihen suuntaan missä sen jäsenistönsä arvot ovat. Ei raamatussa vaan ajassa.
Syvä huolenaiheeni kuitenkin koskee, sitä minkälaisena ihmiset pitävät uskontoja. Toki tähän tutkimukseen peilautuu varmasti lähi-idän tilanne missä uskonnot sotivat toisiaan vastaan. Islam ja Juutalaisuus. Mutta myös Islam ja protestanttinen kristillisyys Amerikan kautta.
Tässä asiassa olen samaa mieltä tutkimuksen kanssa. uskonnot ovat tuoneet maailmaan paljon enemmän sotaa kuin rauhaa. Miksi? Miten Ihminen joka näkee Amerikkalaisen M-16 rynnäkkökiväärin ja siihen kaiverretuja raamatun jakeita voi pitää raaamattua rauhan julistuksena? Meillä suomessakin armeijassa on sotilas pappeja :) ja kirkot täynnä sota muistoja ja saaliita.
Tutkimustulos myös kertoi siitä, että ihmiset eivät pelkää asiaa, että heidän lähipiiriinsä tulee ihminen joka on toisesta uskonnosta. Ihmiset kokevat sen jopa eksootisena. Mm;
budhalaisuus , hindulaisuus ja katolilaisuus.
Mutta suomalaiset ovatkin aina tunnettu vieraskoreudestaan. On helppo kumartaa vieraalle kuin omalle.
Tämä on nähtävissä myös ev-lut kirkossa.
Ihmisten kiinnostus uskontoja kohtaan ei ole hiipunut, mutta sen julkinen harjoittaminen on vierasta. Ehkä kuitenkin vain Kristillisyyden muodossa.
Tutkimus on vuodelta 2008. Ja nyky maailman hektisyydessä voidaan puhua, että tutkimus on jo vanha. Tietysti tutkimus selventää ja vahvistaa tiettyjä ajatuksia.
Mutta jos Raamattua haluaa kuunnella, niin katsotaan muutamia raamatun kohtia joilla haluan peilata ehkä tutkimus kohteiden ajatuksia. Suomalaiset ainakin kuuluvat tähän.
2.Tim. 4:3-4. KR-38.
Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.
Matt. 25:25-30. KR-38.
Ja peloissani minä menin ja kätkin sinun leiviskäsi maahan; katso, tässä on omasi.'
Mutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: 'Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt, ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut.
Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen.
Ottakaa sentähden leiviskä häneltä pois ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää.
Sillä jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin;
mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on.
Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.'
Luuk.11:33. KR-92.
"Ei kukaan sytytä lamppua ja sitten piilota sitä.
Lampunjalkaan se pannaan, jotta sisään tulevat näkisivät valon.
Suomessakin on monesti hengellinen nöyryys puettu vain hengellisen laiskuuden kaapuun. Kirkon sisäisillä herätysliikkeillä olisi tässä ainakin parannuksen paikka.
He vihaavat sitä, joka portissa oikeutta puoltaa, ja totuuden puhuja on heille kauhistus. Aam.5:10. KR-92.
Paavalikin sai kuulla maailman mieheltä, että hän on hullu... Lue Ap.t.26:24-25.
Kaikki Uudesti syntyneet Kristityt voivatkin vain oppia lisää tästäkin tutkimuksesta.
Sillä Raamattuhan sanoo, Joh 13:35 Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus."
Kristittyjen täytyy pitää itsensä puhtaana maailman tahroista ja toimia esimerkkinä tässä kierossa sukupolvessa. Hedelmistään puu tunnetaan. Jokainen koetelkoon itseään onko uskossa.
Maailman asioiden sekaantuminen tuo vain riitoja ja muita epätervettä ajatusta seurakuntiin.
Siksi on hyvä osoittaa teoilla ihmisille, että Kristuksen seuraajat eivät ole ihmisiä jotka vihaavat vaan he rakastavat. Raaamattu sanookin rakastakaa Hyvää ja vihatkaa Pahaa.
Miten Rakastava Isä meillä onkaan....
Meidän ei tarvitse käännyttää ihmisiä järjestöihin ja lahkoihin, vaan johtaa heidät elävän Jumalan yhteyteen :) Jeesus toi maailmaan jotta meillä olisi uskoa ei uskontoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti